Syksyinen kuulaus. Ulkona ihastuttavan raikasta. Myös aurinkoista ja kirkasta tänä aamuna.
Eilen pääsimme merelle ystäväni kanssa ja kävin sytyttämässä lyhdyt Hietakarilla koiraystäviemme muistoksi. Heille pystytetyllä muistomerkillä. Oli hieno ilma eilenkin ja onnistunut retki.
Reilut kaksi viikkoa taakse päin päätimme myös kuntoutuksen kolmannen ja viimeisen jakson.
Tästä kuntoutuksesta ja porukasta siellä jäi todella paljon mukavia ja hauskoja muistoja. On aina haikeaa jättää taaksensa aikoja jotka ovat antaneet jotain erityistä sinulle.
Yritän kuitenkin opetella ja opettaa ajatusta että eihän mikään pääty lopullisesti. Asiat vaan muuttuu ja alkaa uudelleen jollain toisella muotoa.
Kaikille meille tässä kuntoutus porukassa jossa sain olla mukana toivon kaikkea hyvää ja rohkeutta pysyä niissä päätöksissä joita olemme yhdessä nähneet. Ja muistaa että ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa, ainoastaan oman itsensä. Pysyä niissä päätöksissä joita on havainnut itselleen sopiviksi ja muistaa armollisuus itseään kohtaan ja huumori.
Minua hymyilyttää ja suorastaan nauran ääneen itsekseni täällä monia hassuja juttuja joita tämän menneen kuntoutusajan myötä olen saanut kokea. Aivan mainioita tyyppejä, kiitos kaikille.
Viimeisellä tunnilla teimme toisillemme toivotukset eli jokainen sai eteensä 8 lappua joihin jokainen osallistuja oli kirjoittanut tälle kyseiselle kuntoutustoverille jotain mitä toivottaa.
Sanoin siellä että luen nämä vasta kotona rauhassa. Halusin selviytyä noista haikeista tunnelmista ja hyvästeistä niin, että jää parempi mieli kaikille.
Kun sitten kotona lueskelin minulle kirjoitetut toivotukset niin ihanaa on huomata, kuinka hyvin ihmiset ovat suhtautuneet minuun ja siihen mitä olen omalla persoonallani antanut ryhmään. Meri ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet näkyivät monissa ajatuksissa, ja keskusteluissa tulikin ilmi että useampi haluaa tavata merellisissä tunnelmissa, ja se jos mikä lämmittää sydäntä hyvin paljon.
Lupasin heille laittaa infoa heti kun saan markkinointimateriaalia valmiiksi, eli minulle löytyi myös näin kuntoutuksen kautta ihmisiä, jotka omalla panoksellaan voivat auttaa minua saavuttamaan unelmani joka liittyy uuteen työhöni matkaoppaana, ja tässä kohtaa nimenomaan luontoon suuntautuneena erityisoppaana. Odotan innolla sitä hetkeä että pääsen markkinoimaan tuotettani ja palvelujani.
Viimeisellä kuntoutusjaksolla kävimme terveydenhoitaja Liisa Lagerstedtin opastuksella keskustelua aiheena sairauksien ehkäisy työiässä. Ja tämän aiheen tiimoilta Liisa näytti meille suomen mielenterveysseuran julkaisun kyllin hyvästä työyhteisöstä. Kirjoitan tämän nyt tähän kohtaan ja pohtikoon sitä kukin tahollaan onko omassa työyhteisössä tilanne kohdillaan....
Kyllin hyvä työyhteisö
Sovittaa yhteen yksilön kyvyt ja työn vaatimukset.
Iloitsee kun työssä onnistutaan.
Kunnioittaa erillaista osaamista ja erilaisia vahvuuksia.
Antaa kaksisuuntaista ja rehellistä palautetta joka perustuu tosiasioihin.
Antaa mahdollisuuden tehdä työn niin hyvin kuin osaa ja kehittyä siinä.
Pystyy käsittelemään ristiriitoja, ei halvaannu pienistä kahakoista.
Antaa tilaa yhdessä olemiselle ja jakamiselle työn lomassa.
Tunnustaa ihmisen rajallisuuden - hyväksyy, ettei kukaan ole aina hyvässä terässä.
On turvallinen.
Kiitos Liisalle tärkeistä asioista, tulee tarpeeseen. Kuntoutuksessa muutenkin ovat muuttuneet arvot pehmeämmiksi ja on huomattu rauhoittumisen merkitys. Se on hieno asia. Ensimmäinen aslak-kuntoutukseni 90-luvun alussa ja tämä viimeinen - ero on suuri ja parempaan suuntaan ollaan menossa.
Kiitos koko porukalle, niin ammattilaisille kuin meille kuntoutujille, kaikille yhdessä ja erikseen loistavaa syksyä ja pidetään itsestämme hyvää huolta.
" Ilo palaa luokse
takaisin sen,
joka aloitti
päivänsä
hymyillen."
Hymyillään kun tavataan, Anne
