Tätä hetkeä olen odottanut koko kesän. Puhumattakaan viime talvesta. Viimeinkin pääsin puksuttelemaan Hietsulle ja katsomaan koiraystäviemme hautakumpua. Mietin kuinka jäät ja korkea vesi ovat saaneet tuhoa aikaan? Yllätyksekseni tällä kertaa kivet olivat pysyneet suht aloillaan ja lyhdytkin vielä ehjiä <3 Näytti siltä että ehkäpä joku oli jopa karsinut kasvillisuutta joka pääsee nopeasti rehottamaan liikaa hautakummun päälle, kiitos heille avusta <3
Lähdin merelle maanantaina 14.8 ja tuuli voimistui matkan aikana ja olin ajatellut mennä ulkokautta mutta laineiden noustessa teinkin suunnan muutoksen ja ajoin rantareitin kautta,edesmenneen Christianin ohjeiden mukaan, terveisiä enkelijoukkoihin <3
Tuo maanantai oli siis tuulinen ja tavaroita piti järjestellä siihen malliin etteivät lentäneet tiehensä. Olinkin jo päättänyt että yövyn täällä ja jossain vaiheessa sen verran hellitti myräkkä että sain teltan pystytettyä ja kamaa sinne.Laitoin asumuksen tällä kertaa lähelle hautamuistomerkkiä sillä näin oli suojaisinta ja näin myös" meriannen" helposti silmieni edessä ja tilanteen vaatiessa olisin salamana paikalla. Suojaisella puolella oli veneeni, mutta isot alukset antoivat liikaa lainetta.
Näin kauniisti palavat lyhdyt koira poikien muistoksi <3 auringon laskiessa ja merenkin jo rauhoittuessa yöpuulle, tunnelmoin ja nautin siitä että saan olla täällä omien ajatusteni seurassa, hiljentyä meren ympäröimänä. Kiitos.
Aamulla varhain, ennen auringonnousua.
Ja sieltäpä se mollikka nousi tänäkin aamuna <3 Voi miten pakahduttavan kaunista.
Auringonnousun aikaan sain käytyä aamu-uinnilla ja tämä hetki on hyvin energisoiva. Merivesi oli täällä yllättävän kirkasta ja lämmintäkin vielä. Uin useamman kerran näiden kahden päivän aikana. Yöllä kuulin paljon luonnon ääniä ja myöhään illalla valkoposkihanhet saapuivat porukalla yöpymään hietsun kärkeen hiekalle ja taas aamulla kun lähdin katsomaan toista puolta eli majakka saaren tilannetta, niin sielläpä oli kaunis näky - kuin rakastavaiset, kaksi joutsenta toistensa lähellä <3 en jatkanut eteenpäin, annoin heidänkin nauttia hetkestä. Valokuvia otin aamun tunnelmista, valosta.
Ja mitäpä olisi retki täällä ilman porokahveja! Isäni kuksa kulkee mukanani. Hänellä tämä on ollut pohjoisessa varmaankin, minulla enempi täällä, saaristoissa merellä. Hyvät sumpit tuli.
Olipa taas tärkeä retki itselleni saada rauhoittaa mieltä ja ajatella asioita vähän kuin irrallaan kaikesta. Päässäni on soinut ystävän laulu jo muutaman päivän ja nyt kirjoitankin sen Junnun sanoittaman tekstin tähän loppuun. Kiittäen samalla ystäviä jotka tälläkin kertaa mahdollistivat minun tänne pääsyn.
Erityiskiitos "Maralle" joka vaatimattomana auttajana ei halua itseään mainostettavan mutta tekee uskomattoman hienoa työtä siksi että haluaa auttaa, ottaa haasteeksi mahdottomalta tuntuvan korjauksen joka tässä tapauksessa oli vanha bernard! Kiitos sydämen pohjasta Maralle ja muista että joskus voi sanoa myös ei, en ehdi ja säästää itseään. Mahdollistit minun reissuni- suuri kiitos<3
YSTÄVÄN LAULU
Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän?
Anna meren se selvittää,
kuka viereesi jää.
Ja jos silloin, kun myrsky soi,
vain sun kumppanis vaikeroi,
vene lähimpään rantaan vie,
jääköön pois - mikä lie !
Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän?
Anna tunturin selvittää,
kuka viereesi jää?
Kun on kaukana kaikki muut
ja kun päättyvät pitkospuut,
kuka rinnallas ruikuttaa
takaisin mennä saa.
Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän?
Ajat ankeimmat selvittää,
kuka viereesi jää.
Kun on sinulla vaikeaa
ja kun tarvitset auttajaa,
silloin ystävyys punnitaan -
menee muut menojaan.
Siitä tunnet sä ystävän
kun on vierelläs vielä hän.
Turhat tuttavat luotas ois
hävinneet pian pois.
säv. V. Vysotski sanat Junnu, levytys Arja Saijonmaa 1985
Junnun laululippaasta nro 2, Kotkan Junnun lauluseura ry.n vihkosesta otin sanat.
Kesä on auttamatta lopuillaan ja monissa meissä se tuo tullessaan haikeita tunnelmia. Kun vaan muistaa että kaikki tämä kuuluu elämään niin selvitään taas eteenpäin....
.......Sateen jälkeen ilma raikastuu......
itkun jälkeen sielu kirkastuu.
Kiitos kesästä, kiitos ystävistä, kiitos omista läheisistä <3 Voimia syksyyn, Anne
