Usko itseesi!

Kaunis helmikuun päivä. Katselen mökkini ikkunasta tuota puhdasta valkeaa maisemaa ja nautin. Hiljaisuudesta, kiireettömyydestä ja tästä rauhasta.

Se ei ole ollenkaan itsestään selvää tällainen levollisuus jota tälläkin hetkellä tunnen. Se muodostuu valinnoista.
 Ihan vähän aikaa sitten jouduin pohtimaan sydänjuuria myöten voinko jatkaa valitsemaani elämää vai menenkö mukaan oravanpyörään?
 Tilanne tuli niin yllättäen eteen kun yritin hakea jotain lisätienestiä itselleni, koska tarjoamani luontaishoidot eivät ole ottaneet tuulta alleen täällä mökkipaikkakunnalla. Ja totuus on, että vaikka kuinka yrittää tulla pienellä toimeen niin vuokrat on maksettava ja sitä rataa.
Pääsin haastatteluun, oikeastaan kahteenkin. Ensimmäinen hakemani paikka oli nuorisopuolella mutta se meni ohi. Tosin minulle kerrottiin vielä toisesta mahdollisesta paikasta joka heille jossain vaiheessa avautuu, etsivän nuorisotyöntekijän työ. Sitä odotellessa.

Toinen haastattelu oli  lähihoitajan töihin liittyen. Vakinaisen varahenkilön paikka, Leväniemen toimintakeskuksessa. No kuinka ollakkaan tämän päivän tyyliin paikkaa haetaan mutta tosiasiassa paikka on jo ikäänkuin luvattu talon sisäisesti. Tarjolla olisi ollut kuitenkin sijaisuuksien tekemisiä.
 Siinä kohtaa se minun sisäinen tutkintani oman itseni kanssa alkoi.
Tiedän varsin hyvin entuudestaan monessa eri paikassa työskennelleenä, että jos löydetään hyvä sijainen niin siinä kohtaa alkaa sellainen työrumba ettei paremmasta väliä! Ja minun ajatukseni oli kuitenkin tehdä jotain lisätienestiä sillä samalla aion kuitenkin tuoda itseäni tykö ja markkinoida omaa osaamistani luontaishoitajana ja nimenomaan shiatsuterapeuttina.

Shiatsu on rauhallinen, kiireen katkaisu hoito, joten miten pystyisin yhdistämään järkevästi tämän yhtälön? En mitenkään.

Minun piti kuunnella omaa itseäni tarkasti. Vaakakupissa oli vapaa-ajan menettäminen ja toisessa säännölliset tulot.
 Valitsin sitkoilemisen erilaisten laskujen ja maksujen seurassa edelleen, vaikkei se mukavaa olekkaan. Tiedän kuitenkin etten voi hypätä enää tuohon jatkuvaan kiireeseen. Niin toimien, en voisi kirkkain silmin kertoa levon ja rauhallisemman elämän tarpeellisuudesta tässä ajassa, jos itse juoksisin siinä mukana.
Olisi myös mahdotonta markkinoida omia hoitojaan jos ei olisi aikoja antaa mahdollisten asiakkaiden tullessa.

Tulossa juuri näihin aikoihin oli myös Heinäveden sydänkerhon tilaisuus, jonne minut oli kutsuttu puhumaan hoidoistani ja yrittämisestä täällä.
 Sekin vaikutti päätökseeni. Halusin laittaa itseni täysillä likoon, oman asiani puolesta johon uskon vahvasti.
 Sydänystävien kerhotuokio oli erittäin lämminhenkinen ja heitä oli paikalla lähes kuutisenkymmentä. Palautteesta jota sain henkilökohtaisesti tuli ilmi, että olin osannut puhua ymmärrettävästi, asia tuli selväksi ihmisille. Siitä olen iloinen. Sydänkerholaisilla on mukava tapa - he halailevat toisiaan ja kerroinkin että siitähän ne sydänradat tykkäävät!
 Hyvät energiat ja oikein mukava kerhopäivä oli keskiviikkona 28.1. seurakuntakodilla Heinävedellä.

Toinen hyvä tilaisuus johon osallistuin oli eilinen uusyrityskeskus Wäläkyn yrittäjäilta Varkaudessa. Teemana lähinnä markkinointi. Tuon illan aikana sain useamman kontaktin joista kolme oli yrittäjiä itsekin sekä vieressäni istunut mukava TE-palvelujen asiantuntija. Sain hyviä vinkkejä, yhteystietoja ja suuntaa mihin voi itseään kaupitella. Mielenkiintoisia keskusteluja ja yllätyksiä! Tapasin myös naisen joka aloittaa yrittäjänä täällä Heinävedellä ja oli todella intoa täynnä ja kihelmöivää odotusta. Ihana nähdä miten oma unelma saa hehkumaan ihmisen. Toivotimme toisillemme onnea!

Haluankin tähän loppuun kirjoittaa jälleen samasta positiivareiden viime vuoden kalenterista erään tekstin joka kannustakoon meitä kaikkia eteenpäin elämässä, itseemme uskoen.....

" USKO PERHOSIIN"

Jos ne pystyvät lentämään tuhat kilometriä,
ajattele mitä itse pystytkään tekemään.

Olet elossa,
juhli siis jokaista hetkeä.
Ajattele mitä maailma tarvitsee
ja mitä voisit tehdä,
jotain missä olet hyvä
ja jota rakastat tehdä.

Tee sitä. Sukella siihen.
Olkoon se oppiluokkasi.
Leiki eri mahdollisuuksilla.
Huomaa kaikki hyvät ihmiset
- itsesi mukaan luettuna.

Puhu itseksesi.
Kysy itseltäsi, mitä mieltä olet.
Kuuntele tarkkaan, mitä sanot.
Älä odota että joku viihdyttää sinua,
syöksy itse yleisön joukosta lavalle.
Avaa verhot levälleen!

                                                       - Sami Sunchild


Ihastuttavaa helmikuun jatkoa, nautitaan valon lisääntymisestä hetki hetkeltä, päivä päivältä, Anne

Hyvää tätä alkanutta vuotta 2015!

 Elämä on seikkailu

Jokainen päivä on uusi,
täynnä mahdollisuuksia,
jos suruja saat,
itke ne pois,
jos iloja, talleta ne ajatuksiisi
ja katso kummassakin;
ilossa ja surussa jokin onni asuu,
jokin kokemus,
joka Sinua varten on sinä päivänä.


Seuraavana päivänä älä mitään kanna,
älä suruja ainakaan,
ilot voit ottaa mukaan kuin pienet kukat,
ne eivät paina, mutta parempi olisi,
jos sydämesi olisi jokaisena aamuna tyhjä,
ottaakseen vastaan alkavan päivän mahdollisuudet,
sillä eilinen oli ja huominen on vasta tulossa.


Tämä päivä,
jokainen uusi päivä,on se,
jota elät ja koet.
Voitko muuta?
Elämä on seikkailu,
päivästä toiseen,
uusi asia - joka päivä.


Positiivareiden kalenterista viime vuodelta, Eija ystävältäni Kotkasta:)

Toivotan lukijoilleni, asiakkailleni ja tietenkin kaikille rakkailleni ja ystävilleni ja tutuilleni erityisen hyvää tätä kuluvaa vuotta, terveyttä ja hyvää oloa! Olkaa armolliset itsellenne ja muistakaa että olette hyviä juuri sellaisina kuin olette . Omana itsenänne <3

                                          Lämmin halaus, Anne

Meidän joulu

Heinäveden Lucia-neito Riikan ja Titan tekemänä.

Minjät rentoutuu mökillä.

Lumilyhty syntyi ensimmäisenä päivänä.

Nuoriso nuotiolla fiilistellen.

Huuto, made Juuso.

Santtu opetti äippää ampumaan.

Lumi tuli kuin tilauksesta

kaunistaen maiseman meidän jouluun<3

Meidän joulu saapui jo vähän aiemmin tänne mökille. Olimme jo ajoissa sopineet nuorison kanssa tämän viikonlopun sillä heillä kaikilla sattui sopivasti vapaat. Itse toivoin että saamme lunta ja kuinka ollakkaan kun perjantaina12 päivä saapui Ville kavereidensa kyydissä Helsingistä niin seuraavana yönä lunta satoi varmaan sen kymmenen senttiä!Upeeta, toiveeni toteutui. Perjantaille tuli myös koivuklapeja naapurin miehien kuskaamana ja se oli meidän urakka perjantai-iltana Villen kanssa. Kahdestaan se sujui kuitenkin joutuisasti ja sauna lämpenemään samantien. Olen niin tyytyväinen kun pystyn nyt tarjoamaan nuorilleni paikan jossa voi kaikessa rauhassa olla ja saunoa vaikka kuinka pitkään. Me kaikki olemme tykästyneet saunomiseen ja silloin kun Ville minulle tämän paikan löysi netin kautta niin tuo pieni, vanha ulkosauna oli yksi niitä asioita jotka vaikutti päätökseen muuttamisesta. Toki tämä plantaasi kokonaisuudessaan sillä täällä voi olla kaikessa rauhassa mikä tänä päivänä korostuu entisestään. Nuorisonikin tulee ruuhka Suomesta siksi koen tärkeänä tämän paikan suomat mahdollisuudet. Lauantaina saapui sitten Kotkan porukka yhden aikoihin ja intoa puhkuen ja tuntui siltä että minut "hukutettiin" muistamisiin ja lahjoihin, kiitos kiitos<3 Minun oli heti kuulemma avattava pitkä paketti jotta näkevät tykkäänkö lahjasta, ei siinä mikään auttanut! Nuoriso oli hankkinut soihdut minulle ja Ville lähti upottamaan niitä pihasaunan lähelle tietenkin. Siellä ne luovat tunnelmaa ja muistuttavat minua tästä meidän joulusta joka tällä kertaa olikin erillainen mutta erityisen lämminhenkinen. Olen niin kovin kiitollinen omista nuoristani Villestä, Santusta ja Juusosta ja siitä kuinka hyvin he pärjäävät keskenään vaikka nykyään kukin asuu omillaan, silti aina kun näemme yhdessä niin homma rokkaa! Upeeta. Samoin olen hyvin onnellinen myös poikien avopuolisoista, ovat niin mukavia likkoja että mikäpä on ollessa anoppina heille. Villen tyttöystävä ei tällä kertaa päässyt tulemaan Berliinistä mutta mukava on hänkin ja terveiseni menevät kyllä perille koska Ville pääsee myös kullan luo jouluksi. Kaikilla siis asiat kohdallaan joten lämmin mieli sydämessä voimme matkata kohti Joulua<3

Täällä aika kului kuin siivillä, söimme ja joimme hyvin, saunoimme pitkän kaavan mukaan, ammuskelimme pihalla, äippä lauleskeli mikkiin kunnes se takavarikoitiin poikien toimesta, sisällä pelasimme" riskiä" ja kuten kuvista näkyy lumi sai porukan innostumaan ja nyt pihalla on vielä jäljellä Heinäveden Lucia-neito sekä "Huuto" joihin sytyttelen kynttilöitä sisään.

Kaikkein paras joulumieli tulee juuri näin kun saa olla omien kanssa ja rentoutua. Joulun ei tarvitse olla nipottamista ja paikkojen täydellisessä järjestyksessä sillä joulumieli syntyy yhdessäolosta ja tekemisestä. Elämisessä tässä hetkessä. Kiitos nuorisolleni että olette juuri tuollaisia, jokainen yhdessä ja erikseen, olette rakkaita minulle ja niin kovin tärkeitä<3

"Enkeli osaa lentää ja lintu ja kuka vaan kunhan on siivet sydämessä ja tuuleen uskaltaa." -Tuula Sandström-

Terveisiä metsämökistä

Marraskuuta mennään jo pitkällä. Pitkään ikään ehtinyt hyvä ystäväni sanoi minulle tätä kuuta masentavaksi marraskuuksi ja luulen että niin varsin monesta kanssa ihmisestä tuntuukin. On pimeää, synkkää ja kylmää. Normaaliaikoihin työssäkäyvät joutuvat aamuisin lähtemään pimeässä viluissaan ja taas illalla palaavat väsyneinä pimeään takaisin. Mistä sitä huumoria repii näinä aikoina?
Omalla kohdallani täällä metsämökissä voin eritavoin mutustella tätä pimeyttä ja ikäänkuin ajaa itseäni sisään tähän tunnelmaan. Nähdä kuinka maisema muuttuu hetkeksi siniseksi ja peittyy sitten tummaan pukuun. Kaikki askareet on tehtävä ajoissa, hakattava puut, kannettava sisään ja saunalle, ennakoida pimeys. Tämä aika kuitenkin valmistaa meitä myös talvipesäämme. Silloin ei pitäisi olla niin tehokas kuin vaikkapa keväällä. Jos eläisimme luonnon rytmin mukaan niin juuri nyt alkaisi se aika kun kotikolomme olisi valmiina hiljaiseen, rauhalliseen talviuiniaikaan. Eihän se toki nykyaikana ole mahdollista, ainakaan kovin monelle, se tiedetään, mutta aikojen alussa tarkoitus on ollut hiljentää tänä aikana ja koota voimia tulevaan vuoteen. Sato on korjattu ja talteen laitettu, talven aikana sillä selvitään. Tilanne on nykyään toinen, silti voi hiljentää, sytytellä paljon kynttilöitä ja tulia pihalle ja nauttia myös tästä ajasta.
Täällä mökissä seurailen luontoa ihan toisella tapaa kuin kerrostalosta käsin, ei se minulle kuitenkaan vierasta ole koska perheemme on ollut luontoihmisiä ja olen sen tavan oppinut pienestä. Ehkä siksi päästyäni nyt ihan asumaan mökille koen tämän niin omaksi. Täällä on jo sen verran lunta että se valaisee kummasti pihapiiriä.Eilen illalla lähtiessäni kuoroon kylille näytti kuitenkin siltä kuin pimeään säkkiin olisi ajanut - onneksi autossa on valot, vieläpä pitkätkin! Katselin ihmisten asumuksia matkalla ja monet ovat jo viritelleet paljon pihavaloja tähän kaamokseen, se näyttää kivalta, ilahduttaa kanssaihmisiä.

Täällä mökissäni olen aloitellut jo myös valmistautumisen Jouluun. Heinäveden hoitolalla järjestän Joulumyyjäiset torstaina 4.12.2014 klo 10-18
ja sinne olen tehnyt joitakin tuotteita täällä iltojeni iloksi. Joulumyyjäisissä Joulupukki ja Joulumuori tarjoavat lahjavinkkejä ja tietenkin glögiä ja pipareita, lapsille karkkeja! Pikku Joulupuodista voi siis hankkia itsetehtyjä lahjoja,leivonnaisia, joulukortteja, luontokirjoja, tauluja ja tietenkin lahjakortteja hyvän olon hoitoihin. Kaikkien kävijöiden kesken arvotaan lahjakortti hoitoon, voittajan valinnan mukaan. Toivotan kaikki lämpimästi tervetulleeksi Hyvän olon hoitolan Joulutunnelmaan!

Ensi tiistaina 25.11.2014 klo 18.00 järjestetään Heinäveden monitoimitalolla Joulunavaus konsertti ja näinkin voi päästä hyvään joulun odotus tunnelmaan. Heinäveden yrittäjät ovat useampana vuonna järjestäneet tapahtuman ja nyt voin itsekin osallista siihen. Kuulemma varsin suosittu on ollut täällä Heinävedellä näin joulun alla tämä konsertti.

Eilen kuorossa aloimme harjoittelemaan uutta laulua "Tulkoon joulu" siitäpä muutama säe tähän loppuun toivoa tuomaan marraskuun pimeyteen.....

" Niityllä lunta. Hiljaiset kadut. Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.

Muistojen virta. Lapsuuden sadut. Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Tulkoon toivo kansoille maan, pääskööt vangit vankiloistaan.

Uskon siemen nouskoon pintaan, olkoon rauha loppumaton."

Toivon kaikille lukijoille rauhallista joulunalus aikaa  jolloin sytytetään kynttilät ja asetutaan siihen hetkeen, annetaan liekin lämmittää ja sulattaa sydämet kaiken pimeydenkin keskellä ja ehkä juuri siksi.

unelmia jäämerellä

Haaveista totta!

Matkamme pohjoiseen alkoi maanantaina 13.10.2014. Nuori ystäväni lähti Kotkasta kohti Lappeenrantaa, noutaen sieltä mukaan siskontyttöni Lenin ja he saapuivat luokseni Heinävedelle. Ruokailtuamme aloimme pakkaamaan pakua matkavarusteiden ollessa valmiina. Tilaa ei ollut liikoja. Lähdimme Heinävedeltä noin kolmen aikaan iltapäivällä ja ensimmäinen etappi oli Kuopio. Kissani menivät sinne ystävällisen opiskelija tytön seuraksi.
Matka jatkui kohti Kajaania jonne päästyämme totesimme että sielläpä oli jo lunta. Majoituimme järven tuntumaan ja teimme riistakäristystä ja nautimme antimet luonnossa, luonnollisesti. Nuotiolla hengaillen ja lämmitellen. Totuus selvisi siinä että tämä ei ihan syysretkeltä tunnukkaan koska pakkasta oli jo.
Pakusta tavarat pihalle pressun päälle ja toinen pressu suojaksi. Näin saimme tehtyä itsellemme yösijan pakun sisälle. Pohjalla oli 10 senttiä styroxia jonka päällä kaksi 9 sentin patjaa. Niillä mennään! Lenin makuupussi näytti kovin hepposelta ja olikin kesä makuupussi. Ensimmäisestä yöstä kuitenkin selvittiin ja seuraavana aamuna aamukahvien ja eväiden jälkeen suuntasimmekin eteenpäin kohti Kuusamoa. Suomussalmen Soivan metsän kautta. Siellä tuli reipasta liikuntaa kävelyn merkeissä ja meistä tuo paikka oli ihan jees! Meissä soi erilaiset äänet ja siellä oli monenlaisia soittimia rakenneltu ympäri metsää. Tajusin että olin unohtanut oman rumpuni kotiin mutta täältä löytyi myös rumpu jonka kanssa pääsi fiilistelemään.
Soiva metsä jäi taakse ja Kuusamo kutsui meitä, "Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo"- biisi kaikui autossa kun jatkoimme eteenpäin.Lenin ensimmäinen hankinta olikin sitten kunnollinen talvimakuupussi! Kuusamon prismasta löytyi sellainen. Seuraava yöpymispaikkamme oli Varpasalmi jossa saimme ihailla revontulia. Hienoa katsottavaa vaikkei värejä ollutkaan niin voimakkaana mitä voisi. Kuitenkin revontulien muuttuvat kuviot  olivat mielenkiintoista katseltavaa meistä kaikista.
Varpasalmella keskiviikko aamu valkeni kylmänä - 11 astetta, ei onnistunut kahvinkeitto, vedet jäässä. Auton käsijarru jäässä. Puhelinsoittoja muutama ja ohjeita tuli joiden ansiosta miespuolinen matkalaisemme toimi kuten miehen pitääkin tällaisessa tilanteessa: Meni auton alle kolisuttelemaan retkikirveksen hamara puolella, aikansa touhuttuaan saimme auton liikkumaan, jihhuuu, matka jatkuu......
Seuraavaksi suuntana Kemijärvi ja siellä uimahalli, koska nyt oli se hetki jolloin alkoi jo kaipaamaan saunaa ja pesua.
Yöpyminen ja rasittava tavaroiden edestakaisin roudaaminen autosta pihalle ja taas aamulla sisään jälleen kerran. Torstaina asennoiduimme pitempiin ajomatkoihin joten Sodankylän Kittilän ja Muonion kautta suuntana Kilpisjärvi. Suomi neidon käsivartta noustiin siis ylemmä kohti päämäärää. Maisemat olivat upeita ja kelithän sattui muuten ihan kohillensa matkalla, ainoa hankaluus oli nuo kylmät illat ja yöt koska olimme päätyneet tällaiseen tee se itse matkaan. Kilpisjärvellä lauma poroja yritti estää etenemisemme mutta tööttäilyt ja kärsivällisyys tuotti tuloksia ja pääsimme jatkamaan ja viimein Norjaan. Määränpää oli Skibotn ja siellä ajoimme pakun tienlaitaan jossa pääsin varustautumaan uima suoritukseeni. Olin treenannut kesän jälkeen järvellä kylmä vesi uintia, sen jälkeen kun nuorimmainen pojistani löysi minulle märkäpuvun edullisesti huuto netistä. Alkuun treenailin ilman, mutta alkoi tuntua jo niin kylmältä järvivesi että oli pakko hankkia apuja. Siitä innostuneena kuitenkin halusin myös uida Jäämeressä. Nyt sekin haave toteutui ja olen tyytyväinen suoritukseen. Lenille tämä matka oli myös haaveiden täyttymys koska hän ei ole ollut Lapissa ennen eikä Norjassakaan, joten nyt Leni pääsi syntymäpäivä reissuun ja saavutti jotain sellaista mitä oli toivonut. Nuoren ystäväni kanssa olimme jo muutama vuosi aiemmin aikeissa lähteä Jäämerelle mutta silloin se ei ollut vielä tarkoitettu. Nyt pääsimme toteuttamaan mekin matkan jota on hartaasti suunniteltu.
Kun olin saanut märkäpuvun ylleni ja Leni aloitti kuvaamisen huomasin ambulanssin joka hiljensi vauhtiaan ja pysähtyi lähelle seuraamaan mitä ihmettä täällä tapahtuu? Koska en osaa Norjaa sanaakaan, päätin etten lähde selittelemään mitään ja toivoin vain että lance häipyy ja antaa meidän jatkaa kuvaamista. Näin kävikin. Videota emme saaneet vielä kokonaisuudessaan linkitettyä blogiin, mutta toivottavasti onnistumme siinä vielä.
Skibotn ja Jäämeri jäi taakse ja aloitimme paluu matkamme kohti etelää. Ajoimme melkoisen pitkiä aikoja koska halusimme selviävämme yhdellä yöllä. Väsyneenä hiukan ennen puolta yötä löysimme viimein tien varrelta viimeisen yöpymispaikkamme ja olisiko paikkakunta ollut Liminka?
Seuraavana aamuna eli perjantaina 17.10. pääsimme jatkamaan paluu matkaa kohti Kuopiota ja kissojen hoitopaikkaa. Sielläkin kaikki oli kunnossa, joten viimeinen rutistus ja suuntana Heinävesi.
 Kauniissa aurinkoisessa ilmassa pääsimme ajamaan loppu pätkän ja viimein noin neljän aikoihin iltapäivällä palasimme mökille. Väsyneinä mutta onnellisina, ME TEIMME SEN !!!!!!!!!

Unelmia Jäämerellä

Toivotan kaikki lukijani, entiset ja toivottavasti monet uudet, tervetulleeksi seuraamaan blogiani, jossa tulen kirjoittamaan erilaisia asioita elämästäni, mutta useimmiten niin, että ne liittyvät tavalla tai toisella ihmisten terveyteen, sekä fyysiseen että psyykkiseen. Tänä päivänä minua kiehtoo entistä enemmän hiljentyminen kaiken tämän kiireen keskellä, jossa me kaikki olemme mukana halusimmepa tai emme. Omalta kohdaltani voin kiitollisena todeta, että olen päässyt ison askeleen eteenpäin kohti rauhallisempaa elämää, toivon, että tämä tie saa jatkoa.

Tällä viikolla (vko 42) sain toteuttaa yhden unelmistani: tein matkan pohjoiseen ja päädyin Norjan puolelle Jäämeren rannalle ja pääsin uimaan Jäämeressä. On upea tunne tehdä jotain sellaista, mikä on ollut pitkään mielessä ja toiveissa. Matkani tein nuoren ystäväni sekä siskontyttöni kanssa. Molemmille retki oli myös tärkeä. Siskontyttöni 16-vuotissyntymäpäivä oli 12.10.2014 ja tämä matka oli hänen syntymäpäivänsä kunniaksi, toteutui kaksi unelmaa: Lappi ja Norja. Tämä matka oli oikeastaan kolmen eri sukupolven yhteinen ja siksikin erityinen. Selvisimme ilman katastrofeja. Jäämeri ja meren kylmyys liittyy omalla kohdallani itseni hoitoon sillä krooniset tulehduspohjaiset tukielinsairaudet kokemukseni mukaan pitävät kylmähoidoista. Jäämeressä koin myös voimakkaan suolan terveysvaikutukset, suola on vetävä aine ja poistaa kipua ja tulehdusta.

Tunnelmat tulevat varmasti selkeimmin esiin seuraavissa

videopätkissä, jotka sisarentyttöni kuvasi.

"Jotkut onnistuvat, koska niin oli päätetty. Toiset onnistuvat, koska he päättivät niin."

Toinen video tulee sitten, kun se saadaan tulemaan!

Heissan! Tässä meidän matka-auto ja rekvisiittaa.

Ensimmäinen pysähdys Kajaanin nurkilla järven rannalla yötä.

Suomussalmella 14.10.-14 Soivassa metsässä.

Soivassa metsässä kierrellen.

Ja soitellen....

Leni ja ukkospellit.

Kivoja soittimia ja tunnelmia metsän keskellä.

Paukuti pam pam pam!!!!!!!

Shamaani keskittyy....

ja pääsee vauhtiin!!!! Eläytymistä musiikin maailmaan.

Leni halusi maisemaan.

Tuulen suhinaa pitkässä putkessa.

Kylmä aamu Varpasalmella.

Kaunista, sielu lepää ja pää jäätyy.

Matkalla pohjoiseen.

Kuvausryhmä kartalla.

Suuntana Kilpisjärvi.

Lähenee lähenee.....

Saana-tunturi.

Kilpisjärvellä porot estivät meidän etenemisen.

Ptruuuuu POROT!!!!!!!!

Norjan puolella.

Hulppeat näkymät alkaa...

Pian perillä Jäämerellä.

Skibotn.

Tunnelmointia.

Aurinkokin ilahdutti läsnäolollaan.

Jäämeren kylmä vesi houkutti jo Annea.

Herkullista värimaailmaa.

Vaatteet vaihdettu, märkäpuku päällä ja menoksi.

Tästä se lähtee.