Tulkoon valkeus

"Ja valkeus tuli!

Mikä mahtava tunne, ihan pakahdun tästä tunteesta.
Saan seurata yksin täällä metsän keskellä tuota kunnon myräkkää joka pöllyää ulkona katsoin mistä suunnasta tahansa. Se tekee niin hyvää työtä etten kuuna päivänä ole kuvitellut tulevani näin onnelliseksi lumimyrskystä.
Joka paikka peittyy puhtaan valkeaan lumeen. Se peittää alleen kaiken ja saa maiseman muuttumaan niin neitseellisen puhtaaksi ja kauniiksi.

Mikä ihaninta tällaiselle erakkoluonteelle, tämä myrsky eristää minut ihmisistä ja ihmiset minusta. Loistava tunne ja tilanne.
Nyt saan kaikessa rauhassa järjestellä ajatuksiani omassa tahdissani koska tänne ei pääse kukaan helpolla ja itselläni ei ole mitään tarvetta liikkua täältä minnekkään. Ruokaa on riittävästi. Putket ovat auki ja vettä tulee. Lämmitys toimii, eilen lämmitin sekä leivinuunin että makuuhuoneen uunin. ja kun kaipaan piristystä niin yritän saada työnnettyä oven auki ja menen hakemaan puita iltaa ajatellen jotta pääsen taas uuneja lämmittelemään.
Tänään teen siis poikkeuksen enkä mene avannolle kastautumaan. Ulkona pakkasta miinus viisitoista ja tuulihan tekee kelistä tosi haasteellisen.
En ihan just muista koska olisi tullut näin vapauttava olo tällaisessa tilanteessa mutta nyt nautin ja seuraan sellaista näytelmää johon ei kyllästy.

Vuoden 2014 hyvän mielen päivyristä kirjoitan ajatuksia vuoden alkuun.....

"Toivetta kylliksi uudelle vuodelle"

"Uusi vuosi on juuri alkamassa. Mitä sellaista voisit toivoa, mitä vuosi voisi tuoda tullessaan? Ei mitään sellaista, mikä tekisi muiden maailmaa köyhemmäksi, ei mitään toisten kustannuksella. Vain niitä harvoja asioita, jotka eivät tullessaan pysähdy sinuun, vaan paremminkin koskettavat sinua kun ne tapahtuvat.

Muutaman ystävän, jotka ymmärtävät ja silti pysyvät ystävinä.

Työtehtävän, jolla on todellista arvoa, sellaista mitä ilman maailma tuntuisi köyhemmältä.

Matkaa pelkäämättömän mielen, vaikkapa väylä ei olisikaan merkitty.

Ymmärtäväisen sydämen.

Huumorintajun ja voiman nauraa.

Vähän joutilasta aikaa ilman mitään tekemistä.

Muutamia vaitonaisia hetkiä, hiljaista mietiskelyä.

Kärsivällisyyttä odottaa näiden asioiden saapumista ja viisautta tuntea ne, kun ne ovat tulleet."


Sain ystävältäni Kotkasta hienon kirjan syntymäpäivälahjaksi, rauhallisia hetkiä. Sieltä kohdasta sininen hetki poimin lauseen joka kuvaa tilannettani tällä hetkellä paremmin kuin hyvin.....

" Onnellinen elämä on mielenrauhaa"

Kiitollisena, onnellista tätä kuluvaa vuotta kaikille lukijoille, Anne

Joulun enkeli

Ajatuksissani lähetän sinulle joulun enkelin.

 Kävimme juuri haudoilla sytyttämässä kynttilät ja sytytin kynttiläni isän ja siskoni muistolle. Muualla poisnukkuneiden paikalla oli ihana suuri valomeri kynttilöin valaistuna. Lämmin tunne nousi rintaan kylmästä viimasta huolimatta.

Ota tämä pikku enkeli ja pidä sitä lähelläsi. Hän on suojelusenkeli, joka on lähetetty katsomaan perääsi. Tämä on erikoinen suojelusenkeli.....

Juuri nyt

Joku on hyvin ylpeä sinusta
Joku ajattelee sinua
Joku välittää sinusta
Joku kaipaa sinua
Joku haluaa olla kanssasi
Joku haluaa pitää kädestäsi
Joku toivoo sinun löytävän hänet
Joku ajattelee, että sinä olet lahja
Joku rakastaa sinua
Joku ajattelee sinua ja hymyilee
Jotkut haluavat jakaa unelmansa kanssasi
Jotkut haluavat pitää sinut käsivarsillaan
Jotkut haluaisivat pysäyttää ajan vuoksesi
Jotkut eivät voi odottaa nähdäkseen sinut
Joku valvoi koko yön ajatellen sinua.

Siunattua Joulua 2015, onnea ja terveyttä vuodelle 2016

                            Enkeleitä, Anne

Joulu juhlista jaloin

Ja pikku Jouluista kontaten. Niinhän sitä sanotaan.

Tänään vietän hyvän ystäväni kanssa pikku joulua Kotkan hoitolalla. Olemme tunteneet yli neljäkymmentä vuotta ja ystävyys on säilynyt hyvin, huolimatta välimatkoista, harvoista tapaamisista tai mistään ulkoisista seikoista. Vaikka olisi kulunut kuinka pitkä aika edellisestä tapaamisesta tai keskustelusta olemme heti samalla aaltopituudella keskenämme ja päivitämme itsemme toistemme kartalle. Toivoisin että jokaisella ihmisellä olisi ainakin yksi tällainen ystävä koska se luo turvallisen tunteen molemminpuolisesti.
 Voi luottaa siihen että tapahtuipa elämässä mitä tahansa niin sinulla on ystävä, joka tuntee sinut "nahkoineen päivineen" ja hyväksyy juuri sellaisena, tällainen ystävä on kullan arvoinen. Ja ystävää et saa ostamalla, et lahjomalla, et millään rahalla. Ystävän saa jos on ystävän arvoinen. Kaikkine virheineen ja epätäydellisyyksineen. Sinut otetaan lämpimään halaukseen ja tiedät olevasi rikas! Koen olevani tässä suhteessa valtavan onnekas sillä minulla on useampi hyvä ystävä, siitä nousee kiitos korkeuksiin silmät kostuen.

Luulin että en tule Kotkaan ennen joulua, mutta elämä se tuo näitä yllätyksiä tullessaan. Olen myös huomannut että kun niihin suhtautuu joustavasti niin yleensä kaikesta selvitään. Ja näin ollen voin vielä hoitaa äitini ja muutamia ystäviäni sekä viedä joulukukkaset heille. Se on hieno asia.

Ja vaikka olemme jo puolessa välissä joulukuuta niin mustaa ja märkää on ulkona, ei anneta sen masentaa....

"Joskus aurinkokin on peiton alla"

Kun sateiselta näyttää sää,
on päivälläkin pimeää.
Ei missään mitään mieltä nää,
on kaikki, kaikki ikävää.
Ei mikään voi sua piristää.
Hei, siihen tepsii hoito tää:

Sä silloin peiton alle jää.
Lepäile ja lämmittele,
itseäsi hemmottele,
keittoa ja teetä keitä.
Pian ei pilvet enää peitä
sydäntäsi särkevää.
On lepo joskus järkevää.

Moni aivan sattumalta
löytää auringon peittonsa alta."


Rauhaisaa joulun odotusta ja muistakaa " suurinta joululahjaa ei voida kääriä sievään pakkaukseen koristeineen....vaan se voidaan nähdä lapsen silmissä, kuulla ystävällisissä sanoissa, tuntea ystävän syleilyssä."

                     Joulumielellä Anne

Talvea odotellen

Taas on vuoden synkin aika, se pimein ja sateisin. Viime vuonna ensimmäinen valkeus lumen muodossa tuli jo syyskuun lopulla, olin silloin vielä Valkeisen mökillä ja muistan sen hyvin. Oli 23 syyskuuta ja edellisenä iltana olin vienyt vanhimman poikani ja hänen tyttöystävänsä Varkauteen josta jatkoivat Helsinkiin. Illalla sateessa ajoin takaisin mökille ja kun aamulla heräsin oli hanki maassa! Siellä oli kukat lumen seassa - sisäkukat joita olin vienyt ulos virkistymään. Otin kuvan lumisista kuusista ja laitoin Villelle kuvan " talvi tuli tänne mökille".
Niin oli viime vuonna ja tällä kertaa odotellaan tuota valkeutta vähän pidempään. Itse en koe tätä aikaa vaikeana koska tuo luonnon synkkyys auttaa keskittymään asioihin joita mahdollisesti on tekemättä, antaa aikaa niille. Sehän on pelkästään hyvä asia.
 Olen lisäksi sellaisessa kohtaa elämässäni että kaikeksi onneksi saan olla itsekseni tämän kaamoksen keskellä. Saan nauttia pimeydestä ja sytytellä paljon kynttilöitä sisälle ja tulia ulos. Valoa pimeyteen.
Kaivoin kutimet esille, lopettelin edelliset työt ja aloitin uuden. Sain siskoni kuoleman jälkeen v.2011 hänen lankojaan ison säkillisen ja olen niistä kutonut vaikka mitä näiden vuosien aikana. Siksi sanon niitä enkelilangoiksi. Nyt aloitin kutomaan enkelilangoista pitkää villatakkia itselleni, vaaleanpunaista, valkoista ja harmaata. Kutominen alkaa  vasta syksyn ja talven tullen, se kuuluu tähän aikaan. Sydänradoille sopivasti liikettä.

Olin Kotkan reissulla viikko sitten ja nyt olisi tarkoitus vietellä tämä loppuvuosi täällä "maalla". Oikeastaan alkuvuosikin. Haluan rauhoittaa elämää reissaamisenkin osalta. Monestakin syystä. Yksi syy on luonnollisesti talvi joka teillä aiheuttaa vaaratilanteita liukkauden takia.
Yksi vanhimmista ystävistäni Kotkassa sanoi minulle jo kaksi kuukautta sitten että " tuossa ei ole mitään järkeä vaarantaa henkeään ravaamalla täällä kun on talvi ja liukkaat tulee. Pilven reunalle ei ole kiire." Oikeassa on.

 Toinen syy elämän hiljentämiseen tulee täällä päässä olevien harrastusten kautta. Meillä jatkuu lauluharrastukset tällä kertaa pidemmälle joulukuulle ja koska olen sitoutunut niihin niin haluan myös olla mukana. Laulellen tämä loppu vuosi kulkee leikiten!
Tajusin myös että huovutuskurssi toteutetaan useampana perättäisenä viikonloppuna, ei vain yhtenä, joten siihenkin on oltava aikaa.
 Ja mikä parasta, saa ottaa kaikessa rauhassa vastaan loppu vuoden suurta juhlaa ja nauttia siitä ettei tarvitse hössöttää sen takia, sovimme nuorieni kanssa että täällä olen, tulette silloin kun teille sopii. Viime vuonna "meidän joulu" oli viikko ennen joulua, tänä vuonna se voi olla joulun jälkeen osalla nuoristani ja jos kaikki menee nappiin niin vanhin poikani tulee joulupäivänä ja tuo tullessaan amerikkalaisen tyttöystävänsä lisäksi myös hänen äitinsä, joka varmaankin tulee ensimmäistä kertaa Suomeen ylipäätään. Luvassa Heinäveden rauhaa, luonnonkauneutta, savusaunaa, avantoa ja hirvipaistia. Puhumattakaan tunnelmasta joka syntyy silloin kun rakkaat ihmiset ovat yhdessä. Se on sitä mitä joulu parhaimmillaan on. Lämmintä yhdessäoloa. Sitä odotellen.


"Sielun hopealinnun
laulu helisee
Siiven silkinhienon
sulat värisee
On sydän linnun kultaa
se silmät valaisee
Linnun läheisyyteen
lämpö väreilee
Siiven kosketus
hymyn kirvoittaa
Hopeinen laulu
sydämen virvoittaa"
                                   -Anja Heikkinen-
                                    kirjasta" Sydämestä"

Järveen vaikka riitettä rikkoen

Kyllä se niin on, ihminen voi hurahtaa niin täysillä johonkin touhuun että esteet raivataan tieltä. Tässä tapauksessa järvi jäätyi ja aamu-uinnin onnistumiseksi piti napata airo veneestä ja alkaa ensin hakkaamaan jäätä jotta sai avantoa kylmävesi uintia varten. Nyt uskon niitä ihmisiä jotka ovat vannoutuneita avantouimareita ja kertovat kuinka kaikki vaivat häviävät kylmässä - totta se on! Aamujäykkyydet ja päänsärytkin olen jättänyt järveen ja mikä ihana kihisevä tunne pitkin kehoa. Kun tämän tekee aamuisin saa virkeyttä alkavaan päivään jos vielä ehtii auringon noustessa järveen niin aina vaan energisoivampi on tulos. Aamu ja ilta auringon aikaan on hyvä olla paikalla ja läsnä, ne jotka pystyy.
Niin, nyt olen siis lokakuun alusta virallisesti asunut tuolla luonnossa ja saannut ihastella sitä kauneutta, seuraillut koivujen riisuutumista ja järven esiintuloa. Huomasin että kummallakin puolella taloa on järvi joten voiko enää parempaa toivoa.
 Keittiön ikkunasta seuraan lintujen touhua. Ne tajusivat viimein että tälle tilalle on tullut elämää kuulemma kahdeksan vuoden jälkeen. Nimesin tuon keittiön ikkunasta näkyvän koivun linnunlaulupuuksi, se on erilainen kuin muut lajitoverinsa ja sen alaoksat ovat sellaisella syheröllä kuin tuuli olisi pöllyttänyt hiuksia. Niihin tuskin tulee lehtiäkään mutta nämä pikkuiset sirkuttajat pitävät tuosta puusta. Kun järjestimme sinne ruokailua varten mökkiä niin huomasimme pesänkin, kesän jäljiltä, siinä se oli tuon syherön päällä.
Kun olimme saaneet ruokapaikan linnuillle valmiiksi niin varmaan kaksi tai kolme päivää meni ettei ketään näkynyt. Sitten jokunen etu pihan puolella ja kun ne tintit viimein löysivät linnunlaulupuuni niin itkin ilosta keittiön pöydän äärellä. Muistin samantien viime Kotkan reissultani että vanhempi ystäväni oli kertonut minulle kuinka hän on täällä itkenyt kun on katsellut lintujen poismuuttoa, koska tietää että kaikki eivät palaa enää seuraavana keväänä, osa jää matkalle. Niinhän se on  linnuilla kuin kaikella elollisella.
Kaikki kestää aikansa, siinäpä se että tästä ajasta pitää vaan osata nauttia ja elää täysillä sen näköistä elämää mikä meille kullekin sopivalta tuntuu. Jokaisen elämällä on oma käsikirjoituksensa mikä selviää vain eteenpäin kulkemalla. Itselleni sopii hitaammin kulkeminen ja rauhallinen elämä nykyään. Hiljaisuuskin puhuu kaunista tarinaa.
Levollista talveen valmistautumista, hiljaisuutta kuunnellen.

Sateen ropinaa

Tulin tänne kylille pakkailemaan vielä viimeisiä tavaroita lähtökuntoon. Asunto vaikuttaa jo tyhjältä vaikka painavimmat huonekalut on edelleen paikoillaan ja taulut ja valokuvat seinillä. Tänään vielä ystäväni tulee hoitoon ja siksi annoin loppujen tavaroiden olla paikoillaan ettei niin kolkolta tunnu. Sytytin kynttilät pöydälle ja laitoin shiatsupatjan lattialle ja pedin valmiiksi.
Nyt onkin hyvä aika kuunnella tuota kaiken aikaa voimistuvaa sateen ropinaa, kaunista luonnon musiikkia. Kahisee koivunlehdissä joita niitäkin vielä jäljellä reippaasti. Kunnon myräkkä kun tulee niin on puut alastomina.
Ehdin jo aamusta purkaa kellarikomeron kevyimpiä tavaroita ja painavat kannamme yhdessä ystävän kanssa. Hyvillä mielin aloitan taas uudessa paikassa ja mikä on aloitellessa kun pääsi jälleen luontoon.

" Eilinen on vain unta "

Katso tätä päivää,
sillä se on elämä.
Sen lyhyessä hetkessä on koko totuus.
Siinä on koko olemassaolosi todellisuus,
kasvun riemu, toiminnan loisto,
kauneuden kirkkaus.

Eilinen on vain unta,
huominen on vain näky.
Mutta jos elät tämän hetken hyvin,
on eilinen uni onnesta,
jokainen huominen on toivenäky.
Katso siis tarkkaan tätä päivää,
aloita jokainen aamu uusi elämä."    -Goethe

Elokuuta

Niin se on, olemme jo pitkällä elokuussa mutta tulipa kesäisiä päiviä viimein, kyllä niitä oli odotettukin kovasti. Olen saanut lomailla mökillä ja järven rannalla ja nyt voi tyytyväisin mielin taas katsella eteenpäin tulevaan syksyyn koska on saanut auringonvalo energiaa vedettyä itseensä.
Syksyksi olen varannut itselleni paikat jälleen laulutouhuista eli menen yhteislauluun ja sekakuoroon viikottain. Lisäksi varasin kaksi viikonloppua huovutuksen opiskeluun niinikään Soisalo-opiston kirjoilla.
Kuvataidepaja jäi tällä kertaa pois koska illat ovat vähissä ja en halua ahtaa liikaa menoja itselleni jottei totuus unohdu. Löysääkin oleilua pitää mahtua ihmisen elämään muuten ei kunnian kukko laula.

Liikuntapuoltakin on harrastettu tuossa lomailun ohessa koska järvivesi täällä mökin rannassa oli ihan uitavaa niin matkauintia olen vetänyt ihan kunnon treeneiksi asti. Jatkan jälleen uintia niin pitkään kuin kykenen ja loppu osuus taas märkäpuvun avulla. Selän kipuilut on olleet poissa eli suosittelen uintia kaikille selkävaivaisille. Talven tullen joutuu ajamaan lähimpään uimalaan ja mökin rantaan tehdään avanto.

Syksyn suunnitelmissa on ollut myös karhunkierros Kuusamon maisemissa ja eiköhän se toteudu. Tarkoitus oli lähteä jo kesällä mutta itikka / mäkäräistilanne muutti suunnitelmia vähän myöhemmälle ajankohdalle ja niimpä päätimme että lokakuukin voi olla ihan hyvä ajankohta. Tälle syyskuulle sattuu taas niin paljon ohjelmaa ettei ehdi, ruskaa ajatellen toki olisi parempi mutta näillä mennään!

Näyttää myös siltä että pääsen itselleni parhaaseen mahdolliseen ympäristöön asustamaan eli luonnon keskelle ja se jos mikä sopii minulle. Joten kerran vielä muutto.

Mukavaa syksyn alkua, lehdet jo keltaisina lentelee pitkin ja poikin,
tervetuloa syksy!