WVN MeriAnne

Kesää kohti kuljetaan vakaasti. Heti Pääsiäisen jälkeen pääsin aukomaan pressuja ja sieltä tuli esiin jo 11 vuotta minua uskollisesti palvellut vanha fiskari. Oli selvinnyt talvesta erinomaisesti ja siitä kiitos myös ystävälleni joka oli rakentanut hyvän , tukevan "tallin" MeriAnnelle. Mikäs oli lökötellä pitkä kylmä aika siellä pressun uumenissa, kiitos Markulle.

Aloittelin touhut siis 23.4 ja ilmathan suosivat minua todella hyvin! Niinkin hyvin että aloin jo pelätä että veneeni kuivuu liikaa tuossa vaiheessa.
 Normikuviot kunnostuksessa kuten aiempinakin vuosina. Nyt otin partaat aika paljaiksi ja muuten katsoin lakkauksen miten oli tilanne ja sen mukaan toimittiin. Sisäpuolelle kyllästeeksi pellavaöljyä ja 5% sinkkinaftenaattia ja tällä kertaa myös hieman erikoistervaa, joka tuo sitä paljon kaivattua tervantuoksua. Ja siinä kohtaa löytyy aina haikeita entisajan tuumailijoita, jotka muistavat kuinka ennen näitä veneitä näkyi rannoilla paljonkin.

 Tervantuoksu nostaa muistoja mieleen ja jo sen takia tykkään tästä touhusta. Paljon kuulen myös kehuja veneestäni ja onhan se mukava tunne, ihan kutkuttaa sydämessä.
Tällä kertaa kunnostuksessa meni kuusi päivää ja 28.4 sunnuntaina kirjoitin allakkaan: MeriAnne valmis.
 Maanantaina sitten sain taas apuja Markulta ja MeriAnne pääsi Tiiliruukkiin omalle tutuksi tulleelle paikalleen. Kaikki hyvin, kesä tulkoon!

Veneen keulassa lukee WVN MeriAnne. Aikanaan isäni tekemällä sapluunalla olen sen siihen tuputtanut. Tänäkin keväänä sain kertoa mitä nuo kirjaimet WVN tarkoittavat.
 Sain itselleni Belgialaiselta merenkävijältä Christianilta lisänimen :Wimmatun venenainen.
 Christian seuraili touhuani tuolla rannassa monien vuosien ajan ja meistä tuli hyvät ystävät myös hänen kanssaan.
 Christian oli hyvin mukava mies ja kunnosti joka kevät omansa, pienen meriläisen, sekä myös veljensä purjeveneen, joka sitten oli valmiina kun veljensä saapui kesälomalle suomeen.
 Meillä oli samassa laiturissa veneet ja useasti tarinoimme veneistä ja kaikenlaisista propleemista mitä milloinkin näissä vanhoissa koneissa nyt ilmenee. Christian lainaili minulle työkaluja mitä tarvitsin kun laiturilla duunailtiin. Ihan on kova ikävä häntäkin. Mutta uskon että edesmenneet meihin vaikuttaa ja omalla erikoisella tavallaan auttaa jo ylhäältä käsin ja hengellään. Se on lohduttavaa.

Päivi ystäväni antamasta kirjasta taas tähän loppuun sopiva runo.....

Meri kätkee kyyneleet


Meri kätkee kyyneleet

kaikki itkut vaienneet

lempeästi syvyyteen,

hellyyteen ja hyvyyteen.



Kaikki kyynelpisarat

suureen syliin sulavat.

Mitään ei se patoa,

yksikään ei katoa.



Meri hiljaa huminoi,

lohdutuksen sävel soi,

laulu ikiaikainen,

syvyyksien syvyyden.


Anna-mari Kaskinen -  Ari Laitinen   Myötätuulta matkallesi


Kaunista veneilykesää ja hyviä tuulia kaikille merimiehille ja naisille toivoo Anne :)