Elämme viimeisiä hetkiä vuonna 2016. Viimeisiä päiviä. Täytyy oikein keskittyä näihin hetkiin samalla kun jo malttamattomana odottaa tuota uuden vuoden vaihtumista. Kun kaikki alkaa puhtaalta pöydältä.
Niin ajattelen taas uuden vuoden kynnyksellä.
Tämä loppu vuosi piti sisällään todellakin erilaisia tapahtumia, tunteita, sairauksia, kuolemia mutta myös syntymiä. Kahden ystäväni perheeseen syntyi pieni vauva, uusi ihmistaimi. Aloittaen kasvunsa niin pienestä, kauniista ja täynnä rakkautta joka ympäröi tuon pienen ihmisen. Siinä vaiheessa pahuus on kaukana.
"Ruusunnupun suloisuus sen auetessa päivään,
ensisäteen hehku uus ja sateenkaaren häivä,
lupaus paremmasta huomisesta
on pienen lapsen luomisessa
syntymä ihmeistä suurin."
Siunattua tulevaisuutta näille pienokaisille, pojalle ja tytölle.
Rakkautta joka ympäröi ja suojelee.
Ja kuin syntymä niin myös kuolema oli läsnä tässä loppu vuodessa.
Ystäväni äiti nukkui rauhalliseen ikiuneen tyttäriensä saattaessa, silittäessä molemmin puolin äitiään ja hän sai kuin nukkua rauhaisaan uneen. Pitkä hyvä, läheisten kanssa vietetty elämä takanaan.
"Polkua mennyttä katselen, sidon muistojen kukista seppeleen.
Siihen kukat niin ilon kuin murheenkin, polun varrelta poimin, jota kuljettiin."
Myös miesystäväni pitkäaikainen ystävä kuoli äskettäin ja olimme saattamassa häntä viimeiselle matkalle pienen hautajaisseurueen mukana. Myöskin hänellä oli pitkä omanoloinen elämä takanaan kuitenkin aivan erinlainen kuin ystäväni äidillä. Ystävistä ainoana jäljellä juuri miesystäväni muistelemassa vainajaa.
"Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet."
Taivaan kodissa myös nyt täältä poisnukkuneet ovat rakkauden ympäröimänä, Taivaallisen valon ja rakkauden. Siunattuna ikiuneen.
Elämässä on todentotta ollut läsnä nyt niin erilaisia asioita, tunnetiloja, kuin vuoristorataa. Ilot, surut, pettymykset, onnistumiset, katkeruudet,syytökset, ja silti rakkaus, joka edelleen yrittää pitää pintansa ja voittaa.
Tähän loppuun tädiltäni saamasta kirjasta ajatelma nimeltä......
"En ole eilinen"
"En ole eilinen.
olen tänään.
Ohikiitävä hetki
johon voit tarttua
tai jonka voit antaa
mennä ohi.
Olen pyörre,
joka voi tempaista
sinut mukaansa
jos sallit.
Tai voit potkia vastaan
kaikin voimin.
Elää ikuisesti eilisessä
tai huomisessa.
Mutta minä
en ole eilinen
enkä huominen.
minä olen tänään."
kirjasta Ruusu sinulle, Sinikka Svärd
Uskoa, toivoa ja rakkautta, anteeksiantoa ja kiitollisuutta tulevalle vuodelle 2017 joka aukeaa eteemme kuin puhdas valkea paperi.
Täytetään se hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti