Onnen apiloita

Ihana, ihana kesä on pian takana päin. Mutta koriin on kertynyt paljon hyviä muistoja ja sattumia joita ei tiennyt edes "tilanneen".Tai pyytäneen enkeleiltä ja Taivasjoukoilta.

Tällaisia mietteitä tuli vastaan tänä kesänä kun olin omaa intuitiotani kuunnellen varannut paikan kansan raamattuseuran akvarellikurssilta Lohjalta, Vivamosta.
 Kurssi tuli tietoisuuteeni sana-lehdestä, jonka sain käsiini aiemmin keväällä, kun olimme Kotkan kirkossa ystäväni Päivin kanssa kuuntelemassa Cospel Gentlemens konserttia.
 Konsertin jälkeen kirkon ovella jaettiin sana- lehtiä ja meidän kohdalla meni viimeiset lehdet.

 Konsertista haltioituneena liikuin varmaan pitkän aikaa "ylä ilmoissa", ja kun viimein palailin maan pinnalle, niin lueskelin lehteä ja silmiini sattui ilmoitus tästä akvarellikurssista.
 Vetäjänä taiteilija Ari Laitinen, jonka kauniita akvarelleja olin nähnyt kirjassa "Myötätuulta matkallesi," jonka taas Päivi oli minulle antanut lahjaksi viime vuonna syntymäpäivänäni.

 Johdatustako? Näin väitän.

Varatessani paikkaa kurssille, kuulin että 2 paikkaa jäljellä, joten asia oli sillä selvä.

Niinpä 22.7 lähdin ajelemaan kohti tuntematonta, mukana se mitä kuvittelin tarvitsevani viiden päivän kurssilla. Heti alkuun tuli selväksi että taiteilija Ari Laitinen on välitön, avoin ja nauttii työstään. Se näkyi ja tuntui kurssilla.
 Meitä oli 15 kurssilaista ja ensikertalaisia ei minun lisäksi ollut ehkä kuin yksi.
 Ari jakoi tietoaan ja taitoaan väsymättä, ja oli ilo seurata ihmistä joka ei nosta itseään muiden yläpuolelle vaikka taitoja on monella saralla.
 Lämmin, sydämestä tuleva kiitos Arille hienoista hetkistä ja monista viisaista sanoista ja ohjeista.

 Erityis kiitokset myös läheisimmille uusille ystävilleni, Anjalle ja Lainalle, jotka jakoivat ystävällisyyttään ja kannustivat tätä "keltanokkaa,"joka ei ollut osannut varautua kaikkeen. Uskomattoman ihania ihmisiä, sydämet puhdasta kultaa. Kaikkea hyvää teille<3

 Vivamo paikkana oli minulle aivan uusi kokemus, mutta täytyy todeta ensi metreistä lähtien, että todella positiivinen löytö, joten onnen apiloita alkoi karttumaan koppaan samoin tein.

Ensimmäinen kokemus Vivamon rannalla kun tutustuin saunaan ja uinti mahdollisuuksiin oli suorastaan pökerryttävän Taivaallinen.
 Yksin saunassa, ikkunasta avautuu näkymä tyynelle järvelle. Kun menen uimaan niin rantalavalta kuuluu tuttuja hengellisiä lauluja nuorien perheiden, isien, äitien ja lasten laulamana ja soittamana.

 Voinko parempaa aloitusta toivoa, tunnelma oli sanoin kuvaamaton. Uin hiljaa tyynessä järvessä ja nautin tuosta herkästä hetkestä. Elin täydellisessä hetkessä. Koin olevani etuoikeutettu, kiitollisena lähetin ajatuksia taivasta kohti.

Ari kertoi meille yhden pienen runon pätkän jonka oli tehnyt. Joku onnellisuus tutkija oli pyytänyt Arilta lupaa käyttä tätä runoa omissa jutuissaan. Kirjoitin sen ylös ja nyt laitan sen myös tähän....


Onniko löytyisi neliapilasta?

Onnenhan tuo kolmiapila vasta:

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa.

Pihanurmella siis kaikkialla

onnea on joka varpaan alla.

                                           -Ari Laitinen-


Kurssilla koin paljon valoa, lempeää valoa, joka loisti ihmisistä. Se menee niin luihin ja ytimiin saakka, saa sydämen laulamaan ja sielun kukkimaan. Kun kurssi loppui 26.7 niin seuraavana päivänä olisin nähnyt myös Anna-Mari Kaskisen ilmi elävänä jos olisi ollut mahdollisuus vielä jäädä. Vivamossa vietettiin silloin runon ja suven juhlaa. Ihailen Anna-Marin tekstejä paljon ja olen saanut monia kirjoja lahjaksi ystävältäni Päiviltä ja myös itse hankkinut.

Nyt tähän loppuun haluan kirjoittaa Vivamosta ostamani kirjasta "Lempeää valoa" yhden runoista joka mielestäni sopii hyvin tunnelmiin tällaisen uskomattoman hienon kurssi kokemuksen jälkeen. Tämän myötä kiitos kaikille kurssilaisille ja siunausta elämään.


" Valon ihmiset kulkevat täällä
vaatimattomuus viittana päällä,
tulevat murheisen tuttavaksi
sanovat sanan, toisinaan kaksi.
Eivät he syytä eivätkä soimaa.
Heissä on hyvyyden hiljaista voimaa.


Mistä se nousee? Kärsimyksestä,
jota ei moni kohdata kestä.
Heillä on rohkeus katsoa kohti
kipua, joka pimeään johti.
Heillä on vieraillut pelkojen peikko,
joka saa vahvankin olemaan heikko.
He voivat hiljaa tunnustaa sen nyt,
vaikka on maine ja kunnia mennyt.


Heillä on sydän lämmin ja avoin
ottamaan vastaan ystävän tavoin
sen, joka elämää yksin ei jaksa,
sen, jonka velkoja kukaan ei maksa.
Heille on aarteena jaettu taakka.
Huokaus kohoaa taivaaseen saakka:
Luoja luo valosi ihmisten teille.
Suo myötätunto myös lahjaksi meille.


                            Kirjasta Lempeää valoa, A-M Kaskineen, Minna Immonen


Kaikille lukijoilleni rohkeutta lempeän valon siivittämänä tulevan syksyn haasteisiin.
Vaikka vielä on kesää jäljellä, nautitaan hetkistä. Anne