Tunnelmallista joulua

 

Tänä aamuna ikkunastani avautuu pysähtynyt maisema.Puut paljaina mutta hienon valkean lumihunnun ovat saaneet oksilleen.Ei tuulta, taivas vaalean harmaana. Muutamia kevyitä lumihiutaleita voin havaita silloin tällöin ohittavan ikkunan. Miten rauhallista.

Tällaisen tunteen ja tunnelman soisin ihmisille juuri tässä ajassa, jolloin joka tuutista tulee kaikkea muuta kuin rauhaa. Se saa ihmiset stressaantumaan ja usein myös tempautumaan tuohon hössötykseen mukaan. Se ei ole tarkoitus elettäessä adventtiaikaa. Ajatus olisi hiljentää ja rauhoittua joulun odotukseen. Löytää sisältä levollisuus ja tila - joulun sanoman äärelle<3

Olisiko aika pysähtyä ja miettiä mikä on tärkeää, kenties kaikkein tärkeintä meille itsekullekin tässä ajassa jotta jaksamme kaiken mullistuksen ja epävarmuuden keskellä?

" Jos jäisi yksi sana,

niin minkä sanoisin,

jos rukous vain yksi,

niin mitä anoisin?

Jos saisin yhden aamun

ja yhden maiseman,

niin miten valitsisin

parhaan ja kauneimman?

On yksi suurin niistä,

on yksi joka jää.

Ei mikään sitä riistä,

muu kaikki häviää.

On yksi kaunein sana.

En sitä lausukaan.

Se jääköön palavana

hehkumaan valoaan."

-Anna-Mari Kaskinen-

Ensimmäisen adventin aikaan saimme siskontyttöni kanssa mahdollisuuden käydä pohjoiskarjalassa sekä heinävedellä. Matka tuli pikkujoulujen ansiosta eteen ja samalla saimme tehdä kierroksen ja käydä tervehtimässä ystäviä ja toimittaa joulumuistamisia ystävilleni<3 Olen niin iloinen että tämänkin vuoden roadtrip onnistui ja toivottavasti saimme annettua myös iloa ja valoa tapaamillemme ihmisille. On totta että jo pelkkä hymy saattaa auttaa yksinäisiä jaksamaan eteenpäin kun se osuu oikeaan kohtaan. Siksi ei ole yhdentekevää miten suhtaudut kanssakulkijoihin.

" Yksinäinen liekki

hiipuu hiljalleen

Ihminen on luotu

toisten yhteyteen.

Yhdessä me voimme

roihun sytyttää,

valaisemaan yötä

synkkää, ikävää.

Kirkkaammaksi kasvaa

loimu nuotion,

halkoja kun siinä

sylillinen on.

Yhdessä me voimme

tehdä ihmeitä.

Hiipunutkin liekki

syttyy hetkessä."

Anna-Mari Kaskinen, kirjasta lämpöä ja valoa

runoja iltojen hämärään.

Toivotan kaikille lukijoilleni ja seuraajilleni rauhallista joulua 2023 näiden seuraavien sanojen myötä:

Enkelten laulu

kellojen kaiku

joulusta ilmoittaa.

Rauhoittui mielet,

päättyvät kiireet,

joulu tullut on.

Tunnelmallista joulun aikaa sekä onnea ja terveyttä vuodelle 2024

toivoo Anne

Pyhäinpäivänä

 

" Kuin henkäys vain

ja hän on poissa luotamme.

jäljelle jää ensin 

vain syvä hiljaisuus

ja kaipaus.

Niinkuin keväisessä puutarhassa

aamuauringon ensisäteiden kirkkaudessa

avaavat kukat nuppujaan ja suloistuttavat

kulkijaa vienoilla tuoksuillaan.

- Luopumisentuskan jälkeen

alkavat myös elämänvärit

hiljalleen palata

ja kauniit muistot

puhjeta kukkaan."

-Marleena Ansio-

Tänä Pyhäinpäivänä taivaskin itkee. Vuoden aikana on tullut paljon surullisia uutisia ja siksi tämä päivä on monelle raskaampi kuin aiemmat. Suru ja luopuminen rakkaasta ihmisestä koskettaa syvältä.

Tänään tuohon synkkyyteen sytytämme perinteisesti hautausmailla paljon kynttilöitä edesmenneiden muistolle. Nuo sadat ja tuhannet tulet siellä kertovat omaa tarinaa, ikävää, jota ihmiset kantavat sydämessään. Valomeri kertoo myös rakkaudesta joka on ollut ja kestää läpi kuoleman.

On lohdullista ja rauhoittavaa nähdä taas tänä Pyhäinpäivänä tuo rakkauden valomeri<3

Kaarisilta

Ja Jumala sanoi:"Toisille annan toiset askareet,

vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.

Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,

ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.

Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,

joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."

Minä sanoin:"He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -

miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,

sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?"

Ja Jumala sanoi:"Verellä ja kyynelillä vain.

Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan

- pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.

Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,

he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.

Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,

joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.

Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:

ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."

-Aale Tynni-

Lohdutukseksi tänä Pyhäinpäivänä, valon pilkahduksia ja toivoa.

" Mikään ei ole enää entisellään.

Taivas ja maa, kaikki on erilaista.

Pellot ja polut, äänet ja tuoksut,

jotenkin pienempiä ja vaisumpia.

On lähdettävä liikkeelle.

On etsittävä sitä jotakin tuttuutta

ja tunnetta, joka antoi

elämälle merkityksen...

.....Hiljalleen, uusia polkuja löytyy. Polkujen varrelta kaikkea kaunista,

kuin kynttilälyhtyjä, jotka valaisevat niin, että elämänmerkitys

jälleen kirkastuu kirkastumistaan."

-Marleena Ansio- kirjasta " Et ole yksin"

Lohtua tähän päivään, voimia tulevaan,

Anne

Syksyn puuhia

 

Aamuisin kohtaan usein rannassa hetkiä joita varten on hyvä olla puhelin mukana. Silloin on mahdollista tallettaa näitä ohitse kiitäviä hetkiä. Tällä kyseisellä kerralla vesi oli ylimmillään tänä syksynä ja siksi halusin napata muutamia otoksia ennen kuin menin laiturille tarkistamaan "MeriAnnen" tilanteen. Ranta vetää puoleensa muitakin - en suinkaan ole ainoa ihastelija siellä.

" Meri antaa, kadottaa "

Meri antaa, kadottaa.

Meri kätkee, lahjoittaa.

Meri hellii, myrskyää,

kunnes kaiken kätkee jää.

Aalto saapuu, kaikkoaa.

Kuka merta rakastaa?

Joka suostuu vapauteen,

luopumisen kipeyteen.

Rakastan syksyn värejä <3 Tässä samassa hetkessä aurinko jo paistoi toiseen suuntaan ja valaisi laiturin jonne lähdin tarkistamaan tilannetta - kaikki kunnossa! Veneilijöille nämä syksyn haastavat kelit tietävät säännöllistä liikuntaa ja toimintaa rannassa, se on kuitenkin mieluista mutta kieltämättä vaatii oikeanlaista asennetta. Sekä säiden vaatimaa pukeutumista - siitä saa kuitenkin paljon. Aina kannattaa lähteä raikkaaseen keliin haukkomaan happea vaikka usein sitä haukkoo myös sadevettä siinä samalla. Virkistää kummasti!

" Pieni vedenpisara "

Vain pieni vedenpisara

elämäni on,

vaan sinä olet valtameri

suuri, kahleeton.

Kuin haihtuu vedenpisara,

jää meri elämään,

ja pisarakin painautuu

sen syliin lepäämään.

- Anna- Mari Kaskiselta nämä kaksi runoa -

Tällaisena kuulaana loppu syksyn päivänä on mukavaa tehdä asioita joista saa hyvän mielen itselleen. Minulle se syntyy myös hautausmaiden hiljaisuudessa. Olin aiemmin ystäväni kanssa käynyt karsimassa myrskyn kaatamia puita rannan metsässä.Nyt kuljetin niitä kuusen latvaoksia mukanani - ensin tänne Parikalle ja täältä Metsäkulmalle jossa omaisiani on <3

Tänä syksynä tuli 10 vuotta isäni kuolemasta. Käyn täällä usein hiljentymässä <3

" Aikamme täällä

on kuin tuulahdus,

muistoista tulee

lempeä lohdutus,

kuin enkelin siipien

kosketus."

Hautausmaan rauha laskeutuu minuun, varmasti myös sinuun jos sitä kaipaat.

Poisnukkuneet , ajasta ikuisuuteen siirtyneet kulkevat aina sydämissämme <3

" Kaikki mikä on ollut,

ei koskaan katoa,

vaan muuttaa vain 

olomuotoaan."

- Marleena Ansio-

Kirjasta Et ole koskaan yksin

Hiljaisia hetkiä lohdutuksen lähteellä

Lohdullista ja toivorikasta syksyn loppua, otetaan talvi vastaan iloisena vaihteluna.

Anne

Taivaanvaloa

 

Viimeinen matka

" Hän viime matkallensa tänään lähti,

hän kulki hiljaa yli ulapan.

Nyt loista lohdutusta, kirkas tähti,

jää ylle kaukaisimman sataman.

Ja meri, hellyytesi tänään anna,

suo lempeästi tuulen kuljettaa

ja vene kolhiintunut kotiin kanna.

Ja ranta, tervehdi nyt saapuvaa.

Oi suuri, Luoja, joka muistaa lastaan:

En itse pääse häntä soutamaan.

Suo hyvän enkelisi tulla vastaan

nyt hänet taivaan kotiin noutamaan."

- Anna -Mari Kaskinen-

Taivaanvalo saattoi minua pitkän matkaa maanantaina 12.9 kun päätin lähteä hietsulle sytyttämään lyhtyä koiraystäviemme muistomerkille. Ja millainen vastaanotto minua odotti: Yhdeksän henkinen joutsen perhe <3 Myös hiekalla oli valtavat määrät uusia tämän kesän lokkeja - voi miten hyvä mieli tuli minulle ja mikäpä oli hiljennellessä vauhtia ja rantautuessa meidän pyhään paikkaan <3 Toki rantaan noustuani lähes kaikki joutsenet lensivät matalalla aivan "MeriAnnen"ja minun edestäni ja oli uljas näky! Kyllä luonto antaa paljon hienoja elämyksiä kun vaan lähtee kulkemaan.

Rantautumisessa on aina oma juttunsa ja taaskin tällä kerralla sai uida heti alkuun, koska tuuli puski venettäni sivuttain ja sain vekslailla jonkun tovin että ankkurille löytyi merenpohjasta se sopiva kivi joka piti veneen oikeassa asennossa ja ankkuri piti. Sen jälkeen saatoin alkaa tavaroiden nostelun rannalle. Meri olikin taas ollut korkealla sitten viime kerran.

Ensimmäisiä hommia yleensä - tulet ja seuraavana sytytän lyhdyn <3 Niin myös tällä kertaa. Juttelen siellä koiriemme muistoksi, ja uskon ajatukseni nousevan korkeuksiin.

Ihmeellinen aamu

" Laiva huutaa yössä.

Jossain valvotaan.

Joku tänään juuri

saapuu satamaan.

Yhden matka päättyy,

toinen vielä jää.

Hänet uuteen aamuun

valo herättää.

Ihmeellinen aamu!

Silmät availen.

Kiitokseni hiljaa

tänään tavailen. "

- Anna- Mari Kaskinen -

Taivaanvaloa toivon kaikille lukijoilleni sekä jaksamista ja voimia syksyn haikeuteen ja luopumisen tuskaan. Moni asia on muuttunut ja suru on läsnä ja toivon että pystyn auttamaan edes ajatuksin, myötäeläen <3

Anna-Marin tekstit kirjasta Myötätuulta matkallesi jonka Ari Laitinen on kuvittanut.

Viimeinkin Hietsulle

 

Tätä hetkeä olen odottanut koko kesän. Puhumattakaan viime talvesta. Viimeinkin pääsin puksuttelemaan Hietsulle ja katsomaan koiraystäviemme hautakumpua. Mietin kuinka jäät ja korkea vesi ovat saaneet tuhoa aikaan? Yllätyksekseni tällä kertaa kivet olivat pysyneet suht aloillaan ja lyhdytkin vielä ehjiä <3 Näytti siltä että ehkäpä joku oli jopa karsinut kasvillisuutta joka pääsee nopeasti rehottamaan liikaa hautakummun päälle, kiitos heille avusta <3

Lähdin merelle maanantaina 14.8 ja tuuli voimistui matkan aikana ja olin ajatellut mennä ulkokautta mutta laineiden noustessa teinkin suunnan muutoksen ja ajoin rantareitin kautta,edesmenneen Christianin ohjeiden mukaan, terveisiä enkelijoukkoihin <3

Tuo maanantai oli siis tuulinen ja tavaroita piti järjestellä siihen malliin etteivät lentäneet tiehensä. Olinkin jo päättänyt että yövyn täällä ja jossain vaiheessa sen verran hellitti myräkkä että sain teltan pystytettyä ja kamaa sinne.Laitoin asumuksen tällä kertaa lähelle hautamuistomerkkiä sillä näin oli suojaisinta ja näin myös" meriannen" helposti silmieni edessä ja tilanteen vaatiessa olisin salamana paikalla. Suojaisella puolella oli veneeni, mutta isot alukset antoivat liikaa lainetta.

Näin kauniisti palavat lyhdyt koira poikien muistoksi <3  auringon laskiessa ja merenkin jo rauhoittuessa yöpuulle, tunnelmoin ja nautin siitä että saan olla täällä omien ajatusteni seurassa, hiljentyä meren ympäröimänä. Kiitos.

Aamulla varhain, ennen auringonnousua.

Ja sieltäpä se mollikka nousi tänäkin aamuna <3 Voi miten pakahduttavan kaunista.

Auringonnousun aikaan sain käytyä aamu-uinnilla ja tämä hetki on hyvin energisoiva. Merivesi oli täällä yllättävän kirkasta ja lämmintäkin vielä. Uin useamman kerran näiden kahden päivän aikana. Yöllä kuulin paljon luonnon ääniä ja myöhään illalla valkoposkihanhet saapuivat porukalla yöpymään hietsun kärkeen hiekalle ja taas aamulla kun lähdin katsomaan toista puolta eli majakka saaren tilannetta, niin sielläpä oli kaunis näky - kuin rakastavaiset, kaksi joutsenta toistensa lähellä <3 en jatkanut eteenpäin, annoin heidänkin nauttia hetkestä. Valokuvia otin aamun tunnelmista, valosta. 

Ja mitäpä olisi retki täällä ilman porokahveja! Isäni kuksa kulkee mukanani. Hänellä tämä on ollut pohjoisessa varmaankin, minulla enempi täällä, saaristoissa merellä. Hyvät sumpit tuli.

Olipa taas tärkeä retki itselleni saada rauhoittaa mieltä ja ajatella asioita vähän kuin irrallaan kaikesta. Päässäni on soinut ystävän laulu jo muutaman päivän ja nyt kirjoitankin sen Junnun sanoittaman tekstin tähän loppuun. Kiittäen samalla ystäviä jotka tälläkin kertaa mahdollistivat minun tänne pääsyn.

Erityiskiitos "Maralle" joka vaatimattomana auttajana ei halua itseään mainostettavan mutta tekee uskomattoman hienoa työtä siksi että haluaa auttaa, ottaa haasteeksi mahdottomalta tuntuvan korjauksen joka tässä tapauksessa oli vanha bernard! Kiitos sydämen pohjasta Maralle ja muista että joskus voi sanoa myös ei, en ehdi ja säästää itseään. Mahdollistit minun reissuni- suuri kiitos<3

YSTÄVÄN LAULU

Mistä tunnet sä ystävän?

Onko oikea sulle hän?

Anna meren se selvittää,

kuka viereesi jää.

Ja jos silloin, kun myrsky soi,

vain sun kumppanis vaikeroi,

vene lähimpään rantaan vie,

jääköön pois - mikä lie !

Mistä tunnet sä ystävän?

Onko oikea sulle hän?

Anna tunturin selvittää,

kuka viereesi jää?

Kun on kaukana kaikki muut

ja kun päättyvät pitkospuut,

kuka rinnallas ruikuttaa

takaisin mennä saa.

Mistä tunnet sä ystävän?

Onko oikea sulle hän?

Ajat ankeimmat selvittää,

kuka viereesi jää.

Kun on sinulla vaikeaa

ja kun tarvitset auttajaa,

silloin ystävyys punnitaan -

menee muut menojaan.

Siitä tunnet sä ystävän

kun on vierelläs vielä hän.

Turhat tuttavat luotas ois

hävinneet pian pois.

säv. V. Vysotski sanat Junnu, levytys Arja Saijonmaa 1985

Junnun laululippaasta nro 2, Kotkan Junnun lauluseura ry.n vihkosesta otin sanat.

Kesä on auttamatta lopuillaan ja monissa meissä se tuo tullessaan haikeita tunnelmia. Kun vaan muistaa että kaikki tämä kuuluu elämään niin selvitään taas eteenpäin....

.......Sateen jälkeen ilma raikastuu......

itkun jälkeen sielu kirkastuu.

Kiitos kesästä, kiitos ystävistä, kiitos omista läheisistä <3 Voimia syksyyn, Anne

Kesäisiä puuhia

Kesäisiä terveisiä tunnelmakuvina viime kertaiselta kesäretkeltä. Pääsin toteuttamaan yhden toiveeni tämän kesän suhteen - sain kalastaa. Kokeilin lainavirvelillä rauhallistakin rauhallisemmassa paikassa ja kuinka ollakkaan kyllä laiturin alta kilonen hauki tuli esiin muttei jigi kiinnostanut. Saman teki lahna - ui ohi. Minä sain kuitenkin hetkeni tuolla tyynessä hiljaisuudessa. Vedin syvään sisälle itseeni tätä tunnelmaa. Muistin kuinka isäni jo saattohoidossa ollessaan sairaalassa puhui minulle että olisi pitänyt ehtiä vielä veneellä karille ongelle. Niin sitä viimeisinä hetkinä tulee mieleen ne asiat jotka loppujen lopuksi ovatkin olleet todella tärkeitä - itsekseen yksin onkia ja katsella kohoa, nappaa tai ei - ei sillä väliä, vaan oma tila, oma rauha, vain olla ja nauttia <3 Ymmärrän isän sanat.

Jos tämän äärellä ei pysähdy niin silloin on jotain pahasti pielessä. Luonto on annettu meille moneksi ja minulle se tuo voimaantumista. Samalla huomaa kuinka pieni on suuren äärellä. Yksinkertaisia asioita mutta tavattoman tärkeitä terveyttämme ajatellen. Stressivapaa alue, kiitos<3

Yksi toiveistani täyttyi myös eilen. Minulla on ollut veneprojekti "muhimassa" ja tänä kesänä pääsin onnekkaasti alueelle joka mahdollisti minun alkaa työstämään tätä summalaista kaunotarta. Myös säiden haltija suosi työtäni ja nyt sain puhtaaksi lakkapinnan kuumailmapuhaltimella ja raapalla. Pikkusen yli 20 tuntia siihen meni. Toiveenani on tällä hetkellä kelien puolesta tuulista ja kuivaa ja sen jälkeen saada paikka jossa lakkaus onnistuu. Ennen sitä konsultoin ammattilaista puuseppä tuttuani. Teen parhaani jotta onnistun entisöinnissä säilyttämään mahdollisimman alkuperäisen tilan ja onnekseni venevanhus on säilnyt aikalailla hyvin ajan saatossa.Jatkan tämän työn myötä katoavaa kansanperinnettä. Kummaltakin puolelta sukua vaarit olivat puuseppiä joten jo se velvoittaa<3 

Kesä ei ole mitään myöskään ilman kukkia ja niiden kanssa touhuilemista. Tässä parvekkeelta pinkkiä universaalia rakkauden väriä sydämiin. Tuokoon se toivoa ja uskoa elämään ja sen jatkumiseen kaikista haasteista ja vaikeista ajoista huolimatta. Minulla kukat ja kasvit valloittavat kohta koko kodin sillä monet vanhimmista kasveista ovat monien kymmenien vuosien takaa, muistan keneltä mikäkin on lähtöisin ja siksi hoitaessani kasvejani samalla ajattelen ihmisiä, toiset olleet jo kuolleina pitkään mutta kasvitpa elävät täällä minun yhteisössäni. Silloin ajatukset nousevat korkeuksiin - rajan taakse ja olemme edelleen yhteydessä - niin ajattelen <3 Muistot säilyvät.

Metsässä

" Olen istunut tänään tuntia monta

veden äärellä - aivan liikkumatonna

Sinun pinnallasi metsälampi

sulautuu maa vedeksi ja vesi maaksi

sinun sielusi peilit, silmäsi nuo

niin kirkkaat ovat, pohjattomat

Yksi lumme on yltänyt pintaan sen

kultasydämensä valolle avaten

se on juopunut tuoksusta tuulien

humaltunut kosinnasta perhojen

Olen istunut tänään tuntia monta

sylissäs metsä, aivan liikkumatonna."

Kirjasta mieleni maisema

Raili Heikkilä - Asko Kuittinen

Ihastuttavaa kesää lukijoilleni, Anne

Kaunista Juhannusta

Voi tätä kaunista näkyä <3 Miten ihastuttava joutsenperhe on tiiliruukin rannassa ilahduttamassa meitä kaksijalkaisia. Ensitapaaminen sattui vielä niin että kummatkin joutsen vanhemmat olivat paikalla ja toinen heistä vei poikueen, kaikki kahdeksan suloista karvapalloa ruovikkoon tai kaislikkoon kun nyt meren rannalla ollaan. Siellä he napostelivat omia herkkujaan ja isä joutsen vahti kauempaa perheestään, mutta lähellä minua joka sain paraatipaikan veneessäni istuen ja ihastellen<3 Nämä ovat juuri niitä asioita joita kannattaa bongailla kesäisin ja tallentaa ne hyvin mielen sopukoihin. Myöhemmin kun tulee kylmät ja tuulet ja tuiskut on hyvä nostaa mieliin tämä hetki, kaunis täydellinen pesue ja silloin läikähtää sydämessä varmasti tunne onnellisuudesta, kesän lämpimistä päivistä ja taas jaksaa<3 hyvien muistojen myötä.

Hellää huolenpitoa ja luottoa myös minuun koska tyytyi vain esittämään varoituääniä kun hiljaa lähestyin tätä tilannetta. Rakkautta aidoimmillaan<3 Oi onnea. Kansallislintumme laulujoutsenhan on pohjoisen kaunottaria mutta kyllä tämä kyhmyjoutsen saa aivan varmasti yhtä paljon suosiota meiltä luonnossa viihtyviltä ihmisiltä.

" Joku teille kuiskaa:

kutsuu kotimaa.

Ihmeellinen vaisto

teitä johdattaa.

Yli valtamerten,

halki tuulien

vaellatte kauas

hiljaa luottaen.

Joku teille kuiskaa:

Kutsuu pesäpuu,

avoinna on järvi,

joen vuolas suu."

Kirjasta Linnun siivellä, Anna-Mari Kaskinen - Hannu Siitonen

Kaunista juhannusta toivotan lukijoilleni. Elämässä on paljon kaunista kun osaa pysähtyä ja katsella. Meille on annettu löytöretki - oma elämämme ja niin arvokas lahja kuin elämä on se kannattaa mielestäni käyttää asioihin jotka voimaannuttavat sinua ja saavat jaksamaan<3

Pääsin pari päivää sitten ystäväni Minnan ensi-ilta esitykseen jonka Minna tällä kertaa ohjasi. Kyseessä on Askolanteatterin ja teatterkuumeen yhteistyönä tekemä kesäteatterinäytelmä " pastori Liimataisen maalliset murheet" Esityksiä  on Vahijärven Nuorisoseurantalolla sekä Vanhanmoision seuratalolla, yhteensä 12 esitystä, puolet ja puolet. Suosittelen todella lämpimästi esitystä ja kun varasin lippua aiemmin niin tuumin että tästähän sitä pääsee hyvään juhannustunnelmaan:) Ja todellakin pääsi, esitys oli mitä mainioin ja tällä kertaa teenkin niin että kerron kokemukseni juhannukseni aloituksesta Haltija Metsätähden puolella, toisessa blogissani jonne pääsee hyvänolonhoitolan blogin kautta klikkaamalla.

Elämä tuo todellakin ihania yllätyksiä kun lähtee vaan rohkeasti matkaan.

"Minne kuljetkin, kulje koko sydämestäsi <3 "

-Kungfutse-

Iloa juhannukseen, Anne

Aurinkoista kesää

 

Helatorstaina 18.6 pääsin näin kauniin luontoikkunan äärelle todistamaan alku kesän hurmaavaa väritystä. Jaksaisin uppoutua tuohon vihreään vaikka kuinka pitkään, se on huumaava.

Aamun aurinko ja varjot ovat kiehtova yhdistelmä. Onnellisena sain tallustella ja katsella mitä kaikkea kevät ja kesä tuovatkaan esiin. Talvi on takana ja nyt luonto antaa parastaan. Lintujen konsertti oli mitä mainioin eivätkä panneet pahakseen vaikka rummuttelin siellä kulkiessani. Katselin villivihannesten tilannetta ja kyllä niitä sieltä nousee - maitohorsman uudet versot, voikukan pienet lehdet, pientä nokkosta - luonnon antimia jo tässä vaiheessa.

Kirkastin ikkunat ja mikäpä on puhtaiden ikkunoiden lävitse ihailla maisemaa, sen muuttumista kesän myötä aina vain rehevämpään suuntaan. Itselleni puhtaat ikkunat saavat aikaiseksi sen että koko asunto muuttuu raikkaamman oloiseksi. Ja niin mielikin. Vanhat pölyt pois- ne sitoo vain energiaa ja sitähän me kaikki tarvitsemme jaksamiseen elämässä. Tuuletetaan huusholli ja samalla omakin olo aukeaa ottamaan ihana kesä vastaan. Puhtain, kirkkain mielin.

Tämäkin saunavanhus sai piipun auki ja kokeiltiin kuinkas lähtisi pelittämään....noh, ehkä seuraavaan kertaan sillä nyt talven tai peräti talvien jälkeen tilanne olisi vaatinut siistimistä ja ennenkaikkea malttia saunan lämmityksessä. Savusaunan lämmitys kun on ihan oma juttunsa. Tähän maisemaan tuo vanha rakennus sopii kuin nenä päähän.

Eilen koulujen päättymispäivänä tuli 8 vuotta siitä kun täällä Heinäveden maisemissa lähdin kylillä fiilistelemään valmistujaispäivää. Itsekseni kuljeskelin aluksi heinäveden torille syömään jätskin, rauhassa istuskelin kesämekossani. Aurinko lämmitti paljon paremmin kuin eilen täällä kotkassa.Sinä samaisena valmistumispäivänä tapasin henkilön jonka ansiosta nämä kyseiset maisemat ovat tulleet itselleni tutuiksi. Heinäveden maisemat valloittivat muutenkin sydämeni.

 Monenmoisia mutkia ja solmuja tuli matkan varrella ja nyt olen jo kuudetta vuotta asunut taas kotkassa. Silti täytyy olla kiitollinen siitä että vaikeista ajoista ja asioista huolimatta on ollut voimaa käydä läpi tilanteita ja aukoa solmuja. Voi jatkaa elämää paremmalla mielellä.

" Toivon sinulle, ystäväni,

että elää taas uskaltaisit,

että surujen suurten jälkeenkin

ilon siiville nousta saisit

.

Toivon sinulle, ystäväni

ettet lakkaisi luottamasta,

vaikka vielä on aivan hämärää,

kevään pelto on roudassa vasta.

Toivon sinulle, ystäväni,

taivaan raikkaat ja lempeät tuulet,

että kaikkina elinpäivinä

levon löydät ja lohdun kuulet

.

Toivon sinulle, ystäväni,

mitä kauneinta on elämässä:

että rakkaus puhdas, ikuinen,

sinut ympäröi juuri tässä. "

Anna-Mari Kaskinen kirjasta Tahtoisin toivoa sinulle

Katselin rannalla kuivien ruusujen terälehtien tanssia järven pinnalla. Järvi oli tyyni mutta aina jokin pieni tuulen vire niitä pyöritti ja liikutti. Kenties tämä ele oli myös vanhojen asioiden pois päästäminen, annetaan tilaa uusille ja raikkaille tuulille....... Annetaan kesän tulla ja parantaa.

Aurinkoisia aikoja lukijoilleni ja seuraajilleni toivoo Anne

Kesä on käsillä

 

Vappuna Orilammella.

" Jos voisin jäädä tähän,

kun kaikkialla soi,

kun niitty usvan alla

hiljaa unelmoi.

Jos voisin jäädä tähän,

kun laulaa kesäyö,

kun tuoksuu tuore heinä

ja alkaa tuulen työ.

ja vaikka en voi jäädä,

se kaikki minuun jää,

yökehrääjien ääni

ja kaislan hento pää."

" Anna virrata.

Anna mennä.

Nouse siiville.

Kauas lennä.

Anna auringon

syliin tulla,

tuulen koskettaa

hipaisulla.

Anna vihreyden

ottaa valta,

sinut uudistaa

kaikkialta. "

" Kun taasen kevät saa

murtunut on valta lumen, jään

niin pienet valkovuokot silloin nostaa pään

ne sammalmättäällään ihmetellen hiljaa kuuntelee

kun metsätuuli puissa humisee."

-Usko Kemppi / Kaarlo Valkama

" Sydämen täydeltä iloa

sinulle toivotan.

Katso, se kirkkaalla hehkullaan

valaisee maiseman.

Sydämen täydeltä toivoa

hetkiisi vaikeisiin.

Luottaen jälleen voit kulkea

haasteisiin tuleviin.

Sydämen täydeltä onnea!

Nyt juhlan aika on.

Kohota katseesi ylöspäin

loisteessa auringon.

" Avaa ikkuna.

Annan sinulle lahjan:

peipposen laulun

sudenkorennon lennon

kesäisenä aamuna."

Runot tässä postauksessa kirjasta " Sydämen täydeltä"

Anna-Mari Kaskinen

kuvitus Minna L. Immonen

Aurinkoista toiveikasta tulevaa kesää kaikille lukijoilleni ja sydämen täydeltä onnea äitienpäivänä viikon päästä tulevana sunnuntaina 14.5.2023 

" Vaikka sinulla

tuhlattavaksi asti

ei mitään ole,

anna sylin täydeltä

sydämesi kaipausta."

Anne <3

Talvilomaterveiset

 LÄHDINPÄS SITTEN LIVOHKAAN.......

Talvilomareissulle, tuttuihin maisemiin, aurinkoladulle.

Täällä on todellakin jotain merkillistä taikaa ja se alkaa välitömästi kun pääsee perille.

Uskon vahvasti siihen, että aikoinaan vuonna 1995 joulun aikaan, ollessani omien poikieni kanssa täällä, saimme lapin kasteen, jokainen meistä,Livohkan takkatuvassa, monien muiden matkalaisten kanssa, ja siitä hetkestä lähtien, lukemattomia kertoja olen löytänyt itseni täältä. Eri vuoden aikoihin erilaisissa kokoonpanoissa. Aina paikka ottaa omalla hiljaisella tavallaan meidät avosylin vastaan. Lapin kasteen kerrotaan vaikuttavan juuri näin-sydän jää tänne ja näin on minullekin käynyt. Sielu halajaa näihin maisemiin. Livohkan luonto ei petä koskaan.

Retkilläni täällä, olipa sitten kyseessä mikä vuodenaika tahansa, löydän aina jotain uutta ja kaunista, tästä luonnosta. Nyt olin hiihtelemässä hissukseen kohti aurinkolatua ja valo näyttäytyi kauniisti ja sai luonnon pienet yksityiskohdat esiin hienoina, yksinkertaisen upeina hiihtäjän ihasteltaviksi. Valon ja varjon leikki. Sitä seurailin matkallani.

Lumi oli taas tehnyt ihastuttavia pallukoita puiden oksiin, kyllä kelpaa hiihtäjän hiihdellä.

Vasemmalla vihreä kota lumipuvussaan. Teimme siellä muikkuja, paistellen muurikalla. Toisena päivänä paistettiin lettuja. Kota ihan mökkikylässä joten sen pidemmälle ei tarvitse lähteä päästäkseen tulistelemaan. Toki aurinkolatua hiihtäen menimme myös jhl:n laavulle makkarat ja kaffeet repussa.

Näihin valoisiin ja rauhallisiin talvimaisemiin päätän tämän tarinan ja toivotan lukijoilleni aurinkoista ja ihastuttavaa Pääsiäisaikaa sekä mukavaa kevään odotusta. Kyllä se sieltä vielä tulee<3

Noitamaisin terveisin Anne