Griminaali vai gansteripersut?

Jyväskylän perussuomalaisten puoluekokous 10-11.6. vahvisti itselleni sen, että politiikka ja minä emme kuulu yhteen.
Miksi siis löysin itseni sieltä, tapahtumien keskipisteestä?
Olin miesystäväni avecina ja alku menikin hienosti. Meitä oli pieni joukko Heinäveteläisiä. Miesystäväni oli pyydetty pitkän poliittisen uran ansiosta kantamaan Etelä-Savon piirijärjestön lippua. Hieno osoitus luottamuksesta.

Vielä perjantaina tunnelma oli innostunut ja odottava. Kättelimme Sampo Terhon kanssa joka oli jakamassa rintamerkkejä kansan keskellä. Kättelimme ja toivoimme onnea vaaleihin. Hyväntuulinen Terho vaikutti rennolta ja nautti ilmiselvästi tilanteesta.
Lauantaina paviljongissa tilanne muuttui kuin leikaten. Itse seurailen sivusta  tilannetta koska en ole puolueessa mutta toki perussuomalaisten keskellä.
Olin keskustellut Tamperelaisen miehen kanssa ennen lippulinnaa, kuinka liikuttavaa on jo pelkkä osallistuminen tähän alku juhlallisuuteen: Mahtipontinen musiikki kajahtaa, suomalaiset kuvat, maisemat ja ihmiset näytetään suurilla skriineillä musiikin soidessa ja lippukulkueen kulkiessa juhlaväen ohi ja keskellä. Näin nytkin.
Kuulimme Soinin liikuttavan jäähyväispuheen ja niin minulla kuin ensimmäistä kertaa mukana olleella Tamperelaismiehellä kyyneleet valuivat poskille. En tiedä hänestä, mutta minun liikutukseni vaihtui järkytykseksi vaalituloksen selvittyä!
Nyt muutamat päivät toivuttuani ja uutisten ja taas uusien uutisten jälkeen voin vain todeta että viimeinenkin usko suomalaisiin politiikkoihin ja päättäjiin mureni. Jos emme saa muunlaisia johtohahmoja kuin valehtelevia, totuutta piiloittelevia ja rikollisia suojelevia ihmisiä niin kohta 100 vuotias Suomi hajoaa vielä ennen juhlapäivää.

Tämän hetkisen tiedon mukaan perussuomalaisten pieni joukko Halla-Ahon griminaalit eivät nauti kansalaisluottamusta ja valitsemalla johtoon huijareita annetaan kansalle kuva miten parhaiten etenet korkeille palleille. Epärehellisyydellä ja housunpunttia pitkin.

Suomi ja Suomalaiset ansaitsevat parempaa.

Pienelle vaihtoehtoliikkeelle onnea vaikeassa tilanteessa. Terho olisi takonut
maltillisesti uudistavaa politiikkaa perussuomalaisten puheenjohtajana.

Terveisin politiikkaan pettynyt Anne Sandberg



Edellä oleva teksti on lähetetty sekä Kymensanomiin että Heinäveden lehteen yleisönosastokirjoituksena. Tuon viikon takaisen Jyväskylän puoluekokouksen jäljiltä minun oli suorastaan pakko työstää kokemaani ulos kirjoittamisen keinoin. Olimme aivan tyrmistyneitä ja lähdimmekin sieltä pois jo kesken kokousta. Emmekä varmasti olleet ainoat.
 Tällä hetkellä olen itse saanut tilaa ympärille ja aikaa käsitellä tuota retkeä keskelle poliittista valtapeliä ja ties mitä salaliittoja. Ehkä kaikki selviää vielä parhain päin mutta tällä hetkellä poliittisella kentällä kuohuu.

Enää viikko Juhannukseen, suomalaiseen keski-kesän juhlaan. Suomi ja Suomalaisuus on nyt tällaisen kokemuksen jälkeen noussut entistä korkeammalle ja Suomen 100 vuotis juhlavuotena todellakin toivoisi yhteen puhaltamista sillä eikö politiikan ja päättäjien kuuluisi kuitenkin ajaa yhteistä tulevaisuutta, meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi, eikä suinkaan" verissä
 päin" tavoitella omaa etuaan, keinoja kaihtamatta?


"Oi maamme Suomi synnyinmaa soi sana kultainen, ei laaksoa ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien."

              Rauhallista Juhannusta toivoo Anne