Harmoniaa

 

- Maanantaina 27 syyskuuta kaunis seesteinen aamu. Oli hyvä päivä lähteä merelle kohti voimasaartamme. Meri tyyntyi taas katariinanniemen kohdalla kuten tänä kesänä on tehnyt jo muutamaan kertaan. Mikäpä oli ajellessa täydellisessä syys kelissä.

- On vain meri ja minä ja tunne vapaudesta, puhdistavaa. Tällä kertaa meren pinnalla läpi koko reitin tiiliruukista hietsuun leijui pieniä, keveitä, valkoisia höyheniä. Itselleni ne ovat merkkejä suojeluksesta, merkkejä taivaasta. Tajusin että estonian onnettomuudesta tulee 27 vuotta 28.9. Meri kätkee suuret määrät kyyleleitä, surua. Nyt, kuin lohdutukseksi, tyynessä meressä kulki monia monia höyheniä.

- Pääsin perille. Tämä paikka on tärkeä. Tulin taas sytyttämään kynttilälyhdyt hautakummulle<3

Muistoksi eläinystävillemme, toivottavasti kelejä vielä jatkuu että pääsen ennen talven tuloa.

- Joutsenpariskuntia uiskenteli ympärilläni, taitavat jo tuntea meidät - minut ja "meriannen",

hyvä niin, sovimme kaikki tänne.

-                                                      "Ihmeellinen aamu

                                                         Laiva huutaa yössä.

                                                         Jossain valvotaan.

                                                         Joku tänään juuri

                                                        saapuu satamaan.

                                                        Yhden matka päättyy

                                                        toinen vielä jää.

                                                       Hänet uuteen aamuun 

                                                       valo herättää.

                                                  

                                                      Ihmeellinen aamu!

                                                      Silmät availen.

                                                      Kiitostani hiljaa

                                                      tänään tavailen.

Kirjasta Myötätuulta matkallesi, Anna-Mari Kaskinen, Ari Laitinen

MERELLÄ

Alkuviikosta sain kamat kasaan ja varusteltua "MeriAnnen" kuntoon. Tiistaina pääsin vetäisemään

bernardin käyntiin - lähti ekalla!

Hyvä tunne sydämessä ajelin hiljakseen pitkälle ja nautin tästä ensimmäisestä lähdöstä tänä kesänä.

Kuuntelin koneen tasaista ääntä ja annoin itselleni luvan rentoutua. Tätä olin odottanut.

Kaikki tutut paikat, rannat, sama reitti kuin aina ja koska tuuli myötäinen ajelin ulko kautta, nautin 

auringosta, meren tuoksusta,sen luonteesta ja siitä mitä tämä saa minussa aikaan.

Menee sielun joka sopukkaan.

Lämmin tuuli hivelee ihoa, täällä on hyvä kun maissa on tukalaa johtuen helteestä.

Lokkien ja tiirojen kirkaisut ja huudot kertovat kesästä, silkkiuikut näyttäytyvät kuin aina ennenkin ja 

iloiset ilmeet ja tervehdykset veneilijöiden kesken - kaikki on ennallaan!Kesä on mukavaa aikaa.

Pääsen perille Hietsuun - pari venettä on jo siellä - paikasta on tullut varsin suosittu vuosien saatossa

eikä ihme. Kun saan "MeriAnnen" kiinnitettyä rantaan ja kamat hiekalle, menen koirieni 

muistomerkille. Siinähän se seisoo tukevasti pystyssä. Kivestä jossa lukee Nikke ja Leo on toiselta 

puolelta nahkanyöri katkennut, silti kyltti pysynyt paikoillaan. Raivaan kasvillisuutta kummun

läheltä, villivadelma näemmä haluaisi asustaa kummun päällä. Myös pujoa pukkaa ympärillä.

Kun saan työni tehtyä tuntuu hyvältä. Nyt on kaikki kohdallaan.

Toinen venekunta lähtee pois, kävivät vain pikaisesti. Myös äidit lapsineen jotka olivat uimassa saivat 

vilvoiteltua. Pian olin ainoa rannalla.

Olin ottanut varustukseni ajatellen että testaan riippumaton jonka hankin retkeilyyn, saisinko sen 

tukevasti leiripaikalla puiden väliin, ajatuksena yöpyminen?

Kun menin katsomaan paikkaa niin eteeni avautui juhannuksen jälkeinen sotku nuotiokiven luona

ja ympäristössä!

Ei vaan mene retkeilijöillä perille vaikka kuinka luulisi ympäristökasvatuksen ja ilmastonmuutos

asioiden olevan jo aikalailla tarjottimella päivittäin! Ihan jokaiselle.

Tuo muovin ja rojujen jättäminen tänne meidän "pyhiinvaellussaarelle" näytti rivolta minun silmiini.

Tällainen käytös saa surulliseksi.

Siihen loppui tällä kertaa suunnitelmat yöksi jäämisestä. Selvisi myös miksi tiirat olivat niin 

hermostuneita ja käyttäytyivät poikkeuksellisen äksyinä. Siellä oli ampuiltu muovikuula-

aseilla, ampumataulun taustoja näkyi maassa.

On edellen lintujen pesimisaika ja jo Hietsulle rantautuminen on uhka.

Käsittämätöntä käytöstä.

Palasin veneen puoleiselle rannalle. Tein veden rajaan kuopan hiekkaan ja sytytin pienen nuotion 

tuomillani kuivilla puilla - paistoin makkarat, valkosipuli aurajuusto, kylläpä maistui hyvältä.

Palan painikkeeksi gluteeniton olut. Istuskelin ja annoin meren rauhoitella.....

Laulelin hiljaa itsekseni.....

" Kun rakkaus kerran voittaa niin ihmisten kateus silloin jää,

kun päivä tuo kerran koittaa se kaikki kansat yhdistää.

Silloin voiton saa inhimillisyys jää mielestä silloin itsekkyys

on täysin vieras tunne ihmisille tyytymättömyys...."     euroviisujen tunnari

Sytytin Nikelle ja Leolle lyhtyihin kynttilät ja muistelin niitä monia retkiä joita täällä

on vietetty yhdessä.

Illalla kahdeksan jälkeen vedin koneen käyntiin ja lähdin paluumatkalle lehmän montun kautta 

rantareittiä, jonka jo edesmennyt Christian minulle on ensimmäisenä ihmisenä opettanut.

Hänelle ajatus nousee kohti pilviä, mainio merimies ja aina ystävällinen kaikille<3

Christian antoi minulle lisänimeWVN joka tuli "MeriAnnen" sapluunaan isäni tekemänä.

Wimmatun venenainen! Kiitos Christian, yksi elämäntapaintiaani jollaisia pitäisi olla 

enemmän. Niin kauan kuin joku muistaa asioita ihmisestä niin kauan hän elää edelleen

keskuudessamme<3

Kauan eläköön elämäntapaintiaanit!

Hyvää kesää lukijoilleni, merellisin ajatuksin 

"WVN MeriAnnen" kapteeni Anne:)

Ja muistakaa - turvallisesti merellä ja eläkää ihmisiksi! 

 

Tervantuoksua ja aurinkoa

Jälleen pitkän odotuksen jälkeen tuli se aika, kun saa kaivella venehommiin liittyvät tavarat esiin ja tarkistaa mitä tällä kertaa pitää hankkia? Tänä keväänä keleistä johtuen hommat käynnistyi hitaammin, puuveneen kanssa kun ei taivasalla voi tehdä sateella eikä liioin kylmällä mitään järkevää.

Onneksi ilmojen haltija lahjoitti viimein muutamia aurinkoisia ja kuivia kelejä ja niinpä suunta oli selkeä, kohti MeriAnnen säilytyspaikkaa. Sama kevään viivästyminen näkyi siellä muidenkin veneiden osalta,pressut olivat vielä tiukasti päällä. Toki myös muutama lasikuituinen alus oli mennyt jo mereen.

Joka vuosi tervantuoksu kyllästäessäni venettäni sisäpuolelta houkuttelee jokusen haistelemaan kevättä! 

Tuo tuoksu kuuluu mielestäni selkeesti kevääseen ja kesään, kun ollaan puupaattien kanssa tekemisissä ja niin taitaa kuulua monen muunkin mielestä.

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen....."

Toinen ihastuttava asia on koivujen hiirenkorva-aika mikä suorastaan pakahduttaa sydämen<3

Nyt vielä tämä muutaman päivän sade on raikastanut ilman ja puhdistanut kauttaaltaan luonnon joten mikäpä on ollessa. Onneksi saimme kuitenkin peitettyä veneen ennen sateita. Olin vetänyt partaat puhtaaksi ja nyt sitten odotellaan taas kuivumista.

Eilen kävin hautausmailla viemässä orvokkien lisäksi hopeanväristä kukkaa sekä isän haudalle että isovanhempien haudalle. Hautausmaat näyttivät myös todella kauniilta, ajettuine nurmineen ja sateen jälkeen. Rauhan tyyssija, todellakin. Isäni haudalla sytytin lyhdyn, edellinen päivä oli isän nimipäivä ja eilen tuli 4kk:tta Nikitan kuolemasta. Hautausmailla tulee aina rauhallinen olo.

Toivon kaunista kesää kaikille, satoi tai paistoi, jokaisessa päivässä on jotain erikoista<3  

Kevät koittaa vihdoinkin

Talven selkä taittuu. Ulkona tuoksuu jo kevät. 

Farmilta tuomani koivunoksat tekevät jo pieniä silmuja, kuin orastavaa toivoa siitä että valo voittaa.

Kaksi viikkoa sitten pääsin Mäntyharjun farmille Villen ja Gillionin luo ja vietin siellä neljä päivää ja nautin siitä luonnon puhtaudesta, valkeudesta ja kunnon hangista!

 Menin sinne myös hoitamaan Puffya, heidän isoa villakoiraa ja meillä oli taas tosi mukavaa yhdessä. Puffy on hyvin viisas koira ja olen aiemminkin hoidellut Puffya isäntäväen ollessa muualla ja niin nytkin. Teimme retkiä rantaan, lumikengillä oli melko rankka paarustaa mutta tulipahan tehtyä kuitenkin. Löysimme hirven kulkemia jälkiä ja oli jäniksiä ja hiiriä liikkunut. Puffy sai juosta vapaana ja rannassa nautittiin siitä uskomattoman kauniista maisemasta ja tilasta mikä siellä aina valtaa mielen. Rauhallista. 

Seuraavana päivänä valitsin välineiksi sukset ja se oli jo paljon helpompaa menoa. Menimme myös rantaan ja jäälle ja sain hyvin kerättyä pajunoksia ja Puffy juoksi taas jälkien perässä. Kuulemma minkki asustelee rannan venevajan nurkilla.

Saunan lämmitin ja Ville oli minulle laskenut paljuun kylmät vedet valmiiksi, joten saunasta kylmä dippaukseen ja taas löylyihin....tällainen on oikeaa elämää josta nautin suunnattomasti. Ensimmäisellä kerralla kun menin kylmään veteen Puffyn oli tultava tarkistamaan, mutta sitten uskoi että grammy selviää joten huilaili saunan eteisessä omalla tuolillaan.

Nuotio puuhat olivat myös mieluisia meille kummallekin ja kaikki tuoksut saivat Puffyn pysymään lähellä - sieltä sai aina jotakin herkkupaloja.

Hyvillä fiiliksillä sitten palailin sunnuntaina taas tänne kotiin, on mukavaa että on tällainen mahdollisuus päästä maistamaan hetkeksi maalaisidylliä.

Täällä kotona taas minua viihdytti pian kolme vuotta täyttävä Selja, joka oli luonani perjantaista sunnuntaihin. Tyttö on kyllä sellainen vauhti mimmi että pitää maman liikkeellä!

 Nyt teimme jo pääsiäisaskarteluja ja farmilta tuomani oksat saivat ylleen kauniita värikkäitä höyheniä - Selja oli tosi taitava ja malttoi kaikessa rauhassa kääntää ohutta rautalankaa oksien ympäri. Myös pupujen liimaaminen oli mukavaa puuhaa Seljan mielestä. Lapsen tuoma aito ilo ja rakkaus mikä näkyy kaikessa on kyllä niin huippu hienoa että väkisinkin liikuttuu kyyneliin kiitollisuudesta että olen saanut näin ihanan tytön. Selja teki minusta isoäidin ja siitä on nyt miltei 3 vuotta. Paljon paljon iloa on mahtunut tähän aikaan, kiitos siitä <3

Lintujen lauluun on todella mukava aamuisin herätä, se kertoo myös siitä kuinka lähellä kevät jo on.

" Mustarastas laulaa,

Tottako se on?

Voitti valon valta,

lämpö auringon.

Mustarastas alla

vanhan tammipuun

kevään ylistykseen

avannut on suun.

Huoneistanne kaikki

ulos saapukaa.

mustarastaan huilu

talven karkottaa. "

                                Anna-Mari Kaskinen

Iloista kevättä ja mukavaa Pääsiäisen odotusta!  

Elämän iloja ja suruja

 

Elämä on ikuista muutosta. Ylä- ja alamäkiä. Ilon kyynelistä surun kyyneleihin.

Sain alku vuodesta juhlistaa 60- vuotis juhliani omieni kanssa mökkiolosuhteissa jo tutuksi tulleella vuokramökillä virolahdella. Oli todella mukavaa että pystyimme pienellä porukalla kuitenkin tapaamaan ja juhlat tuli juhlittua. Kiitos kaikille muistamisista , tervehdyksistä, kukista, lahjoista. En voi kyllin kiittää<3 Huomaan että omani tuntevat minut varsin hyvin, kaikki saamani muistamiset kertovat sen.

Omien nuorieni kortista teksti "Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan." Muumipapan sanoin. Kiitos <3 Näin olen yrittänyt elellä ja se on ainoa oikea tapa minulle.

Vanhimman poikani paketista kuoriutui " Hemulin kasvio" wsoy , ja tämäkin kertoo sen että luonto on minulle tärkeä, luonto seuraa minua ja minä luontoa, kaikkialle.

 Nyt tulevana keväänä alan täyttämään tätä Hemulin kasviota ja näin talven vielä ollessa vahvasti päällä tässä kirjassa on tutkimista, ja sitä oikein odottaa kevättä, että pääsee taas haistelemaan ja maistelemaan, kulkemaan ja kuvaamaan....

" Ja Hemuli levitti hameensa näyttääkseen heille

ensimmäisen löytönsä. Mullan ja lehtien joukossa

oli pieni, kalpea kevätsipuli.

- Gagea lutea, Hemuli sanoi ylpeänä. - Kokoelman

numero yksi. Virheetön yksilö."

                                                 -Taikurin hattu

Kiitos Ville, Gillion ja Puffy. Odottakaahan vain kun kevät tuoksuu niin tämä Hemuli tulee farmille tutkimaan ja hiippailemaan......

Nyt kuitenkin olemme jo helmikuussa ja tänään on tasan 2 viikkoa siitä kun minun piti tehdä vaikea päätös vanhan Nikita kissani elämän suhteen. Nikitan kuulo oli mennyt ja se aiheutti vaikeuksia ja paljon huutoa ja valitusta. Nikita haahuili ja huuteli pitkin kotia. Lopulta ääni kävi niin voimakkaaksi että ei ollut enää epäilystä siitä millainen olo kissallani on. Ja tasan kaksi vikkoa sitten aamulla, meille tutuksi tulleessa hetkessä - sängyllä, kynttilän palaessa pöydällä, kirjoitan päiväkirjaa ja Nikita tuli aina viereen ja kehräämään, osallistuen tähän minulle tärkeään toimitukseen. Tällä kerralla Nikita kehräsi kyllä mutta käärityi minun vasemman käteni ympärille ja otti yhdellä tassulla hellästi kiinni kädestäni ja katsoi minua apua pyytäen. Nikita näytti niin pieneltä ja hennolta. Siinä hetkessä tiesin että minun oli tehtävä se mihin omistajat eivät koskaan voi varautua. Aika päättää pitkä ystävyys tärkeän, rakkaan eläin ystävän kohdalla<3

19,1.2021 sain apua ystäviltä saattaessamme Nikitan viimeiselle matkalle <3

" Minä saatan sinut pehmeään kehtoon,

kissoille varattuun ikuiseen lehtoon.

Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen

lumeen. Silitän vielä kerran, itken

kesäsateen verran. Ihan kaikesta kiitän,

muistot, lohdutukseni, elämäni kirjaan

liitän. "

Tulevana kesänä Nikita kissan tuhkat viedään samaan paikkaan missä molempien koiriemme muistoristi on <3 Nikita pääsee Niken ja Leon kanssa samaan saareen.

Kiitos miltei 17 vuotta jatkuneesta yhteiselosta Nikitalle,

                                                       Rakkaudella mami

  

Vuoden alussa

Valkeaa unelmaa. Eilisen raskaat, matalalla roikkuvat pilvet, joiden takaa kajasti kuitenkin vaaleanpunaista, muuttui tähän päivään puhtaan valkeaksi.

Aivan kuin symboloiden uuden vuoden puhdasta alkua.

"Sain sydämen ja kuoren,

sain voiman ikinuoren

ja kaksi tehtävää

valaista ja lämmittää.

Valolla varjot poistan

säteitä säihkyn, loistan

kynttilän, pienenkin

on sydän lämpöisin."

Sain tämän tekstin Minna ystävältäni 9.12.2010 nimipäivänäni ja tämän tekstin liitin tänä jouluna joulutervehdyksiin kynttilän mukana.

Sytytin taas tänä aamuna, kuten jokaisena aamuna, kynttilän. Se on tervehdykseni universumille ja osoitus kiitollisuudesta - kaikki on hyvin<3

Tämän menneen joulun teemana oli minulle myös enkelit ja niitä saivat läheiseni ja ystäväni myös elämän matkalleen turvaksi. Suojelua ei voi koskaan olla liikaa.

Enkelikorteista nousi tämän vuoden alkuun itselleni sielunkumppani.

 Myös nämä kortit olen saanut Minna ystävältä kuutisen vuotta sitten ja oikeastaan mehän olemme hänen kanssaan sielunsiskoja, tunteneet toisemme jo 13 vuotiaasta. Voimme luottaa toisiimme. Se on iso asia.

Kun nostin korttia, ajattelin kyllä erästä henkilöä.

 Sielunkumppanuus ei tarkoita ainoastaan elämänkumppania ja nyt ajattelenkin että löytäisinkö jo tänä vuonna kumppanin, jonka kanssa voisin toteuttaa suunnitelman, joka auttaisi monia ihmisiä.

 Olen jo pitkään suunnitelut toimintaa ja vuosia sitten se olisi liittynyt nuoriin ja retkitoimintaan. Silloinen nuoriso-ohjauksen opettaja, pappi Sauli, sanoi minulle kuultuaan pläänini että "Anne, sinä tarvitset siihen jonkun kumppanin, yksin et pysty tekemään tuota kaikkea." Totta puhui viisas Sauli.

En ole kuitenkaan levännyt laakereillani vaan "kasannut" tietoa ja oppinut lisää. Samoin olen miettinyt aina kohdatessani ihmisiä, kuka sopisi tekemään töitä yhdessä? Ideoita on paljon mutta ne vielä jalostuvat.

Kirjoitan tähän enkelikortin tarinan joka nousi itselleni tämän vuoden alkuun....

                          Sielunkumppani

" Olet kohdannut henkilön, joka koskettaa sieluasi.

Jokainen henkilö, jonka tapaat, on tuotu elämääsi tarkoituksella.

Ihmissuhteet, jotka koskettavat syvältä, ovat usein karmallisia tai teillä 

on yhteistä menneisyyttä jossakin toisessa ajassa tai ulottuvuudessa.

Sielunkumppanin kanssa tunnet lämpimän läikähdyksen sydämessä.

Läheisyyden ja tuttuuden tunne on ilmeinen. Te olette päättäneet

inkarnoitua yhtä aikaa ja elämänpolkunne yhtyvät joko täysin tai osaksi aikaa

jotta voisitte suorittaa tehtävänne molemmin puolisen tai persoonallisen

kasvunne hyväksi. Muista, että sielunkumppani ei ole vain elämänkumppani,

vaan hän voi olla myös läheinen ystävä tai työtoveri.

Tämä kortti kertoo, että kysymääsi asiaan liittyvä henkilö on enkeleiden

lähettämä ja teillä on sielunkumppanuus. Jokin tehtävä edellyttää teidän

toimivan yhdessä joko vain tietyssä projektissa tai jopa lopun elämäänne.

Mikäli tiedustelusi koski mahdollista elämänkumppania, voit luottaa,

että kysymäsi henkilö on sinulle juuri nyt oikea kumppani."

-Hanna-Leena Sabelsström, Sonja-enkeli, intuitiivisia viestejä enkeleiltä.

Kiitos enkeleille. Suojelua tähän vuoteen läheisilleni ja ystävilleni <3

                   USKO TOIVO RAKKAUS.

Ja suurin niistä on rakkaus.

 

Kaikkea hyvää vuoteen 2021 kaikille lukijoilleni, Anne