Oman elämänsä pääroolissa

Aprilliä, aprilliä! Huhtikuu pärähti käyntiin ja räystäät tippuu....
Aurinkokin vaihteeksi pilkakahtaa pilvien seasta.
 Harkitsen lähtisinkö lumikenkälenkille rinteeseen treenaamaan vai kirjoitanko blogin?
Luotan siihen että sää pysyy suosiollisena vaikka keskitynkin hetkeksi miettimään omiani, sitähän tämä on
- omaa monologiani täällä mökillä, jonka olen onnekseni löytänyt.

Tässä taas on mennyt oikeastaan viikkoja enempi ja vähempi taiteeseen ja luovuuteen liittyvien asioiden parissa. Kuvataidepajassa valmistaudutaan kevään näyttelyyn viimeistelemällä töitämme, kehystämällä tai muuten rakentamalla niitä valmiiksi.

Kuorossa taas harjoitellaan Soisalo-opiston kevät ruppeemaan esityksiä, viilaillaan niitä kuntoon, kivaa touhua siellä ja täällä.
 Harrastus on silloin oikea itselleen kun siitä tulee innostunut ja hyvä olo, silloin tietää olevansa siellä missä kuuluukin olla.
 Liikunnassa olen ollut aina enempi yksilö suorittaja, mutta näissä harrastuksissa tiimityö on hauskempaa!
 Toki niissäkin yksilöllisyys erottuu ja varsinkin kuvataidepajassa, jokainenhan tuottaa omanlaistansa jälkeä ja toivon että myös nauttii siitä ja luottaa omaan itseensä ja saa siitä taiteen tekemisestä onnistumisen kokemuksia. Niin parhaimmillaan asian kuuluisi olla.

Pääsin osallistumaan viime sunnuntaina Maija Pulkkisen "Kuvitettua elämää"- näyttelyn avajaisiin Heinäveden kirjaston Varjentiini-salissa.
 Olen iloinen että kuorokaverini kutsui meidät sinne, taiteilija on hänen pian 80-vuotta täyttävä äitinsä. Sain vaihdettua muutamia sanoja myös taiteilijan kanssa joka on hyvin mukavan tuntuinen nainen.
 Kokemus koko tilaisuudesta oli varsin lämminhenkinen ja inspiroiva. Retrospektiivisessä näyttelyssä oli maalauksia ja piirrustuksia 60 vuoden ajalta ja varsin monipuolista kädenjälkeä pääsimme ihastelemaan.
 Erilaisia tekniikoita ja värikylläistä maailmaa!
Jotenkin kaikesta jäi tunne, että hän perheineen on elänyt täyttä elämää ja miten ihmeellistä että niin paljon erilaisia tauluja on kuitenkin syntynyt siinä sivussa. Luovuus on muutenkin ollut vahvasti mukana  heidän elämässään, sillä kaikki lapset ovat musikaalisia ja saimmekin kuulla heidän musisointiaan avajaisissa. Taiteilija kertoikin minulle keskustelussamme että jos terveyttä vielä riittää niin hän haluaisi vielä kirjan kirjoittaa siitä kaikesta eletystä elämästä. Toivotin siihenkin onnea!
 On hienoa tavata ihmisiä jotka todellakin tuntuvat olevansa oman elämänsä pääroolissa. Vaikka se on varmasti monilapsisessa perheessa ollut kovinkin haastavaa. Silti kaikesta huokui tyytyväisyys elettyä elämää kohtaan ja kiitollisuus lahjakkaista lapsistaan ja heidän lapsistaan.
Sen pystyi myös näkemään hänen tauluistaan, tuotannosta 60 vuoden ajalta, josta silti näyttelyssä oli vain osa.
Hieno kokemus ja innostus vaikutti niin vahvasti itseeni että sinä iltana en meinannut saada nukuttua. Joskus joku asia koskettaa niin vahvasti. Kannattaa mennä tutustumaan, näyttely on 12.4.2015 asti Varjentiini-salissa.

Luovuudesta edelleen....Kirjoitan tähän Järvenpään seurakuntaopiston opettajilta saamani tekstin valmistumispäivänäni 20.12.2007

"Annelle,

Luovuus on nautintoa ja naurua.

Naura, kunnes naurat pelkästä ilosta olla olemassa.

Sen jälkeen itke ja hyräile.

Naura niille, jotka haluavat tehdä sinut lyhyeksi:

Ottaa pääsi pois pilvistä ja kiskoa jalkasi irti maasta.

Mitään ne eivät niin pelkää kuin naurua.

Sinun iloinen naurusi on peili johon kukaan iloton ei haluaisi katsoa.

Juuri siksi sinun on naurettava, ja jotta voisit rauhassa itkeä ja hyräillä."

Kiitos nuoriso-ja vapaa-ajan koulutuksen opettajat, olen yrittänyt muistaa ja luen tekstin aina aika ajoin.
 Se oli myös yksi arvokas jakso elämässäni, sain paljon uutta ja positiivista mukaan reppuuni. Siellä luovuus koettiin todella rikkautena ja sitä osattiin arvostaa ja siihen kannustettiin.

Toivonkin sydämestäni että ihmiset näkisivät erillaisuuden hyvänä ja koko yhteisöä auttavana asiana sillä mitä enempi ihmiset uskaltavat ottaa omaa elämäänsä haltuun sitä monipuolisemmaksi muuttuu maailmamme ja yksilöt löytävät voimavarojaan jolloin siitä hyötyy suurempikin joukko.

Luovuutta huhtikuulle, iki-ihanaa Pääsiäistä toivottelee Savon noita