Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Tänäkin vuonna. Kaikkien muutosten keskellä, niin maailmassa kuin monien läheistenkin, ystävien ja tuttujeni elämässä Mikä tietysti vaikuttaa myös minuun koska olenhan mukana matkassa, mukana elämän muuttuessa ja uuden alkaessa.
Niinhän elämä kulkee, tuo aina uusia asioita, yllätyksiä ja niihin on vaan sopeuduttava, ne ovat osa elämän jatkuvaa kiertokulkua.
Tämä päivä, 7 vuotta taaksepäin, valmistujaispäivä, oli minun matkassani aivan toisenlainen kuin tänään.
Olin tuolloin Heinävedellä ja juuri päässyt muuttamaan siellä uuteen asuntoon kylille valkeisentieltä. Aurinkoinen, upea sää suosi silloin valmistuneita ja vaikken itse päässyt osallistumaan juhliin niin laitoin oranssin kesämekkoni päälle ja lähdin kävellen ensin Heinäveden torille, jossa otin kesän ensimmäisen irtojäätelön ja istuin auringonpaisteeseen nauttimaan herkusta. Nuorimmaiseni Juuso soitti minulle siihen hetkeen ja kyseli vielä reittiä juhlapaikalle joka oli karhulassa, veljeni poika ja hänen vaimonsa tyttö juhlivat tuolloin yhteisiä valmistujaisia.
Nyt tuosta päivästä on reilut 7 vuotta, silloin se oli 31.5. 2015
Torilta lähdin jatkamaan matkaani kermantietä ylöspäin ja nautin täysin rinnoin tuosta hetkestä. Saavuin kohtaan jossa oli valittava Heinäveden kirkon suuntaan vai kermajärvelle? Valitsin kirkon suunnan ja en päässyt kovin montaa askelta eteenpäin kun vasemmalta puolelta kuului tervehdys ja huomasin miehen joka yritti saada suureen puiseen astiaan asettumaan upean väristä punaista kannaa. Jäin auttamaan.
Tuosta alkoi tarina joka vei minut ihmeelliseen maailmaan, sellaiseen johon en ollut tottunut. Nyt 7 vuoden jälkeen katson matkaa taaksepäin ja olen oppinut paljon uusia asioita. Hyviä ja huonoja.
Täytyy oppia hyvistä ja muistaa että huono esimerkki on paras esimerkki. Älä tee niin. Sihtaat vaan hyvät ja otat opiksi. Näin toimien voi jättää taakseen asiat jotka eivät toimineet mutta olla kuitenkin kiitollinen niistä asioista jotka kasvattivat ja näin auttavat taas matkassasi eteenpäin , kohti uusia seikkailuja. Elämä on löytöretki ja koskaan ei voi tietää mistä niitä kallisarvoisia helmiä kierähtää polullesi. Kannattaa kulkea uteliaana, rohkein mielin, sydän avoinna.
Viikko sitten saimme todistaa kummipoikani Ollin ja Kian rakkautta heidän mennessään naimisiin Kymin kirkossa<3 Ihana rakkauden juhla. Jatkoimme Tiutiseen kotisaareemme jossa he olivat halunneet jakaa tärkeän hetkensä läheisten ja ystävien kanssa. Ihastuttavan kaunis ajatus ja niin oli tuore avioparikin - ihastuttava ja rakkaus hehkui heistä<3 Sydämellinen onnittelu vielä kerran ja kiitos juhlista.
" Rakkaus on muuttolintu, joka suunnistaa
empimättä aina kohti suuntaa oikeaa,
lintu joka lentää halki viiman, tyrskyjen,
yli kuohuavan meren,surun, myrskyjen.
Rakkaus on muuttolintu, joka etsii, kunnes se
pitkän kaipauksen jälkeen löytää perille."
Anna Mari Kaskinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti