Surussa

                                       KAARISILTA


Ja Jumala sanoi : " Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.

Tee silta ylitse syvyyden, tee kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."

Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
Ja Jumala sanoi: Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
Pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.

Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi kun kaarisiltaa teet :
ei mikään kimalla kauniimmin kuin
puhtaat kyyneleet ".

                                                   Aale Tynni


Surussa oikeita sanoja on vaikea löytää.....

Surussa myötäeläen, Anne

Onnellisuus opas

Eilen meni umpeen hakuaika onnellisuus oppaaksi. Mikä ihmeen onnellisuus opas?

Opiskelukaverini Zhanna vinkkasi minulle tästä Visit Finlandin etsinnästä onnellisuus oppaista.
 Eli etsitään suomalaisia tavallisia ihmisiä elämään ja opastamaan suomalaisuuteen tai siihen mistä suomalainen onnellisuus syntyy?
 Tehdään siis yhdessä turistien kanssa niitä asioita, mitä kukin nyt tekee, ja saa siitä iloa ja voimaa. Ollaan sitten metsässä, marjassa, sienessä, tai merellä, järvellä, vietetään mökkielämää tms.
 Tässä ei siis etsitä koulutettuja oppaita, vaan kuka tahansa olisi käynyt, kun vain kokee haluavansa jakaa aikaa vieraiden kanssa.

Tuo suomalainen onnellisuus onkin mielenkiintoinen asia. Koska olemme siis maailman onnellisimpien ihmisten maineessa. Sitäpä ei äkkiseltään uskoisi.
Aika monet nimittäin mittaavat onnellisuutensa materian ja omaisuuden kautta. Todella iso osa ihmisiä. Suoritustensa kautta. Jotain pitää näkyä ja olla että voit näyttää että olet onnellinen.

Todellinen onnellisuus tulee ihan muualta. Ja onnekseni minulla on myös niitä ihmisiä jotka näkevät ja kokevat asiat samalla tavalla. Tai samaan suuntaan.

Paljon kuitenkin joutuu vielä perustelemaan ajatuksiaan ja selittelemään kuten tässä ihan muutama päivä sitten opinahjossani. Kysymys oli rauhallisesta kävelyretkestä.

 Niin se on ihmeellistä että sekään ei ole kaikille selvää. Kulkea polulla, metsässä rauhallisesti. Katsella kuunnella, olla luonnossa, ilman selityksia mutta viihtyä. Liian yksinkertaistako?

No, niin tai näin mutta onnekseni olen oppinut saamaan omat onnen hetkeni tästä ihan läheltä. Läheltä omasta elämästä ja nautin siitä suunnattomasti. Se onnellisuus kumpuaa suoraan sydämestä ja monesti vaan nostan käteni levälleen kohti taivasta ja kiitän tästä tunteesta mikä täyttää minut.

Viime lauantaina sain taas olla pienen aurinkoisen Seljan kanssa ja jälleen kävi niin että tytön nukahdettua syliini kiikkutuolissa, olin niin onnellinen ja kiitollinen tästä pienestä rakkaasta että kyyneleet valuivat pitkin poskia, kiitollisuudesta siitä mikä ihana aarre meille on tullut.
Mielestäni tämä on sellaista onnea jota ei mikään voi korvata<3

Toivon todella ihmisten ymmärtävän elämässä niitä asioita jotka olemme saaneet lahjaksi ja arvostavan niitä myös. Sen tuntee sisimmässään milloin on niin suuren äärellä että voi vain kiittää.


" Minulle merkitsee jotain
vain kulkeminen poluilla,
joilla on sydän

millä hyvänsä polulla,
jolla on sydän.

Siellä kuljen ja
ainoa tärkeä haaste
on yltää se päästä päähän.

Ja siellä kuljen katsellen,
katsellen henkeä pidättäen."

                                         - Tietäjä Don Juan Castanede -


Onnellista ystävänpäivää 14.2.2019

" Kun istun kanssasi
tässä rannalla

ja aurinko lipuu
horisontin taakse

heittää laineille
väräjävän sillan

ja luomakunta
kuin henkeään pidättäen

ja kaikki kauneus
ja rauha tässä hetkessä -

haluan kohdata jonkun
ihmistä suuremman

jota kiittää. "

Toiselta planeetalta

Tänä aamuna oli täydellinen kuun pimennys.
Olin kyllä hereillä ja tähysin taivaalle mutta kaikki oli yhtä pimennystä. Harmaana koko taivas.

Mietin mielessäni "olisinpa nyt jossain luonnossa".

Mieleni oli kuitenkin kevyt ja päässäni soi Kotkan komediapäiviltä biisi, joka sai hymyn huulille.
 Heti aamusta. Eikä väsyttänyt yhtään.
 Kuulin myös rumpuni kumahtavan seinällä - se tekee niin joskus.

Kirjoittelin rauhassa tuttuun tapaan päiväkirjaani ja ajattelin taas kerran kuinka koen olevani kuin toiselta planeetalta.
 Miehet Marsista ja naiset Venuksesta?

 Sitten on vielä se suuri joukko jotka haahuilevat täällä kuin etsien omaa väkeään. Sitä porukkaa joka ymmärtäisi että kaikkea ei vaan voi lokeroida. Tuntuu että oma planeetta on, mutta sinne vielä etsitään porukkaa......

Kun sitten sain itseni ihan oikeasti ylös sängystä niin aloittelin kirjoittelemaan koneella.
 Tällä kertaa hakemusta kuntarekryn kautta.

 Aamu päivällä sitten tuli puhelu - vieras numero mutta kun vastasin, niin tuttu lupsakka äänihän sieltä moikkaili. Eräs varsin tuttu mies Heinävedeltä kyseli tonttutytön tarinoita.
 Tämä puhelu sai uskoni palaamaan. Universumi toimii. Olen ollut sellaisessa puristuksessa että ei tosikaan ja tämä puhelu kertoi minulle sen, että enkeleitä on. Oikeasti.
 Ja se, että teet hyvää ihmisille vaikka he eivät sitä ymmärtäisikään, tulee väistämättä sinulle joskus takaisin. Tämä puhelu oli juuri sellainen ja lähetän suunnattoman suuret kiitokset ja suoraan sydämestä. Palautit uskon siihen että hyvää kannattaa tehdä. Kiitos <3
 Ja me kuullaan varmasti vielä näistä suunnitelmista sillä Taivasvoimat on nyt mukana.

Sain tässä lähiaikoina lahjaksi sormuksen, jonka kolme kirkasta kiveä merkitsee mennyt, tämä hetki ja tuleva.
Laitoin sormuksen vasempaan nimettömään ja koska se on myös magneettisormus ajattelen niin että se tuo apua tuohon liittojen välisiin suhteisiin ja liikuttaa niitä energioita paremmin.

Sillä miehet on niin Marsista ja naiset Venuksesta, vai onko?


" Kaunis maa on jossain
se maa on toiveiden

ja sen löydän kerran
sun kanssas kulkien

ja kun löydämme sen toivon
sun jäävän luoksein mun

enhän löydä ketään vertaistasi sun.


Koittaa aika onnen
niin aina kerrotaan

sinä kuulut mulle
nyt näin ja ainiaan

vaikka etsisin mä kauan
ja kautta maailman

en mä löytäis ketään vertaistasi sun.


Nyt on matkaa paljon
siis luokseni jää
sä voit tietäni pitkää keventää

Vaikka rikkautta saisin
mä välittäisi en

menettää sen mä voisin
ja olla iloinen

mutta sun jos menettäisin
en tietäis mitä teen

kun en löytäis ketään vertaistasi sun."


Laulajaa en muista mutta tässä yhdistyy se usko ja toivo että se on jossain <3


Tähän loppuun näin uuteen vuoteen kirjoitan vuonna 2012 isälleni syntymäpäivänään antamani kortin, jonka teksti sopii meille aika monelle....

Viisautta ei ole se, että teet kaiken oikein, vaan se, että annat itsellesi anteeksi."

- Katri-Helenan pojan viesti äidilleen -

Ollaan armeliaita itsellemme. Viisautta vuoteen 2019 toivoo Anne

Uuden kynnyksellä

Vuosi on lopuillaan.

 Katson harmaata maisemaa täältä kolmannen kerroksen keittiön ikkunasta. Tämä maisema on tullut varsin tutuksi lähes 20 vuoden aikana.
Nyt kuitenkin tilanne muuttuu ja en vielä tiedä minne suuntaan kulkuni.
 Mistä löytyy paikka jossa voin asustella? Nyt on kaikki auki vielä tässä vaiheessa. Varmaa on vain että muutos tulee.

Olen joutunut työstämään asiaa nyt useampia kuukausia ja se ei ole ollut helpoimpia asioita elämässäni. Samanaikaisesti opiskelun myötä uusia asioita ja haasteita. Tässä tilanteessa saattaisi helposti mennä "pakka sekaisin".

Itseäni on kuitenkin auttanut  se, että nyt saan tehdä ihan itse omat valintani. Mitä otan, mitä jätän. Kaikkeen ei riitä aika, joten nyt on oltava tarkkana mihin keskität voimasi.
Sellaisiin asioihin jotka kannustavat joista saat myös itsellesi jotain. On ihmisiä ja asioita jotka kuluttavat, vievät voimia.

 Ja sitten on niitä asioita joista voimaannut ja niitä ihmisiä jotka läsnäolollaan ja vaikkapa ajatuksillaan saavat sinut kukoistamaan. Jos voin, valitsen seurani tarkoin. Koska näinä aikoina olen tarvinut kaikki mahdolliset "paukut" selvitäkseni.

Kiitos kaikille heille jotka ovat ymmärtäneet miltei ilman sanojakin. Kiitos heille, jotka ovat lähettäneet viestejä ja toivoneet jaksamista, voimia. Se on kuin telepaattisesti toiminut monessa tapauksessa. Iso lämmin kiitos ystävät<3 Sydämellinen kiitos omat aikuiset lapseni ja rakas lapsen lapseni Selja <3 Kyllä tästäkin selvitään.


Kirjoitan tähän lähes vuosi sitten ystäväni Päivin lahjoittamasta kirjasta ajatuksia tulevaan.

Se johdattakoon meitä vuoteen 2019 joka olkoon seesteisempi ja täynnä uusia mukavia asioita.


"Myötätuulta matkallesi"

Myötätuulta matkallesi

toivon tänäänkin.

Puhaltakoon elämääsi

tuuli lämpimin.



Avautukoon edessäsi

reitti rohkeuden.

uusin voimin, ystäväni,

kulkea voit sen.



Älä pelkää vastatuulta,

yötä ahdingon.

Reittiäsi vaella,

kun aika tullut on.



Myrskyn jälkeen tuuli laulaa

rauhan sanomaa.

Luottamukseen kulkija :

On aika uskaltaa.

                          -Anna-Mari Kaskinen -

Kertovat joulun jo saapuvan

Kertovat joulun jo saapuvan
ja kellojen soiton kuulen.

Yhäkö tähän maailmaan
joulun mahtuvan luulen.

Paljon on täällä pelkoa
ja tuskaa ihmisten teillä,

Missä on paikka ja missä on sija
hyvyyden enkeleillä?






Kertovat joulun jo saapuvan
ken siellä kelloja soittaa?

Kuuntelen hiljaista helkkyvää kieltä :
Rakkaus elää ja voittaa!

Yhä on jossain enkelten voima
pahuuden muureja vastaan.

Turhaan ei tuutinut jouluna kerran
Neitsyt Maria lastaan.




RAUHALLISTA JOULUA sekä TOIVEIKASTA TULEVAA VUOTTA 2019

                           Toivoo Anne Sandberg

TUHMA PUKKI JA KILTTI TONTTU

Tämä on aikuisten joulusatu :

Olipa kerran sinisilmäinen tonttutyttö, joka päätti lähteä kiertämään vähän maailmaa. Alkuun ajatteli ottaa vähän pienemmän paikkakunnan ja katsoa miten siitä selviää.

Hän uskoi ihmisten hyvyyteen, vaikka oli jo monet kerrat kokenut takaiskuja, pettymyksiä ja väärinymmärryksiä. Silti tämän tontun sisällä sykkii rakastava sydän ja hän haluaa elää niin, että jakaa myös tuota valoa sisältään missä liikkuukin.

Koska on niin sinisilmäinen ja avoin tonttu, ei aina osaa olla varuillaan, niimpä tuhma pukki pääsi ujuttamaan itsensä tontun lämpöön. Tonttu kun kulkee täällä maailmassa jakaen rakkautta ympärilleen. Se on hänen tehtävänsä.

Tuhma pukki ei ymmärtänyt että tonttu kulkee vapaana jotta voi viedä iloa ympäriinsä.
Tuhma pukki koki ettei ole elämässään saanut rakkautta, ja siksi törmättyään tonttuun halusikin tontun itselleen vangiksi jotta kaikki rakkaus tulisi hänelle ja vain hänelle. Siihen ei tonttutyttö voinut suostua, koska tehtävänsä vaatii liikkumista, ihmisten parissa ilon jakamista ja avointa, avarakatseista tapaa elää.

Tuhma pukki ihmetteli alkuun miksi tonttutyttö on niin pettynyt? Mitä niin pahaa on tapahtunut?
Ja pukki halusi auttaa tonttua. Mutta ei kuitenkaan halunnut kuulla tontun tarinaa, vaan kertoi omaa elämäänsä. Siihen oli tontun tyytyminen.

Aikansa jaksoi ja tunsi jo valon sisällään hiipuvan, kunnes viimeisillä tontun voimillaan pääsi tuhmaa pukkia pakoon. Palasi sinne mistä oli lähtenyt ja alkoi uudestaan kerätä voimia.
Ympärillään omat läheiset ja ystävät.

Tuhma pukki ei ymmärtänyt tärkeää asiaa : Rakkautta ei voi ostaa, se ansaitaan.
 Tuhma pukki ei ymmärtänyt, kun tonttu itki ilosta jonkun ystävänsä kauniista sanoista vaikkapa nimipäiväkortissa, koska pukille merkitsi ainoastaan raha.

Katkerana tuhma pukki keksi mielestään hyvän tavan kostaa tonttutytölle ja muutti kaiken tarjoamansa avun velaksi, ja nyt tonttutyttö joutuu luopumaan asunnostaan että saa maksettua tuhman pukin keksimät velat.

Sadun loppu :

Tonttutyttö jatkaa työtään oppineena vielä paremmin sen, että ei kannata luottaa pukkeihin, ei tuhmiin eikä pahoihin.
 Tonttutyttö kulkee polkuaan, sydän täynnä rakkautta ja repussaan lahjoja hyville ihmisille, niille jotka ymmärtää että ilman rahaakin voi jakaa hyvää mieltä.

Tonttutyttö bongattiin kulkemassa kolmantena adventtisunnuntaina ja ohiajava autoilija pysäytti autonsa ja otti kuvan ja laittoi facebookiin " positiivisen palautteen vallankumous" ja tonttutytön kuvan alla luki " Kiitos tälle hyvää mieltä tuottaneelle joulumuorille eilen Ruonalassa. Kyllä oli kiva ylläri työmatkalla! Hyvää joulua sulle!"

Sitäpä toivoo tonttutyttökin tai muori, ihan kuinka vaan!

Rakkaus elää ja voittaa. Hyvää joulua toivottaa läksynsä oppinut Tonttutyttö <3

Raskasta Joulua

Eilinen konsertti sai hyvälle mielelle. Ajoimme siskontyttöni kanssa Kouvolaan kuuntelemaan heviversioita tutuista ja uusistakin joululauluista. Olimme jo aiempinakin vuosina puhuneet että lähdemme kuuntelemaan ja nyt sitten toteutimme ajatuksen.
 Väkeä oli liikkeella paljon kuten toivottavaa onkin ja on se hienoa nähdä ja kuulla osaajia. Osallistua tietysti myös itse ja päästä fiiliksiin. Yöllä sitten palattiin lumisateessa laulellen takaisin Kotkaan. Kaikki hyvin.

Muuten elämässä on ollut raskaampaa jaksoa tarpoa tässä marraskuun läpi sohkassa ja voisin sanoa jopa rumemminkin mutta enpä nyt sano. Sen kuitenkin, että tämä koko vuosi siitä kun palasin Heinävedeltä Kotkaan on ollut minulle melkoista vuoristorataa. Suhteet ihmisiin ovat nyt näyttäneet minulle todelliset kasvonsa. Tuo Kotkan ja Heinäveden välinen 300 kilometriä oli oikeastaan hyvä matka. En ollut liian lähellä. Mutta tavallaan se ei kertonutkaan totuutta ja ihmissuhteet oli kuin jotakin kuorrutettua, ei sitä mitä ne oikeasti ovat. Aidoimmillaan.

Voimavarana minulla kuitenkin ovat omat nuoreni ja onnekseni heihin voin luottaa 100%.
Heiltä saan kuulla rehelliset mielipiteet ja kommentit ja luultavasti olen ne myös ansainnut. Yritän niistä ottaa oppia koska nuoret ovat juuri sitä varten. He opettavat meitä aikuisia ja koska nuorten on tulevaisuus niin meidän aikuisten jäärien kuuluisi kuunnella jälkipolvia. Niin se vaan menee.

Tämän vuoden kirkkain tähti on meillä tietenkin Selja kultainen, joka on tuonnut niin paljon hyvää elämäämme että sitä ei voi mitata millään mittarilla. Tuo pieni ihme hämmästyttää ja kummastuttaa viikottain aina jollain uudella taidolla. Seljan kirkaat ja tarkkaavaiset silmät ja naurava suu sulattaa kenet tahansa. Voi miten onnellinen olen tästä pienestä prinsessastamme. Sydän on tulvillaan rakkautta<3 Meidän oma päivänsäteemme <3

Täytyy myös aina muistaa että meidät vanhemmat on tarkoitettu lapsillemme sellaiseksi turvaverkoksi niin pitkään että he selviävät, omat siivet alkaa kantaa. Ja vanhempina me tuetaan ja kannustetaan, annetaan mahdollisuuksia. Loppujen lopuksi meidän tehtävä on ohjata rakastaen heitä ja turvallisesti saatella elämään, ei jäädä roikkumaan helmoihin ja puntteihin, vaan mahdollistaa lastemme kehittyminen omaksi itsekseen. Ja muistaa mikä vastuu on kasvattamisessa. Sitä ei voi sysätä kenellekään ja oikeastaan itse isovanhempien ympäröimänä kasvaneena, väittäisin että tuollaisessa turvallisessa yhteisössä oli sellaista voimaa mitä tämän päivän perheetkin tarvitsisivat.

Koko lähisuku osallistui kasvattamiseen tukien vanhempia. Sellaisessa yhteisössä on turvallista varttua. Pienet ympyrät tietysti oli myös fyysisesti koska asuimme saarimiljöössä.

Tästä kuluneen vuoden vaihderikkaasta ajasta jää kuitenkin toivo myös sellaisten asioiden suhteen mihin en itse pysty vaikuttamaan. Luottaen että kyllä elämä kantaa, edelleen.

Ystäväni Minnan kortista luin hänen kirjoittamana....."Hyvä ystävä kävelee silloin sisään,

kun muu maailma kävelee ulos. Sinä olet minulle juuri se ystävä."

Kiitos Minna<3      Oikeat sanat oikeaan aikaan.