Meri merta meressä, meri virtaa veressä. Meri ympärilläni kertoo tarinaa juuristani. Isovanhempieni elämää saaressa. Meri vaikutti ympäröiden kaikkea. Kuuntelin vaarini tarinaa hänen ollessaan sodan aikana tässä samassa saaressa. Vaari kertoi, kuinka vaaraa uhaten soudettiin hakemaan ruokaa perheelle, kierrettiin kerjäämässä leipää. Ruotsinsalmi näytti silloin pelottavammalta kuin koskaan. Kertovat kotisaaremme olleen Euroopan tiheimmin asuttu ennen sotia. Vaarini tarinat mereltä soutuveneessä sodan aikana tuntuvat todella vaarallisilta, meressä kellui kaikenlaista, mutta sinne oli mentävä. Perheen vuoksi.
Olen neljännen polven saarelainen, kasvanut meren kanssa, kuin kaste olisi tullut merestä. Juureni ovat vahvasti rannoilla, merituulen suolaisessa tuoksussa ja viimassa.
Asut meren rannalla ja kaipaat merelle. Jotain niin selittämätöntä, jonka täytyy olla sinuun istutettu jo sukupolvien takaa. Rannalla oppi elämään meren kanssa käsi kädessä. Kunnioitamme merta ja sen mahtia. Nautin myrskystä rannalla ihaillen, mutta muistan myös lapsuudesta pahimmat paikat mereltä.
Pienellä puisella avomeriläisellä koko perhe, isä ja äiti, joka tuolloin odotti veljeäni, sisareni ja minä tulossa Ruotsinsalmeen majakoiden välistä myrskyssä. Muistan kuulleeni, että myrsky puhalsi 9 bofoorin voimalla ja se oli pienelle avomeriläisellemme jo aika keli! Vene sukelsi laineen pohjalle ja nousten kuin korkki pintaa, tätä jatkui loputtomalta tuntuvan ajan. Vettä lensi veneeseen ja perässä äiti lappasi sitä kuupalla minkä kerkesi, märkänä itsekin, vauva vatsassa.
Muistan, että minä tai siskoni, joka oli minua reilun vuoden nuorempi, tippui etupenkiltä lattialle, veneen pohjalle ja tuntui, että oltiin meressä! Isä oli aina sanonut, että "ei ole mitään hätää, jos kone vaan pysyy käynnissä". Tuolloin myrskyssä, lapsen uskolla rukoilin, että "Kipinä" jaksaa.
On sanoinkuvaamaton tunne, kun et näe kuin pelkkää merta aallon pohjassa ja pelkäät veden kaatuvan veneeseen. Meri vaahtosi valkeana ja oli kuin ympärillä kiehuisi.
Tätä taistelua meren aaltoja vastaan seurasi myös rannassa vuokraemäntämme Hillon Elli. Kun lopulta pääsimme rantaan, Elli otti märät veneilijät huomaansa ja lähti kuljettamaan meitä tyttöjä sisälle lämpimään, kuumalle mehulle. Se tuli tarpeeseen! Kuulimme, että en ollut ainoa rukoilija - Elli oli seurannut rannasta, kuinka veneemme katosi näkyvistä ja nousi silti aina kuin pullo pinnalle. Uskon rukouksen voimaan ja juuri meidän perheelle oli rannalla ihminen, joka rukoili selviytymisemme puolesta. Hän oli meidän arjen enkeli, kiitos nousee Ellille, missä enkelimme nyt lieneekään...
Tuolloin olin itse 6-vuotias ja sisareni 5-vuotias. Näin jälkeenpäin ajatellen, siinä tilanteessa kun jompikumpi tippuu penkiltä lattialle ja tuntuu, kuin joutuisi mereen, on ihme, että mieltää sen yhteiseksi kokemukseksi, mutta olimme kuitenkin niin samanikäisiä ja -kokoisia ja aina yhdessä, niin myös tuo pelottava kokemus tuli yhteiseksi.
Nyt jo 60-vuotiaana katsoen taaksepäin, muistelee monia, monia retkiä, kiitollisena siitä, että meri liittyy useimpiin niistä. Parhaimpiin kokemuksiin perheen ja ystävien seurassa.
Myöskään tuo kuusivuotiaan tytön pelottava kokemus myrskyssä ei ole aiheuttanut kammoa veneilyyn, päinvastoin - minulla on ollut itselläni jo useampi avomeriläinen ja tämä nykyinen veneeni "MeriAnne" on ollut minulla vuodesta 2008. Koneena Bernard. Kunnia-asia on pitää huolta veneestäni ja laittaa se joka kevät kuntoon, perinteitä noudattaen.
Kesä ei tule ilman tervantuoksua ja veneen rapsutusta. Bernard jaksaa edelleen...
Merellisin terveisin, MeriAnnen kapteeni
Otin tällä kirjoituksellani osaa tämän Kotkan retro meripäivä vuoden kirjoituskilpailuun jonka siis Kotkan meripäivät ja Aviador kustannus järjestivät. Kirjoituksia oli tullut 342 kappaletta ja suosio oli yllättänyt järjestäjän. Teksteistä valittiin 12 kirjoitusta ja niistä julkaistaan antologia. Pullopostia mereltä - kilpailu saanee jatkoa myös myöhempinä vuosina ja se on todella mukava kuulla, kirjoittamista harrastavana ja merta rakastavana.
Tähän loppuun teksti Kantelettaresta, runo 107
" Meripä näkyvi meille
Meri meijän ikkunoihin
Meri ennenkin elätti
Meri syötti, meri juotti
Meri saatti saappahisin. "
- Kotkan seudun Kalevalaisten naisten kesto kangaskassista, vuosien takaa....
Toivotan lukijoilleni merellisiä , raikkaita tuulia ja hyvää meripäivää:)
Anne
