Se tulee sittenkin! Yhtä varmasti kuin joka vuosi. Kylmäähän täällä vielä on mutta siitä huolimatta linnut ovat alkaneet laulamaan omia konserttejaan, miettimään pesäntekopuuhia, valo on lisääntynyt ja järven jää vetänyt jo niin tummanpuhuvaksi että kohta siitä on muisto vain. Avantopakastearkku nostettiin rannalle ja pian vedämme myös laakongin ja tikapuut maihin. Tikkujään seassa olen nyt räpiköinnyt ja kokemus se on sekin.
Harrastusporukoissakin on vuoden tuotokset esitelty ja kuoromme kanssa pääsimme osallistumaan Neonfestiin, joka oli Heinäveden lukion ensimmäisen luokan yrittäjyysryhmän järjestämä musiikkitapahtuma. Tapahtuma oli lauantaina 23.4. klo 13 yläkoulun salissa ja esitteessä luki "paikallista musiikkia parhaimmillaan".
Tapahtumassa kuultiin eri-ikäisten heinäveteläisten musiikin harrastajien esityksiä. Kivaahan se on kuunnella muiden esityksiä ja myös itse päästä esiintymään ja näin tuomaan oma panos näihin tapahtumiin. Nämäkin lukiolaiset keräävät rahoitusta Roomaan suuntautuvaa opintomatkaa varten. Mukavin tunnelmin myös päättää taas tältä keväältä laulutouhut, syksyllä jatkuu harjoitukset.
Osallistuimme myös ystäväni kanssa heinäveden seurakunnan ja soisalo-opiston kirkkodraamaryhmän "Pääsiäismatka"- esitykseen joka puolestaan oli seurakuntatalolla torstaina 20.4. klo 18. Mielestäni on tärkeää myös katsojana kannustaa harrastelijoita jotka omaa vapaa-aikaansa viettävät näiden eri harrastuspiirien lomassa. Kun siitä sitten erilaisia asioita ja tuotoksia syntyy niin onhan se hienoa kannustaa porukkaa, se auttaa jatkamaan hyviä juttuja ja saa ehkäpä mukaan uusiakin harrastajia piireihin. Valtavasti työtä ja aikaa se vaatii ohjaajilta ja näyttelijöiltä ja sitoutumista asiaan. Ihana oli nähdä kuinka lapsiakin oli mukana esityksessä ja kaikki lapsista ikäihmisiin antoivat parastaan! Sellainen juuri harrastuksen pitäisikin olla, yhteisö joka antaa ja saa toisiltaan paljon. Se on yhteenkuuluvaisuutta ja toimimista tiiminä, parhaimmillaan kunkin jäsenen hyvät puolet nostetaan oikealle paikalle ja yhdessä tehdään jotain mikä jää elämään ja tuo katsojille ja kuulijoille elämyksen.
Tänä keväänä itse pääsin kokeilemaan ensi kertaa huovutusta niinikään Soisalo-opiston kurssilla Niinimäessä. Yllätyin , miten mukavaa se oli! Menin tekemään hassun hatun ja sellainenhan siellä syntyi - metsänvihreää, kevään vihreää ja oranssia. Yksi kurssilaisista sanoi osuvasti että sehän on kuin elämän liekki, ja niinpä hatulle tuli nimikin.
Eilen kevättöitä pihalla touhutessamme laitoin piippalakin päähän ja miesystäväni kauhisteli että ethän sinä nyt voi hyvää hattua näihin hommiin ottaa, lentää vielä nuotiosta kipinä siihen. Höh! Kun itse olen ajatellut että koska liki metsäläinen olen niin täytyyhän minulla olla tällainen maahis, menninkäishattu jotta tietävät minun kuuluvan samaan porukkaan.
Selvisin hattuni kanssa ilman kipinöitä ja huomasin että lämmin se on ainakin.
Myös huovutus jatkuu syksyllä ja nyt olen jo saannut viittä vaille valmiiksi bonchon, johon laitoin heinäveden värejä, näin alku keväästä kun koivujen latvat näyttää punertavilta ja rinteillä on vielä lunta osittain ja männyistä tulee vihreys ja kuusista. Sain siis itselleni uuden harrastuksen missä voi taas pelailla värien ja luovuuden kanssa yhdessä.
Nyt voi sitten rauhassa keskittyä tulevaan veneen kevätkunnostukseen. talven aikana veneeni on saanut vähän uutta puutta kaarien tueksi ja nyt minun tehtäväni on ensin tervata uusi puu ja sen jälkeen normaalit kyllästyspuuhat ja lakkaukset, tarpeen mukaan. Tänä kesänä "MeriAnne" pääseenkin ihan omaan rantaan ja kesällä voimme alkaa kyntää järven aalloilla ihan tosissaan. Sitä odotellen.
Kevät iloa lukijoille toivoo Anne:)
