Ystäville

 

Ruusuliekki, on peräisin Arkkienkeli Samuelilta, joka on rakkauden enkeli. Ruusuliekki on ydinliekki ikuisen elämän liekistä ja sitä kutsutaankin usein vapauden liekiksi, koska se vapauttaa rakkauden voimalla. Ruusuliekki on puhdasta rakkautta ja sitä käytetään myös Äiti Maan hoitamiseen. Kun maapallolla mahdollisimman monet käyttävät ruusuliekkiä, he muodostavat yhtenäisen voimakentän, joka hoitaa Äiti Maata<3

Tänäkin aamuna kuten usein muinakin aamuina, aloitan päivän hiljentymällä ja lukemalla ääneen ruusuliekin, näin lähetän hyviä ajatuksia ja saan myös itse uskoa parempaan:

" Minä olen ruusunpunainen liekki.

Minä olen rakkauden liekki.

Minä olen sydämen liekki.

Minä olen valon liekki.

        Minä olen ilon liekki.

Minä olen armon liekki.

Minä olen muutoksen liekki.

Minä olen Saint Germain,

Minä olen Arkkienkeli Samuel."

Kiitän Arkkienkeli Samuelia ja Saint Germania saamastani aktivoinnista.

Kyseiset tekstit löytyvät hyvän ystäväni Minnan minulle lahjoittamasta Sonja-enkeli opaskirjasta jonka ystäväni on minulle tuonut lahjaksi vuonna 2015. Näistä enkeli korteista on ollut paljon apua ja lohtua. Erilaisia kortteja on käytetty neuvonantajina arjessa jo vuosisatoja.

 

Ystävänpäivä on aivan lähellä. Toivotankin nyt ystävilleni lämpimät terveiseni, olivatpa he sitten lähellä tai kauempana, tiedän kuitenkin että sydämessäni ihmiset jotka ovat olleet merkityksellisiä säilyvät aina. Siitä huolimatta etteivät he kaikki ole enää tekemisissä kanssani. Muistot säilyvät ja niin kuuluukin olla.

" Parhaita asioita elämässä....

ovat ihmiset,

joita rakastamme

paikat, joissa

olemme käyneet....

ja muistot, joita olemme

saaneet matkamme

varrella. "

Siellä missä on lämpöä ja hyvää mieltä, siellä kaikki kasvaa ja kukoistaa<3

Lenin äskettäin minulle lahjoittamasta Minna Immosen kauniista muistikirjasta on 

tämä kaunis lause, kiitos<3

Todellisen ystävän tuntee siitä, että hänet kohdatessaan,

pitkänkin eron jälkeen, on kuin

eilen olisimme tavanneet. Vaikka hän olisi joskus

kauankin poissa ja kaukana,

on hän silti lähellä,

koska hän on aina sydämessä.

Marleena Ansion Hyvällä tuulella-kirjasesta.

Kun ajattelen ystävääni, tulen niin hyvälle tuulelle,

että hymy leviää kasvoilleni niin, että

korvat ottavat vastaan.<3

Meidän jäälenkiltä kullan kanssa, ihanana aurinkoisena päivänä.

Tämä on ihan parasta ja aidointa ystävyyttä, oman rakkaan lapsenlapseni kanssa<3

Toivotamme tässä iki ihanaa ystävänpäivää kaikille ystävillemme tulevana tiistaina 14.2 .2023

Ystävänpäivä on joka päivä.

Usein on niin, että kun oikein kovasti

toivoo jotain ja uskoo sen toteutumiseen,

niin se myös toteutuu.

Toivon lukijoilleni, ystävilleni toteutuneita toiveita<3

Anne

Joulun rauhaa

Hyvän tahdon sanomaa

joulun kellot kajahtaa.

Vaiti kuulee ihminen

ääntä joulun kellojen.

Hyvän tahdon sanomaa

joulun tähti tuikahtaa.

Vaiti katsoo ihminen

yössä kimmellystä sen.

Hyvän tahdon sanomaa

joulun ihme julistaa.

Herkistyypi ihminen

joulumieltä tuntien.

- Aune Castrén-Saarnio

Ystäväni Lauran kauniista kortista lainattu teksti, sopii erinomaisesti tähän hetkeen.

Joulupäivän iltana toivottelen kaikille lukijoille rauhaisaa joulun aikaa ja onnellista tulevaa vuotta 2023.

 

---

Joulumuorin jalanjäljillä

Joulumuori oli jo pitkään tuumaillut käyvänsä vielä menneissä maisemissa. Tulikin yllättäen mahdollisuus, ja vieläpä ennen ensimmäistä adventtia. Matkakumppanina Leni, joka toimi kuvaajana ja tiskijukkana 300 kilometrin reitillä. Matka sujui joutuisasti laulellen toivemusiikkia. Ihastuttavassa Muusa-kirjakaupassa Varkaudessa käytiin tervehtimässä Eijaa. Yllätykset ovat mukavia, sen tonttumuori tietää. Heinävedellä majoitus onnistui tutuissa maisemissa ja videointi sujui myös mallikkaasti Lenin toimiessa linssin takana. Pikkujouluihinkin ehdittiin Leppävirralle ja mukavaa oli kuunnella bussimatkalla tuota savolaista lupsakkaa murretta. Keilausta Leppiksessä ja herkullinen joulubuffet. Iloisia ihmisiä ja uusia tuttavuuksiakin. Kyllä kelpaa hyvällä mielellä aloitella joulun odotusaika. Syyrialaisten ystävieni tapaaminen lauantaina ennen pikkujouluihin lähtöä oli kyllä kohokohta sekä heille että meille. Sydämellinen kohtaaminen ja liikutukselta ei vältytty - kiitos ystävät <3 Toivottavasti kesällä tavataan.

 

Joulumuorin markkinointimatkasta tuli materiaalia videopätkinä ja ne löytyvät osoitteesta https://youtu.be/E91WyT9OIMM. Muorille tehtiin myös TikTok-tili joka löytyy täältä: https://www.tiktok.com/@tonttumuori?_t=8XmY6Xu4aNa&_r=1.

Tonttumuori toivottaa kaikille seuraajilleen oikein mukavaa joulunodotusta.

Taiteilijaportfolio

  

Hei vaan,

 

Tuli viimeinkin sellainen olo että uskallan julkaista omia töitäni. Tämä on itselleni merkityksellinen

hetki ja tärkeä, sillä taiteilijan tyttärenä kynnys on korkea. Nyt koen kuitenkin että on oikea hetki ja olen valmis kohtaamaan mitä tulee, sillä taide herättää aina arvostelua sekä puolesta että vastaan, mutta se juuri on taiteen tehtäväkin - herättää tunteita ja kokemuksia. Parhaimmillaan taide avaa uusia mahdollisuuksia myös taiteen kokijan maailmassa. Sitä toivon.

Heinävedellä tekstiilitaiteilija Riitta Turusen vetämä kokeilevan taiteen ryhmämme onkin ollut merkityksellisessä osassa minun kehittymisprosessissa, koska siinä ryhmässä koin tulleeni nähdyksi aivan eritavalla kuin aiemmissa paikoissa. Tarvitsin Heinäveden jakson kehittyäkseni itsenäisenä tekijänä ja rohkaistuin tuomaan tuntojani esille taiteen keinoin, värien ja erilaisten materiaalien sekä tekniikkojen avulla.Siellä jokin avautui syvemmältä itsestäni.

Tästä johtuen maalauksissani on osio "Vuosi Heinävedellä" ja nyt tässä portfoliossani on muutamia töitä jotka kuuluvat tuohon sarjaan.

Ensimmäinen öljyvärityöni kuitenkin on vuodelta 1996 Harjun maalauskurssilta, italialaisen ja suomalaisen opettajan ohjauksessa, valitettavasti heidän nimiään en muista, taiteilijoita molemmat.

Etsimme luonnosta, piha-alueelta maalattavaa ja minä valitsin kohteeksi isot samettiruusut.

Toinen työni on valmistunut vuonna 1998 kotonani Tiutisessa. Se on voimakkaan oranssin värinen ja tehdessäni sitä en tiennyt tekeväni työtä sairauden takia tai ansiosta. Siitä tuli kuitenkin terapiatyö jolla olen käsitellyt sairastumistani selkärankareumaan. Kuva joka maalatessani oli mielessäni on Suulisniemestä, Äijänniemen metsässä talvella. Aurinko hohti oranssinpunaisena puiden takaa. Olimme koiramme Niken kanssa lenkillä. Maassa oli lunta valkeanaan, näky oli uskomattoman kaunis - puhdasta valkoista, tumma metsä ja taivas punaisena. En kuitenkaan voinut maalata valkoista lunta. En kokenut olevani puhdas sairauteni takia, valkoinen. Käsittelin sairautta itsessäni ja yritin ymmärtää mitä se merkitsee minun kohdallani. Olin saanut diagnoosin: selkärankareuma.

Paljon myöhemmin veljeni nähdessään taulun seinälläni sanoi "suoraan helvetistä!" Ja kuinka oikeaan tuo tokaisu osuikaan! Siltä se silloin tuntui v.-98.

Voimakkaat värit tuovat itselleni paljon voimia ja jaksamista. Useimmiten kuvaan värien kautta vaikeita asioita ja hetkiä elämässä. Siksi miellänkin monet työni terapiatöiksi ja haluaisinkin kannustaa ihmisiä enempi kokeilemaan värejä ja taidetta ihan omaksi ilokseen. Itselleni se on tullut osaksi selviytymistä.

Mikä tahansa taiteen laji, en puhu pelkästään kuvataiteesta, vaikka tämä nyt julkaisemani portfolio töistäni onkin kuvataide painotteinen.

Kirjallinen puoli on myös vahva itselläni, olen kirjoittanut ikäni. Siihen olen saanut myös kannustusta ja varsinkin yleisönosastokirjoitukset sekä Kotkassa että Heinävedellä nousivat puheenaiheiksi. Kirjoituskilpailuihin niinikään osallistun mielelläni ja kunhan aikaa tulee niin kolme kirjaa on ollut suunnitelmissa ja hahmoteltukin jo jonkin verran. Rannan jätkät, Heinähattulan tarinat ja Särkynyt enkeli, odottavat aikaa parempaa. Niiden kirjoittamiseen tarvitsisin erityisen rauhallisen tilan ja paikan sillä silloin työskentelen sellaisessa "kuplassa" että sitä ei voi häiritä/keskeyttää.

Silloin erakkopuoli minussa saa vallan.

Tällä hetkellä kirjallinen puoli näkyy ulkopuolisille lukijoille lähinnä blogiteksteinä joita olen kirjoitellut ja julkaissut vuodesta 2016 Hyvän olon hoitolan sivuilla ja myöhemmin myös Haltija Metsätähden puolella.

Yksi intohimoistani on myös valokuvaus joka tulee luonnossa liikkuessa hetkien tallentamisena ja yleensäkin elämässä, tuokioita, joita nopea kamera voi mahdollistaa. Nykyihmisellä kun puhelin tuntuu lähes aina olevan mukana ja siinä kamera.

Tämän alustuksen jäkeen toivotan lukijat tervetulleeksi töitteni pariin ja toivon että viihdytte.

Universaali rakkaudenrumpu, tehty Suomenniemellä Arto Hämäläisen opetuksessa.

Kiitollisuuden ja anteeksiannon rumpu, tehty Elli Maaret Helanderin opastuksella Hollolassa.

Vesiväreillä, kokeilevaa taidetta Soisalo-opiston kurssi Heinävedellä. Arto Hämäläisen teksti.

Ensimmäinen öljyvärityöni Samettiruusut, 1996 Harjun kurssi.

Metsälenkillä, öljy Suulisniemi, Äijäkkä 1998.

Illuusio, öljy Virluodon takaranta 2013.

Taulun mitat 262x73cm.

Varjelus, öljy Heinävedellä 2015.

The end of love, öljy 2015 Valkeisentie/ Heinävedellä.

Toivo, öljy 2016 Kannassaari / Heinävesi.

Yö saaristossa, öljy 2016 Kannassaari/ Heinävesi.

Taulu koko 200x70cm.

Lammella, öljy 2016 Heinävesi.

Suojassa, öljy 2015 Valkeisentie / Heinävesi.

Metsänväkeä, öljy 2016 Heinävesi.

Sininen hetki, öljy 2015 Valkeisentie / Heinävesi.

Soisalo-opiston kokeilevaa taidetta 2015.

Painantatyöskentelyn tuotoksia 2015 Heinävesi.

Uuden aamun lupaus 2021 huovutettu.

Hyvän mielen & Toivon enkelit 2022 huovutustyöt.

Pelastus, akvarellilla 2022, Kotkassa.

Näkymä farmilta 2019 Akvarelli, Mäntyharju.

Vivamon rannassa 2018 akvarellikurssi.

Sumuisena päivänä, talvi 2021 Kotkassa.

Kanna 2019 akvarelli, Heinävedeltä.

Keltaiset Kannat 2019 akvarelli, Lappeenrannasta.

Kannat 2019 akvarelli, Kannassaari / Heinävesi.

Ensimmäinen huovutustyöni Taikurinhattu, Soisalo-opiston huovutuskurssilla Niinimäellä

opettaja Katri Miettisen ohjaamana 2016. Mallina löytönalle Myllykylästä 1994.

Poncho "Sydämeni tänne jää" Rakkaudesta Heinäveden luontoon ja sen väreihin 2016.

Poncho takaa, huovutustyö 2016. Tein myös kirjoituskilpailuun "Hetki Heinävedellä" tekstin 

"Muukalaisena Heinävedellä" ja nimimerkillä sydämeni tänne jää ja siitä sai tämä tuleva taiteilija ponchoni nimen. Työ ei siis ole vielä valmis mutta värimaailman takia halusin myös tämän portfoliooni.

Näin olemme tehneet värikylläisen matkan töitteni maailmaan ja toivon että ne ovat myös lukijoilleni tuoneet uskoa ja toivoa tähän harmaaseen marraskuun väritykseen. Voimaannuttavana.

Kauniita ajatuksia mukaan jokaiselle tulevaan talveen toivottaa Anne Sandberg.

Voimaannuttava meri

Elokuun alku puolella pääsin taas paikkaan josta on myös muodostunut itselleni voimapaikka.

Tärkeimpänä tekijänä pidän hiljaisuutta ja rauhaa mitä saan siellä katsellessani ulappaa ja nauttiessani 

meren äänistä. Tällä kertaa sain myös videoitua aikaisin aamulla kauniin auringonnousun. Se oli hyvin 

vaikuttava, voimaannuttava kokemus ja myöskin aamuinen uinti auringonsiltaa pitkin.

Laitan myöhemmin blogiini tuon hetken, voimaksi myös muille, kuin uuden aamun lupaus<3

"Metsän hiljaisuus on toisenlaista kuin kallion hiljaisuus,

syksyn hiljaisuus erilaista kuin talven,

maan hiljaisuus toisenlaista kuin taivaan.

Odottajan hiljaisuus erilaista kuin saattajan,

kysyjän toisenlaista kuin lähtijän,

minun erilaista kuin sinun.

Kaikki äänetöntä kaipausta täynnä."

                                      -Pia Perkiö, Jarmo Kuronen, Hiljaisuuden kosketus

Pääsinpä myös ongelle aamu varhain. Nautin itsekseni seuraillen kohoa, kuunnellen aamua ja 

liikkujia siellä: Koskelo poikineen, harjoittelivat uutta ja ihmeellistä, joku aina jäi jälkeen muista

vaan emo piti huolen." Ei minusta teille vaaraa ole, olkaa ihan rauhassa<3"

Kalaa ei tullut mutta mieli hyrräsi ja sielu lepäili, mikäpä tämän parempaa ajanvietettä kauniina,

varhaisena kesä aamuna.

"Sateet tulevat, kun maa ei odota eikä toivo enää. Yön tiheimpänä hetkenä,

kun ihmiset eivät odota eivätkä toivo enää, maa muuttuu valon virraksi,

                                      kuohuvaksi välkkeeksi."

Syksy saapuu kuten kuuluukin. Väriloistosta toivon myös muiden saavan voimia jaksaa ja

uskoa parempaan huomiseen , terveisin Anne <3

Sateenkaari vie maahan satujen

 

Tämä ihastuttava sateenkaari ilahdutti minua aikaisin sunnuntai aamuna (17.7.)

Istuin tuttuun tapaani parvekkeella ja nautin aamun raikaudesta ja hiljaisuudesta. Tällä kerralla oli 

satanut ja yht äkkiä koko taivaan kirkasti täysi sateenkaari. Otin useampia kuvia koska  se näytti

menevän "laidasta laitaan". Hetken sen seurana oli myös kuin varjona toinen, himmeämpi kaari.

Olipa hyvä että heräsin todella aikaisin ja näin tämän kauniin, maalauksellisen hetken.

Sateenkaari vie maahan satujen ja sateenkaaren päästä kerrotaan löytyvän aarteen.

Minulle tämä sateenkaari toi hyvin voimakkaan tunteen ja mielestäni jo se, että pysähtyy hetkiin ja 

ja antaa niiden vaikuttaa  syvälle sieluun saakka - siinä on satua ja myös aarre - kun ymmärtää

ja antaa luonnon kertoa omaa tarinaansa. Meidän tarvitsee vain pysähtyä ja ottaa vastaan.

Tänään toivon ystävälleni Minnalle erinomaisen mukavaa syntymäpäivää Kuusamoon jossa

hän on miehensä kanssa juhlistamassa syntymäpäiväänsä. Toivon heidän pääsevän kesäteatteriin

itsekin, sillä normaalisti tarjoavat muille esityksiä ja tarinoita, totta ja satua, koskettavia ja 

riemastuttavia. Nyt on ystäväni vuoro nauttia sadusta katsomon puolella, toivon näin.

Lähetin sinne Minnalle muumipeikon kesälorun ja tässä se tulee myös muille.....

" Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailma tää minkä nyt mä nään."

                           -Tove Jansson

Runo löytyi pikkuisesta kesäiloa-kirjasta jonka olen saanut  Ruokolahdella opiskellessani 

Annalta, Miikalta & "pikku papuselta"  hän lienee jo varhaisteini<3 kaikkea hyvää;)

                                                  Anne

Meri ja minä

Meri merta meressä, meri virtaa veressä. Meri ympärilläni kertoo tarinaa juuristani. Isovanhempieni elämää saaressa. Meri vaikutti ympäröiden kaikkea. Kuuntelin vaarini tarinaa hänen ollessaan sodan aikana tässä samassa saaressa. Vaari kertoi, kuinka vaaraa uhaten soudettiin hakemaan ruokaa perheelle, kierrettiin kerjäämässä leipää. Ruotsinsalmi näytti silloin pelottavammalta kuin koskaan. Kertovat kotisaaremme olleen Euroopan tiheimmin asuttu ennen sotia. Vaarini tarinat mereltä soutuveneessä sodan aikana tuntuvat todella vaarallisilta, meressä kellui kaikenlaista, mutta sinne oli mentävä. Perheen vuoksi.

Olen neljännen polven saarelainen, kasvanut meren kanssa, kuin kaste olisi tullut merestä. Juureni ovat vahvasti rannoilla, merituulen suolaisessa tuoksussa ja viimassa.

Asut meren rannalla ja kaipaat merelle. Jotain niin selittämätöntä, jonka täytyy olla sinuun istutettu jo sukupolvien takaa. Rannalla oppi elämään meren kanssa käsi kädessä. Kunnioitamme merta ja sen mahtia. Nautin myrskystä rannalla ihaillen, mutta muistan myös lapsuudesta pahimmat paikat mereltä.

Pienellä puisella avomeriläisellä koko perhe, isä ja äiti, joka tuolloin odotti veljeäni, sisareni ja minä tulossa Ruotsinsalmeen majakoiden välistä myrskyssä. Muistan kuulleeni, että myrsky puhalsi 9 bofoorin voimalla ja se oli pienelle avomeriläisellemme jo aika keli! Vene sukelsi laineen pohjalle ja nousten kuin korkki pintaa, tätä jatkui loputtomalta tuntuvan ajan. Vettä lensi veneeseen ja perässä äiti lappasi sitä kuupalla minkä kerkesi, märkänä itsekin, vauva vatsassa.

Muistan, että minä tai siskoni, joka oli minua reilun vuoden nuorempi, tippui etupenkiltä lattialle, veneen pohjalle ja tuntui, että oltiin meressä! Isä oli aina sanonut, että "ei ole mitään hätää, jos kone vaan pysyy käynnissä". Tuolloin myrskyssä, lapsen uskolla rukoilin, että "Kipinä" jaksaa.

On sanoinkuvaamaton tunne, kun et näe kuin pelkkää merta aallon pohjassa ja pelkäät veden kaatuvan veneeseen. Meri vaahtosi valkeana ja oli kuin ympärillä kiehuisi.

Tätä taistelua meren aaltoja vastaan seurasi myös rannassa vuokraemäntämme Hillon Elli. Kun lopulta pääsimme rantaan, Elli otti märät veneilijät huomaansa ja lähti kuljettamaan meitä tyttöjä sisälle lämpimään, kuumalle mehulle. Se tuli tarpeeseen! Kuulimme, että en ollut ainoa rukoilija - Elli oli seurannut rannasta, kuinka veneemme katosi näkyvistä ja nousi silti aina kuin pullo pinnalle. Uskon rukouksen voimaan ja juuri meidän perheelle oli rannalla ihminen, joka rukoili selviytymisemme puolesta. Hän oli meidän arjen enkeli, kiitos nousee Ellille, missä enkelimme nyt lieneekään...

Tuolloin olin itse 6-vuotias ja sisareni 5-vuotias. Näin jälkeenpäin ajatellen, siinä tilanteessa kun jompikumpi tippuu penkiltä lattialle ja tuntuu, kuin joutuisi mereen, on ihme, että mieltää sen yhteiseksi kokemukseksi, mutta olimme kuitenkin niin samanikäisiä ja -kokoisia ja aina yhdessä, niin myös tuo pelottava kokemus tuli yhteiseksi.

Nyt jo 60-vuotiaana katsoen taaksepäin, muistelee monia, monia retkiä, kiitollisena siitä, että meri liittyy useimpiin niistä. Parhaimpiin kokemuksiin perheen ja ystävien seurassa.

Myöskään tuo kuusivuotiaan tytön pelottava kokemus myrskyssä ei ole aiheuttanut kammoa veneilyyn, päinvastoin - minulla on ollut itselläni jo useampi avomeriläinen ja tämä nykyinen veneeni "MeriAnne" on ollut minulla vuodesta 2008. Koneena Bernard. Kunnia-asia on pitää huolta veneestäni ja laittaa se joka kevät kuntoon, perinteitä noudattaen.

Kesä ei tule ilman tervantuoksua ja veneen rapsutusta. Bernard jaksaa edelleen...

Merellisin terveisin, MeriAnnen kapteeni

Otin tällä kirjoituksellani osaa tämän Kotkan retro meripäivä vuoden kirjoituskilpailuun jonka siis Kotkan meripäivät ja Aviador kustannus järjestivät. Kirjoituksia oli tullut 342 kappaletta ja suosio oli yllättänyt järjestäjän. Teksteistä valittiin 12 kirjoitusta ja niistä julkaistaan antologia. Pullopostia mereltä - kilpailu saanee jatkoa myös myöhempinä vuosina ja se on todella mukava kuulla, kirjoittamista harrastavana ja merta rakastavana.

Tähän loppuun teksti Kantelettaresta, runo 107

" Meripä näkyvi meille

Meri meijän ikkunoihin

Meri ennenkin elätti

Meri syötti, meri juotti

Meri saatti saappahisin. "

- Kotkan seudun Kalevalaisten naisten kesto kangaskassista, vuosien takaa....

Toivotan lukijoilleni merellisiä , raikkaita tuulia ja hyvää meripäivää:)

                                                    Anne