Griminaali vai gansteripersut?

Jyväskylän perussuomalaisten puoluekokous 10-11.6. vahvisti itselleni sen, että politiikka ja minä emme kuulu yhteen.
Miksi siis löysin itseni sieltä, tapahtumien keskipisteestä?
Olin miesystäväni avecina ja alku menikin hienosti. Meitä oli pieni joukko Heinäveteläisiä. Miesystäväni oli pyydetty pitkän poliittisen uran ansiosta kantamaan Etelä-Savon piirijärjestön lippua. Hieno osoitus luottamuksesta.

Vielä perjantaina tunnelma oli innostunut ja odottava. Kättelimme Sampo Terhon kanssa joka oli jakamassa rintamerkkejä kansan keskellä. Kättelimme ja toivoimme onnea vaaleihin. Hyväntuulinen Terho vaikutti rennolta ja nautti ilmiselvästi tilanteesta.
Lauantaina paviljongissa tilanne muuttui kuin leikaten. Itse seurailen sivusta  tilannetta koska en ole puolueessa mutta toki perussuomalaisten keskellä.
Olin keskustellut Tamperelaisen miehen kanssa ennen lippulinnaa, kuinka liikuttavaa on jo pelkkä osallistuminen tähän alku juhlallisuuteen: Mahtipontinen musiikki kajahtaa, suomalaiset kuvat, maisemat ja ihmiset näytetään suurilla skriineillä musiikin soidessa ja lippukulkueen kulkiessa juhlaväen ohi ja keskellä. Näin nytkin.
Kuulimme Soinin liikuttavan jäähyväispuheen ja niin minulla kuin ensimmäistä kertaa mukana olleella Tamperelaismiehellä kyyneleet valuivat poskille. En tiedä hänestä, mutta minun liikutukseni vaihtui järkytykseksi vaalituloksen selvittyä!
Nyt muutamat päivät toivuttuani ja uutisten ja taas uusien uutisten jälkeen voin vain todeta että viimeinenkin usko suomalaisiin politiikkoihin ja päättäjiin mureni. Jos emme saa muunlaisia johtohahmoja kuin valehtelevia, totuutta piiloittelevia ja rikollisia suojelevia ihmisiä niin kohta 100 vuotias Suomi hajoaa vielä ennen juhlapäivää.

Tämän hetkisen tiedon mukaan perussuomalaisten pieni joukko Halla-Ahon griminaalit eivät nauti kansalaisluottamusta ja valitsemalla johtoon huijareita annetaan kansalle kuva miten parhaiten etenet korkeille palleille. Epärehellisyydellä ja housunpunttia pitkin.

Suomi ja Suomalaiset ansaitsevat parempaa.

Pienelle vaihtoehtoliikkeelle onnea vaikeassa tilanteessa. Terho olisi takonut
maltillisesti uudistavaa politiikkaa perussuomalaisten puheenjohtajana.

Terveisin politiikkaan pettynyt Anne Sandberg



Edellä oleva teksti on lähetetty sekä Kymensanomiin että Heinäveden lehteen yleisönosastokirjoituksena. Tuon viikon takaisen Jyväskylän puoluekokouksen jäljiltä minun oli suorastaan pakko työstää kokemaani ulos kirjoittamisen keinoin. Olimme aivan tyrmistyneitä ja lähdimmekin sieltä pois jo kesken kokousta. Emmekä varmasti olleet ainoat.
 Tällä hetkellä olen itse saanut tilaa ympärille ja aikaa käsitellä tuota retkeä keskelle poliittista valtapeliä ja ties mitä salaliittoja. Ehkä kaikki selviää vielä parhain päin mutta tällä hetkellä poliittisella kentällä kuohuu.

Enää viikko Juhannukseen, suomalaiseen keski-kesän juhlaan. Suomi ja Suomalaisuus on nyt tällaisen kokemuksen jälkeen noussut entistä korkeammalle ja Suomen 100 vuotis juhlavuotena todellakin toivoisi yhteen puhaltamista sillä eikö politiikan ja päättäjien kuuluisi kuitenkin ajaa yhteistä tulevaisuutta, meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi, eikä suinkaan" verissä
 päin" tavoitella omaa etuaan, keinoja kaihtamatta?


"Oi maamme Suomi synnyinmaa soi sana kultainen, ei laaksoa ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien."

              Rauhallista Juhannusta toivoo Anne

Kesä on täällä!

"Katso kukkaa jonka terälehdet aamuun aukeaa, katso maata joka kimmeltävän kastepeitteen saa, katso puuta josta linnunlaulu helkkyvästi soi, katso luontoa ja huomaa että Luojan luomaa parantaa ei voi."

 Tämän vanhan iskelmän sanoin aloittelen kesäkuun blogiani, olen aina pitänyt kovasti tuosta laulusta ja tälläkin hetkellä voin sanoa että kaikki on juuri kuin tuossa laulun tekstissä.

Heräsin aikaisin.Näin järven höyryävänä aamu-usvassa.Koivujen uudet ihastuttavan vaalean vihreät lehdet näyttävät niin kauniilta ja latvoihin ottaa jo aurinko kosketustaan.Kello ei ole vielä viittäkään.

Kävin eilen ajoissa nukkumaan koska olin aivan poikki kukkaprojektini jäljiltä. Kaksi päivää olen laitellut kesäkukkia, tehnyt niistä amppeleita esim.savusaunamme nurkille.Istuttanut maahan ja erilaisiin astioihin. Ilmat suosivat minua ja siksi tietysti tulikin tehtyä niin intensiivisesti ettei juuri huomaa muuta.Kukat ovat ihastuttavia ja kasvit ylipäätään. Kaksi päivää olen nauttinut ulkona tekemisen riemusta ja kaikesta väriloistosta mitä koivikko ja rannanmaisemat tuovat eteeni. Ystävälleni viestitin että ihan pakahdun tästä ilosta! Tunne on valtava ja olen etuoikeutettu saadessani toteuttaa itselleni tärkeitä asioita täällä upeissa puitteissa. Vieläpä kun kesä viimein tuli.

Ehdin käydä taas Kotkankin maisemissa ja siellähän kesä oli jo paljon pidemällä kuin täällä landella. Siellä pääsin meren rannalle, sain tavata ystäviäni ja nuorisoani ja ehdinpä tavata amerikkalaiset vieraammekin. Tällä kertaa siis Kotkan merellisessä ympäristössä. Kävimme heidän kanssaan tutustumassa Tiutisen saareen josta olemme lähtöisin, halusimme näyttää heille sen. Tiutinenkin on parhaimmillaan kesällä, vehreys vastaanotti meidät. Itse ajattelin Tiutisen kutistuneen entisistä ajoista. Kaikki näytti pienemmältä ja ahtaammalta. Sitä se teettää kun lähtee matkustelemaan maailmalle. Mutta ihan mukava siellä oli käydä katsomassa kotisaartamme.

Merellehän me olisimme halunneet vieraamme viedä mutta keli oli kovin tuulinen vaikkakin aurinkoinen ja aikaa ei tällä kertaa ollut niin paljoa joten menimme varusteinemme äijänniemen uimarannalle jossa oli mahdollisuus tehdä tulet ja paistella eväitä, nauttia yhdessä ja ihastella merta. Uskon että meille kaikille jäi tuosta tapaamisestamme muistot sydämeen.Tärkeitä hetkiä.

Seuraavan kerran he taas tulevat tänne mökille Heinävedelle koska ovat tosiaan ihastuneet Suomeen sekä meihin suomalaisiin. He kokevat meidät suomen perheenään ja kaipaavat tänne aina uudestaan. Ihana asia. He ovat aina tervetulleita vieraaksemme.

Ystävällisyys luo ystävällisyyttä.Aito kosketus ihmisiin ei voi tuoda kuin hyviä asioita. Silti valitettavasti meistä jokainen joutuu kohtaamaan myös negatiivisia ihmisiä elämässämme. Ihmisiä jotka eivät kestä että toisilla menee hyvin, että on löytänyt paikkansa, itsensä. Täytyy vaan pysyä uskossaan vahvana että heillekin suotaisiin hyviä asioita ettei katkeruus pääsisi turmelemaan kaikkea.

Siskoni Aulin jostain vanhasta vihkosta löysin ajatuksen jonka nyt laitan tähän muistutukseksi.... "älä anna kenenkään pilata päivääsi. Jos maan päällä on happea ja pystyt hengittämään, tulee päivä olemaan vallan erinomainen!"

Kaunista kesää ja hyvää mieltä. Ollaan ihmisiä toisillemme. Kiitos.