Hietakarilla 29.10. tiistaina. Ajelin kauniissa aurinkoisessa säässä hissukseen itsekseni ja nautin suunnattomasti. Sain vielä tämän loppu syksyn retkeni ja pääsin sytyttämään lyhdyt Nikelle, Leolle ja Nikitalle <3 Tuuli kuitenkin yltyi turhan paljon ja siksi minun ei auttanut kuin saada "MeriAnne" lähes samantien työnnettyä takaisin aalloille. Paluu matka menikin kovempaa kyytiä ja Bernard nakutti hienosti. Edellisenä yönä oli jo ollut pakkasen puolella keli mutta sain toteutettua tärkeän tehtäväni joka tuntuu hyvältä sydämessä<3
Kun nyt, pyhäinpäivän aattona tätä kirjoitan,niin ulkona sataa valkeanaan räntää - olisipa ollut haastavampi keli jos olisin ajatellut jättäväni lyhtyjen sytyttämisen lähemmä pyhäinpäivää, voisin sanoa jo miltei liian haastavaa. Saaressa hauta muistomerkki jää talveksi odottamaan seuraavaa kevättä ja silloin taas nähdään ja sytytellään tulia.
Näin kauniissa maisemassa pääsin rantautumaan kotisatamaan.
Huomenna sitten haudoille sytyttämään edesmenneille rakkaille lyhdyt Parikalle ja Metsäkulmalle<3
" Jokainen meistä
tekemässä
mustaa valkoiseksi
pimeyttä valoksi
pelkoa rakkaudeksi.
Jokainen meistä
anteeksi antamassa
anteeksi pyytämässä
rakkautta oppimassa.
Jokainen meistä
ihmeen astiana
maailmassa.
Vuorotahdissa
kukin meistä.
Välillä levossa
palautumisen rytmissä
uuteen aaltoon
syntymässä
välillä vyöryn harjalla
pintaan nostettuna
myötävirrassa.
Kukin meistä
muuttuvan aallokon
osana
elämän meren
kaikkeudessa. "
Kirjasta Sinulle, Heli Kolho ja Tuula Turunen
Lohdullista Pyhäinpäivää <3
Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti