Matkamme pohjoiseen alkoi maanantaina 13.10.2014. Nuori ystäväni lähti Kotkasta kohti Lappeenrantaa, noutaen sieltä mukaan siskontyttöni Lenin ja he saapuivat luokseni Heinävedelle. Ruokailtuamme aloimme pakkaamaan pakua matkavarusteiden ollessa valmiina. Tilaa ei ollut liikoja. Lähdimme Heinävedeltä noin kolmen aikaan iltapäivällä ja ensimmäinen etappi oli Kuopio. Kissani menivät sinne ystävällisen opiskelija tytön seuraksi.
Matka jatkui kohti Kajaania jonne päästyämme totesimme että sielläpä oli jo lunta. Majoituimme järven tuntumaan ja teimme riistakäristystä ja nautimme antimet luonnossa, luonnollisesti. Nuotiolla hengaillen ja lämmitellen. Totuus selvisi siinä että tämä ei ihan syysretkeltä tunnukkaan koska pakkasta oli jo.
Pakusta tavarat pihalle pressun päälle ja toinen pressu suojaksi. Näin saimme tehtyä itsellemme yösijan pakun sisälle. Pohjalla oli 10 senttiä styroxia jonka päällä kaksi 9 sentin patjaa. Niillä mennään! Lenin makuupussi näytti kovin hepposelta ja olikin kesä makuupussi. Ensimmäisestä yöstä kuitenkin selvittiin ja seuraavana aamuna aamukahvien ja eväiden jälkeen suuntasimmekin eteenpäin kohti Kuusamoa. Suomussalmen Soivan metsän kautta. Siellä tuli reipasta liikuntaa kävelyn merkeissä ja meistä tuo paikka oli ihan jees! Meissä soi erilaiset äänet ja siellä oli monenlaisia soittimia rakenneltu ympäri metsää. Tajusin että olin unohtanut oman rumpuni kotiin mutta täältä löytyi myös rumpu jonka kanssa pääsi fiilistelemään.
Soiva metsä jäi taakse ja Kuusamo kutsui meitä, "Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo"- biisi kaikui autossa kun jatkoimme eteenpäin.Lenin ensimmäinen hankinta olikin sitten kunnollinen talvimakuupussi! Kuusamon prismasta löytyi sellainen. Seuraava yöpymispaikkamme oli Varpasalmi jossa saimme ihailla revontulia. Hienoa katsottavaa vaikkei värejä ollutkaan niin voimakkaana mitä voisi. Kuitenkin revontulien muuttuvat kuviot olivat mielenkiintoista katseltavaa meistä kaikista.
Varpasalmella keskiviikko aamu valkeni kylmänä - 11 astetta, ei onnistunut kahvinkeitto, vedet jäässä. Auton käsijarru jäässä. Puhelinsoittoja muutama ja ohjeita tuli joiden ansiosta miespuolinen matkalaisemme toimi kuten miehen pitääkin tällaisessa tilanteessa: Meni auton alle kolisuttelemaan retkikirveksen hamara puolella, aikansa touhuttuaan saimme auton liikkumaan, jihhuuu, matka jatkuu......
Seuraavaksi suuntana Kemijärvi ja siellä uimahalli, koska nyt oli se hetki jolloin alkoi jo kaipaamaan saunaa ja pesua.
Yöpyminen ja rasittava tavaroiden edestakaisin roudaaminen autosta pihalle ja taas aamulla sisään jälleen kerran. Torstaina asennoiduimme pitempiin ajomatkoihin joten Sodankylän Kittilän ja Muonion kautta suuntana Kilpisjärvi. Suomi neidon käsivartta noustiin siis ylemmä kohti päämäärää. Maisemat olivat upeita ja kelithän sattui muuten ihan kohillensa matkalla, ainoa hankaluus oli nuo kylmät illat ja yöt koska olimme päätyneet tällaiseen tee se itse matkaan. Kilpisjärvellä lauma poroja yritti estää etenemisemme mutta tööttäilyt ja kärsivällisyys tuotti tuloksia ja pääsimme jatkamaan ja viimein Norjaan. Määränpää oli Skibotn ja siellä ajoimme pakun tienlaitaan jossa pääsin varustautumaan uima suoritukseeni. Olin treenannut kesän jälkeen järvellä kylmä vesi uintia, sen jälkeen kun nuorimmainen pojistani löysi minulle märkäpuvun edullisesti huuto netistä. Alkuun treenailin ilman, mutta alkoi tuntua jo niin kylmältä järvivesi että oli pakko hankkia apuja. Siitä innostuneena kuitenkin halusin myös uida Jäämeressä. Nyt sekin haave toteutui ja olen tyytyväinen suoritukseen. Lenille tämä matka oli myös haaveiden täyttymys koska hän ei ole ollut Lapissa ennen eikä Norjassakaan, joten nyt Leni pääsi syntymäpäivä reissuun ja saavutti jotain sellaista mitä oli toivonut. Nuoren ystäväni kanssa olimme jo muutama vuosi aiemmin aikeissa lähteä Jäämerelle mutta silloin se ei ollut vielä tarkoitettu. Nyt pääsimme toteuttamaan mekin matkan jota on hartaasti suunniteltu.
Kun olin saanut märkäpuvun ylleni ja Leni aloitti kuvaamisen huomasin ambulanssin joka hiljensi vauhtiaan ja pysähtyi lähelle seuraamaan mitä ihmettä täällä tapahtuu? Koska en osaa Norjaa sanaakaan, päätin etten lähde selittelemään mitään ja toivoin vain että lance häipyy ja antaa meidän jatkaa kuvaamista. Näin kävikin. Videota emme saaneet vielä kokonaisuudessaan linkitettyä blogiin, mutta toivottavasti onnistumme siinä vielä.
Skibotn ja Jäämeri jäi taakse ja aloitimme paluu matkamme kohti etelää. Ajoimme melkoisen pitkiä aikoja koska halusimme selviävämme yhdellä yöllä. Väsyneenä hiukan ennen puolta yötä löysimme viimein tien varrelta viimeisen yöpymispaikkamme ja olisiko paikkakunta ollut Liminka?
Seuraavana aamuna eli perjantaina 17.10. pääsimme jatkamaan paluu matkaa kohti Kuopiota ja kissojen hoitopaikkaa. Sielläkin kaikki oli kunnossa, joten viimeinen rutistus ja suuntana Heinävesi.
Kauniissa aurinkoisessa ilmassa pääsimme ajamaan loppu pätkän ja viimein noin neljän aikoihin iltapäivällä palasimme mökille. Väsyneinä mutta onnellisina, ME TEIMME SEN !!!!!!!!!
