torstai 6. helmikuuta 2020
Valo elvyttää
Tänään tuo harvinainen vieras tervehtii myös täällä kotini nurkilla iloisesti välkkyen, avatessani verhot aamulla. Hyvin nukuttu yö ja vastassa aurinko! Voinko parempaa toivoa.
Tämä talvi on ollut monen mielestä harvinaisen synkkä, harmaa,märkä ja tylsä. Aiheuttaa kovasti väsymystä ja mielipahaa, masennusta. Siksi ilolla toivottaa vastaan tämän aamun ja päivän loistavan kaverin, auringon. Tervetuloa!
Minulla on ollut viime vuoden loppu sekä tämän vuoden ensimmäinen kuukausi varsin vauhdikasta. Viime vuoden lopulla pääsin tules-kuntoutukseen Imatralle ja siitä alkoi taas hyvin mukava ja vaihtelua tuova jakso elämääni.
Ensimmäinen kartoittava jakso jo näytti suuntaa mihin ollaan matkalla ja meillä oli oikein loistava porukka ja ryhmähenki sen sisällä, joten mikäpä on tehdessä suunnitelmia ja jakaa kokemuksia yhdessä.
Jokainen tietenkin itse vastaa omasta toiminnastaan ja kuinka mihinkin tavioitteeseen sitoutuu, mutta näytti vahvasti siltä että porukka oli tosissaan ja päätti tehdä kuka minkäkin kokoisen remontin elämäntavoissaan. Hienoa!
Alku vuodesta taas sain syntymäpäivieni kunniaksi parikin erikoista lahjaa ja hemmottelua joten suuret kiitokset niistä. Kannattaa vanheta näköjään jos se tuo tullessaan lomaa ja aurinkoa:)
Nyt auringosta kyllästettynä ja piristyneenä sitten aloitin tämän oman remontin itseni kanssa.
Siihen liittyy paljon asioita ja prosessi on ollut käynnissä jo useamman kuukauden.
Nyt on tullut sellainen ajatus että nyt teen kaiken voitavani itseni eteen.
Olen päässyt monenmoisiin tutkimuksiin ja vielä on joitakin jäljellä ja tuloksia odotellaan.
Tärkein asia on tapahtunut sisällä. Muutama aamu sitten herätessäni huomasin jonkin painavan siirtyneen pois minusta ja päätin että nyt otan oman itseni käsittelyyn.
En voi tehdä asioita muiden puolesta , voin vain toivoa että asiat loksahtelee paikoilleen hyvällä tavalla myös muilla.
Takana on ollut paljon vaikeita juttuja, mutta niitä raahaamalla mukana en etene. Joten nyt keskityn minuun.
Muutamia keskeneräisiä asioita on vielä tälle keväälle ja ne aion selättää. Saattaa erinäisiä projekteja loppuun....
Tähän sopii Kaija Koon uusin sinkku....
Onnellinen loppu
Minä olen vuosia harhaillut
irti yksin tuulissa leijunut
Luulin, tää tunne ei oo mulle kuuluvaa
Kohtaloita monta oon kohdannut
Mut rikottu on ja mä oon rikkonut
Mut niitäkään en enää lähtis
muuttamaan
Ei huono onni kai oo päättymätön tie
Se johtaa aina jonnekin
Vasta kun sä tulit minun tarinaan
On jokaisella sivullani tarkoitus
Sä saat mut luottamaan
Että luet mut loppuun
Mun koko sydän sinut tähän haluaa
Olet minun peloilleni karkoitus
Sä saat mut uskomaan
Onnelliseen loppuun
Sä oot minun kartta ja kompassi
Eksyn jos et jää siihen viereeni
En uskonut et enää näin tarvita voi
Mä en aio virheitä piilottaa
Kun sä niistä teet jotain suurempaa
Ei kipu hukkaan mee, se minut tähän
toi
Ei huono onni kai oo päättymätön tie
Se johtaa aina jonnekin
Illuusiotako?
Selvinnee elämällä. Aurinkoisia päiviä, hyvää mieltä toivotellen Anne:)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti