perjantai 22. kesäkuuta 2018
Hyvää Juhannusta
Terve päivä Pohjolahan,
terve Suomehen suvinen aika!
Terve lepikot lehtimään,
Kullan käköset helkkymään,
Terve lämpimät lounatuulet,
Lemmentuulet tuoksumaan,
Veet sinertämähän,
Maat vihertämähän,
Taivahan auteret tanhuamaan!
Paistaos armahin aurinko!
Terve päivä Pohjolahan,
Terve huomenen korein koitto,
Terve järeys järjen jään,
Terve sätehet lemmen sään!
Terve taivahan,maan ihanuudet,
Tuoreet uudet nyt ja ain,
Puut punertamahan,
Suut sorisemahan,
Kun sydän sykkivi syntymämaan,
Paistaos armahin aurinko!
-Eino Leino-
Ihanaa keski-kesän juhlaa lukijoille ja kaikille läheisilleni<3
Aamulla näytti vielä kylmältä ja sateiselta mutta nyt jo paistaa armas aurinko, kuten tuossa Leinon runossa toivotaan.
Kävin karvaisen lapsenlapseni Puffyn kanssa rannassa tyhjentämässä veneeni yöllisen sateen jäljiltä. Ei sitä paljon ollut kuitenkaan kertynyt. Puffy seurasi mielenkiinnolla mitä grammy touhuilee.
Sain nimittäin Juhannus kaveriksi Villen ja Gillionin reilut 2 vuotiaan Puffyn koska heillä farmilla on tänä Juhannuksena vähän isommat partyt ja koiriakin on mukana, mutta juurikin tähän aikuisikään ehtineitä uroksia jotka haluaisivat mittailla toisiaan, kuka kukin on? Ja meno villiintyi siihen malliin että Ville kysyi jo ennen kaikkien vieraiden saapumista että otanko pojan hoitoon? Tottahan toki!
Meillä oli Puffyn kanssa vähän meininkiä lähteä saareen mutta nyt tuo Luoja järjesti sellaisen myräkän tuonne merelle, että taitaa jäädä haaveeksi tänä Jussina. Puffylle kun keikka MeriAnnella olisi lajissaan ensimmäinen, ja vaikka olemmekin jo harrastaneet "kuiva harjoittelua" veneessä niin tositoimet voivat pelästyttää pojan koska bernardin ääni on tottumattomalle merimiehelle ehkä liikaa, tiedä häntä?
Toki jos seuraani liittyisi joku muu luotettava henkilö niin voisin jopa harkita koska silloin toinen voisi pitää koiralle seuraa ja kapteeni Anne voisi keskittyä ohjaamiseen. No hyvät ei hätäile, kuten sanonta kuuluu " Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis." Näillä jatketaan.
Kelien paranemisia ja lämpenemisiä toivomme seuraavan Muumipeikon Juhannusrunon myötä.....
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niinkuin luonnostaa
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailma tää minkä nyt mä nään.
-Tove Jansson-
Nautitaan täysin rinnoin suomen suvesta olipa se sitten millainen tahansa juuri tänä Juhannuksena ja olemmepa missä tahansa, sillä tunne tulee sisältä, ja jos löytää hyvän fiiliksen niin voi olla missä vain ja nauttia <3
Hauskaa ja turvallista Juhannusta toivoo Anne
keskiviikko 30. toukokuuta 2018
MeriAnne pääsi kotiin
Kävin hakemassa veneeni Heinävedeltä kotisatamaan. Viikonloppuna sain paattini kuljetettua sen 300 kilometriä turvallisesti takaisin ruonalaan ja tiiliruukkiin. Kiitos ystäville jotka auttoivat. Kiitos poliisille joita myös tarvittiin jotta pakka pysyi kasassa.
Nyt MeriAnne on rannassa vielä trailerin päällä ja aloittelin kevätkunnostuksen nyt hieman myöhässä.
Tuttuja oli vastassa kun ajoin paatin paikoilleen ja nyt tuoksun jo pellavaöljyltä ja lakalta itsekin.
Aloittelin pohjalaudoista maalaamalla ne karpalonpunaisiksi. Alapuoli kyllästetään pellavaöljyllä samoin koko veneen sisus. Se touhu oli eilen ja siskontyttöni oli seuranani rannassa.
Säät suosivat meitä ja työ etenee. Tänään kävin partaat läpi ja ensimmäinen lakkakerros on vedetty. Huomenna olisi tarkoitus hoidella vesirajan alapuoli.
Tästä alkaa varsinainen kesä minulla kun pääsen laittamaan veneeni kuntoon. Maltan tuskin odottaa ensimmäistä lähtöä merelle.
Se vapaudentunne on uskomattoman hieno. Ja meri on meri. Järvi ei ole sama asia mutta tokihan veneeni oli seurattava minua sinnekin. Nyt kuitenkin tuntuu vasta että kaikki on siellä missä pitääkin.
Toki paljon asioita kesken ja järjestettävää mutta nyt kaikki on lähellä ja MeriAnnen myötä pääsen sinne missä saan omat akkuni ladattua.
Eilen siskontyttöni jo kyseli "Koska lähdetään Anne-saarelle?" Sanoin että kunhan saadaan vene valmiiksi.
Ovat nimenneet yhden kallioisen luodon Anne-saareksi ja siellä on kyllä oma erityinen tunnelmansa. Rauhallista ja edessä ulappaa. Kaipaan saarelleni.
"Meri sinut valloittaa"
Satamaan et jäädä voi,
jos merta rakastat.
Sinun ovat mainingit
ja aavat ulapat.
Sinun ovat tuulispäät
ja kuohut aaltojen.
Sinun paljaat kalliot
ja huuto lokkien.
Satamaan et jäädä voi,
jos merta rakastat.
kestää voitko myrsky-yöt
ja hurjat maisemat?
Meri sinut valloittaa,
ei riitä sormenpää.
Meri ottaa kokonaan
ja sinuun aina jää.
Kirjasta "Myötätuulta matkallesi" jonka sain ystävältäni Päpältä syntymäpäivälahjaksi. Ihania Anna-Mari Kaskisen runoja ja upea kuvitus Ari Laitisen maalauksia. Kiitos Päpälle.
Myötätuulta seuraajilleni ja hienoja kesäretkiä minne polkunne viekään.
Nyt MeriAnne on rannassa vielä trailerin päällä ja aloittelin kevätkunnostuksen nyt hieman myöhässä.
Tuttuja oli vastassa kun ajoin paatin paikoilleen ja nyt tuoksun jo pellavaöljyltä ja lakalta itsekin.
Aloittelin pohjalaudoista maalaamalla ne karpalonpunaisiksi. Alapuoli kyllästetään pellavaöljyllä samoin koko veneen sisus. Se touhu oli eilen ja siskontyttöni oli seuranani rannassa.
Säät suosivat meitä ja työ etenee. Tänään kävin partaat läpi ja ensimmäinen lakkakerros on vedetty. Huomenna olisi tarkoitus hoidella vesirajan alapuoli.
Tästä alkaa varsinainen kesä minulla kun pääsen laittamaan veneeni kuntoon. Maltan tuskin odottaa ensimmäistä lähtöä merelle.
Se vapaudentunne on uskomattoman hieno. Ja meri on meri. Järvi ei ole sama asia mutta tokihan veneeni oli seurattava minua sinnekin. Nyt kuitenkin tuntuu vasta että kaikki on siellä missä pitääkin.
Toki paljon asioita kesken ja järjestettävää mutta nyt kaikki on lähellä ja MeriAnnen myötä pääsen sinne missä saan omat akkuni ladattua.
Eilen siskontyttöni jo kyseli "Koska lähdetään Anne-saarelle?" Sanoin että kunhan saadaan vene valmiiksi.
Ovat nimenneet yhden kallioisen luodon Anne-saareksi ja siellä on kyllä oma erityinen tunnelmansa. Rauhallista ja edessä ulappaa. Kaipaan saarelleni.
"Meri sinut valloittaa"
Satamaan et jäädä voi,
jos merta rakastat.
Sinun ovat mainingit
ja aavat ulapat.
Sinun ovat tuulispäät
ja kuohut aaltojen.
Sinun paljaat kalliot
ja huuto lokkien.
Satamaan et jäädä voi,
jos merta rakastat.
kestää voitko myrsky-yöt
ja hurjat maisemat?
Meri sinut valloittaa,
ei riitä sormenpää.
Meri ottaa kokonaan
ja sinuun aina jää.
Kirjasta "Myötätuulta matkallesi" jonka sain ystävältäni Päpältä syntymäpäivälahjaksi. Ihania Anna-Mari Kaskisen runoja ja upea kuvitus Ari Laitisen maalauksia. Kiitos Päpälle.
Myötätuulta seuraajilleni ja hienoja kesäretkiä minne polkunne viekään.
maanantai 14. toukokuuta 2018
Kevään juhlia
" Taas kun kevät saa
murtunut on valta lumen, jään
niin pienet valkovuokot silloin nostaa pään.
Ne sammalmättäällä ihmetellen hiljaa kuuntelee
kun metsätuuli puissa humisee.
Se kertoo kuinka lähteellä keijut karkeloi
ja kuinka kesäyössä näin sirkkain viulut soi.
Ja kuinka jälkeen sen syksyn alle hiljaa nukkuu maa
ja kuinka valkovuokot katoaa."
Eilen äitienpäivänä menimme äitini ja siskontyttöni Lenin kanssa kotisaarellemme Tiutiseen katsomaan vanhoja tuttuja maisemia. Säiden haltija oli todella pannut parastaan ja kevät loisti kauneimmillaan kun ajelimme meritietä saarellemme. Koivut ovat juuri parhaimmassa vaiheessa ja tuo kaunis kevään vihreys on kuin lääkettä ihmismielelle, mikäpä siis oli tehdessä äitienpäivä retki Tiutiseen.
Myös meri hohti tyynenä ja sinisenä ja joitakin veneitäkin oli liikkeellä. Saimme kuvia kotirannasta muistoksi, niiden muistojen lisäksi jotka tallentuvat sydämiin.
Keräsimme valkovuokkoja ja kiurunkantoja, oikea nimi lienee kiurunkannuksia mutta me niitä on kutsuttu kiurunkannoiksi, nuo sinisen violetit hyvän tuoksuiset kukat joita Tiutisessa on kasvanut aina niin pitkälle kuin muistan. Tiutisesta ajoimme Metsäkulman hautuumaalle viemään mummoille vastapoimitut kimput ja sytytimme kynttilät. Titu mummolle ja Meeri mummolle. Hyvää äitienpäivää.
" Sydän muistaa
onnelliset hetket,
niittyjen kukat, salaiset retket,
lintujen laulut,
aamut kuin taulut".
Juusolta sain hetken päästä kotiin saavuttuamme näin kauniin äitienpäivätervehdyksen, kiitos paljon <3
Asettelin valkovuokot myös kahvipöytään ja niimpä juhla oli täydellinen.
Tänä äitienpäivänä paikalle pääsivät siis Juuso ja Titta, Leni, ja Santun perhe joka saapui heti kohta muiden perään. Edellisenä päivänä olimme olleet heillä nimenantojuhlissa ja pikkuinen kultainen prinsessamme sai nimen Selja Iida Emilia <3 Kaunis nimi kauniille pienokaiselle. Ja juhlapäivä niinikään oli aurinkoa ja valoa, kesän hellivää lämpöä.
Aurinkoinen oli myös päivän sankari, valloittavalla hymyllään otti meidät vastaan Santun sylissä ja koko juhlan aikana ei kiukuttelua kuulunut. Sylistä syliin tyttö kävi tuoden iloa meihin juhlijoihin. Seljalle paljon paljon onnea elämään ja siunausta.
Kuorokaverini Eija antoi minulle vähän aikaa sitten Koko kansan Mikko, parhaat Mikko Alatalon ja Harri Rinteen laulut. Nyt haluan sieltä kirjoittaa tähän Suojelusenkeli laulun sanat vuodelta 1984.....
" Mä katsoin yhtä kuvaa monta lapsuuteni iltaa.
Siinä kaksi pientä lasta kulki vaarallista siltaa.
Heitä uhkas metsän pimeys ja synkkä virta pyörteinen,
mut ei hätää: heitä suojas enkeli valkosiipinen.
Kun tänään katson sinuun ja sua uneen tuuditan,
muistan päivän leikit, kuinka sua rakastan.
Sä olet tosi pieni, ja mä melkein toivoisin,
että rinnallesi saisit samanlaisen enkelin.
Kohta ryntäät maailman ruuhkaan,
näet varjoja ja aurinkoa.
Tee, mitä teet, mut älä sielullesi vahinkoa,
sillä haavat nuo ei parane vaik isi kuinka puhaltais.
Siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais.
Tuota lapsuuteni kuvaa vielä hetken muistelen;
on harmaantuneet värit enkelin, repaleiset siivet sen.
Voi jospa voisin paikata edes laudat lahoimmat
tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat. "
Tämän poikkeuksellisen lämpimän toukokuun vehreyden keskeltä lähetän kiitollisena terveiseni kaikille läheisilleni ja toivotan erinomaisen hienoa kesää, kaikille kevään juhlijoille niinikään onnea ja menestystä<3
Juhlat jatkuvat....Aurinkoa ja iloa toivoo Anne mama :)
murtunut on valta lumen, jään
niin pienet valkovuokot silloin nostaa pään.
Ne sammalmättäällä ihmetellen hiljaa kuuntelee
kun metsätuuli puissa humisee.
Se kertoo kuinka lähteellä keijut karkeloi
ja kuinka kesäyössä näin sirkkain viulut soi.
Ja kuinka jälkeen sen syksyn alle hiljaa nukkuu maa
ja kuinka valkovuokot katoaa."
Eilen äitienpäivänä menimme äitini ja siskontyttöni Lenin kanssa kotisaarellemme Tiutiseen katsomaan vanhoja tuttuja maisemia. Säiden haltija oli todella pannut parastaan ja kevät loisti kauneimmillaan kun ajelimme meritietä saarellemme. Koivut ovat juuri parhaimmassa vaiheessa ja tuo kaunis kevään vihreys on kuin lääkettä ihmismielelle, mikäpä siis oli tehdessä äitienpäivä retki Tiutiseen.
Myös meri hohti tyynenä ja sinisenä ja joitakin veneitäkin oli liikkeellä. Saimme kuvia kotirannasta muistoksi, niiden muistojen lisäksi jotka tallentuvat sydämiin.
Keräsimme valkovuokkoja ja kiurunkantoja, oikea nimi lienee kiurunkannuksia mutta me niitä on kutsuttu kiurunkannoiksi, nuo sinisen violetit hyvän tuoksuiset kukat joita Tiutisessa on kasvanut aina niin pitkälle kuin muistan. Tiutisesta ajoimme Metsäkulman hautuumaalle viemään mummoille vastapoimitut kimput ja sytytimme kynttilät. Titu mummolle ja Meeri mummolle. Hyvää äitienpäivää.
" Sydän muistaa
onnelliset hetket,
niittyjen kukat, salaiset retket,
lintujen laulut,
aamut kuin taulut".
Juusolta sain hetken päästä kotiin saavuttuamme näin kauniin äitienpäivätervehdyksen, kiitos paljon <3
Asettelin valkovuokot myös kahvipöytään ja niimpä juhla oli täydellinen.
Tänä äitienpäivänä paikalle pääsivät siis Juuso ja Titta, Leni, ja Santun perhe joka saapui heti kohta muiden perään. Edellisenä päivänä olimme olleet heillä nimenantojuhlissa ja pikkuinen kultainen prinsessamme sai nimen Selja Iida Emilia <3 Kaunis nimi kauniille pienokaiselle. Ja juhlapäivä niinikään oli aurinkoa ja valoa, kesän hellivää lämpöä.
Aurinkoinen oli myös päivän sankari, valloittavalla hymyllään otti meidät vastaan Santun sylissä ja koko juhlan aikana ei kiukuttelua kuulunut. Sylistä syliin tyttö kävi tuoden iloa meihin juhlijoihin. Seljalle paljon paljon onnea elämään ja siunausta.
Kuorokaverini Eija antoi minulle vähän aikaa sitten Koko kansan Mikko, parhaat Mikko Alatalon ja Harri Rinteen laulut. Nyt haluan sieltä kirjoittaa tähän Suojelusenkeli laulun sanat vuodelta 1984.....
" Mä katsoin yhtä kuvaa monta lapsuuteni iltaa.
Siinä kaksi pientä lasta kulki vaarallista siltaa.
Heitä uhkas metsän pimeys ja synkkä virta pyörteinen,
mut ei hätää: heitä suojas enkeli valkosiipinen.
Kun tänään katson sinuun ja sua uneen tuuditan,
muistan päivän leikit, kuinka sua rakastan.
Sä olet tosi pieni, ja mä melkein toivoisin,
että rinnallesi saisit samanlaisen enkelin.
Kohta ryntäät maailman ruuhkaan,
näet varjoja ja aurinkoa.
Tee, mitä teet, mut älä sielullesi vahinkoa,
sillä haavat nuo ei parane vaik isi kuinka puhaltais.
Siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais.
Tuota lapsuuteni kuvaa vielä hetken muistelen;
on harmaantuneet värit enkelin, repaleiset siivet sen.
Voi jospa voisin paikata edes laudat lahoimmat
tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat. "
Tämän poikkeuksellisen lämpimän toukokuun vehreyden keskeltä lähetän kiitollisena terveiseni kaikille läheisilleni ja toivotan erinomaisen hienoa kesää, kaikille kevään juhlijoille niinikään onnea ja menestystä<3
Juhlat jatkuvat....Aurinkoa ja iloa toivoo Anne mama :)
maanantai 9. huhtikuuta 2018
Palmusunnuntain tyttö
Meille on syntynyt pieni, suloinen, tyttö. Oi tätä onnea ja syvää kiitollisuutta mikä täyttää sydämen ja jokaisen hetken elämässämme juuri nyt. Aivan hurmaavan ihana asia ja en voi muuta kuin kiittää ja kiittää.
"Ruusunnupun suloisuus sen auetessa päivään,
ensi säteen hehku uus ja sateenkaaren häivä,
lupaus paremmasta huomisesta on pienen lapsen luomisessa
syntymä ihmeistä suurin."
Kun poikani Santtu ilmoitti 23 perjantaina minulle että Riikka jäi osastolle ja että synnytystä pyritään käynnistämään niin olin lenkillä. Se tunne mikä silloin alkoi kesti siihen saakka kun synnytys oli ohi ja sain aamuyöstä viestin että " its a girl!" Mikä mahtava herätys siis! Minun onnittelujen jälkeen tuli kuva juuri syntyneestä tytöstä äitinsä rinnalla ja voi miten ihanaa oli nähdä että väsymyksestä huolimatta kaikki onnellisesti ja hyvin. Tyttö painoi 3210gr ja pituutta 50cm. Tyttö syntyi siis 25.3. aamuyön tunteina joten Riikalle kaikki kiitos ja kunnia että jaksoi ja selvisi suuresta urakasta, jokainen äiti pystyy asettumaan synnyttävän naisen asemaan ja tietää mistä on kysymys.
Siksi olin kaksi päivää sellaisessa jännityksessä että en muista koska viimeeksi. Onneksi vauvan nutun teko oli vielä kesken, sain jotain tekemistä käsilleni, katsoin Kaisa Mäkäräisen hiihtoa ja ampumista ja kudoin ja jännitin Riikan selviytymistä synnytysosastolla. Lopputulos ihan huippua!
Riikka synnytti ensimmäisen lapsenlapseni Santun ollessa siellä mukana ja Kaisa Mäkäräinenkin selvisi ihan jees:)
Onnea äidille onnea isälle onnea pikku perheenlisälle<3 <3 <3
Pääsin katsomaan pikku prinsessaa heti seuraaavana päivänä ja kyllä on sanoinkuvaamattoman hieno hetki nähdä tuo pieni, uusi, vastasyntynyt ihminen. Miten pienestä sitä lähdetään tähän elämään.
Voi onnea kun sain tytön syliin. Pienten vatsakipristelyjen jälkeen tyttö asettui syliini niin rauhallisesti että ihan sitä sydän sulaa. Ei pienestä vauvasta ja sylkyttelystä voi saada koskaan kyllikseen. Hurmaavaa aikaa ja tuo pieni ihmistaimi, kuinka rakas hän voikaan olla.
Kiitos nousee ylös, lämpö täyttää sydämen ja mielen. Tämä kevät on erityisen hieno.
Kaikkea hyvää pienokaiselle ja vanhemmille. Siunausta, isoäiti.
"Ruusunnupun suloisuus sen auetessa päivään,
ensi säteen hehku uus ja sateenkaaren häivä,
lupaus paremmasta huomisesta on pienen lapsen luomisessa
syntymä ihmeistä suurin."
Kun poikani Santtu ilmoitti 23 perjantaina minulle että Riikka jäi osastolle ja että synnytystä pyritään käynnistämään niin olin lenkillä. Se tunne mikä silloin alkoi kesti siihen saakka kun synnytys oli ohi ja sain aamuyöstä viestin että " its a girl!" Mikä mahtava herätys siis! Minun onnittelujen jälkeen tuli kuva juuri syntyneestä tytöstä äitinsä rinnalla ja voi miten ihanaa oli nähdä että väsymyksestä huolimatta kaikki onnellisesti ja hyvin. Tyttö painoi 3210gr ja pituutta 50cm. Tyttö syntyi siis 25.3. aamuyön tunteina joten Riikalle kaikki kiitos ja kunnia että jaksoi ja selvisi suuresta urakasta, jokainen äiti pystyy asettumaan synnyttävän naisen asemaan ja tietää mistä on kysymys.
Siksi olin kaksi päivää sellaisessa jännityksessä että en muista koska viimeeksi. Onneksi vauvan nutun teko oli vielä kesken, sain jotain tekemistä käsilleni, katsoin Kaisa Mäkäräisen hiihtoa ja ampumista ja kudoin ja jännitin Riikan selviytymistä synnytysosastolla. Lopputulos ihan huippua!
Riikka synnytti ensimmäisen lapsenlapseni Santun ollessa siellä mukana ja Kaisa Mäkäräinenkin selvisi ihan jees:)
Onnea äidille onnea isälle onnea pikku perheenlisälle<3 <3 <3
Pääsin katsomaan pikku prinsessaa heti seuraaavana päivänä ja kyllä on sanoinkuvaamattoman hieno hetki nähdä tuo pieni, uusi, vastasyntynyt ihminen. Miten pienestä sitä lähdetään tähän elämään.
Voi onnea kun sain tytön syliin. Pienten vatsakipristelyjen jälkeen tyttö asettui syliini niin rauhallisesti että ihan sitä sydän sulaa. Ei pienestä vauvasta ja sylkyttelystä voi saada koskaan kyllikseen. Hurmaavaa aikaa ja tuo pieni ihmistaimi, kuinka rakas hän voikaan olla.
Kiitos nousee ylös, lämpö täyttää sydämen ja mielen. Tämä kevät on erityisen hieno.
Kaikkea hyvää pienokaiselle ja vanhemmille. Siunausta, isoäiti.
lauantai 3. maaliskuuta 2018
Kevättä rinnassa
Maaliskuu ja mitkä ihastuttavat aurinkoiset ilmat! Tuo kirkkaus ihan vetää puoleensa.
Ja koko helmikuun on pidellyt talvikelejä, vaan kyllä niitä sai odotellakkin. Luulin tänne rannikolle palattuani että näillä leveysasteilla on ainoastaan harmaata, märkää ja tylsää. Nyt toivoni on taas palannut, uskomattoman kirkkauden myötä. Mikäpä on lenkkeillessä!
Tänään on 36 vuotta siitä hetkestä kun tulin ensimmäistä kertaa äidiksi. Se on sanoinkuvaamattoman upea tunne!
Esikoiseni Ville syntyi iltapäivällä kello 16. Silloin sattui synnytyssalissa olemaan minun näkemykseni mukaan paljon väkeä, opiskelijoitakin.
Kun kuuden tunnin synnytys oli loppu huipennuksessa, jos näin voin asian ilmaista, niin minulle tuli tunne kuin olisin ollut urheilukisoissa suorittamassa hurjaa saavutusta, koska minun sänkyni ympärillä porukka hurrasi ja tsemppasi viimeiseen asti että jaksoin saattaa esikoiseni maailmaan. Sitä tunnetta en unohda koskaan.
Ja sitten sain pienen uuden ihmisen, minun poikani rinnoille, opettelemaan syömistä ja tutustumaan äitiinsä. Parempaa tunnetta ei voi olla.
Tänään on siis Villen 36 vuotis syntymäpäivä, onnea esikoiselleni.
Tänä keväänä, jopa samassa kuussa, minusta tehdään isoäiti.
Ehkäpä juuri siksi, kaikki tuntuu juurikin tänä keväänä aivan huikean hienolta.
Kuulin asiasta keskimmäiseltä pojaltani syyskuun puolessa välissä jolloin olimme viettämässä Mäntyharjulla Villen ja Gillionin farmilla perheviikonloppua. Siellä tulilla ollessamme Santtu ilmoitti että " äiskä, sinusta tulee mummo!"
Ehkä muutama sekuntti meni ja silloin asia meni tajuntaan ja lähdin pojan ja Riikka minjän väliä halaamaan ja onnittelemaan ja itkin ilosta, olin niin onnellinen kuulemastani!
En ole kysellyt keneltäkään pojistani, enkä ole halunnut painostaa, koska ei nykyään kaikki edes halua tehdä lapsia.
Mutta nyt, tämän ilouutisen kuultuani, olin aivan sekaisin onnesta. Huomasin kyllä myös kaikkien muiden ilmeistä, että uutinen pysähdytti koko klaanin.
Varmasti jokainen sisällään alkoi miettiä että mitä asia kenellekin tuo tullessaan, tullaan sediksi ja tädeiksi.
Minä tiesin seuraavana aamuna että minusta tulee nimenomaan isoäiti, ei mummi, ei mummo, vaan isoäiti.
Koska olen saanut kokea tuon äidiksi tulemisen ihanuuden kolme kertaa, ja aina se on ollut yhtä juhlaa, siksi haluan nyt isoäidiksi koska omilleni olen äiti.
Minun äitini on mummi pojilleni ja hänestä tulee nyt ensimmäistä kertaa isomummi.
Olemme saaneet siis nyt odottaa tuota tulevaa perhetapahtumaa jo kahdeksan kuukautta ja vauvan laskettu aika on 31.3. joten tunnelma vaan tiivistyy tässä klaanissa.....
Minun piti kysyä Santulta että saanko jo maaliskuussa alkaa hehkuttaa vauvauutista ja lupa tuli, joten nyt uskallan julkistaa tämän meille niin suuren ja ihanan uutisen.
Oli aivan liikuttavaa saada Riikan lähettämä ensimmäinen ultrakuva vauvasta ja sydämenlyönnit myöhemmin. Ei sitä ennen ollut tällainen mahdollista, mutta nyt pääsin heti alusta lähtien tunnelmaan mukaan. Onnelliseen odotukseen, kiitos kiitos kiitos<3
Olen itse ollut aikanaan suvun ensimmäinen lapsenlapsi omille isovanhemmilleni siksi jotenkin koen nyt vielä henkilökohtaisemmin sen mitä ensimmäinen vauva saa osakseen. Kaiken mahdollisen hellyyden ja rakkauden. Nyt voin itse tarjota tuota samaa ja teen sen täydestä sydämestä ja valtavan kiitollisin mielin.
Ja edelleen haluan sanoa että jokaisen omani valinnat on heidän omiaan ja olen myös siitä valtavan iloinen että jokaisella parilla on juurikin omanlaisensa elämä ja minusta vaikuttaa siltä, että ovat hyvin löytäneet omat puoliskonsa. Voiko äitinä enää tyytyväisempi olla.
" Ei onni ole mikään sattuma
joka valahtaa taivaasta
kuin rankkasade kesäpäivänä.
Se tulee ihmisen luo vähitellen
sen mukaisesti, miten hän suhtautuu
elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin.
Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää
toistaan."
- Tshingis Aitmator -
Ulla Kauhasen "Enkelivaloa" kirjasta...
Maailmaan voit sinäkin
tuoda lämpöä enkelin.
Puhdasta iloa,
tunnetta syvää,
rakkauden valoa,
kaikkea hyvää.
Aurinkoista kevään odotusta toivoo Anne <3
Ja koko helmikuun on pidellyt talvikelejä, vaan kyllä niitä sai odotellakkin. Luulin tänne rannikolle palattuani että näillä leveysasteilla on ainoastaan harmaata, märkää ja tylsää. Nyt toivoni on taas palannut, uskomattoman kirkkauden myötä. Mikäpä on lenkkeillessä!
Tänään on 36 vuotta siitä hetkestä kun tulin ensimmäistä kertaa äidiksi. Se on sanoinkuvaamattoman upea tunne!
Esikoiseni Ville syntyi iltapäivällä kello 16. Silloin sattui synnytyssalissa olemaan minun näkemykseni mukaan paljon väkeä, opiskelijoitakin.
Kun kuuden tunnin synnytys oli loppu huipennuksessa, jos näin voin asian ilmaista, niin minulle tuli tunne kuin olisin ollut urheilukisoissa suorittamassa hurjaa saavutusta, koska minun sänkyni ympärillä porukka hurrasi ja tsemppasi viimeiseen asti että jaksoin saattaa esikoiseni maailmaan. Sitä tunnetta en unohda koskaan.
Ja sitten sain pienen uuden ihmisen, minun poikani rinnoille, opettelemaan syömistä ja tutustumaan äitiinsä. Parempaa tunnetta ei voi olla.
Tänään on siis Villen 36 vuotis syntymäpäivä, onnea esikoiselleni.
Tänä keväänä, jopa samassa kuussa, minusta tehdään isoäiti.
Ehkäpä juuri siksi, kaikki tuntuu juurikin tänä keväänä aivan huikean hienolta.
Kuulin asiasta keskimmäiseltä pojaltani syyskuun puolessa välissä jolloin olimme viettämässä Mäntyharjulla Villen ja Gillionin farmilla perheviikonloppua. Siellä tulilla ollessamme Santtu ilmoitti että " äiskä, sinusta tulee mummo!"
Ehkä muutama sekuntti meni ja silloin asia meni tajuntaan ja lähdin pojan ja Riikka minjän väliä halaamaan ja onnittelemaan ja itkin ilosta, olin niin onnellinen kuulemastani!
En ole kysellyt keneltäkään pojistani, enkä ole halunnut painostaa, koska ei nykyään kaikki edes halua tehdä lapsia.
Mutta nyt, tämän ilouutisen kuultuani, olin aivan sekaisin onnesta. Huomasin kyllä myös kaikkien muiden ilmeistä, että uutinen pysähdytti koko klaanin.
Varmasti jokainen sisällään alkoi miettiä että mitä asia kenellekin tuo tullessaan, tullaan sediksi ja tädeiksi.
Minä tiesin seuraavana aamuna että minusta tulee nimenomaan isoäiti, ei mummi, ei mummo, vaan isoäiti.
Koska olen saanut kokea tuon äidiksi tulemisen ihanuuden kolme kertaa, ja aina se on ollut yhtä juhlaa, siksi haluan nyt isoäidiksi koska omilleni olen äiti.
Minun äitini on mummi pojilleni ja hänestä tulee nyt ensimmäistä kertaa isomummi.
Olemme saaneet siis nyt odottaa tuota tulevaa perhetapahtumaa jo kahdeksan kuukautta ja vauvan laskettu aika on 31.3. joten tunnelma vaan tiivistyy tässä klaanissa.....
Minun piti kysyä Santulta että saanko jo maaliskuussa alkaa hehkuttaa vauvauutista ja lupa tuli, joten nyt uskallan julkistaa tämän meille niin suuren ja ihanan uutisen.
Oli aivan liikuttavaa saada Riikan lähettämä ensimmäinen ultrakuva vauvasta ja sydämenlyönnit myöhemmin. Ei sitä ennen ollut tällainen mahdollista, mutta nyt pääsin heti alusta lähtien tunnelmaan mukaan. Onnelliseen odotukseen, kiitos kiitos kiitos<3
Olen itse ollut aikanaan suvun ensimmäinen lapsenlapsi omille isovanhemmilleni siksi jotenkin koen nyt vielä henkilökohtaisemmin sen mitä ensimmäinen vauva saa osakseen. Kaiken mahdollisen hellyyden ja rakkauden. Nyt voin itse tarjota tuota samaa ja teen sen täydestä sydämestä ja valtavan kiitollisin mielin.
Ja edelleen haluan sanoa että jokaisen omani valinnat on heidän omiaan ja olen myös siitä valtavan iloinen että jokaisella parilla on juurikin omanlaisensa elämä ja minusta vaikuttaa siltä, että ovat hyvin löytäneet omat puoliskonsa. Voiko äitinä enää tyytyväisempi olla.
" Ei onni ole mikään sattuma
joka valahtaa taivaasta
kuin rankkasade kesäpäivänä.
Se tulee ihmisen luo vähitellen
sen mukaisesti, miten hän suhtautuu
elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin.
Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää
toistaan."
- Tshingis Aitmator -
Ulla Kauhasen "Enkelivaloa" kirjasta...
Maailmaan voit sinäkin
tuoda lämpöä enkelin.
Puhdasta iloa,
tunnetta syvää,
rakkauden valoa,
kaikkea hyvää.
Aurinkoista kevään odotusta toivoo Anne <3
tiistai 13. helmikuuta 2018
Ystävänpäivänä
Hyvää ystävänpäivää!
Haluan toivottaa hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoilleni ja toivon että ystävänpäivänä kaikki kokisivat että heillä on edes yksi ystävä. Totuushan on että tänä päivänä yksinäisyys on suuri ongelma. Silloin kun ihminen ei sitä ole itse valinnut vaan elämä on kulkenut niin että huomaa olevansa aivan yksin, ei ystäviä ei tuttavia. Toki monet haluavatkin olla rauhassa ja suorastaan erakoituvat, mutta se on silloin oma valinta ja se ratkaisu on tehty tarkoituksella. Ymmärrän heitäkin, oikeastaan vallan hyvin. Tänä päivänä meno on niin kovaa että ihmismieli kaipaa rauhoittumista kaiken hälyn keskellä.
Ystävänpäivänä minulla on kuitenkin tapana muistaa ystäviä ja läheisiäni ja teen sen lähettämällä kortteja sekä myös viestejä. Minulle ystävänpäivä merkitsee hyvien ajatuksien ja toivotusten lähettämistä ystäville, mutta myös kaikille läheisilleni, joille toivon kaikkea hyvää.
Tälläkin hetkellä olen myös itse monien ystävänpäiväkorttien ympäröimänä ja siitä kiitos omille ystävilleni ja läheisilleni jotka myös haluavat toivottaa hyvää.
Äitini antamassa kortissa lukee " Mitä elämä tuokaan kaksi totuutta on ja pysyy. Olet vahvempi kuin luulet etkä ole koskaan yksin." Kiitos äidille.
Jos saa tuon tunteen että et ole koskaan yksin, niin uskon sen kantavan läpi kaiken ja siksi toivon että ajatuksin lentävät ystävyyden perhoset saavuttavat tänäkin ystävänpäivänä myös he jotka joutuvat viettämään päiväänsä yksin. Et ole koskaan yksin.
Vielä on paljon tehtävää tässä maailmassa.
"Ystävä on hän
jonka kanssa voi vaieta pitkään
kuunnella hiljaisuutta
lintuja tuulta
myrskyn raivoamista oudossa metsässä
katsoa kynttilänliekkiä
auringonlaskua pimeää yötä.
Ystävä on hän
jonka kanssa saa kulkea
omaan tahtiin
eikä toinen sano:
nopeammin nopeammin
astu jälkiini
olemme pikemmin perillä!
Ystävän kanssa taival
matkanteko viivähtäminen
yhtä tärkeää kuin perille pääsy.
Tai tärkeämpää.
- Maaria Leinonen-
Ihanaa ystävänpäivää :) toivottelee Anne
Haluan toivottaa hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoilleni ja toivon että ystävänpäivänä kaikki kokisivat että heillä on edes yksi ystävä. Totuushan on että tänä päivänä yksinäisyys on suuri ongelma. Silloin kun ihminen ei sitä ole itse valinnut vaan elämä on kulkenut niin että huomaa olevansa aivan yksin, ei ystäviä ei tuttavia. Toki monet haluavatkin olla rauhassa ja suorastaan erakoituvat, mutta se on silloin oma valinta ja se ratkaisu on tehty tarkoituksella. Ymmärrän heitäkin, oikeastaan vallan hyvin. Tänä päivänä meno on niin kovaa että ihmismieli kaipaa rauhoittumista kaiken hälyn keskellä.
Ystävänpäivänä minulla on kuitenkin tapana muistaa ystäviä ja läheisiäni ja teen sen lähettämällä kortteja sekä myös viestejä. Minulle ystävänpäivä merkitsee hyvien ajatuksien ja toivotusten lähettämistä ystäville, mutta myös kaikille läheisilleni, joille toivon kaikkea hyvää.
Tälläkin hetkellä olen myös itse monien ystävänpäiväkorttien ympäröimänä ja siitä kiitos omille ystävilleni ja läheisilleni jotka myös haluavat toivottaa hyvää.
Äitini antamassa kortissa lukee " Mitä elämä tuokaan kaksi totuutta on ja pysyy. Olet vahvempi kuin luulet etkä ole koskaan yksin." Kiitos äidille.
Jos saa tuon tunteen että et ole koskaan yksin, niin uskon sen kantavan läpi kaiken ja siksi toivon että ajatuksin lentävät ystävyyden perhoset saavuttavat tänäkin ystävänpäivänä myös he jotka joutuvat viettämään päiväänsä yksin. Et ole koskaan yksin.
Vielä on paljon tehtävää tässä maailmassa.
"Ystävä on hän
jonka kanssa voi vaieta pitkään
kuunnella hiljaisuutta
lintuja tuulta
myrskyn raivoamista oudossa metsässä
katsoa kynttilänliekkiä
auringonlaskua pimeää yötä.
Ystävä on hän
jonka kanssa saa kulkea
omaan tahtiin
eikä toinen sano:
nopeammin nopeammin
astu jälkiini
olemme pikemmin perillä!
Ystävän kanssa taival
matkanteko viivähtäminen
yhtä tärkeää kuin perille pääsy.
Tai tärkeämpää.
- Maaria Leinonen-
Ihanaa ystävänpäivää :) toivottelee Anne
perjantai 2. helmikuuta 2018
Aktiivisesti passiivinen
Siirryin sitten minäkin blogeineni tähän vuoteen.
Vieläpä tänään jolloin aktiivimallin mielenilmaukset kuulemma sekoittavat pahasti elämää. Niin, kenen elämää?
Työttömien elämää sekoittaa jatkuvasti monet hankaluudet. Olla työtön, ei todellakaan tarkoita samaa kuin olla toimeton. Jatkuvasti saat juosta luukulta toiselle ja hakea ja kysellä erilaisia papereita ja todistuksia.
Ehkäpä tuo helpotti asiointia, kun kelasta saat nyt näppärästi haettua myös toimeentulotukea, mutta yhtä kaikki - työttömien elämää ei ole helpotettu juurikaan ja nyt pitäisi olla jotenkin vielä aktiivisempi ja hakea töitä ja täytellä turhia papereita, sillä usein työt on jo jollekin luvattu. Se on vain muodollisuus. En oikeastaan tiedä mitä järkeä on vain hakea hakemisen vuoksi, paitsi että hakemusten käsittelijöille tulee töitä, joten työllistävä vaikutus näkyy niin. Byrogratian kukkanen. Ei se silti hakemuksiaan täyttäville aktiivisille työttömille lisää rahaa tilille tuo.
Voisin väittää että itse olen ollut keskimääräistä aktiivisempi hakemusten lähettäjä. Myös aikaa tuohon touhuun on mennyt jonkin verran. Nyt ajattelinkin tämän mielenilmauksen päivänä olla aktiivisen passiivinen ja yritän olla ajattelematta työnhakua koko päivän.
Olen siis hengessä mukana, omalla tavallani.
Viime viikon positiivareiden ikikalenterin viikon lause kuului......
"Jos elämältä puuttuu vain tarkoitus, kaikki muu kannattaa vaihtaa siihen."
- Jarmo Somppi-
Siinäpä sitä onkin monelle miettimistä, tietääkö mikä on elämän tarkoitus? Mikä on sinun tehtäväsi täällä? Ja nyt en tarkoita työtä, vaan sitä mitä teet vai teetkö kenenkään hyväksi?
Löysin vanhoista papereistani joskus talteen ottamani kirjoituksen, tekijää ei näy tekstin lopussa, mutta laitan tuon tähän loppuun ajatuksia herättämään.
"Kuitenkin"
Ihmiset ovat epäoikeudenmukaisia epäloogisia ja itsekkäitä.
Rakasta heitä kuitenkin.
Jos teet hyvää ihmiset syyttävät sinua oman edun ajamisesta.
Tee hyvää kuitenkin.
Jos menestyt saat itsellesi valheellisia ystäviä rehellisiä vihamiehiä.
Menesty kuitenkin.
Se hyvä jonka teet tänään tullaan unohtamaan huomenna.
Tee hyvää kuitenkin.
Rehellisyys ja suoruus tekevät sinut haavoittuvaksi.
Ole rehellinen ja suora kuitenkin.
Se minkä rakennat vuosien kuluessa, voidaan tuhota yhdessä yössä.
Rakenna kuitenkin.
Ihmiset todella tarvitsevat apuasi mutta voivat hyökätä kimppuusi
jos autat heitä.
Auta ihmisiä kuitenkin.
Anna maailmalle parastasi ja sinua polkaistaan näpeille.
Anna maailmalle parastasi
KUITENKIN.
Aktiivisen ystävällistä tätä kuluvaa vuotta toivoo Anne
Vieläpä tänään jolloin aktiivimallin mielenilmaukset kuulemma sekoittavat pahasti elämää. Niin, kenen elämää?
Työttömien elämää sekoittaa jatkuvasti monet hankaluudet. Olla työtön, ei todellakaan tarkoita samaa kuin olla toimeton. Jatkuvasti saat juosta luukulta toiselle ja hakea ja kysellä erilaisia papereita ja todistuksia.
Ehkäpä tuo helpotti asiointia, kun kelasta saat nyt näppärästi haettua myös toimeentulotukea, mutta yhtä kaikki - työttömien elämää ei ole helpotettu juurikaan ja nyt pitäisi olla jotenkin vielä aktiivisempi ja hakea töitä ja täytellä turhia papereita, sillä usein työt on jo jollekin luvattu. Se on vain muodollisuus. En oikeastaan tiedä mitä järkeä on vain hakea hakemisen vuoksi, paitsi että hakemusten käsittelijöille tulee töitä, joten työllistävä vaikutus näkyy niin. Byrogratian kukkanen. Ei se silti hakemuksiaan täyttäville aktiivisille työttömille lisää rahaa tilille tuo.
Voisin väittää että itse olen ollut keskimääräistä aktiivisempi hakemusten lähettäjä. Myös aikaa tuohon touhuun on mennyt jonkin verran. Nyt ajattelinkin tämän mielenilmauksen päivänä olla aktiivisen passiivinen ja yritän olla ajattelematta työnhakua koko päivän.
Olen siis hengessä mukana, omalla tavallani.
Viime viikon positiivareiden ikikalenterin viikon lause kuului......
"Jos elämältä puuttuu vain tarkoitus, kaikki muu kannattaa vaihtaa siihen."
- Jarmo Somppi-
Siinäpä sitä onkin monelle miettimistä, tietääkö mikä on elämän tarkoitus? Mikä on sinun tehtäväsi täällä? Ja nyt en tarkoita työtä, vaan sitä mitä teet vai teetkö kenenkään hyväksi?
Löysin vanhoista papereistani joskus talteen ottamani kirjoituksen, tekijää ei näy tekstin lopussa, mutta laitan tuon tähän loppuun ajatuksia herättämään.
"Kuitenkin"
Ihmiset ovat epäoikeudenmukaisia epäloogisia ja itsekkäitä.
Rakasta heitä kuitenkin.
Jos teet hyvää ihmiset syyttävät sinua oman edun ajamisesta.
Tee hyvää kuitenkin.
Jos menestyt saat itsellesi valheellisia ystäviä rehellisiä vihamiehiä.
Menesty kuitenkin.
Se hyvä jonka teet tänään tullaan unohtamaan huomenna.
Tee hyvää kuitenkin.
Rehellisyys ja suoruus tekevät sinut haavoittuvaksi.
Ole rehellinen ja suora kuitenkin.
Se minkä rakennat vuosien kuluessa, voidaan tuhota yhdessä yössä.
Rakenna kuitenkin.
Ihmiset todella tarvitsevat apuasi mutta voivat hyökätä kimppuusi
jos autat heitä.
Auta ihmisiä kuitenkin.
Anna maailmalle parastasi ja sinua polkaistaan näpeille.
Anna maailmalle parastasi
KUITENKIN.
Aktiivisen ystävällistä tätä kuluvaa vuotta toivoo Anne
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)