Talvilomaterveiset

 LÄHDINPÄS SITTEN LIVOHKAAN.......

Talvilomareissulle, tuttuihin maisemiin, aurinkoladulle.

Täällä on todellakin jotain merkillistä taikaa ja se alkaa välitömästi kun pääsee perille.

Uskon vahvasti siihen, että aikoinaan vuonna 1995 joulun aikaan, ollessani omien poikieni kanssa täällä, saimme lapin kasteen, jokainen meistä,Livohkan takkatuvassa, monien muiden matkalaisten kanssa, ja siitä hetkestä lähtien, lukemattomia kertoja olen löytänyt itseni täältä. Eri vuoden aikoihin erilaisissa kokoonpanoissa. Aina paikka ottaa omalla hiljaisella tavallaan meidät avosylin vastaan. Lapin kasteen kerrotaan vaikuttavan juuri näin-sydän jää tänne ja näin on minullekin käynyt. Sielu halajaa näihin maisemiin. Livohkan luonto ei petä koskaan.

Retkilläni täällä, olipa sitten kyseessä mikä vuodenaika tahansa, löydän aina jotain uutta ja kaunista, tästä luonnosta. Nyt olin hiihtelemässä hissukseen kohti aurinkolatua ja valo näyttäytyi kauniisti ja sai luonnon pienet yksityiskohdat esiin hienoina, yksinkertaisen upeina hiihtäjän ihasteltaviksi. Valon ja varjon leikki. Sitä seurailin matkallani.

Lumi oli taas tehnyt ihastuttavia pallukoita puiden oksiin, kyllä kelpaa hiihtäjän hiihdellä.

Vasemmalla vihreä kota lumipuvussaan. Teimme siellä muikkuja, paistellen muurikalla. Toisena päivänä paistettiin lettuja. Kota ihan mökkikylässä joten sen pidemmälle ei tarvitse lähteä päästäkseen tulistelemaan. Toki aurinkolatua hiihtäen menimme myös jhl:n laavulle makkarat ja kaffeet repussa.

Näihin valoisiin ja rauhallisiin talvimaisemiin päätän tämän tarinan ja toivotan lukijoilleni aurinkoista ja ihastuttavaa Pääsiäisaikaa sekä mukavaa kevään odotusta. Kyllä se sieltä vielä tulee<3

Noitamaisin terveisin Anne