Viimeinen risteily?

Kesäinen tervehdys järven rannalta. Aivan ihanaa oli aloittaa tämäkin aamu pulahtamalla virkistävään järviveteen vaikkei se 17 astetta enempää olekaan. Tyyni järvenpinta ja auringonsäteet leikkivät sudenkorentojen kanssa kilpaa. Jokunen vesimittarikin liukui edestäni kun uin matkaa ja nautin rauhallisesta luonnosta. Virkistävää ja piristävää, hyvä tapa aloitella uusi kesäpäivä.

Viikko taaksepäin olimmekin Kotkassa ja osallistuimme meripäiviin muutamana päivänä. Nythän Kotkan kantasatamassa oli Tall ship purjelaivat joten katseltavaa riitti!
 Lähdimme torstai-iltana ilallisristeilylle m/s Royal Catilla ja risteily vei ruotsinsalmen ympäristöön ajaen mm.kotisaareni Tiutisen ohitse. Ilma oli pilvinen mutta ei tuulinen joten ihan mukavaa oli katsella maisemia tutuissa paikoissa. Risteily sujui moitteettomasti ja tarjoilut olivat erinomaiset. Tämä alus liikennöi normaalisti Helsingin kauppatorin nurkilta mutta nyt Tall ships-risteilyjä tarjoten myös näin Kotkassa.

Jokin aika sitten näin keskellä päivää ohjelman, missä ruotsalainen tai norjalainen nainen on yrittänyt selvitellä risteilylaivojen jätevesipäästöjen aiheuttamia ongelmia ja saada asiaa etenemään niin, että jätevesiasiat saataisiin lailla kuntoon. Näin ohjelmasta vain osan ja siksi en nyt voi kirjoittaa naisen nimeä tms. mutta kyse oli viime vuodesta ja sen verran ehdin nähdä että esim. Pietarin satamassa ei ole mahdollista laivojen tyhjentää jätevesiään ollenkaan. Myös joku muu satama Pietarin lisäksi. Ja vaikka laivoilla olisi mahdollisuus tyhjentää jätevetensä, niin aika ei kuulemma riitä siihen. Toisinsanoen koska risteilyt tulevat ja lähtevät samantien, niin varustamoille aika on rahaa, joten ei malteta olla satamissa sen vertaa että paskavedet saataisiin laillisesti sinne minne kuuluu.

Tästäpä päästäänkin asian ytimeen. Risteilyaluksia tulee aina vain lisää ja jos laki ei velvoita isoja aluksia toimimaan viisaasti jätevesien suhteen, niin tokihan silloin kaikki paska mitä 2500 risteilyasiakkaalta per alus tulee poistuu itämereen!
Kun puhutaan pienemmistä aluksista ja meidän tavallisten veneilijöiden veneilystä, niin jo vuoden 2005 alusta tuli Suomen aluevesillä voimaan käsittelemättömän käymäläjätteen täydellinen päästökielto.
Käymäläjäteen voi edelleen laskea mereen vain, jos etäisyys lähimmästä rannasta on 12 mpk.
 Veneiden , joissa on wc, on oltava varusteltuja septitankilla ja tankin imutyhjennys järjestelmällä. Vaihtoehtoina käyvät edelleenkin perinteinen kemiallinen tai kompostoiva käymälä.
Pidä saaristo siistinä ry pitää nettisivuillaan listaa imutyhjennyspaikoista.

Näinhän se menee monessa muussakin asiassa: Pienet ihmiset joutuvat syyniin tarkasti, mutta suuret tekijät päästetään läpi.

Olen myös jossain vaiheessa osallistunut keräyksiin itämeren puolesta, mutta mitäpä joku pikku summa auttaa tässä tilanteessa?
Enempi auttaa se, että lopettaa risteilyt tykkänään! Kunnes laivoilla on näyttää dokumenttia siitä että jätevesien tyhjennys toimii asianmukaisesti.

Meillä pienillä tekijöillä on kaikenlaisia tarkastajia kuten esim.kalastuksen valvoja. Totuus on että kohta ei tarvitse valvojia siihenkään puuhaan koska ei ole kalojakaan.

Olen nyt mökkeillyt Heinävedellä yli kolme vuotta ja saanut nauttia kirkkaammista vesistä.
Viime kesänä sitten pääsin poikani veneellä Kotkan kirkonmaan nurkilla olevaan Hietakariin piipahtamaan.
Kaunis aurinkoinen kesäpäivä ja jossain vaiheessa pulahdin siellä uimaan. Aaltoja jonkin verran ja ihmeissäni haukoin siellä laineiden seassa, koska se liman määrä mikä lellui ja lillui ympärilläni oli jotain mahdotonta!
Toki tuuli sitä vaikutelmaa vielä lisäsi, mutta muutos edelliseen meressä uimiseen oli melkoinen. Tämä on tilanne nykyään.
 En tiedä pelastuuko itämeri edes sillä että saataisiin laki voimaan joka kieltää jätevesien pumppaamisen kokonaan ,mutta kyllä se olisi suuri askel parempaa kohti, ja hyvä ympäristöteko vieläpä näin Suomen 100 vuotisjuhla vuotena.

Aion selvitellä asiaa edelleen ja mietin kansalaisaloitetta asian tiimoilta. Se, mitä jokainen meistä voi tehdä on "äänestää jaloillaan". Risteilyvarustamot elävät risteilijöillä.

Minun pikku avomeriläisessä ei ole wc.tä.
 Se on vanha 5.20metriä pitkä ja 1.70 metriä leveä puuvene keskimoottorilla. Hoidan sitä niin kuten näitä vanhoja paatteja on hoidettu kautta aikain. Lakkaan ulkopuolelta ja tervaan sisäpuolen.
Tuolla se rannalla tälläkin hetkellä odottaa laineille pääsyä.
 Enää koneen huolto ja kohtapa järvellä voi kuulla bernhard- koneen puputusta ja nähdä takana istuvan kapteenin tyytyväisenä ohjaavan alustaan, ilman päästöjä.

" Jos haluat rakentaa laivan,
älä rummuta ihmisiä kokoon
puutavaraa keräämään
äläkä jaa heille tehtäviä ja töitä,
vaan opeta heidät mieluummin
ikävöimään merelle."
                                     - Antoinede Saint- Exupery -

Heleätä heinäkuuta!

Niin se vaan alkoi heinäkuukin ja oikeastaan ihan hyvällä kelillä.
Meillä oli heinäkuun ensimmäinen viikonloppu oikea kulttuuriviikonloppu!

 Oikeastaan se alkoi jo kesäkuun puolella, koska 30.6 osallistuimme kuulijoina Heinäveden musiikkipäivien yhteen konserttiin.
Heinäveden kirkossa esiintyi Helsinki Sinfonietta, kapellimestarina Santtu-Matias Rouvali ja viulusolistina Pekko Pulakka. Olipa kerrassaan upea konsertti! On mahtavaa katseltavaa ja kuunneltavaa kun nuoret taiturit esiintyvät ja luovat silmiemme eteen ja korviemme kuultavaksi sellaisen musiikkimaailman että kyllä kelpaa. Huippu taitavia lahjakkuuksia. Elämys nosti jonnekkin korkeammalle ja tunnelma jatkui perjantaiseen kesäiltaan. Paljon kiitoksia!

Aivan toisenlaisiin tunnelmiin mentiin sitten seuraavana päivänä mutta yhtä kaikki miellyttäviin vaikka varsin erilaisiin.
 Olimme mukana Juvarockissa ja siellähän esiintyjäkaartia riitti kovastikin. Ilma siis kesäisen lämmin kuten heinäkuun ensimmäisenä kuuluukin ja porukkaa oli riittävästi ja tunnelma rento.
 Juha Tapio aloitteli pääesiintyjistä tapahtuman klo 16 ja hyvinhän porukka lämpeni mukana.
 Ennen sitä olimme nauttineet hyvää ruokaa ja virvokkeita vip-aitiossa tällä kertaa, sillä UPM Metsän asiakkuuskumppaneille oli tarjottu tällainenkin mahdollisuus. Erinomaiset tarjoilut ja rapeita muikkuja paistettiin jatkuvasti lisää. Ruokatarjoilut olivat klo 14-23.00 joten varmastikaan ei nälkä päässyt yllättämään, ei liioin janokaan.
En muista koska olisin viimeeksi minkäänlaisilla festareilla ollut mutta sen huomasi että mukaan oli helppo tempautua. Juha Tapio on niin aito oma itsensä että tällaisia artisteja on ilo kuunnella ja katsella.
 Muista esiintyjistä Popeda nautti tietysti ansaittua suosiota 40 vuotta kestäneen uransa ansiosta ja hyvin sai Pate jengin vauhtiin! Kova kunto näyttää äijillä vielä olevan, sen verran oli vauhdikas esiintyminen ja heidän reilu tunnin keikkansa meni myös yleisössä todella nopeasti, ääni kähisten.
 Kolmanneksi mainitsen Kaija Koon joka oli myös pakko nähdä ja kuulla.Taattua Kaijaa mutta myös ihan uusia biisejä.
Puoleen yöhön jaksoimme huitoa ja heilua ja eihän sitä siinä menossa huomannut, mutta seuraavana päivänä kyllä : Käsivarret olivat saaneet kunnon kyytiä kun jokainen esiintyjä tietysti halusi nähdä käsimeren edessään huojuvana, niin näin äkkinäinen huitoi kuin heinämies ja seuraavana päivänä bussissa kohti seuraavaa kulttuuririentoa sai hieroa käsivarsiaan tosissaan.
Sunnuntaina 2.7 oli Karttulan Syväniemellä teatteri Hermannissa niin ikään UPM Metsän tarjoama kesäteatteriesitys " Käspaikka" laulunäytelmä.
 Esitys kuvasi rajakarjalaisen perheen vaiheita talvisodan syttymisestä jatkosodan päättymiseen saakka.
Esityksen alusta saakka näyttelijät nuorista lapsinäyttelijöistä vanhempiin,  tekivät niin koskettavan esityksen tuosta ajasta ja tunnelmista että itselläni oli liikuttunut olo läpi näytelmän. Eläydyin tuon ajan ihmisten suruun ja tuskaan ja varsinkin lasten suoritukset näytelmän alussa olivat todentuntuisia. Elimme kuin sitä aikaa ja näyttelijät osasivat samaistua rooleihinsa jolloin myös katsoja pääsi sinne jonnekkin ja pystyi myötäelämään. Tämä ei suinkaan aina onnistu näytelmien kohdalla mutta täällä teatteri Hermannin näyttelijäkaarti teki saumatonta ja hyvää kesäteatteria ja antoivat hienon, liikuttavan kokemuksen.
Minulla ei ole karjalaisia sukujuuria, mutta vieressä istuvalla miesystävällä on, ja luulenpa että olin miltei sijaisitkijä koska miehethän eivät herkästi päästä tunteita vuolaina valloilleen, toki silmäkulmat kostuvat.
Paljon oli sen ikäistä ja karjalaista väkeä että varmasti tämän näytelmän kohdalla nousi monella pala kurkkuun. Toki näytelmässä kaiken keskellä myös jaksettiin pitää yllä iloista mieltä.
 Kiitos paljon koko porukalle mutta erityisesti lapsinäyttelijöille, sieltä nousi esiin muutama lahjakkuus jotka varmasti pääsevät alalle niin halutessaan.

Kultturirientojen jälkeen paluu arkeen, monta hienoa kokemusta ja elämystä rikkaampana. Totesimmekin siellä ruokailussa ennen teatteriesitystä että kovasti paljon on näin kesäisin erilaisia tilaisuuksia jonne mennä, varmasti jokaiselle jotakin. Siitä tarjonnasta itselleen sopivat ohjelmistoon sillä nämä kokemukset mitä kesällä kerätään vakkoihin auttavat pitkälle talveen saakka.
 Iloista kesää ja mukavia muistoja toivoo Anne:)