Valoa kohti

 

Armaan läheisyys

Sua aattelen

kun päivän kimmelteessä nään aavan veen

sua aattelen

kun kuultaa lähteen veessä kuun kujanteet

nään sinut tomun kohotessa tiellä

sun yhä nään

kun vaeltaja vaivoin kulkee siellä

yön pimeään.

Sua kuuntelen

kun laine rannan kehtoon kohisten käy

jään usein ääntäs kuuntelemaan 

lehtoon kun hiljentyen

olen luonas sun pois kauaskin jos lähdet

jäät lähellein

jo painuu päivä, kohta syttyy tähdet

käy vierellein.

Sanat Uuno Kailas (29.3.1901-22.3.1033) Säv.Tony Edelman

Eilen tämä hieno sävellys alkoi soimaan päässäni aamulla, heti noustessani ylös ja etsin sanat käsiini ja lauloin liikuttuneena laulun muutamaan kertaan. Haluaisin osata, kyetä laulamaan tämän itkemättä.

Tunteet ovat kuitenkin ihmiselle tärkeä osa selviytymistä, niiden avulla meissä säilyy inhimillisyys kaiken mahdottomuuden keskellä.

Sunnuntaina ostin punaiset tulppaanit - ensimmäiset tänä keväänä, kutsuivat minua ostosreissulla. Olivat kyllä jo nuukahtaneet, mutta otin silti ne mukaani, ajatellen että eivätköhän tuosta virkoa kun teen muutaman toimenpiteen kotona. 

Kotiin päästyäni leikkasin imupinnat auki ja annoin raikasta vettä, seurailin hetken ja jo vain nostivat päänsä ja napakoituivat. Tulppaanit kuuluvat minun alku kevääseen <3

Tuo punahohtoinen kynttiläkin näyttäisi tulppaanilta. Olen sen vuosia sitten saanut jouluna Lauralta ja perheeltään. Tänä jouluna otin sen ja sytytin - halusin lämpimän tunteen sydämeen <3

Uskon saman tunteen läikähtäneen myös 400 kilometrin päässä ystäväni rinnassa<3

Tuo sunnuntai oli merkityksellinen päivä monella tapaa. Minulle ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta jakaa sitä heidän kanssaan, joille aikani olisi kuulunut, siksi vietin sen yksin, mutta muistellen ja kiitollisuutta tuntien. Sain työstettyä taulun, maalattua sen viimein loppuun ja tuo taulu kuvaa minulle kiitollisuutta kaikesta siitä mitä olen saanut<3

Ja vaikka tällä hetkellä aika ja elämä on haastava, niin emme saa antaa asioiden lannistaa, nujertaa emme myöskään saa antaa ihmisten syyllistää ja pilkata vain siksi etteivät he ymmärrä.

Puhumme eri kieltä.

Mutta nostan pääni kuten nuo punaiset tulppaanit, suoristan selkäni ja voimistun.

Elämässä on yksi ilo,

jota ei voi muuttaa suruksi.

Se, että sinä

ilahdutat jotakuta toista,

se on ainoa aito ilo.

- Arnulf Qverland ( 1889-1968 )

Tämän vuoden 2025 alkuun: Uskaltakaa näyttää tunteenne, sanoa miten koette tilanteet, olkaa rohkeita ja luottakaa itseenne. Löytäkää tapanne vahvistua ja uskaltakaa unelmoida!

Valoa kohti- kevät on edessäpäin <3

Anne