Läpinäkyvää.

Miten rehellinen pystyt olemaan itsellesi? Kuinka hyvin pystyt elämään elämääsi olemalla oma itsesi vai pitääkö sinun esittää ja olla hiljaa, olla kuorissa johon et kuulu?
 Uskallatko ottaa sen riskin että menetät työn, asunnon, ihmiset, jos kuuntelet itseäsi ja elät kuten sinun oma sisäinen lapsesi opastaa?
Voitko aidosti kokea loukatuksi tulemisen ja näyttää sen? Voitko puuttua epäoikeudenmukaisuuteen? Voitko auttaa heitä jotka oikeasti sitä tarvitsevat?
Teetkö työtä sydämelläsi? Onko se läpinäkyvää, voitko mennä sanojesi taakse? Uskallatko?

Menneellä viikolla oli lapsen oikeuksien päivä.
Jokaisessa meissä asuu se lapsi, joka on kerran aloittanut elämän täynnä intoa ja uskoa hyvyyteen. Jotenkin matkan varrella tuon itseensä luottavan lapsen usko on rapissut monien vääryyksien ja epäoikeudenmukaisuuksien johdosta. On ollut sukupolvi joka luuli että kehumalla ylpistyy ja joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee. Valitettavasti tuon ajan opit näen vahvasti vieläkin ja niistä tuntuu olevan suorastaan mahdotonta päästä eroon, kasvaa vapaaksi. Tai jos joku uskalias on sille matkalle lähtenyt ja päässyt, niin voi olla varma että ympäristö yrittää "ampua alas" Mitä tuokin luulee itsestään?

Niin. On oppinut päästämään irti. On kasvanut itsekseen.
Kaikesta huolimatta.

Miten myönteisen palautteen antaminen voi olla niin vaikeata. Negatiivista tulee kyllä, helposti.
Silti olen sitä mieltä että en ole täällä miellyttämässä ihmisiä, joten suokaa anteeksi, joudun myös vastustamaan tarpeen tullen.
Johtotähtenä on epäoikeudenmukaisten tapojen karsiminen ja koska nyt toimin lasten ja nuorten kanssa niin katselen asiaa siitä vinkkelistä.

Ihmeekseni löysin itseni koulumaailmasta, vaikka olin vahvasti sitä mieltä etten kuulu sinne, koulutukseni on toisaalle. Kun kuitenkin itseni sieltä löysin niin aloin tarkkailla miltä kouluelämä nyt vaikuttaa?

Astuin 50 vuotta taaksepäin tämän päivän pienten koululaisten saappaisiin.
Paljon rohkeampia ainakin verraten omaan koulun aloitukseen aikanaan. Silti  luokasta löytyy myös niitä arkoja oppilaita, mutta vielä en ole niin säikkyä nähnyt mitä itse olin.
Nyt siitä arasta ujosta lettipäästä on kasvanut aikuinen, joka monien koettelemusten ja pettymysten kautta on onnistunut säilyttämään myös sisäisen lapsensa. Tuo ääni syvältä rinnasta ohjaa tekemisiäni ja aion kuunnella sitä edelleen.
Aion siis kyseenalaistaa ja puuttua epäkohtiin, aion puolustaa heikompia, aion puhua henkisestä väkivallasta mm.parisuhteessa ja terveydellisistä riskeistä mitä esimerkiksi tällä hetkellä muhii koulumaailmassa. Valitettavaa mutta totta.
Koulujen sisäilmaongelmat tulevat näkyviin myöhemmin lasten ja nuorten altistuessa ja se "pommi" pamahtaa käsiin jatkossa. Asiaan ei puututa vaan lakaistaan maton alle.
Onneksi kuulen myös viisaita vanhempia jotka tarttuvat asiaan. Sillä kun sisäilmaongelmille on herkistynyt se seuraa sinua loppu elämän.

Kaiken riskin uhallakin aion jatkaa läpinäkyvyyttä työssäni, olla se mitä olen ja kuunnella oma totuuttani.
Ihana huomata kuinka joka työyhteisöstä löytyy niitä, jotka uskaltavat olla omia persooniaan ja avoinna uudelle, kehittää itseään.

Voit todella olla se, joka sytyttää valon huoneeseen tullessaan.

Tähän loppuun Kaija Juurikkalan jostain kirjasta...." Kun kasvaa itsensä mittaiseksi saa rauhan."

Sytytellään toivon kynttilöitä pimeään, Anne:)

Terapiatyö

Eilen viestin tutulleni joka työskentelee taulujen parissa, " Oletko työpaikalla?" Vastaus tuli nopeaan "Juu täällä ollaan" laitoin edelleen "Hienoa, tuon yhden terapiatyön"......
Lähdin ajelemaan kaupunkiin.

Olin työstänyt tätä työtä jo pitkään. Kun aloittelin, ajatukseni oli saada kankaalle tunnelmaa ja tunnetta vaikeuksien keskellä. Ajattelin niitä hetkiä kun olen ollut merellä myrskyssä yksin koirani Leon kanssa. Kuinka pieni avomeriläiseni on suoriutunut vaikeassa tilanteessa, kovassa merenkäynnissä kun laineet ovat oikeasti jo veneen kokoon nähden melkoisia. Sateessa ja tuulessa. Vaahtopäiden joukossa painoimme eteenpäin sekä koirani että minä märkinä, mutta jatkoimme, koska sinne ei ollut jääminen. Usein sieltä selvittyäni kuulin rannanjätkiltä kuinka olivat nähneet, ajaneet ohitse ja kertoivat myöhemmin että aika kelissä ajelit, taisit kastua.

Tämä työni sai useamman kerroksen öljyväriä koska käsittelin useampaan otteeseen vaikeuksia. Tunteita mitä viha ja epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa. Katkeruus elämässä. Kun kohdellaan väärin.
 Tuossa työssäni voin nähdä monia kerroksia elämästä. Se ei välttämättä avaudu kenellekkään muulle kuin itselleni, mutta sepä onkin tehty avatakseni omaa itseäni, omaa sieluani.
 Ja kaiken surun ja synkkyyden takana koen silti voiman jossakin. Tämän terapiatyöni tummanpuhuvien värien keskellä on suuri aurinko, joka voimallaan kantaa kaiken yli. Aina pimeimmässäkin ajassa on voima joka kantaa. Tämän ajatuksen haluaisin nyt monen muistavan tänä Pyhäinpäivänä. Kuulen paljon huolia ja murheita. Ymmärtämättömyyttä ja vääryyttä. Ihmiset eivät tahdo jaksaa. Lisäksi taas olemme masentavassa marraskuussa. Sytytän monia kynttilöitä ja ajattelen läheisiä ja ystäviä, toivon pienen liekin lämmön kulkeutuvan heidän sydämeen, tuoden lohtua.

Jouduin pari viikkoa sitten käymään Kotkan keskussairaalan päivystyksessä tilanteessa, jollaiseen en kuvitellut joutuvani. Tuohon hetkeen, odottaessani lääkäriin pääsyä sattui silmiini jostakin lehdestä seuraava teksti....

Tervetuloa tunteet!

Ihmisenä oleminen on vierasmaja.
Joka aamu tulee uusi vieras
Ilo, masennus, ilkeys
äkillinen tietoisuudenhetki,
kaikki tulevat kuin odottamattomat vieraat.

Toivota tervetulleeksi
ja viihdytä niitä kaikkia!
Vaikka ne olisivat murheiden joukkio,
joka raastaa taloasi raivokkaasti
tyhjäksi huonekaluista,
kohtele jokaista vierasta kunnioittavasti
he voivat olla tyhjentämässä sinua
uutta iloa varten.

Synkkä ajatus, häpeä, kauna-
ota ne vastaan nauraen
ja kutsu ne sisään.
ole kiitollinen kaikista tulijoista
sillä niistä jokainen on lähetetty
oppaaksi tuonpuoleisesta.

                                        -Suufilainen mystikko
                                         ja runoilija Rumi -1200 l
                                         suom.Soili Takkala