Kesäisiä terveisiä tunnelmakuvina viime kertaiselta kesäretkeltä. Pääsin toteuttamaan yhden toiveeni tämän kesän suhteen - sain kalastaa. Kokeilin lainavirvelillä rauhallistakin rauhallisemmassa paikassa ja kuinka ollakkaan kyllä laiturin alta kilonen hauki tuli esiin muttei jigi kiinnostanut. Saman teki lahna - ui ohi. Minä sain kuitenkin hetkeni tuolla tyynessä hiljaisuudessa. Vedin syvään sisälle itseeni tätä tunnelmaa. Muistin kuinka isäni jo saattohoidossa ollessaan sairaalassa puhui minulle että olisi pitänyt ehtiä vielä veneellä karille ongelle. Niin sitä viimeisinä hetkinä tulee mieleen ne asiat jotka loppujen lopuksi ovatkin olleet todella tärkeitä - itsekseen yksin onkia ja katsella kohoa, nappaa tai ei - ei sillä väliä, vaan oma tila, oma rauha, vain olla ja nauttia <3 Ymmärrän isän sanat.
Jos tämän äärellä ei pysähdy niin silloin on jotain pahasti pielessä. Luonto on annettu meille moneksi ja minulle se tuo voimaantumista. Samalla huomaa kuinka pieni on suuren äärellä. Yksinkertaisia asioita mutta tavattoman tärkeitä terveyttämme ajatellen. Stressivapaa alue, kiitos<3
Yksi toiveistani täyttyi myös eilen. Minulla on ollut veneprojekti "muhimassa" ja tänä kesänä pääsin onnekkaasti alueelle joka mahdollisti minun alkaa työstämään tätä summalaista kaunotarta. Myös säiden haltija suosi työtäni ja nyt sain puhtaaksi lakkapinnan kuumailmapuhaltimella ja raapalla. Pikkusen yli 20 tuntia siihen meni. Toiveenani on tällä hetkellä kelien puolesta tuulista ja kuivaa ja sen jälkeen saada paikka jossa lakkaus onnistuu. Ennen sitä konsultoin ammattilaista puuseppä tuttuani. Teen parhaani jotta onnistun entisöinnissä säilyttämään mahdollisimman alkuperäisen tilan ja onnekseni venevanhus on säilnyt aikalailla hyvin ajan saatossa.Jatkan tämän työn myötä katoavaa kansanperinnettä. Kummaltakin puolelta sukua vaarit olivat puuseppiä joten jo se velvoittaa<3
Kesä ei ole mitään myöskään ilman kukkia ja niiden kanssa touhuilemista. Tässä parvekkeelta pinkkiä universaalia rakkauden väriä sydämiin. Tuokoon se toivoa ja uskoa elämään ja sen jatkumiseen kaikista haasteista ja vaikeista ajoista huolimatta. Minulla kukat ja kasvit valloittavat kohta koko kodin sillä monet vanhimmista kasveista ovat monien kymmenien vuosien takaa, muistan keneltä mikäkin on lähtöisin ja siksi hoitaessani kasvejani samalla ajattelen ihmisiä, toiset olleet jo kuolleina pitkään mutta kasvitpa elävät täällä minun yhteisössäni. Silloin ajatukset nousevat korkeuksiin - rajan taakse ja olemme edelleen yhteydessä - niin ajattelen <3 Muistot säilyvät.
Metsässä
" Olen istunut tänään tuntia monta
veden äärellä - aivan liikkumatonna
Sinun pinnallasi metsälampi
sulautuu maa vedeksi ja vesi maaksi
sinun sielusi peilit, silmäsi nuo
niin kirkkaat ovat, pohjattomat
Yksi lumme on yltänyt pintaan sen
kultasydämensä valolle avaten
se on juopunut tuoksusta tuulien
humaltunut kosinnasta perhojen
Olen istunut tänään tuntia monta
sylissäs metsä, aivan liikkumatonna."
Kirjasta mieleni maisema
Raili Heikkilä - Asko Kuittinen
Ihastuttavaa kesää lukijoilleni, Anne
