Ilo on elämäntapa, onni on asenne

 

Ihastuttava keski kesä on täällä, lämpö joka hellii ja sulattaa pitkän talven hyiset tunteet, antaa uutta voimaa ja uskoa elämään. Aurinko - tuo mukava kaveri.

Onnekseni kuulun niihin ihmisiin jotka imevät voimaa valosta, lataan akkuni kesäisin niin täyteen kuin se suinkin on mahdollista. Tallennan mieleeni hetkiä ja tunnelmia jotta pimeinä aikoina sisäinen valo ei sammu. Sitä kannattaisi muidenkin harrastaa, toki myös valokuvauksen kautta voi dokumentoida tilanteita, luontoa, retkiä ja kelle mitkäkin asiat ovat niitä tärkeitä hetkiä. Siitä syntyy voimavaroja tulevaisuuteen ja uskon meidän kaikkien tarvitsevan energiavarastoja kun taas pimeät ajat ja loskakelit saapuvat. Tämäkin on siis ennakointia.

Olipa mukava juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina taas päästä helteisessä kelissä ajelemaan veneelläni "MeriAnnella"  kohti Hietsua. Lähdin aamusta ja yhden päivän retkeä varten tarvittavat varusteet mukanani. Bernard nakutti nätisti menemään ja minä lauloin omaa "korkeaa veisuani" sunnuntai aamun tyynessä säässä - Soi kunniaksi Luojan.

Nautin suunnattomasti tästä harrastuksestani-siinä yhdistyy kaikki mitä haluan. Vapauden tunne ja kaipuu, meri ja luonto, meditaatio - ajatuksia läheisilleni - hyviä toivotuksia, uskoa elämän kantamiseen, ylipäätään yhteys luonnon kanssa ja meren.Rakkaus elämään<3

Päästyäni voimapaikkaamme tarkistin tietysti koirapoikiemme hautamuistomerkin, olin varannut lyhtyihin kynttilät. Nyt kuitenkin kova talvi, meriveden raju nousu ja lumet olivat aiheuttaneet vahinkoa hautamuistomerkille. Onneksi minulla oli koko päivä aikaa. Ensin virkistäydyin meressä ja se on mahtava tunne, vielä puhdasta. Laitoin lähelle vesirajaa nuotion, tein sopivan kivistä. Paistelin makkaroita ja herkuttelin. En ollut ainoa tälläkään kertaa paikalla. Juhannuksen juhlijoita oli vielä yksi venekunta mutta he kasailivat varustuksiaan ja lähtivät siitä jonkin ajan kuluttua.

Myös uimassa kävijöitä tuli muutamia piipahtamaan. Kaikki sulassa sovussa keskenään niin ettei kukaan toisiaan häirinnyt, annetaan olla rauhassa. Jokaisella on omat tarpeensa rauhoittumiseen.

Tein sitten suurempien kivien kanssa hommia hautapaikalla, hanskat käteen ja raivasin aluetta, tein uutta kumpua, puhdistin Niken ja Leon kivisen nimikyltin lokin ulosteista ja samoin vanhan harmaan ristin. Se näyttää olevan lokkien lempipaikka myös. Nyt kaksi lyhtyä oli kadonnut kokonaan jonnekin joten sitä lyhtyjen sytyttämistä en siis voinut tehdä. Tuon uudet seuraavalla reissulla. Muuten sain tilanteen taas lähes entiselleen. Muistoissa koiraystävämme<3

Otsikko "ilo on elämäntapa, onni on asenne" tuli kuoroystävältäni Eijalta jonain vuonna, jääkaappimagneettina - se on hyvä muistutus ja sitä kohti kannattaa suunnata, jos se ei vielä ole itsestään selvää.

Toisen ystäväni kirjasesta seuraava ajatus: "Tervetuloa levittämään iloa ympäri maailmaa. Pienikin hymy riittää viemään sitä eteenpäin." -Pex Tufvesson ( 1974-)

Tiedoksi myös heille joita iloisuus ärsyttää - en aio muuttaa tyyliäni ja en ole täällä kiusaamassa muita ihmisiä vaan jakamassa omalta osaltani valoa ja iloa. Jokaisella ihmisellä on jokin tehtävä ja sen löytäminen olisi etsinnän arvoinen asia.

"Jokainen meistä 

tekemässä

mustaa valkoiseksi

pimeyttä valoksi

pelkoa rakkaudeksi.

Jokainen meistä

anteeksi antamassa

anteeksi pyytämässä

rakkautta oppimassa.

Jokainen meistä

ihmeen astiana 

maailmassa.

Vuorotahdissa

kukin meistä.

Välillä levossa

palautumisen rytmissä

uuteen aaltoon

syntymässä

välillä 

vyöryn harjalla

pintaan nostettuna

myötävirrassa.

Kukin meistä

muuttuvan aallokon 

osana

elämän meren 

kaikkeudessa."

-kirjasta Sinulle, Heli Kolho ja Tuula Turunen -

Aurinkoista kesää lukijoilleni, uusia tuulia, toivoo Anne

Tuomen tuoksua, kesän juhlaa

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Tänäkin vuonna. Kaikkien muutosten keskellä, niin maailmassa kuin monien läheistenkin, ystävien ja tuttujeni elämässä  Mikä tietysti vaikuttaa myös minuun koska olenhan mukana matkassa, mukana elämän muuttuessa ja uuden alkaessa.

Niinhän elämä kulkee, tuo aina uusia asioita, yllätyksiä ja niihin on vaan sopeuduttava, ne ovat osa elämän jatkuvaa kiertokulkua.

Tämä päivä, 7 vuotta taaksepäin, valmistujaispäivä, oli minun matkassani aivan toisenlainen kuin tänään.

Olin tuolloin Heinävedellä ja juuri päässyt muuttamaan siellä uuteen asuntoon kylille valkeisentieltä. Aurinkoinen, upea sää suosi silloin valmistuneita ja vaikken itse päässyt osallistumaan juhliin niin laitoin oranssin kesämekkoni päälle ja lähdin kävellen ensin Heinäveden torille, jossa otin kesän ensimmäisen irtojäätelön ja istuin auringonpaisteeseen nauttimaan herkusta. Nuorimmaiseni Juuso soitti minulle siihen hetkeen ja kyseli vielä reittiä juhlapaikalle joka oli karhulassa, veljeni poika ja hänen vaimonsa tyttö juhlivat tuolloin yhteisiä valmistujaisia.

Nyt tuosta päivästä on reilut 7 vuotta, silloin se oli 31.5. 2015

Torilta lähdin jatkamaan matkaani kermantietä ylöspäin ja nautin täysin rinnoin tuosta hetkestä. Saavuin kohtaan jossa oli valittava Heinäveden kirkon suuntaan vai kermajärvelle? Valitsin kirkon suunnan ja en päässyt kovin montaa askelta eteenpäin kun vasemmalta puolelta kuului tervehdys ja huomasin miehen joka yritti saada suureen puiseen astiaan asettumaan upean väristä punaista kannaa. Jäin auttamaan.

Tuosta alkoi tarina joka vei minut ihmeelliseen maailmaan, sellaiseen johon en ollut tottunut. Nyt 7 vuoden jälkeen katson matkaa taaksepäin ja olen oppinut paljon uusia asioita. Hyviä ja huonoja.

Täytyy oppia hyvistä ja muistaa että huono esimerkki on paras esimerkki. Älä tee niin. Sihtaat vaan hyvät ja otat opiksi. Näin toimien voi jättää taakseen asiat jotka eivät toimineet mutta olla kuitenkin kiitollinen niistä asioista jotka kasvattivat ja näin auttavat taas matkassasi eteenpäin , kohti uusia seikkailuja. Elämä on löytöretki ja koskaan ei voi tietää mistä niitä kallisarvoisia helmiä kierähtää polullesi. Kannattaa kulkea uteliaana, rohkein mielin, sydän avoinna.

Viikko sitten saimme todistaa kummipoikani Ollin ja Kian rakkautta heidän mennessään naimisiin Kymin kirkossa<3 Ihana rakkauden juhla. Jatkoimme Tiutiseen kotisaareemme jossa he olivat halunneet jakaa tärkeän hetkensä läheisten ja ystävien kanssa. Ihastuttavan kaunis ajatus ja niin oli tuore avioparikin - ihastuttava ja rakkaus hehkui heistä<3 Sydämellinen onnittelu vielä kerran ja kiitos juhlista.

" Rakkaus on muuttolintu, joka suunnistaa

empimättä aina kohti suuntaa oikeaa,

lintu joka lentää halki viiman, tyrskyjen,

yli kuohuavan meren,surun, myrskyjen.

Rakkaus on muuttolintu, joka etsii, kunnes se

pitkän kaipauksen jälkeen löytää perille."

                              Anna Mari Kaskinen