lauantai 4. marraskuuta 2017

Terapiatyö

Eilen viestin tutulleni joka työskentelee taulujen parissa, " Oletko työpaikalla?" Vastaus tuli nopeaan "Juu täällä ollaan" laitoin edelleen "Hienoa, tuon yhden terapiatyön"......
Lähdin ajelemaan kaupunkiin.

Olin työstänyt tätä työtä jo pitkään. Kun aloittelin, ajatukseni oli saada kankaalle tunnelmaa ja tunnetta vaikeuksien keskellä. Ajattelin niitä hetkiä kun olen ollut merellä myrskyssä yksin koirani Leon kanssa. Kuinka pieni avomeriläiseni on suoriutunut vaikeassa tilanteessa, kovassa merenkäynnissä kun laineet ovat oikeasti jo veneen kokoon nähden melkoisia. Sateessa ja tuulessa. Vaahtopäiden joukossa painoimme eteenpäin sekä koirani että minä märkinä, mutta jatkoimme, koska sinne ei ollut jääminen. Usein sieltä selvittyäni kuulin rannanjätkiltä kuinka olivat nähneet, ajaneet ohitse ja kertoivat myöhemmin että aika kelissä ajelit, taisit kastua.

Tämä työni sai useamman kerroksen öljyväriä koska käsittelin useampaan otteeseen vaikeuksia. Tunteita mitä viha ja epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa. Katkeruus elämässä. Kun kohdellaan väärin.
 Tuossa työssäni voin nähdä monia kerroksia elämästä. Se ei välttämättä avaudu kenellekkään muulle kuin itselleni, mutta sepä onkin tehty avatakseni omaa itseäni, omaa sieluani.
 Ja kaiken surun ja synkkyyden takana koen silti voiman jossakin. Tämän terapiatyöni tummanpuhuvien värien keskellä on suuri aurinko, joka voimallaan kantaa kaiken yli. Aina pimeimmässäkin ajassa on voima joka kantaa. Tämän ajatuksen haluaisin nyt monen muistavan tänä Pyhäinpäivänä. Kuulen paljon huolia ja murheita. Ymmärtämättömyyttä ja vääryyttä. Ihmiset eivät tahdo jaksaa. Lisäksi taas olemme masentavassa marraskuussa. Sytytän monia kynttilöitä ja ajattelen läheisiä ja ystäviä, toivon pienen liekin lämmön kulkeutuvan heidän sydämeen, tuoden lohtua.

Jouduin pari viikkoa sitten käymään Kotkan keskussairaalan päivystyksessä tilanteessa, jollaiseen en kuvitellut joutuvani. Tuohon hetkeen, odottaessani lääkäriin pääsyä sattui silmiini jostakin lehdestä seuraava teksti....

Tervetuloa tunteet!

Ihmisenä oleminen on vierasmaja.
Joka aamu tulee uusi vieras
Ilo, masennus, ilkeys
äkillinen tietoisuudenhetki,
kaikki tulevat kuin odottamattomat vieraat.

Toivota tervetulleeksi
ja viihdytä niitä kaikkia!
Vaikka ne olisivat murheiden joukkio,
joka raastaa taloasi raivokkaasti
tyhjäksi huonekaluista,
kohtele jokaista vierasta kunnioittavasti
he voivat olla tyhjentämässä sinua
uutta iloa varten.

Synkkä ajatus, häpeä, kauna-
ota ne vastaan nauraen
ja kutsu ne sisään.
ole kiitollinen kaikista tulijoista
sillä niistä jokainen on lähetetty
oppaaksi tuonpuoleisesta.

                                        -Suufilainen mystikko
                                         ja runoilija Rumi -1200 l
                                         suom.Soili Takkala

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti