Syksyinen matkamme kohti Livohkaa alkoikin yllättäen tutuissa Heinäveden maisemissa.
Jo alkutaipaleella vanhaan pakuun ilmaantui ongelmia, joten Varkaudesta suunta pitikin ottaa kohti Kannassaarta. Joensuun sijaan. Mietintämyssyt päähän ja järkeistellen seuraavana aamuna alkoi tilannekuva hahmottua ja pääsimme jatkamaan eteenpäin.
Lenin Heli tädin luokse olimme saaneet kutsun ja saimme varsin lämpimän vastaanoton ja minullekin tuli näin mahdollisuus tutustua Lenin tätiin ja mieheensä Onniin - erittäin ystävällisiä ihmisiä ja tarjosivat matkalaisille mainiot yösijat, herkulliset ruuat ja saunankin vielä! Kylläpä kelpasi aloitella Lenin syntymäpäiväretki näin mukavissa tunnelmissa. Sydämellinen kiitos vieraanvaraisuudestanne Heli ja Onni <3
Automme oli kaksi päivää Joensuussa korjaamolla ja Onni auttoi siirtymisissä paikasta toiseen.Ilman ystävällisiä auttajia tehtävä olisi ollut paljon hankalampi, monimutkaisempi, joten tässä sanottuamme näkemiin annoimme myös lupauksen ensi kesän veneilyretkestä Kotkan saaristossa. Ei siis hyvästi vaan näkemiin <3 Mieli keventyneenä ja sydän lämpimänä jatkoimme matkaa.
Pääsimme myös käymään ystäväni Lauran luona ja tämän reissun tarkoitus oli jakaa jo etukäteen "joulupukkina" edesmenneen isäni tuotteita kaikille ystävilleni ja tutuilleni jotka osuivat tämän matkan varrelle. Niinpä myös Lauralle tuli lähetys ja ajatuksena että tuleviin joulutouhuihin tulisi apua näistä tuotteista. Isäni kädenjälki on monille mieluisaa katsottavaa ja nyt Lauran kohdalla myös " Tiuskan pojan oppivuodet"-kirjanen sai hymyn huulille ja Laura totesi minulle että " Tämän luen hyväksi kaikessa rauhassa". Ihanaa kun voi jakaa hyvää eteenpäin, sitä me kaikki tarvitsemme tässä ajassa enemmän kuin koskaan. Siksi toivomus kaikille lahjapakettien saajille: Laitetaan hyvä kiertämään<3
Matkamme Livohkaan sujui tuttuun tapaan laulaen ja Leni on tehnyt meidän yhteistä soittolistaa ja näin matka joutuu kuin siivillä. Livohkassa itselleni oudolta näytti päärakennuksen tyhjä alue mutta mitään ei ollut tehtävissä, kosteusvaurioiden takia iso kaunis rakennus oli nyt haihtunut kuin savuna ilmaan.
Muistoja monien vuosien takaa on kuitenkin tallessa ja ensimmäiset Livohka reissuni olen saanut tehdä 1995 jouluna omien poikieni ja Nikke koiramme kanssa<3 Ikimuistoisia aikoja ja niitä säilytän sydämessäni. Tänne todellakin sielu halajaa - tuolloin saimme kaikki Lapinkasteen.
" Metsässä
elävässä tasapainossa
minä en ole vieras.
Tunnen tuoksut
hengitän hiljaa
maan aarteita
ajan kultaa
aurinkoa
tuulta.
Ei kiirettä
ei pakkoa.
Kaikki ajallaan.
Kaikki paikallaan."
Kirjasta Sinulle - Heli Kolho ja Tuula Turunen
Ennen talvea, kuvailen syksyn väritystä kulkiessani hiljaa ajatuksissani. Värit hoitavat, mieli kevenee. Luonnolla on suuri merkitys terveyteemme - annetaan sen hoitaa.
" Elämä ei ole
vain
menemistä
ja tulemista.
Elämä on
olemista
jakamista
rakkautta
isosta laarista.
Voimallista
ja
taivaallista."
kirjasta Sinulle
Jatkan Livohkan reissutarinaa haltija Metsätähden blogissa jonne löytyy linkki tämän blogin alusta.
Terveisin Anne
