Pitkällä syksyä jo mennään. Myrskyää ja sataa.
Olen ollut näemmä miltei kaksi kuukautta kirjoittamatta blogia mutta siihen on kyllä syynsä.
Aloitin lokakuun 16 päivä pitkään miettineenä olohuoneen rempan. Siitä on yli 18 vuotta kun viimeeksi olen tässä huoneessa tehnyt jotain ja silloin kyseessä oli tapetin laitto. Nyt tilanteeni oli se, että minun oli tarkoitus selvitä itsekseni tästä tämänkertaisesta urakasta joten käärin hihat ja aloitin hommat!
Tapetteja irrottaessa ja päästyäni huoneen ainoaan lastulevyseinään alkoi tapettien alta näkyä lyijykynällä kirjoitettua tekstiä ja innoissani revin vanhaa tapettia jotta sain kaiken näkyviin. Sillä hetkellä menin vuosia taaksepäin....seinässä luki " Antti und Anne und Nikke 17.3.2002 " ja tämän yläpuolella vuosiluku 2020! Mitä ihmettä!?! Palasin miltei 20 vuoden taakse ja aikaan jolloin ensimmäinen koiramme Nikke seikkaili vielä kanssamme<3 Tuolloin elin merellä enempi kuin koskaan. Kalastelimme ystäväni kanssa pitkin poikin ja Nikke oli laivakoirana luonnollisesti mukana, aina. Mysteeriksi jää tuo vuosiluku 2020 mikä on nyt? Miten Antti on sen raapustanut vuonna 2002? Sen tarinaa en saanut mieleeni, mitä on miettinyt?
Kun katsoin seinää ja Antin kirjoitusta siinä niin en voinut välttyä liikutukselta. Kaikki yhdessä kokemamme vilisti silmissäni ja mielessäni. Kiitin kaikesta kokemastamme ja annoin seinän ja kirjoituksen olla näkyvillä pitkään. Kunnes tulin remontissani siihen pisteeseen että sekin seinä oli maalattava. Se tapahtui Isänpäivänä 8.11.2020 videoinnin jälkeen. Kuvasin seinäkirjoituksen ja kerroin videolla missä mennään. Tämän jälkeen maalasin seinän "merisumu" nimisellä sävyllä. Nyt olin siihen valmis <3 Koko olohuoneen remontti tuli valmiiksi 11 päivä marraskuuta ja juuri sopivasti sillä ystäväni Minna tuli luokseni yökylään. Vietimme vähän kuin pikku joulua, saunottiin ja nautittiin toistemme seurasta. Ystävät ovat tärkeitä <3
Olen maalannut heinävedellä asuessani ison taulun joka on yö kuvaus meren rannalla. Aihe tähän tauluun löytyi poikkeuksellisesti yhdestä lehdestä. Kuvan alla luki "Kesäyö Porkkalanniemellä. Täysikuu mollottaa kilpaa kiiltomatojen kanssa ja sileä rantakallio hehkuu päivän aikana imeytynyttä lämpöä." Jokin tuossa kuvassa silloin kosketti minua ja nyt ymmärrän että ollessani tuolloin järvimaisemissa tein kuitenkin suurikokoisen maalauksen mereltä.
Se oli kaipuuta merelle. Ikävää johonkin, mikä on niin sisällä itsessäni, että se halusi tulla esille ja tein sen näin. Jotkut asiat ymmärtää vasta vuosien päästä. Hyvä niin.
Tämän taulun paikkakin selvisi vasta nyt, remonttini jälkeen - se on luonnollisesti juuri tämä lastulevyseinä. Siinä on taululleni itseoikeutettu paikka. Kaikkien meriretkiemme kunniaksi.
Kiitos niistä, Antti ja Nikke <3
"Pieni vedenpisara"
Vain pieni vedenpisara
elämäni on,
vaan sinä olet valtameri
suuri, kahleeton.
Kuin haihtuu vedenpisara,
jää meri elämään,
ja pisarakin painautuu
sen syliin lepäämään.
Anna-Mari Kaskinen
kirjasta Myötätuulta matkallesi
Tämän sadannen blogi-kirjoitukseni myötä toivotan lukijoilleni valoa pimeyteen ja toivoa toivottomuuteen....kyllä kesä ja lämpö meidät vielä löytää.....
Terveisin ikuinen saarelainen
