perjantai 15. toukokuuta 2020

Meil on metsässä nuotiopiiri...



Kolea toukokuun puoli väli. Juuri äsken satoi räntää.

Miten erilainen olikaan ilma viikko sitten. Aurinkoa ja paljon lämpimämpi.
Onneksi niin , koska olimme lähdössä siskontyttöni Lenin kanssa vuokramökille viettämään äitienpäivä viikonloppua.
 Tulossa sinne oli myös pojistani nuorimmainen ja minjä sekä keskimmäinen perheensä kanssa. Vanhin poikani ja hänen valittunsa olivat omalla farmillaan tällä kertaa. Taivaankannen ukko soi siis meille erinomaisen kelin ja siitä suuri kiitos yläkertaan <3

Asettauduimme mökkiin taloksi ja ulkona aloitimme touhuilut. Mikäpä oli ollessa, vieressä meri ja ympärillä luonnon äänet, rauhoittavaa.

Olimme suunnitelleet tälle viikonlopulle Lenin kanssa videointisessiot ja niitäpä sitten aloittelimme touhuamaan. Minulla oli mukana kaikki rekvisiitta mitä tarvittiin ja niimpä Metsätähti ilmestyi maisemaan.

Olin jo aiemmalla retkelläni täällä samaisella mökillä miettinyt mahdollisuutta kuvata markkinointi video nimenomaan näissä maisemissa. Olin hahmotellut käsikirjoitusta Metsätähden retkeä varten.

Samoin edellisen retkeni jälkeen jouduin selvityksen antamaan te-palveluihin sekä opettajalle miten opinnot ovat edenneet ja miten voin suorittaa opastuspalvelun ammattitutkinnon loppuun näinä aikoina jolloin korona pandemia tuo haasteita?

Monien tuskaisten selvitysten ja pähkäilyjen jälkeen nyt kuitenkin olen siinä tilanteessa, että voin alkaa kasaamaan palasia yhteen. Tarkoituksena saada visuaalisesti houkutteleva ja asiasisällöltään kattava markkinointimateriaali. Toivotaan että onnistun.

Minua suuresti auttaa tässä projektissa omat ihmiseni. Kuvaajana ja ohjaajana toimi nyt Leni, ja erinomaisesti suoriutuikin!
 Meillä oli todella hauskaa tuolla sammaleisessa metsässä pyöriessä ja koska sää oli mitä mainioin, niin materiaalia tuli hyvällä valolla ja reilusti.
 Perjantain kuvausten loppu osuus alkoi olla haastava, kun Metsätähdeltä sanat unohtuivat ja varsinkin englanninkieliset. Loppuun kuitenkin päästiin perjantain osuuden osalta ja juuri sopivasti koska kuulimme nuorimmaiseni saapuvan autolla plantaasille.

Tästä jatkoimmekin sitten viikonlopun viettoa mukavissa merkeissä: Sain äitienpäivä kukan syliini ja ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa Juusoa ja Tittaa <3 Koronan takia olemme olleet eristyksissä koska itse kuulun riskiryhmään sairauksieni takia ja olemme olleet varovaisia asian suhteen. Nyt kuitenkin ajattelimme että tämän viikonlopun voimme pyhittää yhdessäololle koska tilaa on olla ulkonakin.

Juuso pistikin heti tulet rantaan ja saunakin lämpeni, mikäpä meillä on ollessa!

Illan hämärtyessä, nuotiolla tulistellessa, näimme kaikki rantaa pitkin vilhakkaasti liikkuvan ketun suussaan jokin saalistamansa eläin, hiiri tms. Kutsuin kettua ja se pysähtyi, tuijotti minua hetken mutta jatkoi sitten matkaansa. Tuumimme että omalla reviirillään paineli menemään ja varmasti pesä on siinä jossain lähellä. Olipa mukava hetki hämärtyvässä illassa.

"Meil on metsässä nuotiopiiri jossa kuusten kuiske soi.

Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähi puutkin punervoi.

Ja me muistamme sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa.

Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähi puutkin punervoi."

Jostain kouluaikain laulukirjasta tuli mieleen tämä laulu, joitain sanoja on siitä jäänyt mieleeni mutta sopi kyllä tähän meidän tulistelu tunnelmaan...

"Tuli leiskuen nuolevi puuta, hämy verhoo metsän, maan.

jutut kuulemme huudot, ei muuta, sydän syttyy tuntemaan..."


Lauantaina joukkoon liittyivät keskimmäisen poikani perhe ja niinikään oli ihanaa nähdä heitäkin koska eristyksissä olo on koskenut meitä kaikkia. Vaikka oireita ei olekkaan niin onhan tuo nyt kuultu niin moneen kertaan että oireettomatkin saattavat olla taudin kantajia.
 Lapsenlapseni Selja toi mamalle itse valitsemansa äitienpäiväkortin <3 Oi tätä liikutusta - kaksi nallea vierekkäin istumassa kevään heleän vihreässä metsässä toisiinsa nojautuneena. Pieni ja suurempi. Siinähän me olemme, Selja ja mama <3 Kiitos kultainen.


Minä kiitän sydämestäni omiani kaikesta avusta tämän viikonlopun kohdalla, mutta myös muutenkin kaikesta siitä tuesta joka tulee ajatuksin minulle. Sen tuntee.

Nyt viikonlopun saalis videoinnista on vanhimman poikani editoitavana ja saan apuja myös muilta nuoriltani mikäli tarvitsen tarkistuksia määrättyihin osioihin. Olen onnekas.

Sydämellinen kiitos <3 Äiti, mama , bonus mum



torstai 7. toukokuuta 2020

MeriBuffet



MeriAnne, vanha uskollinen avomeriläiseni on jälleen kunnostettu.

Tämän kevään työt veneeni parissa alkoivat 22.4 veneen partaista. Siitä sitten etenin päivä päivältä ja kävin läpi koko veneen, keskittyen siihen mikä oli nyt ajankohtainen kunnostuksen kannalta.
Puuveneen kunnostuksessa määrätyt asiat tehdään joka kevät mikäli haluat veneen pysyvän pitkään ystävänäsi. Minä haluan. Puuveneeseen pitää sitoutua.Se on sen sortin suhde että sitä ei jätetä, ei vaihdeta. Tässä suhteessa hengitetään samaa tervan tuoksuista ilmaa ja nautitaan siitä, yhdessä.
Minä ja MeriAnne. Forever. <3

Tänä vuonna venefarmilla sikosaaressa oli enempi paatteja kuin koskaan!
Ja tämän poikkeustilan johdosta koin aivan uudenlaisen kokemuksen yhteisöllisyydestä. Ei meitä suinkaan liikaa ollut siellä kunnostajia, ihan sopivasti,ja kukin sai keskittyä omiin puuhiinsa mutta myös apua tarjottiin ja siitä olen kiitollinen.
 Yhteisiä kahvittelu ja jutusteluhetkiä. Näillä asioilla on suuri merkitys. Toivoisin että ihmiset löytävät juurikin jostakin itselleen rakkaasta tekemisestä ja harrastuksesta lohdutuksen näinä vaikeina aikoina. Kenelle se sitten on mitäkin. Sen kyllä jokainen itse tietää.

MeriAnnen kunnostus vei nyt aikaa 22.4-5.5. ja tunteja meni 40,5h. Yhtenä päivänä pidin vaparin ja sekin johtui ilmasta.
 Toissapäivänä  5.5 Paatti laskettiin mereen tiiliruukkiin kuten aiempinakin vuosina. Kiitos Markulle ja muille avusta.

Ensimmäisenä yönä en nukkunut niin hyvin, johtuiko se siitä että tiesin veneen vuotavan vai täysikuusta, mutta eilen aamusta lähdin rantaan mukanani MeriBuffet Annen malliin.
Olihan sitä vettä tullut, mutta olimme laittaneet köydet kölin  alta ja keulan tiukalle, joten ongelmia ei syntynyt. Hihat vaan heilumaan ja vettä lappaamaan!

Sen jälkeen sain asettua perään ja avata reppuni ja nauttia uskomattoman hienosta tyynestä aamusta, lintujen esittäessä keväistä merellistä tunnelmaa. Tämä on pala taivasta minulle<3

Pian pääsen aalloille......


Täynnä lupausta


Rakastan aamusumua

ja meren hiljaisuutta.

En näe eilispäivän taa.

En kuulostele uutta.



Aavistus on maisema.

Ei valkoinen, ei musta.

On kaikki aivan alussa

ja täynnä lupausta.


Kirjasta Myötätuulta matkallesi, Anna-Mari Kaskinen - Ari Laitinen



Myötätuulta lukijani, aurinkoa kesään ja mieleen, Anne