torstai 29. joulukuuta 2016

Toivoa vuodelle 2017

Elämme viimeisiä hetkiä vuonna 2016. Viimeisiä päiviä. Täytyy oikein keskittyä näihin hetkiin samalla kun jo malttamattomana odottaa tuota uuden vuoden vaihtumista. Kun kaikki alkaa puhtaalta pöydältä.
Niin ajattelen taas uuden vuoden kynnyksellä.

Tämä loppu vuosi piti sisällään todellakin erilaisia tapahtumia, tunteita, sairauksia, kuolemia mutta myös syntymiä. Kahden ystäväni perheeseen syntyi pieni vauva, uusi ihmistaimi. Aloittaen kasvunsa niin pienestä, kauniista ja täynnä rakkautta joka ympäröi tuon pienen ihmisen. Siinä vaiheessa pahuus on kaukana.

"Ruusunnupun suloisuus sen auetessa päivään,
ensisäteen hehku uus ja sateenkaaren häivä,
lupaus paremmasta huomisesta
on pienen lapsen luomisessa
syntymä ihmeistä suurin."

Siunattua tulevaisuutta näille pienokaisille, pojalle ja tytölle.
Rakkautta joka ympäröi ja suojelee.

Ja kuin syntymä niin myös kuolema oli läsnä tässä loppu vuodessa.
Ystäväni äiti nukkui rauhalliseen ikiuneen tyttäriensä saattaessa, silittäessä molemmin puolin äitiään ja hän sai kuin nukkua rauhaisaan uneen. Pitkä hyvä, läheisten kanssa vietetty elämä takanaan.

"Polkua mennyttä katselen, sidon muistojen kukista seppeleen.
Siihen kukat niin ilon kuin murheenkin, polun varrelta poimin, jota kuljettiin."

Myös miesystäväni pitkäaikainen ystävä kuoli äskettäin ja olimme saattamassa häntä viimeiselle matkalle pienen hautajaisseurueen mukana. Myöskin hänellä oli pitkä omanoloinen elämä takanaan kuitenkin aivan erinlainen kuin ystäväni äidillä. Ystävistä ainoana jäljellä juuri miesystäväni muistelemassa vainajaa.

"Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet."

Taivaan kodissa myös nyt täältä poisnukkuneet ovat rakkauden ympäröimänä, Taivaallisen valon ja rakkauden. Siunattuna ikiuneen.

Elämässä on todentotta ollut läsnä nyt niin erilaisia asioita, tunnetiloja, kuin vuoristorataa. Ilot, surut, pettymykset, onnistumiset, katkeruudet,syytökset, ja silti rakkaus, joka edelleen yrittää pitää pintansa ja voittaa.

Tähän loppuun tädiltäni saamasta kirjasta ajatelma nimeltä......

"En ole eilinen"

"En ole eilinen.
olen tänään.
Ohikiitävä hetki
johon voit tarttua
tai jonka voit antaa
mennä ohi.

Olen pyörre,
joka voi tempaista
sinut mukaansa
jos sallit.
Tai voit potkia vastaan
kaikin voimin.
Elää ikuisesti eilisessä
tai huomisessa.

Mutta minä
en ole eilinen
enkä huominen.
minä olen tänään."

kirjasta Ruusu sinulle, Sinikka Svärd



Uskoa, toivoa ja rakkautta, anteeksiantoa ja kiitollisuutta tulevalle vuodelle 2017 joka aukeaa eteemme kuin puhdas valkea paperi.
Täytetään se hyvin.



maanantai 19. joulukuuta 2016

Lämmin jouluinen tervehdys

Enää muutama päivä jouluun. Kiire näkyy kaupoissa, liikenteessä. Toivon malttia, toivon ettei anneta stressin tarttua. Yritetään pitää mielessä kaikkein oleellisin, vaikka joka puolelta pursuaa ohjetta miten saat rakennettua oikean joulun. Oikea joulu ei vaadi tuota kaikkea. Älkää uskoko markkinamiehiin!

Haimme eilen miesystäväni kanssa meidän ensimmäisen jouluvieraan. Ajoimme 200 kilometriä kohti Helsingin seutua ja vanhin poikani ja hänen avovaimonsa ajelivat sieltä suunnilleen saman verran tänne päin. Kohtasimme Kuortin ABC:llä ja meille annettiin kahdeksan kuukautta vanha valkoinen pörröinen kaveri Puffy matkalaukkuineen! Puffy ei nimittäin vielä tohdi matkustaa toisen granmummyn luo jenkkeihin joten saimme jouluksi seuraa ja vieläpä vähän joulun jälkeenkin.
Puffy suukotteli vuolaasti minut iloisen jälleennäkemisen merkiksi ja sanoi heipat kotiväelle ja niin alkoi meidän joulutarina. Kerroin että meillä onkin nyt eläinten joulu! Vietetään aitoa joulua luonnossa. Tarjotaan linnuille ja oraville erityisherkkuja ja tietysti lyhde tuonne lintulaudan puuhun kiinni.

Puffy ja kissani Nikita saavat nyt tutustua kaikessa rauhassa toisiinsa ja toivottavasti tämän kolme viikkoisen vierailun jälkeen voimme todeta että joulun taika toimi ja kissa ja koira elävät sulassa sovussa tästä eteenpäin.
Ostimme Disneyn joulukoira joulun jäljillä cd:n ja katsomme sen yhdessä, eläimet ja ihmiset.
Seuraava jouluvieraamme saapuu nimittäin torstaina ja hän on siskontyttöni Leni, joka tulee junalla luoksemme. Menemme noutamaan Lenin Puffyn kanssa. Tänään jo teimme ensimmäisen lenkin kylmälle Heinäveden asemalle, onneksi junat kuitenkin vielä kulkee.

Sain myös käytyä Kotkassa ilahduttamassa ystäviäni ja omiani. Halusin päästä "kartalle" missä mennään kenenkin kohdalla.
 Vanhimpien ystävien ja sukulaisten kuulumiset vaikuttaa kyllä siltä että ikä tekee omaa työtään ja muutoksia huomaa. Nyt oli jotenkin tosi sairauksien täyttämä retki sinne rannikolle. Toivon kuitenkin että terveys vielä voittaa.

 Kirjoitan tähän kohtaan siskoni Aulin  minulle vuosia sitten antaneen "kuusen katveessa" pikku kirjasesta löytämäni runon joka on Kaarlo Sarkian runosta lapsuuden joulu.....

" Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.
Mut jostain takaa aikojen menneitten yhä silmiini kirkkaus lapsuuden joulujen sädekimpun lämpimän, himmenemättömän heittää.
Kuva kaikista kaunein mieleeni heijastuu : tupa hohtavan puhdas ja koreiltu joulupuu, takan äärellä äiti valkoista puuroa keittää.

On ehointa yllä, on saunasta palattu juuri.
pian käydään poikki sen kaivatun kynnyksen, jota kohti on kuljettu
päiviä laskien. Jo on käsillä korkea hetki, tuokio suuri,
kun kuusen kynttilät liekkeihin leimahtaa.
On tuvassa lämmintä, kirkasta, juhlaisaa
ja ikkunan takana tähdet ja hankien muuri."

Lähetän kaikille sydämellisen joulun toivotuksen, terveyttä tulevaan vuoteen 2017 ja erityis toiveen Ulla Kauhasen kirjasta Enkelivaloa......

" Maailmaan voit sinäkin
tuoda lämpöä enkelin.

Puhdasta iloa, tunnetta syvää,
rakkauden valoa, kaikkea hyvää."


Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2017

                              toivoo Anne:)