Kolme yötä jouluun on....

Tänä aamuna heräsin aikaisin tähän normi pimeään ja märältä näyttävään joulukuun aamuun.

Päässäni soi kuitenkin "en etsi valtaa loistoa en kaipaa kultaakaan, mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan."

Sytytin aamu kynttiläni , laitoin kuuseeni valot ja avasin positiivareiden joulukalenterin, luukku 21,
sieltä tuli lause "enkeli osaa lentää ja lintu ja kuka vaan kunhan on siivet sydämessä ja tuuleen uskaltaa." Niin se on. Eipä anneta kenenkään katkoa siipiämme ja uskoamme meihin itseemme ja parempaan maailmaan<3

Minulle tuli myös ajatus viime vuoden joulun ajasta. Silloin tein opiskelijana polun jouluun Santalahden luontopolun maisemissa. Ajatus oli saada ihmiset rauhoittumaan jouluun ja luonto jos mikä on siinä hyvä kumppani.

Nyt sytytin myös tuon tonttutytön punaisen lyhdyn tähän pöydälle viereeni ja ajattelin että miksipä en hakisi tonttutytön varusteita kellarista. Tuo iloinen hahmo sai vuosi sitten aikaan melkoista hauskuutta ja hyvää mieltä, ihan vain keppinsä kanssa tallustellen täällä lähitienoolla.
 Hyvää mieltä me kaikki tarvitsemme, jotta joulun turhan kovat paineet ja odotukset hiukan hellittäisi.

Lapsenmieli ja iloinen asenne olisi erinomainen lahja kenelle tahansa ja sitäpä toivonkin nyt tänä jouluna, katsellaan lapsen silmin mitä nähdään......


" En etsi valtaa, loistoa,
en kaipaa kultaakaan,
mä pyydän taivaan valoa
ja rauhaa päälle maan.
Se joulu suo, mi onnen tuo
ja mielet nostaa Luojan luo.
Ei valtaa eikä kultaakaan,¨
vaan rauhaa päälle maan.


Suo mulle maja rauhaisa
ja lasten joulupuu,
Jumalan sanan valoa,
joss`sieluin kirkastuu.
Tuo kotihin, jos pieneenkin,
nyt joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa
ja mieltä jaloa.



Luo köyhän niinkuin rikkahan
saa, joulu ihana!
Pimeytehen maailman
tuo taivaan valoa!
Sua halajan, sua odotan,
sä Herra maan ja taivahan!
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo
suloinen joulus tuo!"



Toivon sydämestäni lämmintä joulumieltä, aitoa joulun tunnelmaa ja onnellista tulevaa vuotta 2020 kaikille ystävilleni ja laheisille ja seuraajille.
 Tänä vuonna en postin sotkujen takia lähettänyt kortteja kuin osan tai vien itse henkilökohtaisesti koska oikeastaan pitkin vuotta olen kuullut että kortit menevät perille monen viikon päästä ja se ei kuulosta kovin mukavalta.

Kaikkia kuitenkin olen muistanut kuten aiempinakin vuosina ja toivon että lämpimät ajatukset tavoittavat ystäväni ja läheiseni kuin" tuulessa enkelin siivin".

Rauhallista joulun aikaa toivotellen Anne

Joulun odotusta

Pieni liekki

Pieni liekki tänään syttyy
talven synkkään pimeyteen.
Pieni liekki valon antaa,
toivon tuikkeen sydämeen.


Pieni liekki ympärilleen
hiljaa hehkuu lämpöä.
Pieni liekki meille kertoo:
Jumala on lähellä.


Pieni liekki viestin antaa:
Syntyy lapsi viaton.
Pieni liekki syttyy sinne,
missä Jeesus Kristus on.


Pieni liekki pimeydessä
nyt voi olla jokainen,
pieni liekki, joka kantaa
valon luokse kaikkien.


Säv.Pekka Simojoki
San. Anna-Mari Kaskinen


Sytytetään pieniä liekkejä itsellemme, toisillemme, jo edesmenneille ja muistetaan kuinka paljon hyvää olemme saaneet ja kokeneet yhdessä. Toivo jatkaa väsymätöntä matkaansa tässä pimeyden täyttämässsä ajassa joka joillekin tuntuu ylivoimaiselta. Pieni liekki tuo toivon.

Olimme ystäväni Eijan kanssa viime sunnuntaina ensimmäisenä adventtina Langinkosken keisarillisen majan kahvilassa, monien muiden kanssa, laulamassa kauniimpia joululauluja.
 Vuodesta toiseen tuo yhdessä laulaminen tuo hyvän joulun odotuksen  ja siitä on hyvä rauhallisin miettein jatkaa eteenpäin aina jonkin sävelmän soidessa mielessä.....

Rauhallista joulun odotusta ja kiitollisin mielin tulevaa kohti......Anne

Meri meditaatio

Kaksi päivää sitten pääsin lähtemään Tiiliruukin rannasta veneelläni MeriAnnella kohti ulappaa.

Jo edellisenä päivänä olimme ystäväni kanssa käyneet tarkistamassa koneen ja testailleet onko bernard suotuisalla tuulella. Mokoma osaa kiukutella liiankin hyvin. Keksimme keinon millä houkutella vanhus vauhtiin ja niimpä pystyin jo kuvittelemaan itseni laineilla.
Oli kuulemma luvattu sunnuntaille vielä parempaa keliä joten kaikki palat tuntuivat osuvan kohdalleen.

Varustus valmiina sunnuntai aamusta, vielä viime hetken hankinnat ruoka puoleen ja ennen klo 11.00 saavuin rantaan sovitusti ja Markku oli jo siellä.
 Hieno ilma kuin mikä, lähes tuuleton keli. Mikäpä on ollessa!
 Aloin rystäämään tavaraa, mitä on aina älyttömät määrät, koska avoveneessä ei pysty säilyttämään mitään - kaikki nyysitään.
Markku hoiti koneen lähtövalmiiksi ja ekalla nykäsyllä kuulin bernardin lähtevän puksuttamaan, jess!

Kamat paattiin ja köydet irti - täältä tullaan......

Se tunne kun pääsee lähtemään irti rannasta, on niin valloittavan vapaa että sitä ei pysty sanoilla kuvaamaan, sen tuntee sydämessään ja se on liikuttavan ihana, vapauttava, puhdistava.

Se tulee jo heti lähdettyäni suuntaamaan kohti ensimmäistä pientä siltaa. Nautiskelin täysin rinnoin tuosta tunteesta ja päästyäni Hirssun nurkille aloin jo laulelemaan omaa repertuaariani, bernard toki voittaa ihan mennen tullen äänen voimakkuudessa mutta se on ihan ok.

 Tämä on meidän tapamme olla yhtä meren kanssa ja meri suo minulle sen meditatiivisen kokemuksen jota jotkut kokevat vallan muissa piireissä.
 Jatkoimme rauhaisaa tahtia eteenpäin, kuvailin syksyisiä maisemia - kyllä on kaunista värimaailmaa rannoilla.
 Olen niin onnellinen että ehdin vielä ennenkuin myrskyt riipivät puut tyhjiksi tuosta väriloistosta.

 Hieno keli oli houkutellut muitakin merimiehiä liikkeelle ja kun viimein olimme lähellä Hietsua niin näin jo kaukaa sielläkin rannalla olevan useamman veneen. Kalastelijoita oli  heittelemässä.

 Rantauduin ja pian tuli Markkukin isolla veneellä ankkuriin. MeriAnnella maihin ja ensimmäinen tehtäväni oli viedä kynttilät koira poikieni Niken ja Leon hautakummulle. Risti oli pysynyt paikoillaan erinomaisesti vaikka muuten huomasimme että vesi oli ollut jo varsin ylhäällä. Hiekka oli aivan puhdasta ja tasaista. Kaikki edellisen kerran valkoposkihanhien jätökset olivat huuhtoutuneet mereen.

Raivattiin kummulta kasvillisuutta ja sytytettiin kahteen lyhtyyn tulet <3 Tervehdys vaan Nikke ja Leo, teitä muistellaan lämmöllä. Paljon on yhteisiä muistoja kummankin koiran kanssa saatu tällä luodolla, monia retkiä nautittu yhdessä, kiitos niistä <3

Kalastajan kanssa vaihdettiin muutama sananen, kalaa ei vielä tullut, kuulemma liian aikaista. Meinaa jäiden tuloon asti kalastella, hieno juttu!
 Me lähdettiin sytyttelemään nuotiota. Ulkona maistuu eväät aina hyvin. Nyt olin ottanut puut mukaan kun näin syksyisin sieltä ei enää kuivaa puuta löydä.

Harmikseni sain taas todeta että pressu jonka olin virittänyt "laavuksi" puuhun oli kelvannut jollekin, Ajatus oli jättäessäni sen sinne, että siinä on sateen suojaa muillekin retkeilijöille, mutta näin se menee.
Pressun alla oli myös puuta ja puinen lava ajatuksella että saan siitä tehtyä puita, noh, tämä on tätä.

Hyvää tuultani en antanut asian viedä, sää oli niin upea tähän aikaan vuodesta ja lämmin, että sai kerrospukeutumista vähän höllätä siellä nuotiolla tulistellessa.
 Olin ottanut rumpuni myös mukaan ja hyvin kumisi universaali rakkauden rumpuni Hietakarilla. Kuljeskelin rauhassa perulaisessa bonchossani ja huovutetussa tonttu hatussani ja miltei tunsin itseni tontuksi. Se on hyvä tapa heittäytyä välillä maahisten maailmaan, maaduttaa mukavasti tässä turhan hektisessä elämässä.

Voimaannuttava kokemus. Kyllä luonto osaa. Ja meri rauhoittaa. Sanoisin että kaikki luovan kehän elementit olivat läsnä : Tuli, vesi, maa, ilma , metalli ja puu. Kiinalaisittain.

Tämän puhdistautumis reissuni kirsikkana kakun päällä oli merivedessä dippaaminen + 5-6 asteen  lämmössä. Jos tuota nyt voi lämmöksi sanoa mutta virkistävää kyllä!



Ihmeellinen aamu

Laiva huutaa yössä.
Jossain valvotaan.
Joku tänään juuri
saapuu satamaan.

Yhden matka päättyy,
toinen vielä jää.
Hänet uuteen aamuun
valo herättää.

Ihmeellinen aamu!
Silmät availen.
Kiitostani hiljaa
tänään tavailen.

Kirjasta Myötätuulta matkallesi, Anna-Mari Kaskinen, Ari Laitinen


Tästä kesästä kiitollisena, väriloistoa syksyyn toivotellen Anne

Onnen apiloita

Ihana, ihana kesä on pian takana päin. Mutta koriin on kertynyt paljon hyviä muistoja ja sattumia joita ei tiennyt edes "tilanneen".Tai pyytäneen enkeleiltä ja Taivasjoukoilta.

Tällaisia mietteitä tuli vastaan tänä kesänä kun olin omaa intuitiotani kuunnellen varannut paikan kansan raamattuseuran akvarellikurssilta Lohjalta, Vivamosta.
 Kurssi tuli tietoisuuteeni sana-lehdestä, jonka sain käsiini aiemmin keväällä, kun olimme Kotkan kirkossa ystäväni Päivin kanssa kuuntelemassa Cospel Gentlemens konserttia.
 Konsertin jälkeen kirkon ovella jaettiin sana- lehtiä ja meidän kohdalla meni viimeiset lehdet.

 Konsertista haltioituneena liikuin varmaan pitkän aikaa "ylä ilmoissa", ja kun viimein palailin maan pinnalle, niin lueskelin lehteä ja silmiini sattui ilmoitus tästä akvarellikurssista.
 Vetäjänä taiteilija Ari Laitinen, jonka kauniita akvarelleja olin nähnyt kirjassa "Myötätuulta matkallesi," jonka taas Päivi oli minulle antanut lahjaksi viime vuonna syntymäpäivänäni.

 Johdatustako? Näin väitän.

Varatessani paikkaa kurssille, kuulin että 2 paikkaa jäljellä, joten asia oli sillä selvä.

Niinpä 22.7 lähdin ajelemaan kohti tuntematonta, mukana se mitä kuvittelin tarvitsevani viiden päivän kurssilla. Heti alkuun tuli selväksi että taiteilija Ari Laitinen on välitön, avoin ja nauttii työstään. Se näkyi ja tuntui kurssilla.
 Meitä oli 15 kurssilaista ja ensikertalaisia ei minun lisäksi ollut ehkä kuin yksi.
 Ari jakoi tietoaan ja taitoaan väsymättä, ja oli ilo seurata ihmistä joka ei nosta itseään muiden yläpuolelle vaikka taitoja on monella saralla.
 Lämmin, sydämestä tuleva kiitos Arille hienoista hetkistä ja monista viisaista sanoista ja ohjeista.

 Erityis kiitokset myös läheisimmille uusille ystävilleni, Anjalle ja Lainalle, jotka jakoivat ystävällisyyttään ja kannustivat tätä "keltanokkaa,"joka ei ollut osannut varautua kaikkeen. Uskomattoman ihania ihmisiä, sydämet puhdasta kultaa. Kaikkea hyvää teille<3

 Vivamo paikkana oli minulle aivan uusi kokemus, mutta täytyy todeta ensi metreistä lähtien, että todella positiivinen löytö, joten onnen apiloita alkoi karttumaan koppaan samoin tein.

Ensimmäinen kokemus Vivamon rannalla kun tutustuin saunaan ja uinti mahdollisuuksiin oli suorastaan pökerryttävän Taivaallinen.
 Yksin saunassa, ikkunasta avautuu näkymä tyynelle järvelle. Kun menen uimaan niin rantalavalta kuuluu tuttuja hengellisiä lauluja nuorien perheiden, isien, äitien ja lasten laulamana ja soittamana.

 Voinko parempaa aloitusta toivoa, tunnelma oli sanoin kuvaamaton. Uin hiljaa tyynessä järvessä ja nautin tuosta herkästä hetkestä. Elin täydellisessä hetkessä. Koin olevani etuoikeutettu, kiitollisena lähetin ajatuksia taivasta kohti.

Ari kertoi meille yhden pienen runon pätkän jonka oli tehnyt. Joku onnellisuus tutkija oli pyytänyt Arilta lupaa käyttä tätä runoa omissa jutuissaan. Kirjoitin sen ylös ja nyt laitan sen myös tähän....


Onniko löytyisi neliapilasta?

Onnenhan tuo kolmiapila vasta:

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa.

Pihanurmella siis kaikkialla

onnea on joka varpaan alla.

                                           -Ari Laitinen-


Kurssilla koin paljon valoa, lempeää valoa, joka loisti ihmisistä. Se menee niin luihin ja ytimiin saakka, saa sydämen laulamaan ja sielun kukkimaan. Kun kurssi loppui 26.7 niin seuraavana päivänä olisin nähnyt myös Anna-Mari Kaskisen ilmi elävänä jos olisi ollut mahdollisuus vielä jäädä. Vivamossa vietettiin silloin runon ja suven juhlaa. Ihailen Anna-Marin tekstejä paljon ja olen saanut monia kirjoja lahjaksi ystävältäni Päiviltä ja myös itse hankkinut.

Nyt tähän loppuun haluan kirjoittaa Vivamosta ostamani kirjasta "Lempeää valoa" yhden runoista joka mielestäni sopii hyvin tunnelmiin tällaisen uskomattoman hienon kurssi kokemuksen jälkeen. Tämän myötä kiitos kaikille kurssilaisille ja siunausta elämään.


" Valon ihmiset kulkevat täällä
vaatimattomuus viittana päällä,
tulevat murheisen tuttavaksi
sanovat sanan, toisinaan kaksi.
Eivät he syytä eivätkä soimaa.
Heissä on hyvyyden hiljaista voimaa.


Mistä se nousee? Kärsimyksestä,
jota ei moni kohdata kestä.
Heillä on rohkeus katsoa kohti
kipua, joka pimeään johti.
Heillä on vieraillut pelkojen peikko,
joka saa vahvankin olemaan heikko.
He voivat hiljaa tunnustaa sen nyt,
vaikka on maine ja kunnia mennyt.


Heillä on sydän lämmin ja avoin
ottamaan vastaan ystävän tavoin
sen, joka elämää yksin ei jaksa,
sen, jonka velkoja kukaan ei maksa.
Heille on aarteena jaettu taakka.
Huokaus kohoaa taivaaseen saakka:
Luoja luo valosi ihmisten teille.
Suo myötätunto myös lahjaksi meille.


                            Kirjasta Lempeää valoa, A-M Kaskineen, Minna Immonen


Kaikille lukijoilleni rohkeutta lempeän valon siivittämänä tulevan syksyn haasteisiin.
Vaikka vielä on kesää jäljellä, nautitaan hetkistä. Anne

WVN MeriAnne

Kesää kohti kuljetaan vakaasti. Heti Pääsiäisen jälkeen pääsin aukomaan pressuja ja sieltä tuli esiin jo 11 vuotta minua uskollisesti palvellut vanha fiskari. Oli selvinnyt talvesta erinomaisesti ja siitä kiitos myös ystävälleni joka oli rakentanut hyvän , tukevan "tallin" MeriAnnelle. Mikäs oli lökötellä pitkä kylmä aika siellä pressun uumenissa, kiitos Markulle.

Aloittelin touhut siis 23.4 ja ilmathan suosivat minua todella hyvin! Niinkin hyvin että aloin jo pelätä että veneeni kuivuu liikaa tuossa vaiheessa.
 Normikuviot kunnostuksessa kuten aiempinakin vuosina. Nyt otin partaat aika paljaiksi ja muuten katsoin lakkauksen miten oli tilanne ja sen mukaan toimittiin. Sisäpuolelle kyllästeeksi pellavaöljyä ja 5% sinkkinaftenaattia ja tällä kertaa myös hieman erikoistervaa, joka tuo sitä paljon kaivattua tervantuoksua. Ja siinä kohtaa löytyy aina haikeita entisajan tuumailijoita, jotka muistavat kuinka ennen näitä veneitä näkyi rannoilla paljonkin.

 Tervantuoksu nostaa muistoja mieleen ja jo sen takia tykkään tästä touhusta. Paljon kuulen myös kehuja veneestäni ja onhan se mukava tunne, ihan kutkuttaa sydämessä.
Tällä kertaa kunnostuksessa meni kuusi päivää ja 28.4 sunnuntaina kirjoitin allakkaan: MeriAnne valmis.
 Maanantaina sitten sain taas apuja Markulta ja MeriAnne pääsi Tiiliruukkiin omalle tutuksi tulleelle paikalleen. Kaikki hyvin, kesä tulkoon!

Veneen keulassa lukee WVN MeriAnne. Aikanaan isäni tekemällä sapluunalla olen sen siihen tuputtanut. Tänäkin keväänä sain kertoa mitä nuo kirjaimet WVN tarkoittavat.
 Sain itselleni Belgialaiselta merenkävijältä Christianilta lisänimen :Wimmatun venenainen.
 Christian seuraili touhuani tuolla rannassa monien vuosien ajan ja meistä tuli hyvät ystävät myös hänen kanssaan.
 Christian oli hyvin mukava mies ja kunnosti joka kevät omansa, pienen meriläisen, sekä myös veljensä purjeveneen, joka sitten oli valmiina kun veljensä saapui kesälomalle suomeen.
 Meillä oli samassa laiturissa veneet ja useasti tarinoimme veneistä ja kaikenlaisista propleemista mitä milloinkin näissä vanhoissa koneissa nyt ilmenee. Christian lainaili minulle työkaluja mitä tarvitsin kun laiturilla duunailtiin. Ihan on kova ikävä häntäkin. Mutta uskon että edesmenneet meihin vaikuttaa ja omalla erikoisella tavallaan auttaa jo ylhäältä käsin ja hengellään. Se on lohduttavaa.

Päivi ystäväni antamasta kirjasta taas tähän loppuun sopiva runo.....

Meri kätkee kyyneleet


Meri kätkee kyyneleet

kaikki itkut vaienneet

lempeästi syvyyteen,

hellyyteen ja hyvyyteen.



Kaikki kyynelpisarat

suureen syliin sulavat.

Mitään ei se patoa,

yksikään ei katoa.



Meri hiljaa huminoi,

lohdutuksen sävel soi,

laulu ikiaikainen,

syvyyksien syvyyden.


Anna-mari Kaskinen -  Ari Laitinen   Myötätuulta matkallesi


Kaunista veneilykesää ja hyviä tuulia kaikille merimiehille ja naisille toivoo Anne :)

Haltija Metsätähti

Haltija Metsätähti syntyi reilut 58 vuotta sitten, talven keskellä.
 Ehkä siitä sai värityksekseen valkoisen kuin lumi.

 Haltijan perhe asui saaressa ja" tämä esikkokasveihin kuuluva, matala, leveälehtinen, kookas- ja valkokukkainen monivuotisruoho kuuluu suomen alkuperäisiin ja yleisimpiin metsäkasveihin ja kasvaa kautta maan, aina pohjoisinta lappia myöten."


Vaikka Haltija Metsätähti syntyi saareen " tiedetään kasvupaikkojen olevan erityisesti tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät, mutta yhtä hyvin se viihtyy myös korvissa, letoilla, metsäniityillä, pientareilla ja tunturikankailla.
Metsätähti levittäytyy tehokkaasti jopa toista metriä pitkien maarönsyjensä avulla.
Kasvullinen lisääntyminen onkin tarpeen, sillä kasvi tuottaa siemeniä varsin heikosti.
Sato jää jopa suotuisilla paikoilla vain muutamaan siemeneen neliömetrillä; huonoilla tai hallanaroilla paikoilla siemenet jäävät yleensä kokonaan kehitymättä."


Haltija Metsäntähti syntyi myös esikoisena tähän saaressa asuvaan työläisperheeseen. Sukua sekä äidin että isän puolelta asusti saaressa. He kaikki olivat siis myös alkuperäisiä saarelaisia.

Haltija Metsätähti kulkee tuulen mukana, tuulien teitä.
 Saarelaisuus on juurtunut  tähän sitkeään esikkoon hyvin vahvasti, syvälle sielun sopukoihin.
 Tuo piirre on auttanut häntä elämän merillä useammin kuin koskaan olisi voinnut kuvitella.

Haltijan voit nähdä merellä, nauttimassa veneessään. Rannoilla, istumassa yksin hiekassa, kokien yhteyden meren kanssa. Tulilla, rummuttamassa rumpuaan, korkeilla kallioilla, aavoilla, tuntureilla , järvillä.
Myös haltija Metsätähti levittäytyy laajalle kuin nimikko kukkansa.

Haltijalle on sitten aikojen saatossa selvinnyt että hänen tehtävänsä on tuoda valoa, iloa ja rakkautta maailmaan, missä sitten liikkuukaan.
 Hän kuljettaa sydämessään toivoa. Toivoa paremmasta. Ajasta jolloin ihmiset ymmärtävät elää niin etteivät kilpaile keskenään, vaan antavat toisilleen tilaa, rauhaa ja rakkautta.
 Ymmärtävät että luonto on osa ihmistä ja auttaa meitä, kunhan huolehdimme siitä.

Haltija Metsätähti johdattaa meitä lähemmä luontoa jotta saisimme mahdollisuuden päästä tuohon yhteyteen - luonnon turvalliseen syleilyyn.



" Katso kukkaa jonka terälehdet aamuun aukeaa,
katso maata, joka kimmeltävän kastepeitteen saa,
katso puuta , josta linnunlaulu helkkyvästi soi,
katso luontoa ja huomaa, että luojan luomaa parantaa ei voi."

Markku Aron albumista maan valitus 1975

Erittäin ajankohtainen tässä ajassa kun luontoyhteys on monelta kateissa. Valitettavasti.


Haltija Metsätähti oli cursorin elokuva matkailuhankkeen rooliopaskoulutuksessa. Harmi että aika ei riittänyt Metsätähden esittäytyä koska ihmisillä on kiire. Se on myrkkyä Haltija Metsätähdelle.

Hän esittäytyy sitten myöhemmin, seikkailut jatkuvat......



Toivoa tulevaan toivottelee Haltija Metsätähti



Muita nimiä Metsätähdelle löytyy iltatähti, aamutähti, tähtikukkanen, routavuokko ja valkovuokko.

 Kirjassa kotimaan luonnonkasvit, wsoy

Hymyillen

"Hymyile kaikille ja kaikkialla , et voi koskaan tietää, kuinka paljon se voi jolle kulle merkitä."

Tästäpä lähtee ensimmäinen keväinen blogi päivitys liikkeelle.

Olin merkannut itselleni allakkaan kaupunkilehti Ankkurista bongaamani pienen ilmoituksen että tiistaina 2.4. laulellaan Vellamossa kevätlauluja.
 Kun tuo päivä läheni ja sitten saapui, olin mielestäni kiireinen aamulla, ja ajattelin että näinköhän tässä ehtii paikalle. No päätin yrittää ja ehdin hyvissä ajoin, koska odottelimmekin porukkaa vielä jonkun tovin. Lauluille oli varattu tila alhaalta puuveneiden keskeltä - johdatustako? Näin uskon.

Huomasin istuvani muistikerhon porukassa ja onneksi minua ei ajettu ulos, ilmoituksessa ei rajattu ketä lauluihin voi saapua, tilaisuus oli vapaa kaikille.
 Yleensä kun minulle tulee tunne jostain mitä haluan tehdä, niin uskon jo tuohon tunteeseen. Niin nytkin. Ja kannatti.

Pirjo Romppanen siellä odotti veneiden keskellä kitaransa kanssa porukkaa ja siitäpä luontevasti alkoi laulut kulkemaan. Tuo hyväntuulinen joukko ja laulut veivät mukanaan ja huomasin kuinka ilo tarttui ja hymy nousi huulille. Pirjo esitti myös omaa tuotantoaan ja hänen sanoittamissaan lauluissa on hyvin paljon samankaltaista ajatusta minkä voin helposti mieltää. Ja lauluja jotka valavat uskoa tähän joskus hankalaankin tarpomiseen. Kevät tuli todella päälle, hyvällä tavalla. Kiitos siitä koko porukalle!

Tästäpä lähti käyntiin omalla kohdallani jatkoa. Laulaminen liittyi minulla Heinäveteen ja kuorotouhuihin ja yhteislauluun. Liekö tämä Vellamon tilaisuus rakensi sillan mielessäni ja aloin hahmotella retkeä Heinävedelle.
 Sähköpostiini tuli sopivasti ammattiliiton kevätkokous ilmoitus, joka sekin tässä tapauksessa on Heinävedellä. Nyt näytti vahvasti siltä että minulla on asiaa sinne suuntaan ja aloinkin järjestellä matkaa jo mielessäni. Kevät saa kummasti ihmiseen liikettä, huomaan.

Tämän puolentoista vuoden aikana mitä olen nyt täällä rannikolla viettänyt, olen kuullut paljon toivomuksia siitä että tulisin käymään savossa, tapaamassa tuttuja. En ole voinut luvata mitään monestakin syystä. Nyt kuitenkin itselleni tuli vahva tunne että on aika. Toimeen siis.

Täytyypä lähteä kaivelemaan retkivarustusta kellarista jotta saa tarvittavan survival- varustuksen kuntoon.

" Usko on avara maisema,
joka aukeaa korkealta kalliolta
kaikkiin ilmansuuntiin.
 Usko on tuuli, joka puhaltaa sinut liikkeelle
yhä uudestaan,
paikkoihin, joista et ole osannut edes unelmoida,
maailmoihin joihin tällä hetkellä
et luulisi koskaan joutuvasi,
luo ihmisten joihin et arvaisi koskaan tutustuvasi.
Usko on ääni, joka kuiskaa
määrätietoisesti : Lähde matkaan!"

Kiitos ystävälleni Päiville näistä sanoista jotka hän oli kirjoittanut kirjaan Sydämen voima, Baptist De Pape, sain kirjan syntymäpäivänäni.

Tämän kevät blogini loppuun haluan vielä "Hymy" biisin sanoilla toivottaa kaikille seuraajille uskoa ja toivoa paremmasta.....

" Kun pilvi taivaan peittää
varjoja maahan heittää
niin valittain , kuljet tietäsi vain
hymyn suo silloin pilvet poistaa
auringon lailla loistaa
niin onnen arkinenkin tie
sun vie
syömmessä murhe musta
kaipaat sä lohdutusta
vaan löydä et
vaikka ain etsinet
hymyillen
voit myös murheen kantaa
auringon loistaa antaa
yön jälkeen loistaa jälleen voi
taas aamun koi."


Aurinkoista, voimaannuttavaa kevättä ihmiset <3 toivoo Anne

Surussa

                                       KAARISILTA


Ja Jumala sanoi : " Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.

Tee silta ylitse syvyyden, tee kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."

Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
Ja Jumala sanoi: Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
Pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.

Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi kun kaarisiltaa teet :
ei mikään kimalla kauniimmin kuin
puhtaat kyyneleet ".

                                                   Aale Tynni


Surussa oikeita sanoja on vaikea löytää.....

Surussa myötäeläen, Anne

Onnellisuus opas

Eilen meni umpeen hakuaika onnellisuus oppaaksi. Mikä ihmeen onnellisuus opas?

Opiskelukaverini Zhanna vinkkasi minulle tästä Visit Finlandin etsinnästä onnellisuus oppaista.
 Eli etsitään suomalaisia tavallisia ihmisiä elämään ja opastamaan suomalaisuuteen tai siihen mistä suomalainen onnellisuus syntyy?
 Tehdään siis yhdessä turistien kanssa niitä asioita, mitä kukin nyt tekee, ja saa siitä iloa ja voimaa. Ollaan sitten metsässä, marjassa, sienessä, tai merellä, järvellä, vietetään mökkielämää tms.
 Tässä ei siis etsitä koulutettuja oppaita, vaan kuka tahansa olisi käynyt, kun vain kokee haluavansa jakaa aikaa vieraiden kanssa.

Tuo suomalainen onnellisuus onkin mielenkiintoinen asia. Koska olemme siis maailman onnellisimpien ihmisten maineessa. Sitäpä ei äkkiseltään uskoisi.
Aika monet nimittäin mittaavat onnellisuutensa materian ja omaisuuden kautta. Todella iso osa ihmisiä. Suoritustensa kautta. Jotain pitää näkyä ja olla että voit näyttää että olet onnellinen.

Todellinen onnellisuus tulee ihan muualta. Ja onnekseni minulla on myös niitä ihmisiä jotka näkevät ja kokevat asiat samalla tavalla. Tai samaan suuntaan.

Paljon kuitenkin joutuu vielä perustelemaan ajatuksiaan ja selittelemään kuten tässä ihan muutama päivä sitten opinahjossani. Kysymys oli rauhallisesta kävelyretkestä.

 Niin se on ihmeellistä että sekään ei ole kaikille selvää. Kulkea polulla, metsässä rauhallisesti. Katsella kuunnella, olla luonnossa, ilman selityksia mutta viihtyä. Liian yksinkertaistako?

No, niin tai näin mutta onnekseni olen oppinut saamaan omat onnen hetkeni tästä ihan läheltä. Läheltä omasta elämästä ja nautin siitä suunnattomasti. Se onnellisuus kumpuaa suoraan sydämestä ja monesti vaan nostan käteni levälleen kohti taivasta ja kiitän tästä tunteesta mikä täyttää minut.

Viime lauantaina sain taas olla pienen aurinkoisen Seljan kanssa ja jälleen kävi niin että tytön nukahdettua syliini kiikkutuolissa, olin niin onnellinen ja kiitollinen tästä pienestä rakkaasta että kyyneleet valuivat pitkin poskia, kiitollisuudesta siitä mikä ihana aarre meille on tullut.
Mielestäni tämä on sellaista onnea jota ei mikään voi korvata<3

Toivon todella ihmisten ymmärtävän elämässä niitä asioita jotka olemme saaneet lahjaksi ja arvostavan niitä myös. Sen tuntee sisimmässään milloin on niin suuren äärellä että voi vain kiittää.


" Minulle merkitsee jotain
vain kulkeminen poluilla,
joilla on sydän

millä hyvänsä polulla,
jolla on sydän.

Siellä kuljen ja
ainoa tärkeä haaste
on yltää se päästä päähän.

Ja siellä kuljen katsellen,
katsellen henkeä pidättäen."

                                         - Tietäjä Don Juan Castanede -


Onnellista ystävänpäivää 14.2.2019

" Kun istun kanssasi
tässä rannalla

ja aurinko lipuu
horisontin taakse

heittää laineille
väräjävän sillan

ja luomakunta
kuin henkeään pidättäen

ja kaikki kauneus
ja rauha tässä hetkessä -

haluan kohdata jonkun
ihmistä suuremman

jota kiittää. "

Toiselta planeetalta

Tänä aamuna oli täydellinen kuun pimennys.
Olin kyllä hereillä ja tähysin taivaalle mutta kaikki oli yhtä pimennystä. Harmaana koko taivas.

Mietin mielessäni "olisinpa nyt jossain luonnossa".

Mieleni oli kuitenkin kevyt ja päässäni soi Kotkan komediapäiviltä biisi, joka sai hymyn huulille.
 Heti aamusta. Eikä väsyttänyt yhtään.
 Kuulin myös rumpuni kumahtavan seinällä - se tekee niin joskus.

Kirjoittelin rauhassa tuttuun tapaan päiväkirjaani ja ajattelin taas kerran kuinka koen olevani kuin toiselta planeetalta.
 Miehet Marsista ja naiset Venuksesta?

 Sitten on vielä se suuri joukko jotka haahuilevat täällä kuin etsien omaa väkeään. Sitä porukkaa joka ymmärtäisi että kaikkea ei vaan voi lokeroida. Tuntuu että oma planeetta on, mutta sinne vielä etsitään porukkaa......

Kun sitten sain itseni ihan oikeasti ylös sängystä niin aloittelin kirjoittelemaan koneella.
 Tällä kertaa hakemusta kuntarekryn kautta.

 Aamu päivällä sitten tuli puhelu - vieras numero mutta kun vastasin, niin tuttu lupsakka äänihän sieltä moikkaili. Eräs varsin tuttu mies Heinävedeltä kyseli tonttutytön tarinoita.
 Tämä puhelu sai uskoni palaamaan. Universumi toimii. Olen ollut sellaisessa puristuksessa että ei tosikaan ja tämä puhelu kertoi minulle sen, että enkeleitä on. Oikeasti.
 Ja se, että teet hyvää ihmisille vaikka he eivät sitä ymmärtäisikään, tulee väistämättä sinulle joskus takaisin. Tämä puhelu oli juuri sellainen ja lähetän suunnattoman suuret kiitokset ja suoraan sydämestä. Palautit uskon siihen että hyvää kannattaa tehdä. Kiitos <3
 Ja me kuullaan varmasti vielä näistä suunnitelmista sillä Taivasvoimat on nyt mukana.

Sain tässä lähiaikoina lahjaksi sormuksen, jonka kolme kirkasta kiveä merkitsee mennyt, tämä hetki ja tuleva.
Laitoin sormuksen vasempaan nimettömään ja koska se on myös magneettisormus ajattelen niin että se tuo apua tuohon liittojen välisiin suhteisiin ja liikuttaa niitä energioita paremmin.

Sillä miehet on niin Marsista ja naiset Venuksesta, vai onko?


" Kaunis maa on jossain
se maa on toiveiden

ja sen löydän kerran
sun kanssas kulkien

ja kun löydämme sen toivon
sun jäävän luoksein mun

enhän löydä ketään vertaistasi sun.


Koittaa aika onnen
niin aina kerrotaan

sinä kuulut mulle
nyt näin ja ainiaan

vaikka etsisin mä kauan
ja kautta maailman

en mä löytäis ketään vertaistasi sun.


Nyt on matkaa paljon
siis luokseni jää
sä voit tietäni pitkää keventää

Vaikka rikkautta saisin
mä välittäisi en

menettää sen mä voisin
ja olla iloinen

mutta sun jos menettäisin
en tietäis mitä teen

kun en löytäis ketään vertaistasi sun."


Laulajaa en muista mutta tässä yhdistyy se usko ja toivo että se on jossain <3


Tähän loppuun näin uuteen vuoteen kirjoitan vuonna 2012 isälleni syntymäpäivänään antamani kortin, jonka teksti sopii meille aika monelle....

Viisautta ei ole se, että teet kaiken oikein, vaan se, että annat itsellesi anteeksi."

- Katri-Helenan pojan viesti äidilleen -

Ollaan armeliaita itsellemme. Viisautta vuoteen 2019 toivoo Anne