On taas herännyt ajatuksia siitä, miten elämä täällä kulkee ja onko sitä oman laivansa kapteeni ollenkaan? Vai heittelehditäänkö me täällä elämänmerellä ja virroissa ihan miten sattuu kunkin tuulen mukaan?
Liian paljon tänä päivänä annetaan muiden ohjailla ja sanella asioita, vaikka oikeastaan jokainen itse tietää parhaiten omalla kohdalla omat asiansa.
On kaikenlaista ohjetta ja ohjaajaa ja asiantuntijaa ja tarinaa. Onko tuo ihme että moni eksyy vielä syvemmälle kysymyksien viidakkoon ja menettää viimeisenkin toimintakykynsä.
Tuntuu monesti että muut tietävät mikä ihmiselle on hyväksi ja jos sattuu heikompi henkilö, sairas, väsynyt, masentunut tai muuten vaan ulalla omasta elämästään ja keskiöstään, niin johan tulee ohjetta ja apuja vierailta, jotka ei oikeastaan edes ole selvillä missä mennään. Se vaan on niin kiva neuvoa vierestä ja päästä pätemään!
Toki voin nyt kolme vuotta savolaisten kanssa asuneena ajatella että vastuu on kuulijalla. Niimpä on. Mutta miksiköhän niin paljon kuulee ahdistusta siitä että kun se sanoi niin ja se neuvoi noin? Millä reseptillä saisi ihmisen uskomaan että jokaisessa yksilössä on omat, uinuvat voimavarat, kunhan ne oppisi näkemään. Jokaisessa.
Täytyy ottaa itseään niskasta ja vähän ravistella. Herätä näin kevään korvalla siihen todellisuuteen missä mennään. Lopettaa muiden syyttely omasta huonosta olostaan ja ottaa vastuu itselleen. Lopettaa haavakieli eli vetoaminen mitä moninaisempiin sairauksiin ja onnettomuuksiin.
Siitä maailmasta ei pääse koskaan jos ei suostu lopettamaan syiden etsimistä.
En tunne varmaan ketään jolla ei olisi vaivoja, suruja, tragedioita.
Jos jäämme haavoinemme haavamaahan niin matka pysähtyy, pursi karahtaa kiville ja siellä olemme!
Varokaa niitä ihmisiä jotka kannustamisen sijaan haluavatkin muistuttaa sinua vaivoistasi jos et itse niistä enää puhu, olet tullut sinuiksi itsesi kanssa ja olet selättänyt sairauden. Ulkopuolelta voit saada muistutuksia että ota nyt huomioon että kunto heikkenee koko ajan, apua!
Omalla kohdallani olen päässyt liikunnan ja oikean elämäntavan löytymisen myötä voittajaksi selkärankareumani oireiden suhteen. Liikkuminen on varmaan ihan avainsana minun tapauksessani. Toki ruokavalio joka on mahdollisimman vähän limaa elimistöön tuottava.Maito, valkoiset jauhot ja valkoinen sokeri pois. Kylmä hoito avannossa. Liikkuvuus rangassa eli venyttelyt, uinti. Tarvittaessa hieronnat. Tämän kuun lopulla viimeinen jakso kuntoutusta jossa olen päivittämässä tämän hetkistä tietoa aiheesta.
Toivon että itsekukin kunnostaa oman purtensa näin kevään koittaessa ja heittää ylimääräisen rannalle, suunnaten kohti kimmeltäviä ulapoita, rohkeana ja seikkailunhaluisena, riskejäkin kaihtamatta. Lupaamalla itselleen paremman elämän päättäen tarttua toimeen, sen sijaan että antaa muiden ohjata ajatuksiaan ja tekemisiään.
Kukaan muu kuin sinä itse ei voi tietää miltä siellä syvällä sydämessäsi tuntuu.
Ole rehellinen itsellesi ja kuuntele omaa ohjaustasi, se tulee korkeimmalta.
Astu omaan laivaasi sillä " yksi pieni hetki voi olla arvokas ja merkitä paljon"
Myötätuulta toivoo Anne :)
