Pitkäkin matka alkaa yhdellä askeleella , näin sanotaan.
Nyt tuntuu siltä että on siirryttävä toivosta kohti unelmaa ja sekin alkaa yhdellä askeleella.
Tiedossa edelleen pitkä ja kärsivällisyyttä vaativa matka. Koettelemuksia varmasti luvassa edelleen
kuten on ollut tähänkin saakka. Mutta ilman vastoinkäymisiä yllättävät onnistumisetkaan eivät tuntuisi
niin hyviltä. On vain jaksettava eteenpäin ja uskottava että on oikealla tiellä, kuunneltava sydäntään.
Jo pitkään olen suunnitellut paikkaa jossa voisin yhdistää kaiken elämässäni oppimani ja tarjota
mahdollisuuden ihmisille rentoutumiseen, kiireen katkaisemiseen, mahdollisuuteen eheytyä luonnossa,
sekä erillaisten luovien metodien kautta käsitellä tunteitaan, löytää itsestään uusia puolia ja saada
syvempi kosketus omaan itseen. Luonto on siihen mitä parhain paikka. Luonnossa voimme saman
aikaisesti rauhoittua ja kokea kuuluvamme johonkin suurempaan turvalliseen yhteisöön. Luonto on
osa meitä ja jotta pääsee hengittämään luonnon rytmiin siellä kuuluisi olla.
Tämä tarve itselleni on varsin selkeä ja voimaantuminen luonnossa on yhtä tärkeää kuin hengittäminen.
Olen pitkään etsinyt paikkaa jossa voisin olla lähempänä luontoa, se voi olla periaatteessa missä
tahansa, mutta toiveena olisi että jokin vesistö liittyisi lähistöön, olkoot sitten meri tai järvi tai joki.
Paikka tulisi olemaan yhteisöllinen, niille henkilöille joilla on tarvetta löytää rauhallista tapaa toimia,
etsiä itseään ja omia voimavarojaan hiljaisuudesta mutta myös monin eri taiteenmuotojen kautta.
Tämä paikan etsintä on jatkunut jo vuosia ja yksi mahdollinen oli Tohmajärvellä, viimeisin
Mäntyharjulla. Nyt ajattelin että kerron ääneen ajatukseni vaikka näin blogissani, sillä sanotaanhan
myös niin, että jos ei puhu kenellekään ajatuksiaan ja suunnitelmiaan niin miten asia voisi edetä?
Itse uskon universaaliin toimintaan ja siihen että jos jokin on tarkoitettu tapahtuvaksi niin jotkin
meitä suuremmat voimat järjestää niin että tilaisuuksia tulee. Jotenkin tässä ajassa tarve juurikin
rauhoittumiseen ja pelon ja surun kokemusten jakaminen ja käsitteleminen nousee aina vain
tärkeämmäksi. Itse olen tehnyt erilaisten materiaalien, värien ja taiteen kautta konkreettisia
töitä nyt koko alku vuoden. Toinen levollisuuden kannalta tärkeä tekijä on fyysinen harjoittelu
ja sitäkin olen tehnyt. Luonnossa, jäällä lumikenkäilen, sauvakävellen, nyt pyöräillen ja uiden.
Olen myös yrittänyt hakeutua töihin auttamaan osaltani Ukrainalaisia jotka joutuvat sodan takia pois
kotimaastaan, en kuitenkaan vielä ole siinä onnistunut. Osa syynä varmasti ikärasismi ja koska itse
koen olevani sekä fyysisesti että henkisesti varsin työkykyinen, minun on vaan aloitettava jatkamalla
näitä suunnitelmia yrittäjäpuolella. Suurena toiveena siis olisi löytää paikka jonka ajattelen olevan kuin
terapiakoti, ihmisille jotka hakuaisivat katkaista hetkesi arkeaan, saada lepotauon omasta elämästä,
mikäli kokee sen kuormittavan liikaa. Silloin jo pienikin irtautuminen arjesta auttaisi saamaan uutta
näkökulmaa asioihin. Olen itse elämässäni saanut seikkailla monenmoisissa yhteisöissä erilaisten
opiskelujeni kautta, kuin myös kokemukseni Heinävedellä asuessani, saanut tutustua monenlaisiin
ihmisiin ja osaajiin. Olen mielessäni kantanut unelmaa ja tavallaan "keräillyt" tekijöitä mikäli
tämä pitkään hautunut paikka ja toiminta pääsisi alkamaan. Luontaishoitopuolelta ja terapiaihmisiä
löytyy kyllä myös minun lisäksi, keittiöpuolen ammattilaisia niin ikään uskon saavani mukaan.
Nyt lähetän aivan kuin avoimen hakemuksen paikasta jossa voisimme alkaa sopivien ihmisten kanssa
rakentaa yhteisöllistä paikkaa joka voisi auttaa ihmisiä selviytymään paremmin elämässä, monin eri
tavoin mutta luonto ja sen parantava voima olisi keskeisessä roolissa.
Jatkan suunnitelmien avaamista myöhemmin haltija Metsätähden blogissa jonne pääsee myös tämän
hyvänolonhoitolan blogin kautta.
Elän tälle unelmalle, askel askeleelta sitä kohti....
Kaunis maa on jossain
se maa on toiveiden
ja sen löydän kerran
sun kanssas kulkien
ja kun löydämme sen toivon
sun jäävän luoksein mun
enhän löydä ketään vertaistasi sun.
Koittaa aika onnen
niin aina kerrotaan
sinä kuulut mulle nyt näin
ja ainiaan
vaikka etsisin mä kauan
ja kautta maailman
en mä löytäis ketään
vertaistasi sun.
Nyt on matkaa paljon
siis luokseni jää
sä voit tietäni pitkää keventää, keventää
Vaikka rikkautta saisin
mä välittäisi en
menettää sen mä voisin
ja olla iloinen
mutta sun jos menettäisin
en tietäis mitä teen
kun en löytäis ketään
vertaistasi sun.
Laulu "En löydä ketään vertaistasi" Anki, Bosse&Robert
