Maaliskuu ja mitkä ihastuttavat aurinkoiset ilmat! Tuo kirkkaus ihan vetää puoleensa.
Ja koko helmikuun on pidellyt talvikelejä, vaan kyllä niitä sai odotellakkin. Luulin tänne rannikolle palattuani että näillä leveysasteilla on ainoastaan harmaata, märkää ja tylsää. Nyt toivoni on taas palannut, uskomattoman kirkkauden myötä. Mikäpä on lenkkeillessä!
Tänään on 36 vuotta siitä hetkestä kun tulin ensimmäistä kertaa äidiksi. Se on sanoinkuvaamattoman upea tunne!
Esikoiseni Ville syntyi iltapäivällä kello 16. Silloin sattui synnytyssalissa olemaan minun näkemykseni mukaan paljon väkeä, opiskelijoitakin.
Kun kuuden tunnin synnytys oli loppu huipennuksessa, jos näin voin asian ilmaista, niin minulle tuli tunne kuin olisin ollut urheilukisoissa suorittamassa hurjaa saavutusta, koska minun sänkyni ympärillä porukka hurrasi ja tsemppasi viimeiseen asti että jaksoin saattaa esikoiseni maailmaan. Sitä tunnetta en unohda koskaan.
Ja sitten sain pienen uuden ihmisen, minun poikani rinnoille, opettelemaan syömistä ja tutustumaan äitiinsä. Parempaa tunnetta ei voi olla.
Tänään on siis Villen 36 vuotis syntymäpäivä, onnea esikoiselleni.
Tänä keväänä, jopa samassa kuussa, minusta tehdään isoäiti.
Ehkäpä juuri siksi, kaikki tuntuu juurikin tänä keväänä aivan huikean hienolta.
Kuulin asiasta keskimmäiseltä pojaltani syyskuun puolessa välissä jolloin olimme viettämässä Mäntyharjulla Villen ja Gillionin farmilla perheviikonloppua. Siellä tulilla ollessamme Santtu ilmoitti että " äiskä, sinusta tulee mummo!"
Ehkä muutama sekuntti meni ja silloin asia meni tajuntaan ja lähdin pojan ja Riikka minjän väliä halaamaan ja onnittelemaan ja itkin ilosta, olin niin onnellinen kuulemastani!
En ole kysellyt keneltäkään pojistani, enkä ole halunnut painostaa, koska ei nykyään kaikki edes halua tehdä lapsia.
Mutta nyt, tämän ilouutisen kuultuani, olin aivan sekaisin onnesta. Huomasin kyllä myös kaikkien muiden ilmeistä, että uutinen pysähdytti koko klaanin.
Varmasti jokainen sisällään alkoi miettiä että mitä asia kenellekin tuo tullessaan, tullaan sediksi ja tädeiksi.
Minä tiesin seuraavana aamuna että minusta tulee nimenomaan isoäiti, ei mummi, ei mummo, vaan isoäiti.
Koska olen saanut kokea tuon äidiksi tulemisen ihanuuden kolme kertaa, ja aina se on ollut yhtä juhlaa, siksi haluan nyt isoäidiksi koska omilleni olen äiti.
Minun äitini on mummi pojilleni ja hänestä tulee nyt ensimmäistä kertaa isomummi.
Olemme saaneet siis nyt odottaa tuota tulevaa perhetapahtumaa jo kahdeksan kuukautta ja vauvan laskettu aika on 31.3. joten tunnelma vaan tiivistyy tässä klaanissa.....
Minun piti kysyä Santulta että saanko jo maaliskuussa alkaa hehkuttaa vauvauutista ja lupa tuli, joten nyt uskallan julkistaa tämän meille niin suuren ja ihanan uutisen.
Oli aivan liikuttavaa saada Riikan lähettämä ensimmäinen ultrakuva vauvasta ja sydämenlyönnit myöhemmin. Ei sitä ennen ollut tällainen mahdollista, mutta nyt pääsin heti alusta lähtien tunnelmaan mukaan. Onnelliseen odotukseen, kiitos kiitos kiitos<3
Olen itse ollut aikanaan suvun ensimmäinen lapsenlapsi omille isovanhemmilleni siksi jotenkin koen nyt vielä henkilökohtaisemmin sen mitä ensimmäinen vauva saa osakseen. Kaiken mahdollisen hellyyden ja rakkauden. Nyt voin itse tarjota tuota samaa ja teen sen täydestä sydämestä ja valtavan kiitollisin mielin.
Ja edelleen haluan sanoa että jokaisen omani valinnat on heidän omiaan ja olen myös siitä valtavan iloinen että jokaisella parilla on juurikin omanlaisensa elämä ja minusta vaikuttaa siltä, että ovat hyvin löytäneet omat puoliskonsa. Voiko äitinä enää tyytyväisempi olla.
" Ei onni ole mikään sattuma
joka valahtaa taivaasta
kuin rankkasade kesäpäivänä.
Se tulee ihmisen luo vähitellen
sen mukaisesti, miten hän suhtautuu
elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin.
Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää
toistaan."
- Tshingis Aitmator -
Ulla Kauhasen "Enkelivaloa" kirjasta...
Maailmaan voit sinäkin
tuoda lämpöä enkelin.
Puhdasta iloa,
tunnetta syvää,
rakkauden valoa,
kaikkea hyvää.
Aurinkoista kevään odotusta toivoo Anne <3
