Alkuviikosta sain kamat kasaan ja varusteltua "MeriAnnen" kuntoon. Tiistaina pääsin vetäisemään
bernardin käyntiin - lähti ekalla!
Hyvä tunne sydämessä ajelin hiljakseen pitkälle ja nautin tästä ensimmäisestä lähdöstä tänä kesänä.
Kuuntelin koneen tasaista ääntä ja annoin itselleni luvan rentoutua. Tätä olin odottanut.
Kaikki tutut paikat, rannat, sama reitti kuin aina ja koska tuuli myötäinen ajelin ulko kautta, nautin
auringosta, meren tuoksusta,sen luonteesta ja siitä mitä tämä saa minussa aikaan.
Menee sielun joka sopukkaan.
Lämmin tuuli hivelee ihoa, täällä on hyvä kun maissa on tukalaa johtuen helteestä.
Lokkien ja tiirojen kirkaisut ja huudot kertovat kesästä, silkkiuikut näyttäytyvät kuin aina ennenkin ja
iloiset ilmeet ja tervehdykset veneilijöiden kesken - kaikki on ennallaan!Kesä on mukavaa aikaa.
Pääsen perille Hietsuun - pari venettä on jo siellä - paikasta on tullut varsin suosittu vuosien saatossa
eikä ihme. Kun saan "MeriAnnen" kiinnitettyä rantaan ja kamat hiekalle, menen koirieni
muistomerkille. Siinähän se seisoo tukevasti pystyssä. Kivestä jossa lukee Nikke ja Leo on toiselta
puolelta nahkanyöri katkennut, silti kyltti pysynyt paikoillaan. Raivaan kasvillisuutta kummun
läheltä, villivadelma näemmä haluaisi asustaa kummun päällä. Myös pujoa pukkaa ympärillä.
Kun saan työni tehtyä tuntuu hyvältä. Nyt on kaikki kohdallaan.
Toinen venekunta lähtee pois, kävivät vain pikaisesti. Myös äidit lapsineen jotka olivat uimassa saivat
vilvoiteltua. Pian olin ainoa rannalla.
Olin ottanut varustukseni ajatellen että testaan riippumaton jonka hankin retkeilyyn, saisinko sen
tukevasti leiripaikalla puiden väliin, ajatuksena yöpyminen?
Kun menin katsomaan paikkaa niin eteeni avautui juhannuksen jälkeinen sotku nuotiokiven luona
ja ympäristössä!
Ei vaan mene retkeilijöillä perille vaikka kuinka luulisi ympäristökasvatuksen ja ilmastonmuutos
asioiden olevan jo aikalailla tarjottimella päivittäin! Ihan jokaiselle.
Tuo muovin ja rojujen jättäminen tänne meidän "pyhiinvaellussaarelle" näytti rivolta minun silmiini.
Tällainen käytös saa surulliseksi.
Siihen loppui tällä kertaa suunnitelmat yöksi jäämisestä. Selvisi myös miksi tiirat olivat niin
hermostuneita ja käyttäytyivät poikkeuksellisen äksyinä. Siellä oli ampuiltu muovikuula-
aseilla, ampumataulun taustoja näkyi maassa.
On edellen lintujen pesimisaika ja jo Hietsulle rantautuminen on uhka.
Käsittämätöntä käytöstä.
Palasin veneen puoleiselle rannalle. Tein veden rajaan kuopan hiekkaan ja sytytin pienen nuotion
tuomillani kuivilla puilla - paistoin makkarat, valkosipuli aurajuusto, kylläpä maistui hyvältä.
Palan painikkeeksi gluteeniton olut. Istuskelin ja annoin meren rauhoitella.....
Laulelin hiljaa itsekseni.....
" Kun rakkaus kerran voittaa niin ihmisten kateus silloin jää,
kun päivä tuo kerran koittaa se kaikki kansat yhdistää.
Silloin voiton saa inhimillisyys jää mielestä silloin itsekkyys
on täysin vieras tunne ihmisille tyytymättömyys...." euroviisujen tunnari
Sytytin Nikelle ja Leolle lyhtyihin kynttilät ja muistelin niitä monia retkiä joita täällä
on vietetty yhdessä.
Illalla kahdeksan jälkeen vedin koneen käyntiin ja lähdin paluumatkalle lehmän montun kautta
rantareittiä, jonka jo edesmennyt Christian minulle on ensimmäisenä ihmisenä opettanut.
Hänelle ajatus nousee kohti pilviä, mainio merimies ja aina ystävällinen kaikille<3
Christian antoi minulle lisänimeWVN joka tuli "MeriAnnen" sapluunaan isäni tekemänä.
Wimmatun venenainen! Kiitos Christian, yksi elämäntapaintiaani jollaisia pitäisi olla
enemmän. Niin kauan kuin joku muistaa asioita ihmisestä niin kauan hän elää edelleen
keskuudessamme<3
Kauan eläköön elämäntapaintiaanit!
Hyvää kesää lukijoilleni, merellisin ajatuksin
"WVN MeriAnnen" kapteeni Anne:)
Ja muistakaa - turvallisesti merellä ja eläkää ihmisiksi!
