Joulun enkeli

Ajatuksissani lähetän sinulle joulun enkelin.

 Kävimme juuri haudoilla sytyttämässä kynttilät ja sytytin kynttiläni isän ja siskoni muistolle. Muualla poisnukkuneiden paikalla oli ihana suuri valomeri kynttilöin valaistuna. Lämmin tunne nousi rintaan kylmästä viimasta huolimatta.

Ota tämä pikku enkeli ja pidä sitä lähelläsi. Hän on suojelusenkeli, joka on lähetetty katsomaan perääsi. Tämä on erikoinen suojelusenkeli.....

Juuri nyt

Joku on hyvin ylpeä sinusta
Joku ajattelee sinua
Joku välittää sinusta
Joku kaipaa sinua
Joku haluaa olla kanssasi
Joku haluaa pitää kädestäsi
Joku toivoo sinun löytävän hänet
Joku ajattelee, että sinä olet lahja
Joku rakastaa sinua
Joku ajattelee sinua ja hymyilee
Jotkut haluavat jakaa unelmansa kanssasi
Jotkut haluavat pitää sinut käsivarsillaan
Jotkut haluaisivat pysäyttää ajan vuoksesi
Jotkut eivät voi odottaa nähdäkseen sinut
Joku valvoi koko yön ajatellen sinua.

Siunattua Joulua 2015, onnea ja terveyttä vuodelle 2016

                            Enkeleitä, Anne

Joulu juhlista jaloin

Ja pikku Jouluista kontaten. Niinhän sitä sanotaan.

Tänään vietän hyvän ystäväni kanssa pikku joulua Kotkan hoitolalla. Olemme tunteneet yli neljäkymmentä vuotta ja ystävyys on säilynyt hyvin, huolimatta välimatkoista, harvoista tapaamisista tai mistään ulkoisista seikoista. Vaikka olisi kulunut kuinka pitkä aika edellisestä tapaamisesta tai keskustelusta olemme heti samalla aaltopituudella keskenämme ja päivitämme itsemme toistemme kartalle. Toivoisin että jokaisella ihmisellä olisi ainakin yksi tällainen ystävä koska se luo turvallisen tunteen molemminpuolisesti.
 Voi luottaa siihen että tapahtuipa elämässä mitä tahansa niin sinulla on ystävä, joka tuntee sinut "nahkoineen päivineen" ja hyväksyy juuri sellaisena, tällainen ystävä on kullan arvoinen. Ja ystävää et saa ostamalla, et lahjomalla, et millään rahalla. Ystävän saa jos on ystävän arvoinen. Kaikkine virheineen ja epätäydellisyyksineen. Sinut otetaan lämpimään halaukseen ja tiedät olevasi rikas! Koen olevani tässä suhteessa valtavan onnekas sillä minulla on useampi hyvä ystävä, siitä nousee kiitos korkeuksiin silmät kostuen.

Luulin että en tule Kotkaan ennen joulua, mutta elämä se tuo näitä yllätyksiä tullessaan. Olen myös huomannut että kun niihin suhtautuu joustavasti niin yleensä kaikesta selvitään. Ja näin ollen voin vielä hoitaa äitini ja muutamia ystäviäni sekä viedä joulukukkaset heille. Se on hieno asia.

Ja vaikka olemme jo puolessa välissä joulukuuta niin mustaa ja märkää on ulkona, ei anneta sen masentaa....

"Joskus aurinkokin on peiton alla"

Kun sateiselta näyttää sää,
on päivälläkin pimeää.
Ei missään mitään mieltä nää,
on kaikki, kaikki ikävää.
Ei mikään voi sua piristää.
Hei, siihen tepsii hoito tää:

Sä silloin peiton alle jää.
Lepäile ja lämmittele,
itseäsi hemmottele,
keittoa ja teetä keitä.
Pian ei pilvet enää peitä
sydäntäsi särkevää.
On lepo joskus järkevää.

Moni aivan sattumalta
löytää auringon peittonsa alta."


Rauhaisaa joulun odotusta ja muistakaa " suurinta joululahjaa ei voida kääriä sievään pakkaukseen koristeineen....vaan se voidaan nähdä lapsen silmissä, kuulla ystävällisissä sanoissa, tuntea ystävän syleilyssä."

                     Joulumielellä Anne

Talvea odotellen

Taas on vuoden synkin aika, se pimein ja sateisin. Viime vuonna ensimmäinen valkeus lumen muodossa tuli jo syyskuun lopulla, olin silloin vielä Valkeisen mökillä ja muistan sen hyvin. Oli 23 syyskuuta ja edellisenä iltana olin vienyt vanhimman poikani ja hänen tyttöystävänsä Varkauteen josta jatkoivat Helsinkiin. Illalla sateessa ajoin takaisin mökille ja kun aamulla heräsin oli hanki maassa! Siellä oli kukat lumen seassa - sisäkukat joita olin vienyt ulos virkistymään. Otin kuvan lumisista kuusista ja laitoin Villelle kuvan " talvi tuli tänne mökille".
Niin oli viime vuonna ja tällä kertaa odotellaan tuota valkeutta vähän pidempään. Itse en koe tätä aikaa vaikeana koska tuo luonnon synkkyys auttaa keskittymään asioihin joita mahdollisesti on tekemättä, antaa aikaa niille. Sehän on pelkästään hyvä asia.
 Olen lisäksi sellaisessa kohtaa elämässäni että kaikeksi onneksi saan olla itsekseni tämän kaamoksen keskellä. Saan nauttia pimeydestä ja sytytellä paljon kynttilöitä sisälle ja tulia ulos. Valoa pimeyteen.
Kaivoin kutimet esille, lopettelin edelliset työt ja aloitin uuden. Sain siskoni kuoleman jälkeen v.2011 hänen lankojaan ison säkillisen ja olen niistä kutonut vaikka mitä näiden vuosien aikana. Siksi sanon niitä enkelilangoiksi. Nyt aloitin kutomaan enkelilangoista pitkää villatakkia itselleni, vaaleanpunaista, valkoista ja harmaata. Kutominen alkaa  vasta syksyn ja talven tullen, se kuuluu tähän aikaan. Sydänradoille sopivasti liikettä.

Olin Kotkan reissulla viikko sitten ja nyt olisi tarkoitus vietellä tämä loppuvuosi täällä "maalla". Oikeastaan alkuvuosikin. Haluan rauhoittaa elämää reissaamisenkin osalta. Monestakin syystä. Yksi syy on luonnollisesti talvi joka teillä aiheuttaa vaaratilanteita liukkauden takia.
Yksi vanhimmista ystävistäni Kotkassa sanoi minulle jo kaksi kuukautta sitten että " tuossa ei ole mitään järkeä vaarantaa henkeään ravaamalla täällä kun on talvi ja liukkaat tulee. Pilven reunalle ei ole kiire." Oikeassa on.

 Toinen syy elämän hiljentämiseen tulee täällä päässä olevien harrastusten kautta. Meillä jatkuu lauluharrastukset tällä kertaa pidemmälle joulukuulle ja koska olen sitoutunut niihin niin haluan myös olla mukana. Laulellen tämä loppu vuosi kulkee leikiten!
Tajusin myös että huovutuskurssi toteutetaan useampana perättäisenä viikonloppuna, ei vain yhtenä, joten siihenkin on oltava aikaa.
 Ja mikä parasta, saa ottaa kaikessa rauhassa vastaan loppu vuoden suurta juhlaa ja nauttia siitä ettei tarvitse hössöttää sen takia, sovimme nuorieni kanssa että täällä olen, tulette silloin kun teille sopii. Viime vuonna "meidän joulu" oli viikko ennen joulua, tänä vuonna se voi olla joulun jälkeen osalla nuoristani ja jos kaikki menee nappiin niin vanhin poikani tulee joulupäivänä ja tuo tullessaan amerikkalaisen tyttöystävänsä lisäksi myös hänen äitinsä, joka varmaankin tulee ensimmäistä kertaa Suomeen ylipäätään. Luvassa Heinäveden rauhaa, luonnonkauneutta, savusaunaa, avantoa ja hirvipaistia. Puhumattakaan tunnelmasta joka syntyy silloin kun rakkaat ihmiset ovat yhdessä. Se on sitä mitä joulu parhaimmillaan on. Lämmintä yhdessäoloa. Sitä odotellen.


"Sielun hopealinnun
laulu helisee
Siiven silkinhienon
sulat värisee
On sydän linnun kultaa
se silmät valaisee
Linnun läheisyyteen
lämpö väreilee
Siiven kosketus
hymyn kirvoittaa
Hopeinen laulu
sydämen virvoittaa"
                                   -Anja Heikkinen-
                                    kirjasta" Sydämestä"

Järveen vaikka riitettä rikkoen

Kyllä se niin on, ihminen voi hurahtaa niin täysillä johonkin touhuun että esteet raivataan tieltä. Tässä tapauksessa järvi jäätyi ja aamu-uinnin onnistumiseksi piti napata airo veneestä ja alkaa ensin hakkaamaan jäätä jotta sai avantoa kylmävesi uintia varten. Nyt uskon niitä ihmisiä jotka ovat vannoutuneita avantouimareita ja kertovat kuinka kaikki vaivat häviävät kylmässä - totta se on! Aamujäykkyydet ja päänsärytkin olen jättänyt järveen ja mikä ihana kihisevä tunne pitkin kehoa. Kun tämän tekee aamuisin saa virkeyttä alkavaan päivään jos vielä ehtii auringon noustessa järveen niin aina vaan energisoivampi on tulos. Aamu ja ilta auringon aikaan on hyvä olla paikalla ja läsnä, ne jotka pystyy.
Niin, nyt olen siis lokakuun alusta virallisesti asunut tuolla luonnossa ja saannut ihastella sitä kauneutta, seuraillut koivujen riisuutumista ja järven esiintuloa. Huomasin että kummallakin puolella taloa on järvi joten voiko enää parempaa toivoa.
 Keittiön ikkunasta seuraan lintujen touhua. Ne tajusivat viimein että tälle tilalle on tullut elämää kuulemma kahdeksan vuoden jälkeen. Nimesin tuon keittiön ikkunasta näkyvän koivun linnunlaulupuuksi, se on erilainen kuin muut lajitoverinsa ja sen alaoksat ovat sellaisella syheröllä kuin tuuli olisi pöllyttänyt hiuksia. Niihin tuskin tulee lehtiäkään mutta nämä pikkuiset sirkuttajat pitävät tuosta puusta. Kun järjestimme sinne ruokailua varten mökkiä niin huomasimme pesänkin, kesän jäljiltä, siinä se oli tuon syherön päällä.
Kun olimme saaneet ruokapaikan linnuillle valmiiksi niin varmaan kaksi tai kolme päivää meni ettei ketään näkynyt. Sitten jokunen etu pihan puolella ja kun ne tintit viimein löysivät linnunlaulupuuni niin itkin ilosta keittiön pöydän äärellä. Muistin samantien viime Kotkan reissultani että vanhempi ystäväni oli kertonut minulle kuinka hän on täällä itkenyt kun on katsellut lintujen poismuuttoa, koska tietää että kaikki eivät palaa enää seuraavana keväänä, osa jää matkalle. Niinhän se on  linnuilla kuin kaikella elollisella.
Kaikki kestää aikansa, siinäpä se että tästä ajasta pitää vaan osata nauttia ja elää täysillä sen näköistä elämää mikä meille kullekin sopivalta tuntuu. Jokaisen elämällä on oma käsikirjoituksensa mikä selviää vain eteenpäin kulkemalla. Itselleni sopii hitaammin kulkeminen ja rauhallinen elämä nykyään. Hiljaisuuskin puhuu kaunista tarinaa.
Levollista talveen valmistautumista, hiljaisuutta kuunnellen.

Sateen ropinaa

Tulin tänne kylille pakkailemaan vielä viimeisiä tavaroita lähtökuntoon. Asunto vaikuttaa jo tyhjältä vaikka painavimmat huonekalut on edelleen paikoillaan ja taulut ja valokuvat seinillä. Tänään vielä ystäväni tulee hoitoon ja siksi annoin loppujen tavaroiden olla paikoillaan ettei niin kolkolta tunnu. Sytytin kynttilät pöydälle ja laitoin shiatsupatjan lattialle ja pedin valmiiksi.
Nyt onkin hyvä aika kuunnella tuota kaiken aikaa voimistuvaa sateen ropinaa, kaunista luonnon musiikkia. Kahisee koivunlehdissä joita niitäkin vielä jäljellä reippaasti. Kunnon myräkkä kun tulee niin on puut alastomina.
Ehdin jo aamusta purkaa kellarikomeron kevyimpiä tavaroita ja painavat kannamme yhdessä ystävän kanssa. Hyvillä mielin aloitan taas uudessa paikassa ja mikä on aloitellessa kun pääsi jälleen luontoon.

" Eilinen on vain unta "

Katso tätä päivää,
sillä se on elämä.
Sen lyhyessä hetkessä on koko totuus.
Siinä on koko olemassaolosi todellisuus,
kasvun riemu, toiminnan loisto,
kauneuden kirkkaus.

Eilinen on vain unta,
huominen on vain näky.
Mutta jos elät tämän hetken hyvin,
on eilinen uni onnesta,
jokainen huominen on toivenäky.
Katso siis tarkkaan tätä päivää,
aloita jokainen aamu uusi elämä."    -Goethe

Elokuuta

Niin se on, olemme jo pitkällä elokuussa mutta tulipa kesäisiä päiviä viimein, kyllä niitä oli odotettukin kovasti. Olen saanut lomailla mökillä ja järven rannalla ja nyt voi tyytyväisin mielin taas katsella eteenpäin tulevaan syksyyn koska on saanut auringonvalo energiaa vedettyä itseensä.
Syksyksi olen varannut itselleni paikat jälleen laulutouhuista eli menen yhteislauluun ja sekakuoroon viikottain. Lisäksi varasin kaksi viikonloppua huovutuksen opiskeluun niinikään Soisalo-opiston kirjoilla.
Kuvataidepaja jäi tällä kertaa pois koska illat ovat vähissä ja en halua ahtaa liikaa menoja itselleni jottei totuus unohdu. Löysääkin oleilua pitää mahtua ihmisen elämään muuten ei kunnian kukko laula.

Liikuntapuoltakin on harrastettu tuossa lomailun ohessa koska järvivesi täällä mökin rannassa oli ihan uitavaa niin matkauintia olen vetänyt ihan kunnon treeneiksi asti. Jatkan jälleen uintia niin pitkään kuin kykenen ja loppu osuus taas märkäpuvun avulla. Selän kipuilut on olleet poissa eli suosittelen uintia kaikille selkävaivaisille. Talven tullen joutuu ajamaan lähimpään uimalaan ja mökin rantaan tehdään avanto.

Syksyn suunnitelmissa on ollut myös karhunkierros Kuusamon maisemissa ja eiköhän se toteudu. Tarkoitus oli lähteä jo kesällä mutta itikka / mäkäräistilanne muutti suunnitelmia vähän myöhemmälle ajankohdalle ja niimpä päätimme että lokakuukin voi olla ihan hyvä ajankohta. Tälle syyskuulle sattuu taas niin paljon ohjelmaa ettei ehdi, ruskaa ajatellen toki olisi parempi mutta näillä mennään!

Näyttää myös siltä että pääsen itselleni parhaaseen mahdolliseen ympäristöön asustamaan eli luonnon keskelle ja se jos mikä sopii minulle. Joten kerran vielä muutto.

Mukavaa syksyn alkua, lehdet jo keltaisina lentelee pitkin ja poikin,
tervetuloa syksy!

Lomaillen

Tulin äskettäin piilopaikkaani, järven rannalle. Sää mitä parhain aloittaa muutaman päivän "lomailu" täällä hiljaisuudessa ja rauhassa. Pakkasin kaiken mahdollisen mukaani mitä kuvittelen tarvitsevani ja mitä ei ole sitä ei sitten tarvitse. Tärkein asia on juuri tämä hiljaisuus ja aika itselleni. On taas ollut melkoinen rupeama kaikkea mahdollista touhua ja säätöä. Siksi ajattelenkin että vaikka kysymys on vain muutamasta yksinäisestä päivästä niin tämä tuntuu aivan lomalta. Annan hiljaisuuden puhutella itseäni.

Pöydällä tässä terassilla kimppu luonnonkukkia jotka keräsin muutama päivä sitten: Kissankelloja, tervakukkia, päivänkakkaroita,apilaa ja monia sinisiä kukkia joita en tunnistanut. Hyttyssavu pitää nuo "kaverit" loitolla että saan kirjoiteltua rauhassa. Korvissani soi vain lintujen laulua ja ampiaisten pörinää, niillä taitaa olla pesä tässä terassin katossa. Kun saavuin tänne niin järvi oli täysin peilityyni. Aivan kuten mielenikin istuessani täällä kaukana kaikesta hälinästä ja touhusta.Mikä nautinto! Tämä jos mikä on elämää, luxusta minulle ja niin kovin välttämätöntä.

Mukanani on onkimisvälineet ja aion kohta pestä useamman vuoden maissa olleen veneen, käänsimme sen eilen toisinpäin ja tänään pesen sen sisäpuolelta ja lähden kaloja narraamaan, "Syö silakka, syö salakka, syö ahvenen kärnäpää" Niin lauleni Torsti vaarini aikanaan kun vei meitä siskoni kanssa ongelle mökkimme lähellä olevalle karille. Täältä tuskin silakkaa nousee mutta aporia aion saada ja paistella pannulla voissa, sen olen päättänyt.

Illalla lämmitän myös saunan ja tarkoitus olisi vihtakin tehdä. Tai vasta, kuten nämä täällä päin tuppaavat sanomaan.
Oma paattini "MeriAnne" lilluu uljaana Kerman rannassa, ainoana puuveneenä siellä. Ensi viikolla tarkoitus lähteä sen kanssa ajoon myöskin. Kaiken pitäisi olla kunnossa ja eikun koneet käyntiin hiiohoi!
Siskon tyttöni tulee lomalemaan taas luokseni ja olen varma että haluaa lähteä MeriAnnella järvelle.

Näin tämäkin kesä kulkee kulkuaan vaikka ilmat ovat olleet poikkeuksellisen kylmiä ja sateisia, kesä se on kuitenkin!
Järvivesi täällä on ollut sellaiset 18-19 astetta joten uimassakin on oltu ja taas  menen saunasta monta kertaa, sulattelee niin mukavalla tavalla jumittuneita kohtia, mikä tämän parempaa hoitoa voi olla. Täällä sekä sielu että ruumis voimistuu ja vahvistuu joten voin suositella lämpimästi kaikille, omaa aikaa itselle, mahdollisimman luonnonmukaisessa ympäristössä, tunnette takuu varmasti vaikutuksen.

" Aamukaste ja paljaat jalat
lokin nauru vastarannalla

neliapila ja maitotonkka
kimalainen päivänkakkara

mansikkamaito

puhdas sauna ja koivuvihta

mökinveranta korituoli

ihana elämä!"

Hyvää kesää, nauttikaa!

Toivoo Anne

Jo joutui armas aika

Jälleen on suvivirret soinneet ja koulut päättyneet, kesälomat alkaneet.Ilmojen herra ei vielä ole ihan ehtinyt mukaan tähän kesään sen verran vilakalta tuntuu vielä, vaikka mennään jo hyvää vauhtia kesäkuuta ja juhannukseenkaan ei ole pitkää matkaa. Toivotaan siis lämpenevää säätä mielellään ihan pika puoliin.
Omalla kohdallani tuli siis vastaan muutto koska todellakin mökissä jossa asuin on ilmennyt sellaisia terveydellisiä ongelmia että lääkärikin kiitteli että häivyin sieltä samantien kun oireet paheni. Eihän siinä ollut mitään vaihtoehtoa.
 Muutin siis kylille ja kerrostaloon ja paikka vaikuttaa ihan hyvältä, näen sinertävää vaara maisemaa parvekkeelta, koivikkoa keittiön ikkunasta, joten luonto ympäröi minua tässäkin asunnossa.
 Toki yksityisyys nyt ei ole aivan sama mutta kaikkea ei voi saada. Hyviä puolia tämän asumisen kanssa on lyhyet matkat harrastuksiin ja oikeastaan rantaankin.
Muutto vei aikaa melkoisesti koska muuttoapu oli kutistunut kahteen ystävääni ja jatkui myöhemmin yhden ystävän voimin. Kaikella kunnialla siitä selvittiin mutta oireet minulla jatkuu sillä tavarat ovat olleet mökissä ja niitä siirrellessä ja varastoidessa hönkäilee sädesienen "saastuttamaa" kamaa. Saas nähdä milloin on kaikki selvää?Nyt minusta on otettu verikokeet ja tulokset selviää vajaan viikon päästä.
Tämä alku kesä on siis alkanut työntäyteisenä koska muutto on aina fyysisesti kova suoritus. Seuraava urakka onkin sitten veneen kunnostus mutta onneksi se on ulkohommia, saan olla raittiissa ilmassa ja touhuta minulle rakkaan veneeni kanssa, siitä se kesä vasta alkaa! Toivottavasti ehdin tänä kesänä ajelemaan kermalla enempi, elän toivossa.
Juhannuksen jälkeen saan vieraaksi myös omat nuoreni ja minjäni ja meillä on tarkoitus mennä viettämään päivää Valamossa ja risteillen, toivotaan siksikin että ilmat lämpenevät.

Onnea koulunsa päättäneille, ylioppilaille ja valmistuneille, kaunista kesää ihan meille kaikille toivoo Anne

Hometta ilmassa, kevättä rinnassa

Tilanteet muuttuvat, yllättävänkin nopeasti. Viimeisen Kotkan keikkani jälkeen mökille tultuani alkoi sen sortin oireet että tiesin mökkeilyni lähtölaskennan alkaneen.
 Menin tukkoon, nenä tiputti vettä, silmät kirvelivät, kutisivat,rähmivät, vuotivat. Kurkkua piti kakistella ja sisäänhengitys tuntui pahalta.
Lisäksi päänsärkyä. Mökistä löytyi hometta! Makuuhuoneen katossa vihertää.
Ilmoitin sen yön nukuttuani vuokraisännälle että en nuku enää yhtään yötä tässä mökissä, menen vaikka Gasthouseen! Minulle järjestyi evakuointi mökki vuokranantajani omalta plantaasilta. Niimpä minä kissoineni siirryin Rummukkalaan.

Otin yhteyttä terveystarkastajaan joka ohjasi soittamaan Kuopioon Mikrobioniin jossa tehdään näitä hometestejä. Materiaalinäyte minun neuvottiin ottamaan ja lähettämään heille.
Kun soitin terveysasemalle niin jo ensimmäinen joka kuunteli oireet ilmoitti että näkemättä sinua voi sanoa että olet altistunut homeelle. Ajan sain seuraavana päivänä. Nyt odotellaan vielä näytteiden tuloksia Kuopiosta jotta päästään jatkot tekemään verikokeiden merkeissä minulle, kun selviää mikä home siellä katossa on.
 Mökkini vintillä on eristyksenä ns.multiainen=multaa ja sammalta, jolla kuulemma ennen vanhaan eristettiin näitä mökkejä. Nyt vaan on käynyt niin että huolimatta siitä että olen vuokralaisena ilmoittanut havainnoistani mökin suhteen niitä ei ole otettu tosissaan. Yksi tällainen liittyy nyt nimenomaan tähän vinttitilaan.
 Viime kesänä kerroin että vintin ikkunalasi meni tuulessa rikki entisestään ja sinne sataa sisään vettä. Ei tapahtunut mitään asian korjaamiseksi. Seuraavan kerran talvella muistutin samasta asiasta ja niin että lumituiskut painaa vintille." Kun tulee vähän leudompaa niin katellaan".

Tuli kevät, aurinko alkoi porotella mustaa kattoa ja vintillä kenties talven aikana jäässä ollut multiainen alkoi sulaa koska sinne oli mennyt kuukausi kaupalla kosteutta, se ja multa ynnä sammal olivat siellä muhineet ja nyt tuo kosteus on rakenteissa ja alkaa näkyä vihreänä sienikasvustona.
 Ensin vuokraisäntä suunnitteli jotain firmaa mikä vetää letkulla pois kaiken mullan sieltä mutta seuraavana päivänä paikalle tulikin näytteen ottaja mutta sellainen näyte että määrätty kohta puhdistettiin ja sen piti antaa olla koskematta, kahden viikon jälkeen hän otti siitä näytteen ja lähetti samaiseen paikkaan minne olin itsekin lähettänyt materiaalinäytteen. Eli tässä viimeisessä näytteessä mitätaan onko huone-  ilmassa hometta. Sekin tulos on vielä tulematta.

Itse aloin suunnittelemaan uutta paikkaa koska olen nyt vuoden verran yrittänyt opetella tätä savolaisten" katellaan"-tyyliä, se on vastaava kuin espanjassa"manjaana, manjaana" mutta se sentään olisi huomenna. 
Tätä näiden harrastamaa" katellaan"-meininkiä ei kyllä millään jaksa, jossain vaiheessa kärsivällisyys loppuu ja minun kohdalla se tapahtui nyt. 
Terveyteni kanssa en leiki ja niin siinä kävi että Vapun päivänä hyvä ystävä pariskuntani ajoi Kotkasta tänne peräkärry farkun perässä ja me siirsimme tavarani mökiltä kylille. Siinä oli taas enkelit töissä koska asunto löytyi ihan yllättäen: asiakkaani kertoi että lehdessä oli ollut kuvani, en tiennyt siitä ja selvisi että Soisalo-opiston musiikillinen kevät ruppeema tapahtumassa olivat ottaneet kuorostamme kuvan. No asiakkaani sanoi että hae  lehti toimituksesta ja niimpä sain lehden käsiini. Luin sitten lehteä tarkasti ja siellä oli ilmoitus vuokrataan palstalla. Seuraavana aamuna soitto, samana päivänä katsomaan, ja vuokranantajan ja minun mieleestä asia on selvä. Nyt kuitenkin siellä on vielä edellisen tavarat joten kahden viikon päästä voin sitten muuttaa tavarani asuntoon, nyt muutimme ne autotalliin ja muihin tiloihin.
 Asiat järjestyy, aina, ja joskus onni voi piillä onnettomuudessa. 
Tässä tapauksessa voin päästää irti myös hoitolasta täällä Heinävedellä koska asiakkaita ei ole, ihan jokunen kokeilija. Ja nyt voin tarpeen tullen hoitaa tulevassa asunnossani mahdolliset asiakkaat ja selviän rahallisesti helpommin kun yksi vuokra jää vahemmälle.

Kirjoitan tähän loppuun hyvän ystäväni Minnan lähettämän kortin minulle, siinä taas osuvaa tekstiä tähän tilanteeseen:

"Jotta pääsisi perille
on eksyttävä tieltä

Joka pääsee perille
oppii
että hetken kuluttua
on taas jatkettava matkaa

Joka ei koskaan
putoa raiteilta
ja mene rikki

jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa

suurelta murheelta
ja suurelta onnelta."

                             Tommy Tabermann

Oman elämänsä pääroolissa

Aprilliä, aprilliä! Huhtikuu pärähti käyntiin ja räystäät tippuu....
Aurinkokin vaihteeksi pilkakahtaa pilvien seasta.
 Harkitsen lähtisinkö lumikenkälenkille rinteeseen treenaamaan vai kirjoitanko blogin?
Luotan siihen että sää pysyy suosiollisena vaikka keskitynkin hetkeksi miettimään omiani, sitähän tämä on
- omaa monologiani täällä mökillä, jonka olen onnekseni löytänyt.

Tässä taas on mennyt oikeastaan viikkoja enempi ja vähempi taiteeseen ja luovuuteen liittyvien asioiden parissa. Kuvataidepajassa valmistaudutaan kevään näyttelyyn viimeistelemällä töitämme, kehystämällä tai muuten rakentamalla niitä valmiiksi.

Kuorossa taas harjoitellaan Soisalo-opiston kevät ruppeemaan esityksiä, viilaillaan niitä kuntoon, kivaa touhua siellä ja täällä.
 Harrastus on silloin oikea itselleen kun siitä tulee innostunut ja hyvä olo, silloin tietää olevansa siellä missä kuuluukin olla.
 Liikunnassa olen ollut aina enempi yksilö suorittaja, mutta näissä harrastuksissa tiimityö on hauskempaa!
 Toki niissäkin yksilöllisyys erottuu ja varsinkin kuvataidepajassa, jokainenhan tuottaa omanlaistansa jälkeä ja toivon että myös nauttii siitä ja luottaa omaan itseensä ja saa siitä taiteen tekemisestä onnistumisen kokemuksia. Niin parhaimmillaan asian kuuluisi olla.

Pääsin osallistumaan viime sunnuntaina Maija Pulkkisen "Kuvitettua elämää"- näyttelyn avajaisiin Heinäveden kirjaston Varjentiini-salissa.
 Olen iloinen että kuorokaverini kutsui meidät sinne, taiteilija on hänen pian 80-vuotta täyttävä äitinsä. Sain vaihdettua muutamia sanoja myös taiteilijan kanssa joka on hyvin mukavan tuntuinen nainen.
 Kokemus koko tilaisuudesta oli varsin lämminhenkinen ja inspiroiva. Retrospektiivisessä näyttelyssä oli maalauksia ja piirrustuksia 60 vuoden ajalta ja varsin monipuolista kädenjälkeä pääsimme ihastelemaan.
 Erilaisia tekniikoita ja värikylläistä maailmaa!
Jotenkin kaikesta jäi tunne, että hän perheineen on elänyt täyttä elämää ja miten ihmeellistä että niin paljon erilaisia tauluja on kuitenkin syntynyt siinä sivussa. Luovuus on muutenkin ollut vahvasti mukana  heidän elämässään, sillä kaikki lapset ovat musikaalisia ja saimmekin kuulla heidän musisointiaan avajaisissa. Taiteilija kertoikin minulle keskustelussamme että jos terveyttä vielä riittää niin hän haluaisi vielä kirjan kirjoittaa siitä kaikesta eletystä elämästä. Toivotin siihenkin onnea!
 On hienoa tavata ihmisiä jotka todellakin tuntuvat olevansa oman elämänsä pääroolissa. Vaikka se on varmasti monilapsisessa perheessa ollut kovinkin haastavaa. Silti kaikesta huokui tyytyväisyys elettyä elämää kohtaan ja kiitollisuus lahjakkaista lapsistaan ja heidän lapsistaan.
Sen pystyi myös näkemään hänen tauluistaan, tuotannosta 60 vuoden ajalta, josta silti näyttelyssä oli vain osa.
Hieno kokemus ja innostus vaikutti niin vahvasti itseeni että sinä iltana en meinannut saada nukuttua. Joskus joku asia koskettaa niin vahvasti. Kannattaa mennä tutustumaan, näyttely on 12.4.2015 asti Varjentiini-salissa.

Luovuudesta edelleen....Kirjoitan tähän Järvenpään seurakuntaopiston opettajilta saamani tekstin valmistumispäivänäni 20.12.2007

"Annelle,

Luovuus on nautintoa ja naurua.

Naura, kunnes naurat pelkästä ilosta olla olemassa.

Sen jälkeen itke ja hyräile.

Naura niille, jotka haluavat tehdä sinut lyhyeksi:

Ottaa pääsi pois pilvistä ja kiskoa jalkasi irti maasta.

Mitään ne eivät niin pelkää kuin naurua.

Sinun iloinen naurusi on peili johon kukaan iloton ei haluaisi katsoa.

Juuri siksi sinun on naurettava, ja jotta voisit rauhassa itkeä ja hyräillä."

Kiitos nuoriso-ja vapaa-ajan koulutuksen opettajat, olen yrittänyt muistaa ja luen tekstin aina aika ajoin.
 Se oli myös yksi arvokas jakso elämässäni, sain paljon uutta ja positiivista mukaan reppuuni. Siellä luovuus koettiin todella rikkautena ja sitä osattiin arvostaa ja siihen kannustettiin.

Toivonkin sydämestäni että ihmiset näkisivät erillaisuuden hyvänä ja koko yhteisöä auttavana asiana sillä mitä enempi ihmiset uskaltavat ottaa omaa elämäänsä haltuun sitä monipuolisemmaksi muuttuu maailmamme ja yksilöt löytävät voimavarojaan jolloin siitä hyötyy suurempikin joukko.

Luovuutta huhtikuulle, iki-ihanaa Pääsiäistä toivottelee Savon noita

Vuosi Heinävedellä

Sytytän joka aamu universumille kynttilän ja kirjoitan sängylläni aamu hämärässä päiväkirjaani. Tämä tapa on ollut minulla jo vuosia, nyt kuitenkin havahtuessani siihen että tämän maaliskuun lopulla olen asunut täällä Heinävedellä vuoden, haluan tarkastella kulunutta aikaa myös näin blogissani.
Muuttaessani tänne, vieraalle paikkakunnalle, tuiki tuntemattomien ihmisten joukkoon, minulla ei ollut vielä selkeää kuvaa siitä mitä alan tekemään.

Pitkäaikainen haaveeni oli kuitenkin ollut löytää rauhallinen paikka jossa voisin keskittyä myös enemmin itseeni, siihen mitä haluaisin tehdä ja tuo kaikki liittyi jollain tavalla luovuuteen, itsensä ilmaisemiseen, mihin en kokenut että minulla olisi ollut aikaa asuessani Kotkassa.
Hyvin nopeasti kuitenkin huomasin että olin vuokrannut tilan hoitola tarkoitukseen joten shiatsuterapeutin ammattini tulisi olemaan se, mistä tulen kenties elantoni saamaan. Se kuitenkin vaatisi asiakkaita joita ei välttämättä täältä kovin helposti löydä. Paikkakunnalla ei kukaan tarjoa shiatsua joten siinä mielessä olin toiveikas.
Nyt kuitenkin vuoden sitkoilleena alkaa epäusko vaivaamaan, sen lisäksi että rahojen kanssa saa miettiä tosissaan kuinka selviää. Silti tiedän että tämä tapaa elää ja olla on minulle oikea. Tunnen sen sisimmässäni ja joka aamu kynttilää sytyttäessäni kiitän että olen saanut tämän mahdollisuuden.

Tällainen mökkielämä talvella on kuitenkin osoittanut myös hankaluudet mitä voi eteen tulla. Kun katson nyt ikkunasta pihamaalle niin näen muutama päivä sitten rösähtäneen varaston katon. Lunta on tullut tänne niin paljon  ja muuttuessaan suojakeliksi lumi katolla alkoi painaa niin paljon ettei sammaloitunut , laho katto kestänyt sitä enää ja kurkihirsi meni poikki. Olin tuona hetkenä itse kasaamassa polttopuita varastoon. Siinä sai olla varuillaan kun ei tiennyt mikä parru sieltä sinkoaa vauhdilla, ritinän ja narinan säestäessä sain kuitenkin kuivat koivuklapit turvaan. Se on sitten eri asia miten jatkossa tehdään. Soitin vuokraisännän pojalle ja odottelen mitä tapahtuu. Täällä on saanut tottua myös siihen että hitaanlaisesti toimii tämä uusi heimo jossa olen ollut opettelemassa uutta tapaa elää. Tavaroitani on kuitenkin jonkin verran varastoituneena tuolla samaisessa varastossa joten kovin kauaa en voi odotella, tälläkin hetkellä jotain sataa, lumen ja rännän sekoitusta.

Kun asiakkaita ei ihmeemmin ole ilmestynyt niin olen keskittynyt nyt siihen luovuuden irti päästämiseen! Aloitin täällä syksyllä kolmessa eri harrastepiirissä: Kuvataidepajassa, yhteislaulussa ja sekakuorossa.
Kuvataidepajan ansioiksi voi ajatella inspiraation heräämisen. Siellä voimme harrastaa kokeellista taiteen tekemistä ja minusta tuntuu että jokainen meistä tekee omanlaista taidetta. Tärkeintä mielestäni on se että saa siitä itselleen jotain, omalla kohdallani värien kanssa pelailu on tuonut rohkeutta heittäytyä ihan hulluihinkin kokeiluihin. Tärkeintä on että tuon taiteen työstäminen tekee hyvää ja minulle se  on ollut kuin terapiaa. Väriterapiaa.
Se on avannut minussa jonkin uuden lehden ja olen täällä mökissäni levittänyt taulupohjia pitkin poikin ja antanut värien toimia.
 Voimaannuttava kokemus ja viis siitä jos tätä ei kukaan ymmärrä, itselleni se on tuonut kevyemmän olotilan, olen käsitellyt erilaisia asioita itsessäni näin värien kautta ja niiden avulla.
Töissäni huomaan myös luonnon läsnäolon vahvasti koska nimenomaan luonnon erityinen värimaailma eri vuodenaikana on ollut inspiroiva. Tuliteeman käsittelystä kaikki ehkä alkoi täällä ja se nousi kenties metsäretkillä, nuotioilla missä tahansa, ja halusin leikkiä niillä väreillä ja ajatuksilla. Jos näistä tuotoksista saisi näyttelyn niin nimenä olisi "Vuosi Heinävedellä" sillä nämä kaikki työt ovat syntyneet tässä uudessa elämässä.

Myös kaikki muut aloittamani harrastukseni ovat olleet oikeita valintoja. Laulaminen on myös terapeuttista ja sehän on meidän pernaratamme ääni, murehtimisradan. Joten laulua kannattaa harrastaa ihan oman terveyden ylläpitämiseksi. Meillä on huippu porukka , erinomaisen kuoronjohtajamme ja yhteislaulun vetäjämme kannustamana ja ohjaamana joten annetaan laulun raikua!
Sulatellaan ikäviä asioita, huolia ja murheita, joten" anna sen soida, anna sen soida, älä koskaan pysäytä musiikkii, älä koskaan pysäytä sitä!"

Mukavaa maaliskuun alkua lukijoille, luovuutta, rohkeutta ja heittäytymisiä toivottelee Anne

Usko itseesi!

Kaunis helmikuun päivä. Katselen mökkini ikkunasta tuota puhdasta valkeaa maisemaa ja nautin. Hiljaisuudesta, kiireettömyydestä ja tästä rauhasta.

Se ei ole ollenkaan itsestään selvää tällainen levollisuus jota tälläkin hetkellä tunnen. Se muodostuu valinnoista.
 Ihan vähän aikaa sitten jouduin pohtimaan sydänjuuria myöten voinko jatkaa valitsemaani elämää vai menenkö mukaan oravanpyörään?
 Tilanne tuli niin yllättäen eteen kun yritin hakea jotain lisätienestiä itselleni, koska tarjoamani luontaishoidot eivät ole ottaneet tuulta alleen täällä mökkipaikkakunnalla. Ja totuus on, että vaikka kuinka yrittää tulla pienellä toimeen niin vuokrat on maksettava ja sitä rataa.
Pääsin haastatteluun, oikeastaan kahteenkin. Ensimmäinen hakemani paikka oli nuorisopuolella mutta se meni ohi. Tosin minulle kerrottiin vielä toisesta mahdollisesta paikasta joka heille jossain vaiheessa avautuu, etsivän nuorisotyöntekijän työ. Sitä odotellessa.

Toinen haastattelu oli  lähihoitajan töihin liittyen. Vakinaisen varahenkilön paikka, Leväniemen toimintakeskuksessa. No kuinka ollakkaan tämän päivän tyyliin paikkaa haetaan mutta tosiasiassa paikka on jo ikäänkuin luvattu talon sisäisesti. Tarjolla olisi ollut kuitenkin sijaisuuksien tekemisiä.
 Siinä kohtaa se minun sisäinen tutkintani oman itseni kanssa alkoi.
Tiedän varsin hyvin entuudestaan monessa eri paikassa työskennelleenä, että jos löydetään hyvä sijainen niin siinä kohtaa alkaa sellainen työrumba ettei paremmasta väliä! Ja minun ajatukseni oli kuitenkin tehdä jotain lisätienestiä sillä samalla aion kuitenkin tuoda itseäni tykö ja markkinoida omaa osaamistani luontaishoitajana ja nimenomaan shiatsuterapeuttina.

Shiatsu on rauhallinen, kiireen katkaisu hoito, joten miten pystyisin yhdistämään järkevästi tämän yhtälön? En mitenkään.

Minun piti kuunnella omaa itseäni tarkasti. Vaakakupissa oli vapaa-ajan menettäminen ja toisessa säännölliset tulot.
 Valitsin sitkoilemisen erilaisten laskujen ja maksujen seurassa edelleen, vaikkei se mukavaa olekkaan. Tiedän kuitenkin etten voi hypätä enää tuohon jatkuvaan kiireeseen. Niin toimien, en voisi kirkkain silmin kertoa levon ja rauhallisemman elämän tarpeellisuudesta tässä ajassa, jos itse juoksisin siinä mukana.
Olisi myös mahdotonta markkinoida omia hoitojaan jos ei olisi aikoja antaa mahdollisten asiakkaiden tullessa.

Tulossa juuri näihin aikoihin oli myös Heinäveden sydänkerhon tilaisuus, jonne minut oli kutsuttu puhumaan hoidoistani ja yrittämisestä täällä.
 Sekin vaikutti päätökseeni. Halusin laittaa itseni täysillä likoon, oman asiani puolesta johon uskon vahvasti.
 Sydänystävien kerhotuokio oli erittäin lämminhenkinen ja heitä oli paikalla lähes kuutisenkymmentä. Palautteesta jota sain henkilökohtaisesti tuli ilmi, että olin osannut puhua ymmärrettävästi, asia tuli selväksi ihmisille. Siitä olen iloinen. Sydänkerholaisilla on mukava tapa - he halailevat toisiaan ja kerroinkin että siitähän ne sydänradat tykkäävät!
 Hyvät energiat ja oikein mukava kerhopäivä oli keskiviikkona 28.1. seurakuntakodilla Heinävedellä.

Toinen hyvä tilaisuus johon osallistuin oli eilinen uusyrityskeskus Wäläkyn yrittäjäilta Varkaudessa. Teemana lähinnä markkinointi. Tuon illan aikana sain useamman kontaktin joista kolme oli yrittäjiä itsekin sekä vieressäni istunut mukava TE-palvelujen asiantuntija. Sain hyviä vinkkejä, yhteystietoja ja suuntaa mihin voi itseään kaupitella. Mielenkiintoisia keskusteluja ja yllätyksiä! Tapasin myös naisen joka aloittaa yrittäjänä täällä Heinävedellä ja oli todella intoa täynnä ja kihelmöivää odotusta. Ihana nähdä miten oma unelma saa hehkumaan ihmisen. Toivotimme toisillemme onnea!

Haluankin tähän loppuun kirjoittaa jälleen samasta positiivareiden viime vuoden kalenterista erään tekstin joka kannustakoon meitä kaikkia eteenpäin elämässä, itseemme uskoen.....

" USKO PERHOSIIN"

Jos ne pystyvät lentämään tuhat kilometriä,
ajattele mitä itse pystytkään tekemään.

Olet elossa,
juhli siis jokaista hetkeä.
Ajattele mitä maailma tarvitsee
ja mitä voisit tehdä,
jotain missä olet hyvä
ja jota rakastat tehdä.

Tee sitä. Sukella siihen.
Olkoon se oppiluokkasi.
Leiki eri mahdollisuuksilla.
Huomaa kaikki hyvät ihmiset
- itsesi mukaan luettuna.

Puhu itseksesi.
Kysy itseltäsi, mitä mieltä olet.
Kuuntele tarkkaan, mitä sanot.
Älä odota että joku viihdyttää sinua,
syöksy itse yleisön joukosta lavalle.
Avaa verhot levälleen!

                                                       - Sami Sunchild


Ihastuttavaa helmikuun jatkoa, nautitaan valon lisääntymisestä hetki hetkeltä, päivä päivältä, Anne

Hyvää tätä alkanutta vuotta 2015!

 Elämä on seikkailu

Jokainen päivä on uusi,
täynnä mahdollisuuksia,
jos suruja saat,
itke ne pois,
jos iloja, talleta ne ajatuksiisi
ja katso kummassakin;
ilossa ja surussa jokin onni asuu,
jokin kokemus,
joka Sinua varten on sinä päivänä.


Seuraavana päivänä älä mitään kanna,
älä suruja ainakaan,
ilot voit ottaa mukaan kuin pienet kukat,
ne eivät paina, mutta parempi olisi,
jos sydämesi olisi jokaisena aamuna tyhjä,
ottaakseen vastaan alkavan päivän mahdollisuudet,
sillä eilinen oli ja huominen on vasta tulossa.


Tämä päivä,
jokainen uusi päivä,on se,
jota elät ja koet.
Voitko muuta?
Elämä on seikkailu,
päivästä toiseen,
uusi asia - joka päivä.


Positiivareiden kalenterista viime vuodelta, Eija ystävältäni Kotkasta:)

Toivotan lukijoilleni, asiakkailleni ja tietenkin kaikille rakkailleni ja ystävilleni ja tutuilleni erityisen hyvää tätä kuluvaa vuotta, terveyttä ja hyvää oloa! Olkaa armolliset itsellenne ja muistakaa että olette hyviä juuri sellaisina kuin olette . Omana itsenänne <3

                                          Lämmin halaus, Anne