Meri meditaatio

Kaksi päivää sitten pääsin lähtemään Tiiliruukin rannasta veneelläni MeriAnnella kohti ulappaa.

Jo edellisenä päivänä olimme ystäväni kanssa käyneet tarkistamassa koneen ja testailleet onko bernard suotuisalla tuulella. Mokoma osaa kiukutella liiankin hyvin. Keksimme keinon millä houkutella vanhus vauhtiin ja niimpä pystyin jo kuvittelemaan itseni laineilla.
Oli kuulemma luvattu sunnuntaille vielä parempaa keliä joten kaikki palat tuntuivat osuvan kohdalleen.

Varustus valmiina sunnuntai aamusta, vielä viime hetken hankinnat ruoka puoleen ja ennen klo 11.00 saavuin rantaan sovitusti ja Markku oli jo siellä.
 Hieno ilma kuin mikä, lähes tuuleton keli. Mikäpä on ollessa!
 Aloin rystäämään tavaraa, mitä on aina älyttömät määrät, koska avoveneessä ei pysty säilyttämään mitään - kaikki nyysitään.
Markku hoiti koneen lähtövalmiiksi ja ekalla nykäsyllä kuulin bernardin lähtevän puksuttamaan, jess!

Kamat paattiin ja köydet irti - täältä tullaan......

Se tunne kun pääsee lähtemään irti rannasta, on niin valloittavan vapaa että sitä ei pysty sanoilla kuvaamaan, sen tuntee sydämessään ja se on liikuttavan ihana, vapauttava, puhdistava.

Se tulee jo heti lähdettyäni suuntaamaan kohti ensimmäistä pientä siltaa. Nautiskelin täysin rinnoin tuosta tunteesta ja päästyäni Hirssun nurkille aloin jo laulelemaan omaa repertuaariani, bernard toki voittaa ihan mennen tullen äänen voimakkuudessa mutta se on ihan ok.

 Tämä on meidän tapamme olla yhtä meren kanssa ja meri suo minulle sen meditatiivisen kokemuksen jota jotkut kokevat vallan muissa piireissä.
 Jatkoimme rauhaisaa tahtia eteenpäin, kuvailin syksyisiä maisemia - kyllä on kaunista värimaailmaa rannoilla.
 Olen niin onnellinen että ehdin vielä ennenkuin myrskyt riipivät puut tyhjiksi tuosta väriloistosta.

 Hieno keli oli houkutellut muitakin merimiehiä liikkeelle ja kun viimein olimme lähellä Hietsua niin näin jo kaukaa sielläkin rannalla olevan useamman veneen. Kalastelijoita oli  heittelemässä.

 Rantauduin ja pian tuli Markkukin isolla veneellä ankkuriin. MeriAnnella maihin ja ensimmäinen tehtäväni oli viedä kynttilät koira poikieni Niken ja Leon hautakummulle. Risti oli pysynyt paikoillaan erinomaisesti vaikka muuten huomasimme että vesi oli ollut jo varsin ylhäällä. Hiekka oli aivan puhdasta ja tasaista. Kaikki edellisen kerran valkoposkihanhien jätökset olivat huuhtoutuneet mereen.

Raivattiin kummulta kasvillisuutta ja sytytettiin kahteen lyhtyyn tulet <3 Tervehdys vaan Nikke ja Leo, teitä muistellaan lämmöllä. Paljon on yhteisiä muistoja kummankin koiran kanssa saatu tällä luodolla, monia retkiä nautittu yhdessä, kiitos niistä <3

Kalastajan kanssa vaihdettiin muutama sananen, kalaa ei vielä tullut, kuulemma liian aikaista. Meinaa jäiden tuloon asti kalastella, hieno juttu!
 Me lähdettiin sytyttelemään nuotiota. Ulkona maistuu eväät aina hyvin. Nyt olin ottanut puut mukaan kun näin syksyisin sieltä ei enää kuivaa puuta löydä.

Harmikseni sain taas todeta että pressu jonka olin virittänyt "laavuksi" puuhun oli kelvannut jollekin, Ajatus oli jättäessäni sen sinne, että siinä on sateen suojaa muillekin retkeilijöille, mutta näin se menee.
Pressun alla oli myös puuta ja puinen lava ajatuksella että saan siitä tehtyä puita, noh, tämä on tätä.

Hyvää tuultani en antanut asian viedä, sää oli niin upea tähän aikaan vuodesta ja lämmin, että sai kerrospukeutumista vähän höllätä siellä nuotiolla tulistellessa.
 Olin ottanut rumpuni myös mukaan ja hyvin kumisi universaali rakkauden rumpuni Hietakarilla. Kuljeskelin rauhassa perulaisessa bonchossani ja huovutetussa tonttu hatussani ja miltei tunsin itseni tontuksi. Se on hyvä tapa heittäytyä välillä maahisten maailmaan, maaduttaa mukavasti tässä turhan hektisessä elämässä.

Voimaannuttava kokemus. Kyllä luonto osaa. Ja meri rauhoittaa. Sanoisin että kaikki luovan kehän elementit olivat läsnä : Tuli, vesi, maa, ilma , metalli ja puu. Kiinalaisittain.

Tämän puhdistautumis reissuni kirsikkana kakun päällä oli merivedessä dippaaminen + 5-6 asteen  lämmössä. Jos tuota nyt voi lämmöksi sanoa mutta virkistävää kyllä!



Ihmeellinen aamu

Laiva huutaa yössä.
Jossain valvotaan.
Joku tänään juuri
saapuu satamaan.

Yhden matka päättyy,
toinen vielä jää.
Hänet uuteen aamuun
valo herättää.

Ihmeellinen aamu!
Silmät availen.
Kiitostani hiljaa
tänään tavailen.

Kirjasta Myötätuulta matkallesi, Anna-Mari Kaskinen, Ari Laitinen


Tästä kesästä kiitollisena, väriloistoa syksyyn toivotellen Anne