Talvilomaillen

 

Henkeä pidätellen kaiken tämän lumoavan kauneuden keskellä. Hiljakseen taivalsin Kolilla, kylmässä mutta kirkkaassa auringonpaisteessa. Jalassa lumikengät kädessä sauvat. Tuo hiljaisuus joka minut siellä ympäröi tuntui pakahduttavan voimakkaana ja valkeus tuntui puhdistavan kaiken. Tuo kaikki meni minuun, ihon alle - sieluun ja sydämeen.

Niin selkeää ja yksinkertaista mutta tämä väritys puhuttelee voimakkaasti. Kädet kohmeessa halusin tallentaa näitä maisemia ja kauneutta muistoksi tältä talvilomalta jonka sain lahjaksi. Kiitollisena haluan jakaa tätä rauhoittavaa maisemaa myös lukijoilleni ja toivon sen tunnelman koskettavan ja luovan levollisuutta myös muihin. Toivon muidenkin saavan tästä voimaa <3

Kiitän kaikesta,

toivosta joka hehkuu

kuin hento valo

valkoisilla hangilla

sinisen hetken aikaan.

-Anna-Mari Kaskinen-

Aurinko laskee.

Silloin on liian kiire,

kun en havahdu

hyvästelevän päivän

hiljaiselle valolle.

-Anna-Mari Kaskinen-

Tänään Ystävänpäivänä.....

Toivotan sinulle lämpimiä sanoja

kylmänä iltana

täysikuuta pimeänä yönä

rohkeutta pelkojen poistajaksi

innostusta turhautumisen hetkellä

ja seikkailujen täyttämää matkaa

- minne ikinä oletkin menossa. <3

Ystäväni Merjan kortista vuonna 2017

Ihanaa ystävänpäivää kaikille lukijoille ja toivoa kaikkien haasteiden keskellä.

Yhdessä tästä selvitään <3  Anne

 

Talven kauneutta

 

" Lintu on toivon merkki

pimeän sylissä.

Niin kauan kuin lintu laulaa

maailman kylissä,

pääty ei leikki lasten,

ei hymy vanhusten.

Lintu on toivon merkki.

Kuuletko laulun sen?

- Anna-Mari Kaskinen -

Vuosi vaihtui talvisissa maisemissa. Se oli varsin mieluisaa minulle. Aloitan uuden vuoden parhaiten rauhallisissa merkeissä ja nyt tarjoutui mahdollisuus siihen. Valkeaa ja hiljaista - voiko sitä enempää toivoa<3 En minä ainakaan.

Aamupäivästä mikäli kelit sallivat, lumikengät jalkaan ja hiljaa ihastellen kaikkea lumen muotoilemaa kauneutta. Se on sellaista herkkua mitä ei joka paikassa ole tarjolla. Kuljin hiljaa ihastellen, pysähdellen napsimaan kuvia jotta sain niitä tallennettua muistojen lisäksi myös koneelle. Haluan jakaa tunnelmia lukijoilleni ja toivon tämän tuovan myös muille kuin vain itselleni sitä levollisuutta ja rauhaa rinnan alle. Minun sieluni kirkastuu tässä valkeudessa ja on helpompi taivaltaa<3

Tässä kohtaa näin kuin karhun talviunillaan:) jatkapa kotio uniasi!

Edellisen päivän jälkiäni seuraillen. On meillä hienoa kun saamme nauttia neljästä eri vuodenajasta. mahdollisuuksia liikkua eri tavoin. Seuraavaa retkeäni ajatellen haen sukset kellarista ja pääsen sivakoimaan, reppu selässä, eväineni - tulet jossain saaren rannalla. Jo ajatuksena erinomainen.

Valoa kohti kuljetaan ja nautitaan täysin rinnoin.

" Ja tänään kirkkaus "

" Monta, monta sakeaa

tuiskuista päivää

ja tänään kirkkaus.

Kimalteleva hanki

nielaisee synkkyyden

avaa kaikki lukot,

herättää muistot

ja aistit.

Hullaannuttava odotus

iskee ikkunasta

valon nopeudella,

kiidättää ajatuksen latua

kevääseen, kesään

juhannusruusuun asti. "

- Taimi Jussila -

Kirjasta Villiruusut

Toivotan lukijoilleni kirkkautta ja valoa tälle alkaneelle vuodelle 2024.

Myös edellisen vuoden taakkojen kevenemistä sekä armollista suhtautumista myös omaan itseensä.

Suorittamisen maailmassa on hyvä muistaa että näkymättömät asiat saattavat vaikuttaa paremmin

ihmisen hyvinvointiin kuin lista konkreettisia saavutuksia. Joskus on hyvä kääntyä sisäänpäin ja

kuunnella sieltä nousevaa hiljaista  puhetta. Suosittelen.

Anne

Tunnelmallista joulua

 

Tänä aamuna ikkunastani avautuu pysähtynyt maisema.Puut paljaina mutta hienon valkean lumihunnun ovat saaneet oksilleen.Ei tuulta, taivas vaalean harmaana. Muutamia kevyitä lumihiutaleita voin havaita silloin tällöin ohittavan ikkunan. Miten rauhallista.

Tällaisen tunteen ja tunnelman soisin ihmisille juuri tässä ajassa, jolloin joka tuutista tulee kaikkea muuta kuin rauhaa. Se saa ihmiset stressaantumaan ja usein myös tempautumaan tuohon hössötykseen mukaan. Se ei ole tarkoitus elettäessä adventtiaikaa. Ajatus olisi hiljentää ja rauhoittua joulun odotukseen. Löytää sisältä levollisuus ja tila - joulun sanoman äärelle<3

Olisiko aika pysähtyä ja miettiä mikä on tärkeää, kenties kaikkein tärkeintä meille itsekullekin tässä ajassa jotta jaksamme kaiken mullistuksen ja epävarmuuden keskellä?

" Jos jäisi yksi sana,

niin minkä sanoisin,

jos rukous vain yksi,

niin mitä anoisin?

Jos saisin yhden aamun

ja yhden maiseman,

niin miten valitsisin

parhaan ja kauneimman?

On yksi suurin niistä,

on yksi joka jää.

Ei mikään sitä riistä,

muu kaikki häviää.

On yksi kaunein sana.

En sitä lausukaan.

Se jääköön palavana

hehkumaan valoaan."

-Anna-Mari Kaskinen-

Ensimmäisen adventin aikaan saimme siskontyttöni kanssa mahdollisuuden käydä pohjoiskarjalassa sekä heinävedellä. Matka tuli pikkujoulujen ansiosta eteen ja samalla saimme tehdä kierroksen ja käydä tervehtimässä ystäviä ja toimittaa joulumuistamisia ystävilleni<3 Olen niin iloinen että tämänkin vuoden roadtrip onnistui ja toivottavasti saimme annettua myös iloa ja valoa tapaamillemme ihmisille. On totta että jo pelkkä hymy saattaa auttaa yksinäisiä jaksamaan eteenpäin kun se osuu oikeaan kohtaan. Siksi ei ole yhdentekevää miten suhtaudut kanssakulkijoihin.

" Yksinäinen liekki

hiipuu hiljalleen

Ihminen on luotu

toisten yhteyteen.

Yhdessä me voimme

roihun sytyttää,

valaisemaan yötä

synkkää, ikävää.

Kirkkaammaksi kasvaa

loimu nuotion,

halkoja kun siinä

sylillinen on.

Yhdessä me voimme

tehdä ihmeitä.

Hiipunutkin liekki

syttyy hetkessä."

Anna-Mari Kaskinen, kirjasta lämpöä ja valoa

runoja iltojen hämärään.

Toivotan kaikille lukijoilleni ja seuraajilleni rauhallista joulua 2023 näiden seuraavien sanojen myötä:

Enkelten laulu

kellojen kaiku

joulusta ilmoittaa.

Rauhoittui mielet,

päättyvät kiireet,

joulu tullut on.

Tunnelmallista joulun aikaa sekä onnea ja terveyttä vuodelle 2024

toivoo Anne

Pyhäinpäivänä

 

" Kuin henkäys vain

ja hän on poissa luotamme.

jäljelle jää ensin 

vain syvä hiljaisuus

ja kaipaus.

Niinkuin keväisessä puutarhassa

aamuauringon ensisäteiden kirkkaudessa

avaavat kukat nuppujaan ja suloistuttavat

kulkijaa vienoilla tuoksuillaan.

- Luopumisentuskan jälkeen

alkavat myös elämänvärit

hiljalleen palata

ja kauniit muistot

puhjeta kukkaan."

-Marleena Ansio-

Tänä Pyhäinpäivänä taivaskin itkee. Vuoden aikana on tullut paljon surullisia uutisia ja siksi tämä päivä on monelle raskaampi kuin aiemmat. Suru ja luopuminen rakkaasta ihmisestä koskettaa syvältä.

Tänään tuohon synkkyyteen sytytämme perinteisesti hautausmailla paljon kynttilöitä edesmenneiden muistolle. Nuo sadat ja tuhannet tulet siellä kertovat omaa tarinaa, ikävää, jota ihmiset kantavat sydämessään. Valomeri kertoo myös rakkaudesta joka on ollut ja kestää läpi kuoleman.

On lohdullista ja rauhoittavaa nähdä taas tänä Pyhäinpäivänä tuo rakkauden valomeri<3

Kaarisilta

Ja Jumala sanoi:"Toisille annan toiset askareet,

vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.

Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,

ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.

Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,

joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."

Minä sanoin:"He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -

miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,

sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?"

Ja Jumala sanoi:"Verellä ja kyynelillä vain.

Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan

- pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.

Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,

he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.

Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,

joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.

Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:

ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."

-Aale Tynni-

Lohdutukseksi tänä Pyhäinpäivänä, valon pilkahduksia ja toivoa.

" Mikään ei ole enää entisellään.

Taivas ja maa, kaikki on erilaista.

Pellot ja polut, äänet ja tuoksut,

jotenkin pienempiä ja vaisumpia.

On lähdettävä liikkeelle.

On etsittävä sitä jotakin tuttuutta

ja tunnetta, joka antoi

elämälle merkityksen...

.....Hiljalleen, uusia polkuja löytyy. Polkujen varrelta kaikkea kaunista,

kuin kynttilälyhtyjä, jotka valaisevat niin, että elämänmerkitys

jälleen kirkastuu kirkastumistaan."

-Marleena Ansio- kirjasta " Et ole yksin"

Lohtua tähän päivään, voimia tulevaan,

Anne

Syksyn puuhia

 

Aamuisin kohtaan usein rannassa hetkiä joita varten on hyvä olla puhelin mukana. Silloin on mahdollista tallettaa näitä ohitse kiitäviä hetkiä. Tällä kyseisellä kerralla vesi oli ylimmillään tänä syksynä ja siksi halusin napata muutamia otoksia ennen kuin menin laiturille tarkistamaan "MeriAnnen" tilanteen. Ranta vetää puoleensa muitakin - en suinkaan ole ainoa ihastelija siellä.

" Meri antaa, kadottaa "

Meri antaa, kadottaa.

Meri kätkee, lahjoittaa.

Meri hellii, myrskyää,

kunnes kaiken kätkee jää.

Aalto saapuu, kaikkoaa.

Kuka merta rakastaa?

Joka suostuu vapauteen,

luopumisen kipeyteen.

Rakastan syksyn värejä <3 Tässä samassa hetkessä aurinko jo paistoi toiseen suuntaan ja valaisi laiturin jonne lähdin tarkistamaan tilannetta - kaikki kunnossa! Veneilijöille nämä syksyn haastavat kelit tietävät säännöllistä liikuntaa ja toimintaa rannassa, se on kuitenkin mieluista mutta kieltämättä vaatii oikeanlaista asennetta. Sekä säiden vaatimaa pukeutumista - siitä saa kuitenkin paljon. Aina kannattaa lähteä raikkaaseen keliin haukkomaan happea vaikka usein sitä haukkoo myös sadevettä siinä samalla. Virkistää kummasti!

" Pieni vedenpisara "

Vain pieni vedenpisara

elämäni on,

vaan sinä olet valtameri

suuri, kahleeton.

Kuin haihtuu vedenpisara,

jää meri elämään,

ja pisarakin painautuu

sen syliin lepäämään.

- Anna- Mari Kaskiselta nämä kaksi runoa -

Tällaisena kuulaana loppu syksyn päivänä on mukavaa tehdä asioita joista saa hyvän mielen itselleen. Minulle se syntyy myös hautausmaiden hiljaisuudessa. Olin aiemmin ystäväni kanssa käynyt karsimassa myrskyn kaatamia puita rannan metsässä.Nyt kuljetin niitä kuusen latvaoksia mukanani - ensin tänne Parikalle ja täältä Metsäkulmalle jossa omaisiani on <3

Tänä syksynä tuli 10 vuotta isäni kuolemasta. Käyn täällä usein hiljentymässä <3

" Aikamme täällä

on kuin tuulahdus,

muistoista tulee

lempeä lohdutus,

kuin enkelin siipien

kosketus."

Hautausmaan rauha laskeutuu minuun, varmasti myös sinuun jos sitä kaipaat.

Poisnukkuneet , ajasta ikuisuuteen siirtyneet kulkevat aina sydämissämme <3

" Kaikki mikä on ollut,

ei koskaan katoa,

vaan muuttaa vain 

olomuotoaan."

- Marleena Ansio-

Kirjasta Et ole koskaan yksin

Hiljaisia hetkiä lohdutuksen lähteellä

Lohdullista ja toivorikasta syksyn loppua, otetaan talvi vastaan iloisena vaihteluna.

Anne

Taivaanvaloa

 

Viimeinen matka

" Hän viime matkallensa tänään lähti,

hän kulki hiljaa yli ulapan.

Nyt loista lohdutusta, kirkas tähti,

jää ylle kaukaisimman sataman.

Ja meri, hellyytesi tänään anna,

suo lempeästi tuulen kuljettaa

ja vene kolhiintunut kotiin kanna.

Ja ranta, tervehdi nyt saapuvaa.

Oi suuri, Luoja, joka muistaa lastaan:

En itse pääse häntä soutamaan.

Suo hyvän enkelisi tulla vastaan

nyt hänet taivaan kotiin noutamaan."

- Anna -Mari Kaskinen-

Taivaanvalo saattoi minua pitkän matkaa maanantaina 12.9 kun päätin lähteä hietsulle sytyttämään lyhtyä koiraystäviemme muistomerkille. Ja millainen vastaanotto minua odotti: Yhdeksän henkinen joutsen perhe <3 Myös hiekalla oli valtavat määrät uusia tämän kesän lokkeja - voi miten hyvä mieli tuli minulle ja mikäpä oli hiljennellessä vauhtia ja rantautuessa meidän pyhään paikkaan <3 Toki rantaan noustuani lähes kaikki joutsenet lensivät matalalla aivan "MeriAnnen"ja minun edestäni ja oli uljas näky! Kyllä luonto antaa paljon hienoja elämyksiä kun vaan lähtee kulkemaan.

Rantautumisessa on aina oma juttunsa ja taaskin tällä kerralla sai uida heti alkuun, koska tuuli puski venettäni sivuttain ja sain vekslailla jonkun tovin että ankkurille löytyi merenpohjasta se sopiva kivi joka piti veneen oikeassa asennossa ja ankkuri piti. Sen jälkeen saatoin alkaa tavaroiden nostelun rannalle. Meri olikin taas ollut korkealla sitten viime kerran.

Ensimmäisiä hommia yleensä - tulet ja seuraavana sytytän lyhdyn <3 Niin myös tällä kertaa. Juttelen siellä koiriemme muistoksi, ja uskon ajatukseni nousevan korkeuksiin.

Ihmeellinen aamu

" Laiva huutaa yössä.

Jossain valvotaan.

Joku tänään juuri

saapuu satamaan.

Yhden matka päättyy,

toinen vielä jää.

Hänet uuteen aamuun

valo herättää.

Ihmeellinen aamu!

Silmät availen.

Kiitokseni hiljaa

tänään tavailen. "

- Anna- Mari Kaskinen -

Taivaanvaloa toivon kaikille lukijoilleni sekä jaksamista ja voimia syksyn haikeuteen ja luopumisen tuskaan. Moni asia on muuttunut ja suru on läsnä ja toivon että pystyn auttamaan edes ajatuksin, myötäeläen <3

Anna-Marin tekstit kirjasta Myötätuulta matkallesi jonka Ari Laitinen on kuvittanut.

Viimeinkin Hietsulle

 

Tätä hetkeä olen odottanut koko kesän. Puhumattakaan viime talvesta. Viimeinkin pääsin puksuttelemaan Hietsulle ja katsomaan koiraystäviemme hautakumpua. Mietin kuinka jäät ja korkea vesi ovat saaneet tuhoa aikaan? Yllätyksekseni tällä kertaa kivet olivat pysyneet suht aloillaan ja lyhdytkin vielä ehjiä <3 Näytti siltä että ehkäpä joku oli jopa karsinut kasvillisuutta joka pääsee nopeasti rehottamaan liikaa hautakummun päälle, kiitos heille avusta <3

Lähdin merelle maanantaina 14.8 ja tuuli voimistui matkan aikana ja olin ajatellut mennä ulkokautta mutta laineiden noustessa teinkin suunnan muutoksen ja ajoin rantareitin kautta,edesmenneen Christianin ohjeiden mukaan, terveisiä enkelijoukkoihin <3

Tuo maanantai oli siis tuulinen ja tavaroita piti järjestellä siihen malliin etteivät lentäneet tiehensä. Olinkin jo päättänyt että yövyn täällä ja jossain vaiheessa sen verran hellitti myräkkä että sain teltan pystytettyä ja kamaa sinne.Laitoin asumuksen tällä kertaa lähelle hautamuistomerkkiä sillä näin oli suojaisinta ja näin myös" meriannen" helposti silmieni edessä ja tilanteen vaatiessa olisin salamana paikalla. Suojaisella puolella oli veneeni, mutta isot alukset antoivat liikaa lainetta.

Näin kauniisti palavat lyhdyt koira poikien muistoksi <3  auringon laskiessa ja merenkin jo rauhoittuessa yöpuulle, tunnelmoin ja nautin siitä että saan olla täällä omien ajatusteni seurassa, hiljentyä meren ympäröimänä. Kiitos.

Aamulla varhain, ennen auringonnousua.

Ja sieltäpä se mollikka nousi tänäkin aamuna <3 Voi miten pakahduttavan kaunista.

Auringonnousun aikaan sain käytyä aamu-uinnilla ja tämä hetki on hyvin energisoiva. Merivesi oli täällä yllättävän kirkasta ja lämmintäkin vielä. Uin useamman kerran näiden kahden päivän aikana. Yöllä kuulin paljon luonnon ääniä ja myöhään illalla valkoposkihanhet saapuivat porukalla yöpymään hietsun kärkeen hiekalle ja taas aamulla kun lähdin katsomaan toista puolta eli majakka saaren tilannetta, niin sielläpä oli kaunis näky - kuin rakastavaiset, kaksi joutsenta toistensa lähellä <3 en jatkanut eteenpäin, annoin heidänkin nauttia hetkestä. Valokuvia otin aamun tunnelmista, valosta. 

Ja mitäpä olisi retki täällä ilman porokahveja! Isäni kuksa kulkee mukanani. Hänellä tämä on ollut pohjoisessa varmaankin, minulla enempi täällä, saaristoissa merellä. Hyvät sumpit tuli.

Olipa taas tärkeä retki itselleni saada rauhoittaa mieltä ja ajatella asioita vähän kuin irrallaan kaikesta. Päässäni on soinut ystävän laulu jo muutaman päivän ja nyt kirjoitankin sen Junnun sanoittaman tekstin tähän loppuun. Kiittäen samalla ystäviä jotka tälläkin kertaa mahdollistivat minun tänne pääsyn.

Erityiskiitos "Maralle" joka vaatimattomana auttajana ei halua itseään mainostettavan mutta tekee uskomattoman hienoa työtä siksi että haluaa auttaa, ottaa haasteeksi mahdottomalta tuntuvan korjauksen joka tässä tapauksessa oli vanha bernard! Kiitos sydämen pohjasta Maralle ja muista että joskus voi sanoa myös ei, en ehdi ja säästää itseään. Mahdollistit minun reissuni- suuri kiitos<3

YSTÄVÄN LAULU

Mistä tunnet sä ystävän?

Onko oikea sulle hän?

Anna meren se selvittää,

kuka viereesi jää.

Ja jos silloin, kun myrsky soi,

vain sun kumppanis vaikeroi,

vene lähimpään rantaan vie,

jääköön pois - mikä lie !

Mistä tunnet sä ystävän?

Onko oikea sulle hän?

Anna tunturin selvittää,

kuka viereesi jää?

Kun on kaukana kaikki muut

ja kun päättyvät pitkospuut,

kuka rinnallas ruikuttaa

takaisin mennä saa.

Mistä tunnet sä ystävän?

Onko oikea sulle hän?

Ajat ankeimmat selvittää,

kuka viereesi jää.

Kun on sinulla vaikeaa

ja kun tarvitset auttajaa,

silloin ystävyys punnitaan -

menee muut menojaan.

Siitä tunnet sä ystävän

kun on vierelläs vielä hän.

Turhat tuttavat luotas ois

hävinneet pian pois.

säv. V. Vysotski sanat Junnu, levytys Arja Saijonmaa 1985

Junnun laululippaasta nro 2, Kotkan Junnun lauluseura ry.n vihkosesta otin sanat.

Kesä on auttamatta lopuillaan ja monissa meissä se tuo tullessaan haikeita tunnelmia. Kun vaan muistaa että kaikki tämä kuuluu elämään niin selvitään taas eteenpäin....

.......Sateen jälkeen ilma raikastuu......

itkun jälkeen sielu kirkastuu.

Kiitos kesästä, kiitos ystävistä, kiitos omista läheisistä <3 Voimia syksyyn, Anne