Sytytän joka aamu universumille kynttilän ja kirjoitan sängylläni aamu hämärässä päiväkirjaani. Tämä tapa on ollut minulla jo vuosia, nyt kuitenkin havahtuessani siihen että tämän maaliskuun lopulla olen asunut täällä Heinävedellä vuoden, haluan tarkastella kulunutta aikaa myös näin blogissani.
Muuttaessani tänne, vieraalle paikkakunnalle, tuiki tuntemattomien ihmisten joukkoon, minulla ei ollut vielä selkeää kuvaa siitä mitä alan tekemään.
Pitkäaikainen haaveeni oli kuitenkin ollut löytää rauhallinen paikka jossa voisin keskittyä myös enemmin itseeni, siihen mitä haluaisin tehdä ja tuo kaikki liittyi jollain tavalla luovuuteen, itsensä ilmaisemiseen, mihin en kokenut että minulla olisi ollut aikaa asuessani Kotkassa.
Hyvin nopeasti kuitenkin huomasin että olin vuokrannut tilan hoitola tarkoitukseen joten shiatsuterapeutin ammattini tulisi olemaan se, mistä tulen kenties elantoni saamaan. Se kuitenkin vaatisi asiakkaita joita ei välttämättä täältä kovin helposti löydä. Paikkakunnalla ei kukaan tarjoa shiatsua joten siinä mielessä olin toiveikas.
Nyt kuitenkin vuoden sitkoilleena alkaa epäusko vaivaamaan, sen lisäksi että rahojen kanssa saa miettiä tosissaan kuinka selviää. Silti tiedän että tämä tapaa elää ja olla on minulle oikea. Tunnen sen sisimmässäni ja joka aamu kynttilää sytyttäessäni kiitän että olen saanut tämän mahdollisuuden.
Tällainen mökkielämä talvella on kuitenkin osoittanut myös hankaluudet mitä voi eteen tulla. Kun katson nyt ikkunasta pihamaalle niin näen muutama päivä sitten rösähtäneen varaston katon. Lunta on tullut tänne niin paljon ja muuttuessaan suojakeliksi lumi katolla alkoi painaa niin paljon ettei sammaloitunut , laho katto kestänyt sitä enää ja kurkihirsi meni poikki. Olin tuona hetkenä itse kasaamassa polttopuita varastoon. Siinä sai olla varuillaan kun ei tiennyt mikä parru sieltä sinkoaa vauhdilla, ritinän ja narinan säestäessä sain kuitenkin kuivat koivuklapit turvaan. Se on sitten eri asia miten jatkossa tehdään. Soitin vuokraisännän pojalle ja odottelen mitä tapahtuu. Täällä on saanut tottua myös siihen että hitaanlaisesti toimii tämä uusi heimo jossa olen ollut opettelemassa uutta tapaa elää. Tavaroitani on kuitenkin jonkin verran varastoituneena tuolla samaisessa varastossa joten kovin kauaa en voi odotella, tälläkin hetkellä jotain sataa, lumen ja rännän sekoitusta.
Kun asiakkaita ei ihmeemmin ole ilmestynyt niin olen keskittynyt nyt siihen luovuuden irti päästämiseen! Aloitin täällä syksyllä kolmessa eri harrastepiirissä: Kuvataidepajassa, yhteislaulussa ja sekakuorossa.
Kuvataidepajan ansioiksi voi ajatella inspiraation heräämisen. Siellä voimme harrastaa kokeellista taiteen tekemistä ja minusta tuntuu että jokainen meistä tekee omanlaista taidetta. Tärkeintä mielestäni on se että saa siitä itselleen jotain, omalla kohdallani värien kanssa pelailu on tuonut rohkeutta heittäytyä ihan hulluihinkin kokeiluihin. Tärkeintä on että tuon taiteen työstäminen tekee hyvää ja minulle se on ollut kuin terapiaa. Väriterapiaa.
Se on avannut minussa jonkin uuden lehden ja olen täällä mökissäni levittänyt taulupohjia pitkin poikin ja antanut värien toimia.
Voimaannuttava kokemus ja viis siitä jos tätä ei kukaan ymmärrä, itselleni se on tuonut kevyemmän olotilan, olen käsitellyt erilaisia asioita itsessäni näin värien kautta ja niiden avulla.
Töissäni huomaan myös luonnon läsnäolon vahvasti koska nimenomaan luonnon erityinen värimaailma eri vuodenaikana on ollut inspiroiva. Tuliteeman käsittelystä kaikki ehkä alkoi täällä ja se nousi kenties metsäretkillä, nuotioilla missä tahansa, ja halusin leikkiä niillä väreillä ja ajatuksilla. Jos näistä tuotoksista saisi näyttelyn niin nimenä olisi "Vuosi Heinävedellä" sillä nämä kaikki työt ovat syntyneet tässä uudessa elämässä.
Myös kaikki muut aloittamani harrastukseni ovat olleet oikeita valintoja. Laulaminen on myös terapeuttista ja sehän on meidän pernaratamme ääni, murehtimisradan. Joten laulua kannattaa harrastaa ihan oman terveyden ylläpitämiseksi. Meillä on huippu porukka , erinomaisen kuoronjohtajamme ja yhteislaulun vetäjämme kannustamana ja ohjaamana joten annetaan laulun raikua!
Sulatellaan ikäviä asioita, huolia ja murheita, joten" anna sen soida, anna sen soida, älä koskaan pysäytä musiikkii, älä koskaan pysäytä sitä!"
Mukavaa maaliskuun alkua lukijoille, luovuutta, rohkeutta ja heittäytymisiä toivottelee Anne
