Oman elämänsä pääroolissa

Aprilliä, aprilliä! Huhtikuu pärähti käyntiin ja räystäät tippuu....
Aurinkokin vaihteeksi pilkakahtaa pilvien seasta.
 Harkitsen lähtisinkö lumikenkälenkille rinteeseen treenaamaan vai kirjoitanko blogin?
Luotan siihen että sää pysyy suosiollisena vaikka keskitynkin hetkeksi miettimään omiani, sitähän tämä on
- omaa monologiani täällä mökillä, jonka olen onnekseni löytänyt.

Tässä taas on mennyt oikeastaan viikkoja enempi ja vähempi taiteeseen ja luovuuteen liittyvien asioiden parissa. Kuvataidepajassa valmistaudutaan kevään näyttelyyn viimeistelemällä töitämme, kehystämällä tai muuten rakentamalla niitä valmiiksi.

Kuorossa taas harjoitellaan Soisalo-opiston kevät ruppeemaan esityksiä, viilaillaan niitä kuntoon, kivaa touhua siellä ja täällä.
 Harrastus on silloin oikea itselleen kun siitä tulee innostunut ja hyvä olo, silloin tietää olevansa siellä missä kuuluukin olla.
 Liikunnassa olen ollut aina enempi yksilö suorittaja, mutta näissä harrastuksissa tiimityö on hauskempaa!
 Toki niissäkin yksilöllisyys erottuu ja varsinkin kuvataidepajassa, jokainenhan tuottaa omanlaistansa jälkeä ja toivon että myös nauttii siitä ja luottaa omaan itseensä ja saa siitä taiteen tekemisestä onnistumisen kokemuksia. Niin parhaimmillaan asian kuuluisi olla.

Pääsin osallistumaan viime sunnuntaina Maija Pulkkisen "Kuvitettua elämää"- näyttelyn avajaisiin Heinäveden kirjaston Varjentiini-salissa.
 Olen iloinen että kuorokaverini kutsui meidät sinne, taiteilija on hänen pian 80-vuotta täyttävä äitinsä. Sain vaihdettua muutamia sanoja myös taiteilijan kanssa joka on hyvin mukavan tuntuinen nainen.
 Kokemus koko tilaisuudesta oli varsin lämminhenkinen ja inspiroiva. Retrospektiivisessä näyttelyssä oli maalauksia ja piirrustuksia 60 vuoden ajalta ja varsin monipuolista kädenjälkeä pääsimme ihastelemaan.
 Erilaisia tekniikoita ja värikylläistä maailmaa!
Jotenkin kaikesta jäi tunne, että hän perheineen on elänyt täyttä elämää ja miten ihmeellistä että niin paljon erilaisia tauluja on kuitenkin syntynyt siinä sivussa. Luovuus on muutenkin ollut vahvasti mukana  heidän elämässään, sillä kaikki lapset ovat musikaalisia ja saimmekin kuulla heidän musisointiaan avajaisissa. Taiteilija kertoikin minulle keskustelussamme että jos terveyttä vielä riittää niin hän haluaisi vielä kirjan kirjoittaa siitä kaikesta eletystä elämästä. Toivotin siihenkin onnea!
 On hienoa tavata ihmisiä jotka todellakin tuntuvat olevansa oman elämänsä pääroolissa. Vaikka se on varmasti monilapsisessa perheessa ollut kovinkin haastavaa. Silti kaikesta huokui tyytyväisyys elettyä elämää kohtaan ja kiitollisuus lahjakkaista lapsistaan ja heidän lapsistaan.
Sen pystyi myös näkemään hänen tauluistaan, tuotannosta 60 vuoden ajalta, josta silti näyttelyssä oli vain osa.
Hieno kokemus ja innostus vaikutti niin vahvasti itseeni että sinä iltana en meinannut saada nukuttua. Joskus joku asia koskettaa niin vahvasti. Kannattaa mennä tutustumaan, näyttely on 12.4.2015 asti Varjentiini-salissa.

Luovuudesta edelleen....Kirjoitan tähän Järvenpään seurakuntaopiston opettajilta saamani tekstin valmistumispäivänäni 20.12.2007

"Annelle,

Luovuus on nautintoa ja naurua.

Naura, kunnes naurat pelkästä ilosta olla olemassa.

Sen jälkeen itke ja hyräile.

Naura niille, jotka haluavat tehdä sinut lyhyeksi:

Ottaa pääsi pois pilvistä ja kiskoa jalkasi irti maasta.

Mitään ne eivät niin pelkää kuin naurua.

Sinun iloinen naurusi on peili johon kukaan iloton ei haluaisi katsoa.

Juuri siksi sinun on naurettava, ja jotta voisit rauhassa itkeä ja hyräillä."

Kiitos nuoriso-ja vapaa-ajan koulutuksen opettajat, olen yrittänyt muistaa ja luen tekstin aina aika ajoin.
 Se oli myös yksi arvokas jakso elämässäni, sain paljon uutta ja positiivista mukaan reppuuni. Siellä luovuus koettiin todella rikkautena ja sitä osattiin arvostaa ja siihen kannustettiin.

Toivonkin sydämestäni että ihmiset näkisivät erillaisuuden hyvänä ja koko yhteisöä auttavana asiana sillä mitä enempi ihmiset uskaltavat ottaa omaa elämäänsä haltuun sitä monipuolisemmaksi muuttuu maailmamme ja yksilöt löytävät voimavarojaan jolloin siitä hyötyy suurempikin joukko.

Luovuutta huhtikuulle, iki-ihanaa Pääsiäistä toivottelee Savon noita

Vuosi Heinävedellä

Sytytän joka aamu universumille kynttilän ja kirjoitan sängylläni aamu hämärässä päiväkirjaani. Tämä tapa on ollut minulla jo vuosia, nyt kuitenkin havahtuessani siihen että tämän maaliskuun lopulla olen asunut täällä Heinävedellä vuoden, haluan tarkastella kulunutta aikaa myös näin blogissani.
Muuttaessani tänne, vieraalle paikkakunnalle, tuiki tuntemattomien ihmisten joukkoon, minulla ei ollut vielä selkeää kuvaa siitä mitä alan tekemään.

Pitkäaikainen haaveeni oli kuitenkin ollut löytää rauhallinen paikka jossa voisin keskittyä myös enemmin itseeni, siihen mitä haluaisin tehdä ja tuo kaikki liittyi jollain tavalla luovuuteen, itsensä ilmaisemiseen, mihin en kokenut että minulla olisi ollut aikaa asuessani Kotkassa.
Hyvin nopeasti kuitenkin huomasin että olin vuokrannut tilan hoitola tarkoitukseen joten shiatsuterapeutin ammattini tulisi olemaan se, mistä tulen kenties elantoni saamaan. Se kuitenkin vaatisi asiakkaita joita ei välttämättä täältä kovin helposti löydä. Paikkakunnalla ei kukaan tarjoa shiatsua joten siinä mielessä olin toiveikas.
Nyt kuitenkin vuoden sitkoilleena alkaa epäusko vaivaamaan, sen lisäksi että rahojen kanssa saa miettiä tosissaan kuinka selviää. Silti tiedän että tämä tapaa elää ja olla on minulle oikea. Tunnen sen sisimmässäni ja joka aamu kynttilää sytyttäessäni kiitän että olen saanut tämän mahdollisuuden.

Tällainen mökkielämä talvella on kuitenkin osoittanut myös hankaluudet mitä voi eteen tulla. Kun katson nyt ikkunasta pihamaalle niin näen muutama päivä sitten rösähtäneen varaston katon. Lunta on tullut tänne niin paljon  ja muuttuessaan suojakeliksi lumi katolla alkoi painaa niin paljon ettei sammaloitunut , laho katto kestänyt sitä enää ja kurkihirsi meni poikki. Olin tuona hetkenä itse kasaamassa polttopuita varastoon. Siinä sai olla varuillaan kun ei tiennyt mikä parru sieltä sinkoaa vauhdilla, ritinän ja narinan säestäessä sain kuitenkin kuivat koivuklapit turvaan. Se on sitten eri asia miten jatkossa tehdään. Soitin vuokraisännän pojalle ja odottelen mitä tapahtuu. Täällä on saanut tottua myös siihen että hitaanlaisesti toimii tämä uusi heimo jossa olen ollut opettelemassa uutta tapaa elää. Tavaroitani on kuitenkin jonkin verran varastoituneena tuolla samaisessa varastossa joten kovin kauaa en voi odotella, tälläkin hetkellä jotain sataa, lumen ja rännän sekoitusta.

Kun asiakkaita ei ihmeemmin ole ilmestynyt niin olen keskittynyt nyt siihen luovuuden irti päästämiseen! Aloitin täällä syksyllä kolmessa eri harrastepiirissä: Kuvataidepajassa, yhteislaulussa ja sekakuorossa.
Kuvataidepajan ansioiksi voi ajatella inspiraation heräämisen. Siellä voimme harrastaa kokeellista taiteen tekemistä ja minusta tuntuu että jokainen meistä tekee omanlaista taidetta. Tärkeintä mielestäni on se että saa siitä itselleen jotain, omalla kohdallani värien kanssa pelailu on tuonut rohkeutta heittäytyä ihan hulluihinkin kokeiluihin. Tärkeintä on että tuon taiteen työstäminen tekee hyvää ja minulle se  on ollut kuin terapiaa. Väriterapiaa.
Se on avannut minussa jonkin uuden lehden ja olen täällä mökissäni levittänyt taulupohjia pitkin poikin ja antanut värien toimia.
 Voimaannuttava kokemus ja viis siitä jos tätä ei kukaan ymmärrä, itselleni se on tuonut kevyemmän olotilan, olen käsitellyt erilaisia asioita itsessäni näin värien kautta ja niiden avulla.
Töissäni huomaan myös luonnon läsnäolon vahvasti koska nimenomaan luonnon erityinen värimaailma eri vuodenaikana on ollut inspiroiva. Tuliteeman käsittelystä kaikki ehkä alkoi täällä ja se nousi kenties metsäretkillä, nuotioilla missä tahansa, ja halusin leikkiä niillä väreillä ja ajatuksilla. Jos näistä tuotoksista saisi näyttelyn niin nimenä olisi "Vuosi Heinävedellä" sillä nämä kaikki työt ovat syntyneet tässä uudessa elämässä.

Myös kaikki muut aloittamani harrastukseni ovat olleet oikeita valintoja. Laulaminen on myös terapeuttista ja sehän on meidän pernaratamme ääni, murehtimisradan. Joten laulua kannattaa harrastaa ihan oman terveyden ylläpitämiseksi. Meillä on huippu porukka , erinomaisen kuoronjohtajamme ja yhteislaulun vetäjämme kannustamana ja ohjaamana joten annetaan laulun raikua!
Sulatellaan ikäviä asioita, huolia ja murheita, joten" anna sen soida, anna sen soida, älä koskaan pysäytä musiikkii, älä koskaan pysäytä sitä!"

Mukavaa maaliskuun alkua lukijoille, luovuutta, rohkeutta ja heittäytymisiä toivottelee Anne

Usko itseesi!

Kaunis helmikuun päivä. Katselen mökkini ikkunasta tuota puhdasta valkeaa maisemaa ja nautin. Hiljaisuudesta, kiireettömyydestä ja tästä rauhasta.

Se ei ole ollenkaan itsestään selvää tällainen levollisuus jota tälläkin hetkellä tunnen. Se muodostuu valinnoista.
 Ihan vähän aikaa sitten jouduin pohtimaan sydänjuuria myöten voinko jatkaa valitsemaani elämää vai menenkö mukaan oravanpyörään?
 Tilanne tuli niin yllättäen eteen kun yritin hakea jotain lisätienestiä itselleni, koska tarjoamani luontaishoidot eivät ole ottaneet tuulta alleen täällä mökkipaikkakunnalla. Ja totuus on, että vaikka kuinka yrittää tulla pienellä toimeen niin vuokrat on maksettava ja sitä rataa.
Pääsin haastatteluun, oikeastaan kahteenkin. Ensimmäinen hakemani paikka oli nuorisopuolella mutta se meni ohi. Tosin minulle kerrottiin vielä toisesta mahdollisesta paikasta joka heille jossain vaiheessa avautuu, etsivän nuorisotyöntekijän työ. Sitä odotellessa.

Toinen haastattelu oli  lähihoitajan töihin liittyen. Vakinaisen varahenkilön paikka, Leväniemen toimintakeskuksessa. No kuinka ollakkaan tämän päivän tyyliin paikkaa haetaan mutta tosiasiassa paikka on jo ikäänkuin luvattu talon sisäisesti. Tarjolla olisi ollut kuitenkin sijaisuuksien tekemisiä.
 Siinä kohtaa se minun sisäinen tutkintani oman itseni kanssa alkoi.
Tiedän varsin hyvin entuudestaan monessa eri paikassa työskennelleenä, että jos löydetään hyvä sijainen niin siinä kohtaa alkaa sellainen työrumba ettei paremmasta väliä! Ja minun ajatukseni oli kuitenkin tehdä jotain lisätienestiä sillä samalla aion kuitenkin tuoda itseäni tykö ja markkinoida omaa osaamistani luontaishoitajana ja nimenomaan shiatsuterapeuttina.

Shiatsu on rauhallinen, kiireen katkaisu hoito, joten miten pystyisin yhdistämään järkevästi tämän yhtälön? En mitenkään.

Minun piti kuunnella omaa itseäni tarkasti. Vaakakupissa oli vapaa-ajan menettäminen ja toisessa säännölliset tulot.
 Valitsin sitkoilemisen erilaisten laskujen ja maksujen seurassa edelleen, vaikkei se mukavaa olekkaan. Tiedän kuitenkin etten voi hypätä enää tuohon jatkuvaan kiireeseen. Niin toimien, en voisi kirkkain silmin kertoa levon ja rauhallisemman elämän tarpeellisuudesta tässä ajassa, jos itse juoksisin siinä mukana.
Olisi myös mahdotonta markkinoida omia hoitojaan jos ei olisi aikoja antaa mahdollisten asiakkaiden tullessa.

Tulossa juuri näihin aikoihin oli myös Heinäveden sydänkerhon tilaisuus, jonne minut oli kutsuttu puhumaan hoidoistani ja yrittämisestä täällä.
 Sekin vaikutti päätökseeni. Halusin laittaa itseni täysillä likoon, oman asiani puolesta johon uskon vahvasti.
 Sydänystävien kerhotuokio oli erittäin lämminhenkinen ja heitä oli paikalla lähes kuutisenkymmentä. Palautteesta jota sain henkilökohtaisesti tuli ilmi, että olin osannut puhua ymmärrettävästi, asia tuli selväksi ihmisille. Siitä olen iloinen. Sydänkerholaisilla on mukava tapa - he halailevat toisiaan ja kerroinkin että siitähän ne sydänradat tykkäävät!
 Hyvät energiat ja oikein mukava kerhopäivä oli keskiviikkona 28.1. seurakuntakodilla Heinävedellä.

Toinen hyvä tilaisuus johon osallistuin oli eilinen uusyrityskeskus Wäläkyn yrittäjäilta Varkaudessa. Teemana lähinnä markkinointi. Tuon illan aikana sain useamman kontaktin joista kolme oli yrittäjiä itsekin sekä vieressäni istunut mukava TE-palvelujen asiantuntija. Sain hyviä vinkkejä, yhteystietoja ja suuntaa mihin voi itseään kaupitella. Mielenkiintoisia keskusteluja ja yllätyksiä! Tapasin myös naisen joka aloittaa yrittäjänä täällä Heinävedellä ja oli todella intoa täynnä ja kihelmöivää odotusta. Ihana nähdä miten oma unelma saa hehkumaan ihmisen. Toivotimme toisillemme onnea!

Haluankin tähän loppuun kirjoittaa jälleen samasta positiivareiden viime vuoden kalenterista erään tekstin joka kannustakoon meitä kaikkia eteenpäin elämässä, itseemme uskoen.....

" USKO PERHOSIIN"

Jos ne pystyvät lentämään tuhat kilometriä,
ajattele mitä itse pystytkään tekemään.

Olet elossa,
juhli siis jokaista hetkeä.
Ajattele mitä maailma tarvitsee
ja mitä voisit tehdä,
jotain missä olet hyvä
ja jota rakastat tehdä.

Tee sitä. Sukella siihen.
Olkoon se oppiluokkasi.
Leiki eri mahdollisuuksilla.
Huomaa kaikki hyvät ihmiset
- itsesi mukaan luettuna.

Puhu itseksesi.
Kysy itseltäsi, mitä mieltä olet.
Kuuntele tarkkaan, mitä sanot.
Älä odota että joku viihdyttää sinua,
syöksy itse yleisön joukosta lavalle.
Avaa verhot levälleen!

                                                       - Sami Sunchild


Ihastuttavaa helmikuun jatkoa, nautitaan valon lisääntymisestä hetki hetkeltä, päivä päivältä, Anne

Hyvää tätä alkanutta vuotta 2015!

 Elämä on seikkailu

Jokainen päivä on uusi,
täynnä mahdollisuuksia,
jos suruja saat,
itke ne pois,
jos iloja, talleta ne ajatuksiisi
ja katso kummassakin;
ilossa ja surussa jokin onni asuu,
jokin kokemus,
joka Sinua varten on sinä päivänä.


Seuraavana päivänä älä mitään kanna,
älä suruja ainakaan,
ilot voit ottaa mukaan kuin pienet kukat,
ne eivät paina, mutta parempi olisi,
jos sydämesi olisi jokaisena aamuna tyhjä,
ottaakseen vastaan alkavan päivän mahdollisuudet,
sillä eilinen oli ja huominen on vasta tulossa.


Tämä päivä,
jokainen uusi päivä,on se,
jota elät ja koet.
Voitko muuta?
Elämä on seikkailu,
päivästä toiseen,
uusi asia - joka päivä.


Positiivareiden kalenterista viime vuodelta, Eija ystävältäni Kotkasta:)

Toivotan lukijoilleni, asiakkailleni ja tietenkin kaikille rakkailleni ja ystävilleni ja tutuilleni erityisen hyvää tätä kuluvaa vuotta, terveyttä ja hyvää oloa! Olkaa armolliset itsellenne ja muistakaa että olette hyviä juuri sellaisina kuin olette . Omana itsenänne <3

                                          Lämmin halaus, Anne

Meidän joulu

Heinäveden Lucia-neito Riikan ja Titan tekemänä.

Minjät rentoutuu mökillä.

Lumilyhty syntyi ensimmäisenä päivänä.

Nuoriso nuotiolla fiilistellen.

Huuto, made Juuso.

Santtu opetti äippää ampumaan.

Lumi tuli kuin tilauksesta

kaunistaen maiseman meidän jouluun<3

Meidän joulu saapui jo vähän aiemmin tänne mökille. Olimme jo ajoissa sopineet nuorison kanssa tämän viikonlopun sillä heillä kaikilla sattui sopivasti vapaat. Itse toivoin että saamme lunta ja kuinka ollakkaan kun perjantaina12 päivä saapui Ville kavereidensa kyydissä Helsingistä niin seuraavana yönä lunta satoi varmaan sen kymmenen senttiä!Upeeta, toiveeni toteutui. Perjantaille tuli myös koivuklapeja naapurin miehien kuskaamana ja se oli meidän urakka perjantai-iltana Villen kanssa. Kahdestaan se sujui kuitenkin joutuisasti ja sauna lämpenemään samantien. Olen niin tyytyväinen kun pystyn nyt tarjoamaan nuorilleni paikan jossa voi kaikessa rauhassa olla ja saunoa vaikka kuinka pitkään. Me kaikki olemme tykästyneet saunomiseen ja silloin kun Ville minulle tämän paikan löysi netin kautta niin tuo pieni, vanha ulkosauna oli yksi niitä asioita jotka vaikutti päätökseen muuttamisesta. Toki tämä plantaasi kokonaisuudessaan sillä täällä voi olla kaikessa rauhassa mikä tänä päivänä korostuu entisestään. Nuorisonikin tulee ruuhka Suomesta siksi koen tärkeänä tämän paikan suomat mahdollisuudet. Lauantaina saapui sitten Kotkan porukka yhden aikoihin ja intoa puhkuen ja tuntui siltä että minut "hukutettiin" muistamisiin ja lahjoihin, kiitos kiitos<3 Minun oli heti kuulemma avattava pitkä paketti jotta näkevät tykkäänkö lahjasta, ei siinä mikään auttanut! Nuoriso oli hankkinut soihdut minulle ja Ville lähti upottamaan niitä pihasaunan lähelle tietenkin. Siellä ne luovat tunnelmaa ja muistuttavat minua tästä meidän joulusta joka tällä kertaa olikin erillainen mutta erityisen lämminhenkinen. Olen niin kovin kiitollinen omista nuoristani Villestä, Santusta ja Juusosta ja siitä kuinka hyvin he pärjäävät keskenään vaikka nykyään kukin asuu omillaan, silti aina kun näemme yhdessä niin homma rokkaa! Upeeta. Samoin olen hyvin onnellinen myös poikien avopuolisoista, ovat niin mukavia likkoja että mikäpä on ollessa anoppina heille. Villen tyttöystävä ei tällä kertaa päässyt tulemaan Berliinistä mutta mukava on hänkin ja terveiseni menevät kyllä perille koska Ville pääsee myös kullan luo jouluksi. Kaikilla siis asiat kohdallaan joten lämmin mieli sydämessä voimme matkata kohti Joulua<3

Täällä aika kului kuin siivillä, söimme ja joimme hyvin, saunoimme pitkän kaavan mukaan, ammuskelimme pihalla, äippä lauleskeli mikkiin kunnes se takavarikoitiin poikien toimesta, sisällä pelasimme" riskiä" ja kuten kuvista näkyy lumi sai porukan innostumaan ja nyt pihalla on vielä jäljellä Heinäveden Lucia-neito sekä "Huuto" joihin sytyttelen kynttilöitä sisään.

Kaikkein paras joulumieli tulee juuri näin kun saa olla omien kanssa ja rentoutua. Joulun ei tarvitse olla nipottamista ja paikkojen täydellisessä järjestyksessä sillä joulumieli syntyy yhdessäolosta ja tekemisestä. Elämisessä tässä hetkessä. Kiitos nuorisolleni että olette juuri tuollaisia, jokainen yhdessä ja erikseen, olette rakkaita minulle ja niin kovin tärkeitä<3

"Enkeli osaa lentää ja lintu ja kuka vaan kunhan on siivet sydämessä ja tuuleen uskaltaa." -Tuula Sandström-

Terveisiä metsämökistä

Marraskuuta mennään jo pitkällä. Pitkään ikään ehtinyt hyvä ystäväni sanoi minulle tätä kuuta masentavaksi marraskuuksi ja luulen että niin varsin monesta kanssa ihmisestä tuntuukin. On pimeää, synkkää ja kylmää. Normaaliaikoihin työssäkäyvät joutuvat aamuisin lähtemään pimeässä viluissaan ja taas illalla palaavat väsyneinä pimeään takaisin. Mistä sitä huumoria repii näinä aikoina?
Omalla kohdallani täällä metsämökissä voin eritavoin mutustella tätä pimeyttä ja ikäänkuin ajaa itseäni sisään tähän tunnelmaan. Nähdä kuinka maisema muuttuu hetkeksi siniseksi ja peittyy sitten tummaan pukuun. Kaikki askareet on tehtävä ajoissa, hakattava puut, kannettava sisään ja saunalle, ennakoida pimeys. Tämä aika kuitenkin valmistaa meitä myös talvipesäämme. Silloin ei pitäisi olla niin tehokas kuin vaikkapa keväällä. Jos eläisimme luonnon rytmin mukaan niin juuri nyt alkaisi se aika kun kotikolomme olisi valmiina hiljaiseen, rauhalliseen talviuiniaikaan. Eihän se toki nykyaikana ole mahdollista, ainakaan kovin monelle, se tiedetään, mutta aikojen alussa tarkoitus on ollut hiljentää tänä aikana ja koota voimia tulevaan vuoteen. Sato on korjattu ja talteen laitettu, talven aikana sillä selvitään. Tilanne on nykyään toinen, silti voi hiljentää, sytytellä paljon kynttilöitä ja tulia pihalle ja nauttia myös tästä ajasta.
Täällä mökissä seurailen luontoa ihan toisella tapaa kuin kerrostalosta käsin, ei se minulle kuitenkaan vierasta ole koska perheemme on ollut luontoihmisiä ja olen sen tavan oppinut pienestä. Ehkä siksi päästyäni nyt ihan asumaan mökille koen tämän niin omaksi. Täällä on jo sen verran lunta että se valaisee kummasti pihapiiriä.Eilen illalla lähtiessäni kuoroon kylille näytti kuitenkin siltä kuin pimeään säkkiin olisi ajanut - onneksi autossa on valot, vieläpä pitkätkin! Katselin ihmisten asumuksia matkalla ja monet ovat jo viritelleet paljon pihavaloja tähän kaamokseen, se näyttää kivalta, ilahduttaa kanssaihmisiä.

Täällä mökissäni olen aloitellut jo myös valmistautumisen Jouluun. Heinäveden hoitolalla järjestän Joulumyyjäiset torstaina 4.12.2014 klo 10-18
ja sinne olen tehnyt joitakin tuotteita täällä iltojeni iloksi. Joulumyyjäisissä Joulupukki ja Joulumuori tarjoavat lahjavinkkejä ja tietenkin glögiä ja pipareita, lapsille karkkeja! Pikku Joulupuodista voi siis hankkia itsetehtyjä lahjoja,leivonnaisia, joulukortteja, luontokirjoja, tauluja ja tietenkin lahjakortteja hyvän olon hoitoihin. Kaikkien kävijöiden kesken arvotaan lahjakortti hoitoon, voittajan valinnan mukaan. Toivotan kaikki lämpimästi tervetulleeksi Hyvän olon hoitolan Joulutunnelmaan!

Ensi tiistaina 25.11.2014 klo 18.00 järjestetään Heinäveden monitoimitalolla Joulunavaus konsertti ja näinkin voi päästä hyvään joulun odotus tunnelmaan. Heinäveden yrittäjät ovat useampana vuonna järjestäneet tapahtuman ja nyt voin itsekin osallista siihen. Kuulemma varsin suosittu on ollut täällä Heinävedellä näin joulun alla tämä konsertti.

Eilen kuorossa aloimme harjoittelemaan uutta laulua "Tulkoon joulu" siitäpä muutama säe tähän loppuun toivoa tuomaan marraskuun pimeyteen.....

" Niityllä lunta. Hiljaiset kadut. Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.

Muistojen virta. Lapsuuden sadut. Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Tulkoon toivo kansoille maan, pääskööt vangit vankiloistaan.

Uskon siemen nouskoon pintaan, olkoon rauha loppumaton."

Toivon kaikille lukijoille rauhallista joulunalus aikaa  jolloin sytytetään kynttilät ja asetutaan siihen hetkeen, annetaan liekin lämmittää ja sulattaa sydämet kaiken pimeydenkin keskellä ja ehkä juuri siksi.

unelmia jäämerellä