Ystävänpäivänä 2020

Sytytin kaksi tuohusta tähän pöydälle.
 Ostin myös eilen uuden tuoreen tulppaanikimpun tälle päivälle.
 Kukat ympäröivät minua muutenkin, rakastan kasveja ja niitä minulla on koti täynnä.
 Kutsunkin niitä ystävikseni koska kasvithan elävät ja niistä on huolehdittava.
 Tällä hetkellä kukassa on perhosorkidea tässä pöydällä ja toinen aivan valkea orkidea on pitänyt yhtä ainoaa kukkaan jo pitkään. Se on ensimmäinen orkidea jonka sain uudestaan kukkimaan.
Niinikään keltainen kevätesikko tuo piristystä.

Eilen sytyttelin useaan otteeseen tuohuksia lapsen lapseni Seljan kanssa täällä keittiössä.
 Kun kävimme syömään niin sytytimme kynttilät ja Seljasta oli kivaa puhaltaa ne kun ruoka oli syöty. Yhdessä maman kanssa puhalsimme tuohukset sammuksiin.Pieni savuvana nousi kohti kattoa tytön katseen seuratessa sitä. Oli mahdottoman mukavaa taas viettää aikaa tämän pikku kullan kanssa ja nähdä tuo kirkkaus lapsen silmissä. Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä.
 Saan katsella tätä maailmaa yhdessä alle 2 vuotiaan Seljan silmin ja olen valtavan kiitollinen tästä pienelle kullalle<3

Eilen löytyi myös vanhojen postikorttien seasta ystäväni Merjan kortti vuodelta 2011 ja näiden ajatusten myötä toivottelen seuraajilleni ja lukijoille onnea ja iloa tänään ystävänpäivänä....



" Olkoon tämä yksi niistä päivistä.....

....jolloin teemme uusia oivalluksia,

....jolloin silmämme aukeavat,

....jolloin puhkeamme ylistykseen,

....olkoon tämä yksi niistä päivistä

jolloin aloitamme alusta,

ja tunnemme näkevämme

universumin ääriin. "

Valo elvyttää

Tänään tuo harvinainen vieras tervehtii myös täällä kotini nurkilla iloisesti välkkyen, avatessani verhot aamulla. Hyvin nukuttu yö ja vastassa aurinko! Voinko parempaa toivoa.

Tämä talvi on ollut monen mielestä harvinaisen synkkä, harmaa,märkä ja tylsä. Aiheuttaa kovasti väsymystä ja mielipahaa, masennusta. Siksi ilolla toivottaa vastaan tämän aamun ja päivän loistavan kaverin, auringon. Tervetuloa!

Minulla on ollut viime vuoden loppu sekä tämän vuoden ensimmäinen kuukausi varsin vauhdikasta. Viime vuoden lopulla pääsin tules-kuntoutukseen Imatralle ja siitä alkoi taas hyvin mukava ja vaihtelua tuova jakso elämääni.
 Ensimmäinen kartoittava jakso jo näytti suuntaa mihin ollaan matkalla ja meillä oli oikein loistava porukka ja ryhmähenki sen sisällä, joten mikäpä on tehdessä suunnitelmia ja jakaa kokemuksia yhdessä.
 Jokainen tietenkin itse vastaa omasta toiminnastaan ja kuinka mihinkin tavioitteeseen sitoutuu, mutta näytti vahvasti siltä että porukka oli tosissaan ja päätti tehdä kuka minkäkin kokoisen remontin elämäntavoissaan. Hienoa!

Alku vuodesta taas sain syntymäpäivieni kunniaksi parikin erikoista lahjaa ja hemmottelua joten suuret kiitokset niistä. Kannattaa vanheta näköjään jos se tuo tullessaan lomaa ja aurinkoa:)

Nyt auringosta kyllästettynä ja piristyneenä sitten aloitin tämän oman remontin itseni kanssa.
 Siihen liittyy paljon asioita ja prosessi on ollut käynnissä jo useamman kuukauden.
 Nyt on tullut sellainen ajatus  että nyt teen kaiken voitavani itseni eteen.
 Olen päässyt monenmoisiin tutkimuksiin ja vielä on joitakin jäljellä ja tuloksia odotellaan.
Tärkein asia on tapahtunut sisällä. Muutama aamu sitten herätessäni huomasin jonkin painavan siirtyneen pois minusta ja päätin että nyt otan oman itseni käsittelyyn.
 En voi tehdä asioita muiden puolesta , voin vain toivoa että asiat loksahtelee paikoilleen hyvällä tavalla myös muilla.
 Takana on ollut paljon vaikeita juttuja, mutta niitä raahaamalla mukana en etene. Joten nyt keskityn minuun.
 Muutamia keskeneräisiä asioita on vielä tälle keväälle ja ne aion selättää. Saattaa erinäisiä projekteja loppuun....

Tähän sopii Kaija Koon uusin sinkku....

Onnellinen loppu

Minä olen vuosia harhaillut
irti yksin tuulissa leijunut
Luulin, tää tunne ei oo mulle kuuluvaa
Kohtaloita monta oon kohdannut
Mut rikottu on ja mä oon rikkonut
Mut niitäkään en enää lähtis
muuttamaan


Ei huono onni kai oo päättymätön tie
Se johtaa aina jonnekin

Vasta kun sä tulit minun tarinaan
On jokaisella sivullani tarkoitus
Sä saat mut luottamaan
Että luet mut loppuun
Mun koko sydän sinut tähän haluaa
Olet minun peloilleni karkoitus
Sä saat mut uskomaan
Onnelliseen loppuun


Sä oot minun kartta ja kompassi
Eksyn jos et jää siihen viereeni
En uskonut et enää näin tarvita voi
Mä en aio virheitä piilottaa
Kun sä niistä teet jotain suurempaa
Ei kipu hukkaan mee, se minut tähän
toi


Ei huono onni kai oo päättymätön tie
Se johtaa aina jonnekin


Illuusiotako?

Selvinnee elämällä.  Aurinkoisia päiviä, hyvää mieltä toivotellen Anne:)