Tietojen päivitystä

Edellisessä blogitekstissä kerroinkin jo tulevasta operaatiosta joka hiljentää menoani siksi on syytä myös päivittää tilanne hoitamisien suhteen.

Olen joutunut jo keväästä lähtien olemaan sairauslomalla jalkaongelmien takia siksi myös hoitolat ovat lepotilassa kunnes selviää jatkot.

Harmikseni jouduin kieltäytymään keväällä myös nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajan pestistä. Olisin päässyt kesäksi tutustumaan Heinäveden nuorisopuolen touhuihin. No terveys menee edelle tietenkin, täytyy vain toivoa että mahdollisuuksia tulisi vielä myöhemminkin.

Sairauslomani jatkuu näillä näkymin 6.11.2016 saakka ja vaikuttaa siltä ettei se ole vielä viimeinen päivä. Leikkauksien  ja keppikävelyiden jälkeen poistetaan raudat ja siksi varaudunkin siihen että tämä vuosi kuluu harjoitellessa hiljaa kulkemista.

Soisalo-opistoon ilmoittauduin kuitenkin laulutouhuihin sekä huovutuskurssille. Ihan ei passaa jumittua mökille neljän seinän sisälle.
Myös omat maalaamiseni ja piirtämiseni ei onneksi ole jaloista kiinni joten kyllähän sitä tekemistä riittää sairauslomallakin.

Tuo järven läheisyys saa aina vaan tärkeämmän merkityksen koska tälläkin hetkellä olen treenannut järviuintia aloittaen kesäkuun viimeisenä päivänä ja eilen oli saldo 43.100 metriä!
 Veden lämpö on vaihdellut + 17-21asteeseen riipuen tuulista ja tietysti ulkolämpötilasta, eilen oli sama  + 20 sekä ilma että vesi.
 Tavoitteeni on päästä 60.000m tämän loppukesän tai alkusyksyn aikana ja jos ei keli ihan radikaalisti muutu niin saavutan kyllä tavoitteen.

Treenin tarkoitus on saada itseni mahdollisimman hyvään kuntoon ennen operaatiota koska tiedän kuinka kepeillä kävely käy moneen paikkaan jumittavana tekijänä. Lihaskunto voi siis helpottaa tilannetta aikalailla.
Leikkaus tulee 8.9. joten vähän on vielä aikaa jäljellä.

Uinti on lajina niin kiitollinen koska se ei rasita niveliä ja tässä minun tapauksessa uiminen tuntuu todella kuntouttavalta liikunnalta.

Sen lisäksi olen keräillyt luonnosta nokkosta joka muutenkin on reumarohto. Teen siitä jalkakylvyn ja tarpeen vaatiessa lisään vielä keitokseen merisuolaa, jalat hautumaan, kylpy auttaa väsyneitä, pakottavia jalkoja ja poistaa myös turvotuksia jos niitä on.
 Itse liottelen lähinnä kivun poistamiseksi. Sen jälkeen laventeli jalkavoiteet ja johan kelpaa!

Näihin tuumailuihin lopettelen tällä haavaa ja toivottelen hyvää loppu kesää lukijoille, tsemppiä tuleviin syksyn harrastuksiin ja koitoksiin ajatuksena että periksi ei anneta!

Aikanaan siskoni Aulin papereita tutkiessani hänen kuolemansa jälkeen löysin yhdestä hänen vihkostaan ajatelman joka sopii hyvin tähänkin hetkeen......

" Älä anna kenenkään ( minkään, Annen huom.)
pilata päivääsi.
Jos maan päällä on happea
ja pystyt hengittämään,
tulee päivä olemaan
vallan erinomainen!"

Näillä mennään, terveisin Anne :)

Elämän yllätyksellisyys

Kesä alkaa kääntyä syksyyn. Sitkeinä nuo kesän istutetut kukkaset vielä jaksaa loistaa ikkunalaudalla mutta väistämättä syksy jo kolkuttelee ja sen näkee kaikesta luonnossa.
Miten kesä aina juoksee niin pian ?

Teimme naisystäväni kanssa heinäkuun lopulla kesäretken Kotkasta Heinävedelle ja täältä Tohmajärvelle Wärtsilänkylään.
Heinävedellä oli kirkastusjuhlat juuri tuon viikonlopun ja me menimme Heinäveden kirkkoon kuulemaan Petri Laaksosen konserttia. Hän lauloi lauluja jotka ovat syntyneet surusta joka on ollut viime vuosina voimakkaasti läsnä hänen omassa elämässään.
Hän on joutunut luopumaan äidistään ja pikku veljestään.
 Samaistun vahvasti Petrin tuntemuksiin koska itse olen menettänyt isän ja pikku siskon muutamia vuosia sitten.
 Konsertissa liikutukselta ei voinnut välttyä ja tyytyväisenä sain havaita että myös miehet pystyivät kokemaan tilaisuuden sellaiseksi että sai luvan herkistyä, se on hyvä asia.
Petrin konsertti ja laulut herättivät paljon ajatuksia ja muistuttivat siitä kuinka katoavaista elämä on. Viimeinen hetki voi tulla niin yllättäin.
Yksi laulu cd:ltä nousee ylitse muiden kun kuuntelen näitä kotona, mökillä rauhassa.
 Luulen että jokainen täältä elämästä poistuva toivoisi että häntä kohdeltaisiin kuin tässä laulussa lauletaan.....

Anna minun mennä

Vielä kerran tulee päivä
kun en jaksa taistella.
Kerron kyllä, milloin
se on koittava.
Niinkuin joku koputtaisi
hiljaa kotiovella,
silloin tiedän,
nyt on aika avata.

Pidä silloin hiljaa kiinni,
syliin hellään rutista.
Pidä kädestäni kiinni, lohduta.
Että voisin aivan hiljaa
huomaamatta nukkua,
että voisin luulla,
tulet mukana.

Sitten anna minun mennä,
kun on aika lähteä,
kerro, kuinka unelmoimme
joka kevät yhdessä.
Silloin anna minun mennä,
kerro kevään linnuista,
kuinka kaunis onkaan taivas,
kuinka kaunis uusi kesä ihana.

Toivon, ethän enää silloin
kannusta ja rohkaise.
Ethän pyydä, että jäisin elämään.
Säästä minut taistelulta,
kuiskaa korvaan hiljaa vaan:
irti päästä, olet vapaa lähtemään.

Tuossa laulussa on mielestäni se kaikki mikä lähdön hetkellä tuntuisi sopivalta, liikuttavaa ja aitoa tulkintaa.
Kiitos Petri Laaksonen.

Heinävedeltä kesäretkemme jatkui siis Wärtsilän kylään ja navetta kesäteatteriin jossa saimme nauttia "Taistelevat koppelot"-esityksestä. Siis vaihdoimme tunnelmasta toiseen! Tämä oli hauskaa ja erilaista teatteria missä itse olin ollut, navetan ylisillä, ukkosen kierrellessä esityksen aikana lähistöllä. Mukava kokemus ja hyvät fiilikset.

Siitä sitten vielä tutustumaan paikkaan jota olen havitellut, halusin että ystävänikin näkee sen. Ja niin vain ihastui kuten minäkin ensi kertaa nähtyäni. Asia vaatii kuitenkin perinpohjaista harkintaa ja selvittelyä monelta kantilta siksi kaupanteko ei voi syntyä tuosta noin vaan!

Muutenkin elämä tuo yllätyksiä ja tällä kertaa terveydellisiä hidasteita.
Olimme tässä viikolla käymässä miesystäväni kanssa Helsingin Peijaksessa reumakirurgin vastaanotolla ja sain yllättävänkin nopeasti ajan leikkaukseen. Se tehdään Peijaksessa jossa on reumaosaamista ja  minulla on aiemmin hyviä kokemuksia tästä sairaalasta.
 Elämääni siis hidastetaan jonkin verran koska varvasoperaation jälkeen joudun liikkumaan keppien varassa 4-6 viikkoon. Näin liikkuvaiselle ihmiselle siitä tulee melkoinen koettelemus, tiedän sen jo etukäteen.
 Luottavaisin mielin olen kuitenkin matkaan lähdössä ja minulla on rakastava ystävä lähellä auttamassa joten huoleen ei ole syytä.

Levollisin mielin katselen mökin ikkunasta maisemaa jossa vuoroin sataa vuoroin paistaa, niin se on elämässäkin.

" Kastepisaroissa
päivä itkee nyt
ilonkyyneleitä,
aamuun herännyt.

Kuinka onkaan kaunis
tämä rakas maa.
Salaisuuden siipi
multaa koskettaa.

Kulje avojaloin
yli nurmikon
täydellinen lahja
uusi aamu on.

Mitään et voi siitä
ottaa, omistaa.
Ihmeellinen päivä
vastaanottakaa."
                             Anna-Mari Kaskinen