Elämä on ikuista muutosta. Ylä- ja alamäkiä. Ilon kyynelistä surun kyyneleihin.
Sain alku vuodesta juhlistaa 60- vuotis juhliani omieni kanssa mökkiolosuhteissa jo tutuksi tulleella vuokramökillä virolahdella. Oli todella mukavaa että pystyimme pienellä porukalla kuitenkin tapaamaan ja juhlat tuli juhlittua. Kiitos kaikille muistamisista , tervehdyksistä, kukista, lahjoista. En voi kyllin kiittää<3 Huomaan että omani tuntevat minut varsin hyvin, kaikki saamani muistamiset kertovat sen.
Omien nuorieni kortista teksti "Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan." Muumipapan sanoin. Kiitos <3 Näin olen yrittänyt elellä ja se on ainoa oikea tapa minulle.
Vanhimman poikani paketista kuoriutui " Hemulin kasvio" wsoy , ja tämäkin kertoo sen että luonto on minulle tärkeä, luonto seuraa minua ja minä luontoa, kaikkialle.
Nyt tulevana keväänä alan täyttämään tätä Hemulin kasviota ja näin talven vielä ollessa vahvasti päällä tässä kirjassa on tutkimista, ja sitä oikein odottaa kevättä, että pääsee taas haistelemaan ja maistelemaan, kulkemaan ja kuvaamaan....
" Ja Hemuli levitti hameensa näyttääkseen heille
ensimmäisen löytönsä. Mullan ja lehtien joukossa
oli pieni, kalpea kevätsipuli.
- Gagea lutea, Hemuli sanoi ylpeänä. - Kokoelman
numero yksi. Virheetön yksilö."
-Taikurin hattu
Kiitos Ville, Gillion ja Puffy. Odottakaahan vain kun kevät tuoksuu niin tämä Hemuli tulee farmille tutkimaan ja hiippailemaan......
Nyt kuitenkin olemme jo helmikuussa ja tänään on tasan 2 viikkoa siitä kun minun piti tehdä vaikea päätös vanhan Nikita kissani elämän suhteen. Nikitan kuulo oli mennyt ja se aiheutti vaikeuksia ja paljon huutoa ja valitusta. Nikita haahuili ja huuteli pitkin kotia. Lopulta ääni kävi niin voimakkaaksi että ei ollut enää epäilystä siitä millainen olo kissallani on. Ja tasan kaksi vikkoa sitten aamulla, meille tutuksi tulleessa hetkessä - sängyllä, kynttilän palaessa pöydällä, kirjoitan päiväkirjaa ja Nikita tuli aina viereen ja kehräämään, osallistuen tähän minulle tärkeään toimitukseen. Tällä kerralla Nikita kehräsi kyllä mutta käärityi minun vasemman käteni ympärille ja otti yhdellä tassulla hellästi kiinni kädestäni ja katsoi minua apua pyytäen. Nikita näytti niin pieneltä ja hennolta. Siinä hetkessä tiesin että minun oli tehtävä se mihin omistajat eivät koskaan voi varautua. Aika päättää pitkä ystävyys tärkeän, rakkaan eläin ystävän kohdalla<3
19,1.2021 sain apua ystäviltä saattaessamme Nikitan viimeiselle matkalle <3
" Minä saatan sinut pehmeään kehtoon,
kissoille varattuun ikuiseen lehtoon.
Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen
lumeen. Silitän vielä kerran, itken
kesäsateen verran. Ihan kaikesta kiitän,
muistot, lohdutukseni, elämäni kirjaan
liitän. "
Tulevana kesänä Nikita kissan tuhkat viedään samaan paikkaan missä molempien koiriemme muistoristi on <3 Nikita pääsee Niken ja Leon kanssa samaan saareen.
Kiitos miltei 17 vuotta jatkuneesta yhteiselosta Nikitalle,
Rakkaudella mami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti