Rauhan puolesta

 

--- Eilen sunnuntaina 13 maaliskuuta ekumeenisen Jumalanpalveluksen jälkeen joka tuli Helsingin Kalliosta ja oli eri uskontojen yhteinen maailman rauhan rukous.

 Toivottavasti monet osallistuivat ja saivat lohtua ja toivoa, uskoa siihen että voisimme vielä yhdessä vaikuttaa rauhan toteutumiseen tässä maailmassa. Kaikki ne ihmiset jotka uskovat johonkin, saavat nyt yhdessä lohtua toinen toisistaan, koska siitä syntyy rukouspiiri, kuin näkymätön lanka yhdistäisi heitä jotka haluavat hyvää, haluavat auttaa puhtain sydämin ihmisiä välittämättä mistään muusta kuin siitä että nyt nähtävä julmuus ja kauheudet , hirmuvalta jota ei mieli pysty käsittämään on saatava loppumaan keinolla millä hyvänsä!!!

Pahimmissa kuvitelmissakaan ei olisi uskonut enää tässä vaiheessa elämää kenenkään pystyvän näin silmittömään vihaan, joka johtuu vallan sokaisemasta ja myrkyttämästä ihmisestä. Sen seuraukset ovat nyt surullistakin surullisempaa tarinaa tässä aivan lähellä ja se satuttaa syvältä. Ihmisten hätä joka tulee aivan iholle. Voimattomuuden tunne kun ei pysty auttamaan.

Siksi täytyy uskoa ja lähettää toivon ajatuksia, toivon tuulia ja voimia Ukrainaan kansalle, joka on todellakin sitoutunut puolustamaan itsenäisyyttään ja maataan, vaikka raunioita tulee hetki hetkeltä lisää.Todellisuus ympärillä hajoaa, viattomat ihmiset kuolevat, jäävät sodan jalkoihin. Järkyttävä kohtalo. Vahva usko oman maansa puolesta saa heidät silti jaksamaan. Kaikki mahdollinen tuki ja apu sinne missä nyt on suuri hätä. 

--- Eilisen Jumalanpalveluksen jälkeen todella liikkutuneena,samalla voimaantuneena otin seinältä universaalin rakkauden rumpuni, sytytin kaksi kynttilää edesmenneen siskoni pöydälle.Takana teos jonka olen nimennyt "vapautuminen". Nyt aloitin rummutuksen Ukrainan kansalle ja toivon vapautumisen tästä järkyttävästä ahdistuksesta ja surusta, rukoilen sitä ja moni moni muu ihminen kautta maailman.

--- Tämä keittiössäni upeana kukkiva maaliskuun kaktus avasi ensimmäisiä kukkiaan jo ennen kuin venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Minulle tämä kukkiva kaktus tuo myös lohtua. Värinä vaaleanpunainen mikä on universaalin rakkauden väri. Sen värisiä ajatuksia lähetän nyt maailman jokaiseen kolkkaan ja toivon parasta. Toivoa emme saa heittää, ei koskaan.

--- Uusi aamu nousee. Tuokoon tuo kajastava valo meille sitä voimaa mitä jokainen tarvitsee nyt arkeensa selvitäkseen. Arki pitää myös rutiineineen meidät järjissä, toimiaksemme kukin sillä omalla tärkeällä paikalla jossa jaamme niiden henkilöiden kanssa elämän jotka meille on suotu.

" Yksi tosi ystävä vaikuttaa

onnellisuuteemme enemmän

kuin tuhat vihollista

onnettomuuteemme."

- Marie von Ebner-Eschenbach ( 1830-1916 )

--- Ihmisistä löytyy yhdessä voimaa kun on halua siihen. Nyt kaikki se voima pitää yhdistää ja jokainen voi tehdä jotain, olla avuksi. Uskotaan itseemme ja käytetään kaikki  se apu mitä kenelläkin on antaa tässä tilanteessa. Maailman rauhan puolesta<3

" Kohdatkaamme toisemme hymyillen, sillä hymy on rakkauden alku."

                           Äiti Teresa ( 1910-1997 )

Vuoden vaihtuessa

 

Vuoden vaihtuessa pääsin mäntyharjun farmille, myös minulle rakkaiksi tulleisiin maisemiin. 

Järvi vetää minua joka kerta puoleensa - on sitten mikä vuoden aika tahansa. Lunta oli tullut

aika lailla ja napsinkin muutamia kuvia tuosta neitseellisestä rantamaisemasta.

Voi tätä kauneutta ja puhtautta! Tällaisessa maisemassa ei voi olla viihtymättä. Nautin.

Sukset jalassa mutta sauvat ja karvahattu joutivat hetkeksi huilimaan. Kuuntelin hiljaisuutta.

Tilaa, avaruutta, sielu lepää ja sydän on kiitollisuutta tulvillaan. Voiko uutta vuotta

tämän paremmin aloittaa - kaikki puhtaana edessä.

Tuntui kuin olisin hiljaa hiihdellyt maapallon pinnalla, tuuli ja kevyt lumi tekivät taidetta jäälle

ja oli hauskaa seurata miten se muuttui kaiken aikaa. Myös tämä herkkä sininen sävy kaikkialla

lumosi minut kauneudellaan.

Vanhan reissaajan omakuva. Tästä on hyvä jatkaa matkaa vuonna 2022.

Valkeaa unelmaa <3

" Kun ihminen toimii puhtain mielin,

onnellisuus seuraa häntä kuin uskollinen varjo."

                                        -Dhammapada

Jouluna he kaikki ovat täällä

 

Kuljemme kohti neljättä adventtisunnuntaita. Olen iloinen että sain käydä kauneimmissa joululauluissa viime sunnuntaina yhdessä lapsenlapseni Seljan ja hänen vanhempiensa kanssa. Tämä oli Seljan ensimmäinen kauniit joululaulut kokemus. Olimme lasten tilaisuudessa ja tässä ajassa huomasi että väkeä oli paljon vähemmän kuin ennen koronaa, nyt kuitenkin voi olla onnellinen että jollain tapaa saimme osallistua. Toivon että Seljalle jäi hyvä kuva tästä lyhyestä hetkestä. Nyt vajaa 4 vuotias tyttö koki tilaisuuden omalla tavallaan ja siitä varmasti vielä kuulen myöhemmin.

Eilen sitten sain mukaani siskontyttöni, jonka kanssa olemme myös tätä perinnettä jatkaneet. Nyt menimme Metsäkulman kappeliin ja Leni latasi puhelimeeni koronapassin ja näin sain ensimmäistä kertaa näyttää sitä ja todistaa henkilöllisyyteni jotta pääsin kappeliin. Taas sama vaikuttava tunne siitä että pääsimme livenä paikalle ja osallistumaan meille niin tutuksi tulleeseen asiaan ennen joulua.

Kauneimmat joululaulut tuovat todellakin tunteen jouluun valmistautumisesta parhaimmillaan. Kaikkia tämä tunne ei silti tavoita mutta jo se, että antaa sen mahdollisuuden ja osallistuu, osoittaa minusta sen, että kaipuu jonkin hyvän ja pyhän lähelle on olemassa. Ehkä se joillakin on niin syvällä  piilossa ja tekee kipeääkin antautua jonkun vahvemman käsiin, syliin. Jokainen toimii oman elämänkatsomuksensa mukaan. Silti uskon että kauniimmissa joululauluissa on paljon heitä, jotka joka tapauksessa saavat lohtua lauluista ja musiikista sekä myös papin sanoista.

Eilisessä tilaisuudessa saimme kuulla uuden laulun, opettelimme sen yhdessä. Laulu on Anna-Mari Kaskisen sanoin ja Jiri Kurosen sävel : Jouluna he kaikki ovat täällä. Tämä laulu osuu suoraan sieluun ja sydämeen ja tästä tuli heti minulle tärkeä. Vaikutti myös siltä että Lenille. Anna-Marin sanoitukset ovat olleet suosikkejani jo monen vuoden ajan ja tässä taas loistava sanoitus<3

Tänä syksynä olen tehnyt pellistä leikaten enkeleitä. Kun sain ne siihen kuntoon että pääsin emaloimaan, niin huomasin innostuvani työstä ja sain kimaltelevia enkeleitä aika suuren joukon. Niitä työstin edelleen ja loppu tulos on kuitenkin yksinkertainen, mutta toivon näiden enkeleiden tuovan samaa lohtua kuin Anna-Marin laulun sanatkin - jouluna he kaikki ovat täällä<3

Haluan nyt tämän laulun sanoin toivottaa kaikille lukijoilleni rauhallista joulua ja terveyttä tulevaan vuoteen, suojelua enkeleiltä<3

"Jouluna he kaikki ovat täällä, he kaikki, joita rakastimme niin.

Näen tutut valokuvat kaapin päällä, ja muistot laskeutuvat sydämiin.

On niin kuin jossain soisi tuttu ääni, ja jälleen kerran maa niin kaunis on.

On kirkas Luojan taivas yllä pääni. Soi enkeleiden laulu loputon.

Ja jälleen kerran joulu saapuu meille. Nyt loista hento liekki kirkkaana.

Tuo, seimen Lapsi, lohtu särkyneille. On lähellämme valon maailma.

On ympärillä ihmeellinen ilta. Yön muuri murtuu, raja katoaa.

On keskellämme rakkauden silta, on taivas yhtä lähellä kuin maa.

Nyt kynttilöiden meri loistaa heille ja tähtitaivas yllä kirkkomaan.

He laulavatko tänään enkeleille nyt kirkkaammin kuin täällä milloinkaan?

Ja jälleen kerran joulu saapuu meille.

Nyt loista, hento liekki kirkkaana.

Tuo seimen Lapsi, lohtu särkyneille.

On lähellämme valon maailma."

Kiitos Anna -Mari Kaskiselle ja Jiri Kuroselle

Rauhallista siunattua joulua<3

---

Blogihäiriön vuoksi teksti julkaistiin vasta nyt, vaikka tarkoitus oli julkaista 16.12.2021. Pahoitteluni.

Harmoniaa

 

- Maanantaina 27 syyskuuta kaunis seesteinen aamu. Oli hyvä päivä lähteä merelle kohti voimasaartamme. Meri tyyntyi taas katariinanniemen kohdalla kuten tänä kesänä on tehnyt jo muutamaan kertaan. Mikäpä oli ajellessa täydellisessä syys kelissä.

- On vain meri ja minä ja tunne vapaudesta, puhdistavaa. Tällä kertaa meren pinnalla läpi koko reitin tiiliruukista hietsuun leijui pieniä, keveitä, valkoisia höyheniä. Itselleni ne ovat merkkejä suojeluksesta, merkkejä taivaasta. Tajusin että estonian onnettomuudesta tulee 27 vuotta 28.9. Meri kätkee suuret määrät kyyleleitä, surua. Nyt, kuin lohdutukseksi, tyynessä meressä kulki monia monia höyheniä.

- Pääsin perille. Tämä paikka on tärkeä. Tulin taas sytyttämään kynttilälyhdyt hautakummulle<3

Muistoksi eläinystävillemme, toivottavasti kelejä vielä jatkuu että pääsen ennen talven tuloa.

- Joutsenpariskuntia uiskenteli ympärilläni, taitavat jo tuntea meidät - minut ja "meriannen",

hyvä niin, sovimme kaikki tänne.

-                                                      "Ihmeellinen aamu

                                                         Laiva huutaa yössä.

                                                         Jossain valvotaan.

                                                         Joku tänään juuri

                                                        saapuu satamaan.

                                                        Yhden matka päättyy

                                                        toinen vielä jää.

                                                       Hänet uuteen aamuun 

                                                       valo herättää.

                                                  

                                                      Ihmeellinen aamu!

                                                      Silmät availen.

                                                      Kiitostani hiljaa

                                                      tänään tavailen.

Kirjasta Myötätuulta matkallesi, Anna-Mari Kaskinen, Ari Laitinen

MERELLÄ

Alkuviikosta sain kamat kasaan ja varusteltua "MeriAnnen" kuntoon. Tiistaina pääsin vetäisemään

bernardin käyntiin - lähti ekalla!

Hyvä tunne sydämessä ajelin hiljakseen pitkälle ja nautin tästä ensimmäisestä lähdöstä tänä kesänä.

Kuuntelin koneen tasaista ääntä ja annoin itselleni luvan rentoutua. Tätä olin odottanut.

Kaikki tutut paikat, rannat, sama reitti kuin aina ja koska tuuli myötäinen ajelin ulko kautta, nautin 

auringosta, meren tuoksusta,sen luonteesta ja siitä mitä tämä saa minussa aikaan.

Menee sielun joka sopukkaan.

Lämmin tuuli hivelee ihoa, täällä on hyvä kun maissa on tukalaa johtuen helteestä.

Lokkien ja tiirojen kirkaisut ja huudot kertovat kesästä, silkkiuikut näyttäytyvät kuin aina ennenkin ja 

iloiset ilmeet ja tervehdykset veneilijöiden kesken - kaikki on ennallaan!Kesä on mukavaa aikaa.

Pääsen perille Hietsuun - pari venettä on jo siellä - paikasta on tullut varsin suosittu vuosien saatossa

eikä ihme. Kun saan "MeriAnnen" kiinnitettyä rantaan ja kamat hiekalle, menen koirieni 

muistomerkille. Siinähän se seisoo tukevasti pystyssä. Kivestä jossa lukee Nikke ja Leo on toiselta 

puolelta nahkanyöri katkennut, silti kyltti pysynyt paikoillaan. Raivaan kasvillisuutta kummun

läheltä, villivadelma näemmä haluaisi asustaa kummun päällä. Myös pujoa pukkaa ympärillä.

Kun saan työni tehtyä tuntuu hyvältä. Nyt on kaikki kohdallaan.

Toinen venekunta lähtee pois, kävivät vain pikaisesti. Myös äidit lapsineen jotka olivat uimassa saivat 

vilvoiteltua. Pian olin ainoa rannalla.

Olin ottanut varustukseni ajatellen että testaan riippumaton jonka hankin retkeilyyn, saisinko sen 

tukevasti leiripaikalla puiden väliin, ajatuksena yöpyminen?

Kun menin katsomaan paikkaa niin eteeni avautui juhannuksen jälkeinen sotku nuotiokiven luona

ja ympäristössä!

Ei vaan mene retkeilijöillä perille vaikka kuinka luulisi ympäristökasvatuksen ja ilmastonmuutos

asioiden olevan jo aikalailla tarjottimella päivittäin! Ihan jokaiselle.

Tuo muovin ja rojujen jättäminen tänne meidän "pyhiinvaellussaarelle" näytti rivolta minun silmiini.

Tällainen käytös saa surulliseksi.

Siihen loppui tällä kertaa suunnitelmat yöksi jäämisestä. Selvisi myös miksi tiirat olivat niin 

hermostuneita ja käyttäytyivät poikkeuksellisen äksyinä. Siellä oli ampuiltu muovikuula-

aseilla, ampumataulun taustoja näkyi maassa.

On edellen lintujen pesimisaika ja jo Hietsulle rantautuminen on uhka.

Käsittämätöntä käytöstä.

Palasin veneen puoleiselle rannalle. Tein veden rajaan kuopan hiekkaan ja sytytin pienen nuotion 

tuomillani kuivilla puilla - paistoin makkarat, valkosipuli aurajuusto, kylläpä maistui hyvältä.

Palan painikkeeksi gluteeniton olut. Istuskelin ja annoin meren rauhoitella.....

Laulelin hiljaa itsekseni.....

" Kun rakkaus kerran voittaa niin ihmisten kateus silloin jää,

kun päivä tuo kerran koittaa se kaikki kansat yhdistää.

Silloin voiton saa inhimillisyys jää mielestä silloin itsekkyys

on täysin vieras tunne ihmisille tyytymättömyys...."     euroviisujen tunnari

Sytytin Nikelle ja Leolle lyhtyihin kynttilät ja muistelin niitä monia retkiä joita täällä

on vietetty yhdessä.

Illalla kahdeksan jälkeen vedin koneen käyntiin ja lähdin paluumatkalle lehmän montun kautta 

rantareittiä, jonka jo edesmennyt Christian minulle on ensimmäisenä ihmisenä opettanut.

Hänelle ajatus nousee kohti pilviä, mainio merimies ja aina ystävällinen kaikille<3

Christian antoi minulle lisänimeWVN joka tuli "MeriAnnen" sapluunaan isäni tekemänä.

Wimmatun venenainen! Kiitos Christian, yksi elämäntapaintiaani jollaisia pitäisi olla 

enemmän. Niin kauan kuin joku muistaa asioita ihmisestä niin kauan hän elää edelleen

keskuudessamme<3

Kauan eläköön elämäntapaintiaanit!

Hyvää kesää lukijoilleni, merellisin ajatuksin 

"WVN MeriAnnen" kapteeni Anne:)

Ja muistakaa - turvallisesti merellä ja eläkää ihmisiksi! 

 

Tervantuoksua ja aurinkoa

Jälleen pitkän odotuksen jälkeen tuli se aika, kun saa kaivella venehommiin liittyvät tavarat esiin ja tarkistaa mitä tällä kertaa pitää hankkia? Tänä keväänä keleistä johtuen hommat käynnistyi hitaammin, puuveneen kanssa kun ei taivasalla voi tehdä sateella eikä liioin kylmällä mitään järkevää.

Onneksi ilmojen haltija lahjoitti viimein muutamia aurinkoisia ja kuivia kelejä ja niinpä suunta oli selkeä, kohti MeriAnnen säilytyspaikkaa. Sama kevään viivästyminen näkyi siellä muidenkin veneiden osalta,pressut olivat vielä tiukasti päällä. Toki myös muutama lasikuituinen alus oli mennyt jo mereen.

Joka vuosi tervantuoksu kyllästäessäni venettäni sisäpuolelta houkuttelee jokusen haistelemaan kevättä! 

Tuo tuoksu kuuluu mielestäni selkeesti kevääseen ja kesään, kun ollaan puupaattien kanssa tekemisissä ja niin taitaa kuulua monen muunkin mielestä.

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen....."

Toinen ihastuttava asia on koivujen hiirenkorva-aika mikä suorastaan pakahduttaa sydämen<3

Nyt vielä tämä muutaman päivän sade on raikastanut ilman ja puhdistanut kauttaaltaan luonnon joten mikäpä on ollessa. Onneksi saimme kuitenkin peitettyä veneen ennen sateita. Olin vetänyt partaat puhtaaksi ja nyt sitten odotellaan taas kuivumista.

Eilen kävin hautausmailla viemässä orvokkien lisäksi hopeanväristä kukkaa sekä isän haudalle että isovanhempien haudalle. Hautausmaat näyttivät myös todella kauniilta, ajettuine nurmineen ja sateen jälkeen. Rauhan tyyssija, todellakin. Isäni haudalla sytytin lyhdyn, edellinen päivä oli isän nimipäivä ja eilen tuli 4kk:tta Nikitan kuolemasta. Hautausmailla tulee aina rauhallinen olo.

Toivon kaunista kesää kaikille, satoi tai paistoi, jokaisessa päivässä on jotain erikoista<3  

Kevät koittaa vihdoinkin

Talven selkä taittuu. Ulkona tuoksuu jo kevät. 

Farmilta tuomani koivunoksat tekevät jo pieniä silmuja, kuin orastavaa toivoa siitä että valo voittaa.

Kaksi viikkoa sitten pääsin Mäntyharjun farmille Villen ja Gillionin luo ja vietin siellä neljä päivää ja nautin siitä luonnon puhtaudesta, valkeudesta ja kunnon hangista!

 Menin sinne myös hoitamaan Puffya, heidän isoa villakoiraa ja meillä oli taas tosi mukavaa yhdessä. Puffy on hyvin viisas koira ja olen aiemminkin hoidellut Puffya isäntäväen ollessa muualla ja niin nytkin. Teimme retkiä rantaan, lumikengillä oli melko rankka paarustaa mutta tulipahan tehtyä kuitenkin. Löysimme hirven kulkemia jälkiä ja oli jäniksiä ja hiiriä liikkunut. Puffy sai juosta vapaana ja rannassa nautittiin siitä uskomattoman kauniista maisemasta ja tilasta mikä siellä aina valtaa mielen. Rauhallista. 

Seuraavana päivänä valitsin välineiksi sukset ja se oli jo paljon helpompaa menoa. Menimme myös rantaan ja jäälle ja sain hyvin kerättyä pajunoksia ja Puffy juoksi taas jälkien perässä. Kuulemma minkki asustelee rannan venevajan nurkilla.

Saunan lämmitin ja Ville oli minulle laskenut paljuun kylmät vedet valmiiksi, joten saunasta kylmä dippaukseen ja taas löylyihin....tällainen on oikeaa elämää josta nautin suunnattomasti. Ensimmäisellä kerralla kun menin kylmään veteen Puffyn oli tultava tarkistamaan, mutta sitten uskoi että grammy selviää joten huilaili saunan eteisessä omalla tuolillaan.

Nuotio puuhat olivat myös mieluisia meille kummallekin ja kaikki tuoksut saivat Puffyn pysymään lähellä - sieltä sai aina jotakin herkkupaloja.

Hyvillä fiiliksillä sitten palailin sunnuntaina taas tänne kotiin, on mukavaa että on tällainen mahdollisuus päästä maistamaan hetkeksi maalaisidylliä.

Täällä kotona taas minua viihdytti pian kolme vuotta täyttävä Selja, joka oli luonani perjantaista sunnuntaihin. Tyttö on kyllä sellainen vauhti mimmi että pitää maman liikkeellä!

 Nyt teimme jo pääsiäisaskarteluja ja farmilta tuomani oksat saivat ylleen kauniita värikkäitä höyheniä - Selja oli tosi taitava ja malttoi kaikessa rauhassa kääntää ohutta rautalankaa oksien ympäri. Myös pupujen liimaaminen oli mukavaa puuhaa Seljan mielestä. Lapsen tuoma aito ilo ja rakkaus mikä näkyy kaikessa on kyllä niin huippu hienoa että väkisinkin liikuttuu kyyneliin kiitollisuudesta että olen saanut näin ihanan tytön. Selja teki minusta isoäidin ja siitä on nyt miltei 3 vuotta. Paljon paljon iloa on mahtunut tähän aikaan, kiitos siitä <3

Lintujen lauluun on todella mukava aamuisin herätä, se kertoo myös siitä kuinka lähellä kevät jo on.

" Mustarastas laulaa,

Tottako se on?

Voitti valon valta,

lämpö auringon.

Mustarastas alla

vanhan tammipuun

kevään ylistykseen

avannut on suun.

Huoneistanne kaikki

ulos saapukaa.

mustarastaan huilu

talven karkottaa. "

                                Anna-Mari Kaskinen

Iloista kevättä ja mukavaa Pääsiäisen odotusta!