sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Hometta ilmassa, kevättä rinnassa

Tilanteet muuttuvat, yllättävänkin nopeasti. Viimeisen Kotkan keikkani jälkeen mökille tultuani alkoi sen sortin oireet että tiesin mökkeilyni lähtölaskennan alkaneen.
 Menin tukkoon, nenä tiputti vettä, silmät kirvelivät, kutisivat,rähmivät, vuotivat. Kurkkua piti kakistella ja sisäänhengitys tuntui pahalta.
Lisäksi päänsärkyä. Mökistä löytyi hometta! Makuuhuoneen katossa vihertää.
Ilmoitin sen yön nukuttuani vuokraisännälle että en nuku enää yhtään yötä tässä mökissä, menen vaikka Gasthouseen! Minulle järjestyi evakuointi mökki vuokranantajani omalta plantaasilta. Niimpä minä kissoineni siirryin Rummukkalaan.

Otin yhteyttä terveystarkastajaan joka ohjasi soittamaan Kuopioon Mikrobioniin jossa tehdään näitä hometestejä. Materiaalinäyte minun neuvottiin ottamaan ja lähettämään heille.
Kun soitin terveysasemalle niin jo ensimmäinen joka kuunteli oireet ilmoitti että näkemättä sinua voi sanoa että olet altistunut homeelle. Ajan sain seuraavana päivänä. Nyt odotellaan vielä näytteiden tuloksia Kuopiosta jotta päästään jatkot tekemään verikokeiden merkeissä minulle, kun selviää mikä home siellä katossa on.
 Mökkini vintillä on eristyksenä ns.multiainen=multaa ja sammalta, jolla kuulemma ennen vanhaan eristettiin näitä mökkejä. Nyt vaan on käynyt niin että huolimatta siitä että olen vuokralaisena ilmoittanut havainnoistani mökin suhteen niitä ei ole otettu tosissaan. Yksi tällainen liittyy nyt nimenomaan tähän vinttitilaan.
 Viime kesänä kerroin että vintin ikkunalasi meni tuulessa rikki entisestään ja sinne sataa sisään vettä. Ei tapahtunut mitään asian korjaamiseksi. Seuraavan kerran talvella muistutin samasta asiasta ja niin että lumituiskut painaa vintille." Kun tulee vähän leudompaa niin katellaan".

Tuli kevät, aurinko alkoi porotella mustaa kattoa ja vintillä kenties talven aikana jäässä ollut multiainen alkoi sulaa koska sinne oli mennyt kuukausi kaupalla kosteutta, se ja multa ynnä sammal olivat siellä muhineet ja nyt tuo kosteus on rakenteissa ja alkaa näkyä vihreänä sienikasvustona.
 Ensin vuokraisäntä suunnitteli jotain firmaa mikä vetää letkulla pois kaiken mullan sieltä mutta seuraavana päivänä paikalle tulikin näytteen ottaja mutta sellainen näyte että määrätty kohta puhdistettiin ja sen piti antaa olla koskematta, kahden viikon jälkeen hän otti siitä näytteen ja lähetti samaiseen paikkaan minne olin itsekin lähettänyt materiaalinäytteen. Eli tässä viimeisessä näytteessä mitätaan onko huone-  ilmassa hometta. Sekin tulos on vielä tulematta.

Itse aloin suunnittelemaan uutta paikkaa koska olen nyt vuoden verran yrittänyt opetella tätä savolaisten" katellaan"-tyyliä, se on vastaava kuin espanjassa"manjaana, manjaana" mutta se sentään olisi huomenna. 
Tätä näiden harrastamaa" katellaan"-meininkiä ei kyllä millään jaksa, jossain vaiheessa kärsivällisyys loppuu ja minun kohdalla se tapahtui nyt. 
Terveyteni kanssa en leiki ja niin siinä kävi että Vapun päivänä hyvä ystävä pariskuntani ajoi Kotkasta tänne peräkärry farkun perässä ja me siirsimme tavarani mökiltä kylille. Siinä oli taas enkelit töissä koska asunto löytyi ihan yllättäen: asiakkaani kertoi että lehdessä oli ollut kuvani, en tiennyt siitä ja selvisi että Soisalo-opiston musiikillinen kevät ruppeema tapahtumassa olivat ottaneet kuorostamme kuvan. No asiakkaani sanoi että hae  lehti toimituksesta ja niimpä sain lehden käsiini. Luin sitten lehteä tarkasti ja siellä oli ilmoitus vuokrataan palstalla. Seuraavana aamuna soitto, samana päivänä katsomaan, ja vuokranantajan ja minun mieleestä asia on selvä. Nyt kuitenkin siellä on vielä edellisen tavarat joten kahden viikon päästä voin sitten muuttaa tavarani asuntoon, nyt muutimme ne autotalliin ja muihin tiloihin.
 Asiat järjestyy, aina, ja joskus onni voi piillä onnettomuudessa. 
Tässä tapauksessa voin päästää irti myös hoitolasta täällä Heinävedellä koska asiakkaita ei ole, ihan jokunen kokeilija. Ja nyt voin tarpeen tullen hoitaa tulevassa asunnossani mahdolliset asiakkaat ja selviän rahallisesti helpommin kun yksi vuokra jää vahemmälle.

Kirjoitan tähän loppuun hyvän ystäväni Minnan lähettämän kortin minulle, siinä taas osuvaa tekstiä tähän tilanteeseen:

"Jotta pääsisi perille
on eksyttävä tieltä

Joka pääsee perille
oppii
että hetken kuluttua
on taas jatkettava matkaa

Joka ei koskaan
putoa raiteilta
ja mene rikki

jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa

suurelta murheelta
ja suurelta onnelta."

                             Tommy Tabermann