Talven pimeään loistaa valot. Parvekkeella kuin tähtinen taivas.
Sitä ihailen istuessani isäni vanhassa kiikkutuolissa, joka onneksi päätyi minulle.
Tässä tuolissa olen lapsenlapseni Seljan kanssa kiikutellut lähes kolme vuotta ja edelleen Selja haluaa maman syliin kuuntelemaan unilauluja vaikka tuskin kunnolla mahdumme kiikuttelemaan tytön kasvettua "isoksi tytöksi". Näin me luomme muistoja yhdessä, kuten itsekin muistan isovanhempieni kanssa vietetyistä hetkistä lapsena.
Tänä jouluna Selja ymmärtää taas paljon enemmän joulustakin kuin vuosi sitten. Saan Seljan ja omiani tänne joulupäivänä ja yhdessäolon juhlaa ja tärkeyttä haluankin opettaa.
Jouluaattona olemme siskontyttöni kanssa yhdessä ja käymme haudoilla joka on muodostunut meille yhteiseksi tärkeäksi asiaksi, siellä mieli rauhoittuu. Aina, ei ainoastaan jouluna. Jouluna kuitenkin tuo valtavan kaunis valomeri pimeässä tuo erityisen hyvän mielen.
Illalla sitten joulusaunaan. Onnen hetkiä.
" Mitä ihminen
oikeastaan antaa toiselle
ihmiselle? Hän antaa osan
itseään, jotakin siitä mikä
on hänelle arvokkainta,
osan ominta elämäänsä.
...Hän ei anna, jotta hän
saisi jotakin vastalahjaksi,
antaminen on itsessään
korkeinta iloa."
- Erich Fromm -
Haluan tähän loppuun jakaa ystäväni Lauran ja hänen perheensä minulle antamasta lahjasta ja kortista saamani kauniin tekstin....tämän myötä toivon jokaisen pääsevän rauhoittumaan tulevaan aattoon ja jouluun....se on aivan pian käsillä....
"Himmenee aattoilta, tähtien hopeasilta kimaltaa yllä maan.
Hiljenee ihmistalot, lämpöiset jouluvalot syttyvät ikkunaan.
Kaikuvat kirkkojen kellot, lumiset tiet ja pellot ääneti odottaa.
Jälleen ihminen siellä, lapsuuden juhlamiellä jouluhun taivaltaa."
Rauhaisaa joulun aikaa, kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää tulevaa vuotta 2021
toivotellen Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti