Ilo on elämäntapa, onni on asenne

 

Ihastuttava keski kesä on täällä, lämpö joka hellii ja sulattaa pitkän talven hyiset tunteet, antaa uutta voimaa ja uskoa elämään. Aurinko - tuo mukava kaveri.

Onnekseni kuulun niihin ihmisiin jotka imevät voimaa valosta, lataan akkuni kesäisin niin täyteen kuin se suinkin on mahdollista. Tallennan mieleeni hetkiä ja tunnelmia jotta pimeinä aikoina sisäinen valo ei sammu. Sitä kannattaisi muidenkin harrastaa, toki myös valokuvauksen kautta voi dokumentoida tilanteita, luontoa, retkiä ja kelle mitkäkin asiat ovat niitä tärkeitä hetkiä. Siitä syntyy voimavaroja tulevaisuuteen ja uskon meidän kaikkien tarvitsevan energiavarastoja kun taas pimeät ajat ja loskakelit saapuvat. Tämäkin on siis ennakointia.

Olipa mukava juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina taas päästä helteisessä kelissä ajelemaan veneelläni "MeriAnnella"  kohti Hietsua. Lähdin aamusta ja yhden päivän retkeä varten tarvittavat varusteet mukanani. Bernard nakutti nätisti menemään ja minä lauloin omaa "korkeaa veisuani" sunnuntai aamun tyynessä säässä - Soi kunniaksi Luojan.

Nautin suunnattomasti tästä harrastuksestani-siinä yhdistyy kaikki mitä haluan. Vapauden tunne ja kaipuu, meri ja luonto, meditaatio - ajatuksia läheisilleni - hyviä toivotuksia, uskoa elämän kantamiseen, ylipäätään yhteys luonnon kanssa ja meren.Rakkaus elämään<3

Päästyäni voimapaikkaamme tarkistin tietysti koirapoikiemme hautamuistomerkin, olin varannut lyhtyihin kynttilät. Nyt kuitenkin kova talvi, meriveden raju nousu ja lumet olivat aiheuttaneet vahinkoa hautamuistomerkille. Onneksi minulla oli koko päivä aikaa. Ensin virkistäydyin meressä ja se on mahtava tunne, vielä puhdasta. Laitoin lähelle vesirajaa nuotion, tein sopivan kivistä. Paistelin makkaroita ja herkuttelin. En ollut ainoa tälläkään kertaa paikalla. Juhannuksen juhlijoita oli vielä yksi venekunta mutta he kasailivat varustuksiaan ja lähtivät siitä jonkin ajan kuluttua.

Myös uimassa kävijöitä tuli muutamia piipahtamaan. Kaikki sulassa sovussa keskenään niin ettei kukaan toisiaan häirinnyt, annetaan olla rauhassa. Jokaisella on omat tarpeensa rauhoittumiseen.

Tein sitten suurempien kivien kanssa hommia hautapaikalla, hanskat käteen ja raivasin aluetta, tein uutta kumpua, puhdistin Niken ja Leon kivisen nimikyltin lokin ulosteista ja samoin vanhan harmaan ristin. Se näyttää olevan lokkien lempipaikka myös. Nyt kaksi lyhtyä oli kadonnut kokonaan jonnekin joten sitä lyhtyjen sytyttämistä en siis voinut tehdä. Tuon uudet seuraavalla reissulla. Muuten sain tilanteen taas lähes entiselleen. Muistoissa koiraystävämme<3

Otsikko "ilo on elämäntapa, onni on asenne" tuli kuoroystävältäni Eijalta jonain vuonna, jääkaappimagneettina - se on hyvä muistutus ja sitä kohti kannattaa suunnata, jos se ei vielä ole itsestään selvää.

Toisen ystäväni kirjasesta seuraava ajatus: "Tervetuloa levittämään iloa ympäri maailmaa. Pienikin hymy riittää viemään sitä eteenpäin." -Pex Tufvesson ( 1974-)

Tiedoksi myös heille joita iloisuus ärsyttää - en aio muuttaa tyyliäni ja en ole täällä kiusaamassa muita ihmisiä vaan jakamassa omalta osaltani valoa ja iloa. Jokaisella ihmisellä on jokin tehtävä ja sen löytäminen olisi etsinnän arvoinen asia.

"Jokainen meistä 

tekemässä

mustaa valkoiseksi

pimeyttä valoksi

pelkoa rakkaudeksi.

Jokainen meistä

anteeksi antamassa

anteeksi pyytämässä

rakkautta oppimassa.

Jokainen meistä

ihmeen astiana 

maailmassa.

Vuorotahdissa

kukin meistä.

Välillä levossa

palautumisen rytmissä

uuteen aaltoon

syntymässä

välillä 

vyöryn harjalla

pintaan nostettuna

myötävirrassa.

Kukin meistä

muuttuvan aallokon 

osana

elämän meren 

kaikkeudessa."

-kirjasta Sinulle, Heli Kolho ja Tuula Turunen -

Aurinkoista kesää lukijoilleni, uusia tuulia, toivoo Anne

Tuomen tuoksua, kesän juhlaa

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Tänäkin vuonna. Kaikkien muutosten keskellä, niin maailmassa kuin monien läheistenkin, ystävien ja tuttujeni elämässä  Mikä tietysti vaikuttaa myös minuun koska olenhan mukana matkassa, mukana elämän muuttuessa ja uuden alkaessa.

Niinhän elämä kulkee, tuo aina uusia asioita, yllätyksiä ja niihin on vaan sopeuduttava, ne ovat osa elämän jatkuvaa kiertokulkua.

Tämä päivä, 7 vuotta taaksepäin, valmistujaispäivä, oli minun matkassani aivan toisenlainen kuin tänään.

Olin tuolloin Heinävedellä ja juuri päässyt muuttamaan siellä uuteen asuntoon kylille valkeisentieltä. Aurinkoinen, upea sää suosi silloin valmistuneita ja vaikken itse päässyt osallistumaan juhliin niin laitoin oranssin kesämekkoni päälle ja lähdin kävellen ensin Heinäveden torille, jossa otin kesän ensimmäisen irtojäätelön ja istuin auringonpaisteeseen nauttimaan herkusta. Nuorimmaiseni Juuso soitti minulle siihen hetkeen ja kyseli vielä reittiä juhlapaikalle joka oli karhulassa, veljeni poika ja hänen vaimonsa tyttö juhlivat tuolloin yhteisiä valmistujaisia.

Nyt tuosta päivästä on reilut 7 vuotta, silloin se oli 31.5. 2015

Torilta lähdin jatkamaan matkaani kermantietä ylöspäin ja nautin täysin rinnoin tuosta hetkestä. Saavuin kohtaan jossa oli valittava Heinäveden kirkon suuntaan vai kermajärvelle? Valitsin kirkon suunnan ja en päässyt kovin montaa askelta eteenpäin kun vasemmalta puolelta kuului tervehdys ja huomasin miehen joka yritti saada suureen puiseen astiaan asettumaan upean väristä punaista kannaa. Jäin auttamaan.

Tuosta alkoi tarina joka vei minut ihmeelliseen maailmaan, sellaiseen johon en ollut tottunut. Nyt 7 vuoden jälkeen katson matkaa taaksepäin ja olen oppinut paljon uusia asioita. Hyviä ja huonoja.

Täytyy oppia hyvistä ja muistaa että huono esimerkki on paras esimerkki. Älä tee niin. Sihtaat vaan hyvät ja otat opiksi. Näin toimien voi jättää taakseen asiat jotka eivät toimineet mutta olla kuitenkin kiitollinen niistä asioista jotka kasvattivat ja näin auttavat taas matkassasi eteenpäin , kohti uusia seikkailuja. Elämä on löytöretki ja koskaan ei voi tietää mistä niitä kallisarvoisia helmiä kierähtää polullesi. Kannattaa kulkea uteliaana, rohkein mielin, sydän avoinna.

Viikko sitten saimme todistaa kummipoikani Ollin ja Kian rakkautta heidän mennessään naimisiin Kymin kirkossa<3 Ihana rakkauden juhla. Jatkoimme Tiutiseen kotisaareemme jossa he olivat halunneet jakaa tärkeän hetkensä läheisten ja ystävien kanssa. Ihastuttavan kaunis ajatus ja niin oli tuore avioparikin - ihastuttava ja rakkaus hehkui heistä<3 Sydämellinen onnittelu vielä kerran ja kiitos juhlista.

" Rakkaus on muuttolintu, joka suunnistaa

empimättä aina kohti suuntaa oikeaa,

lintu joka lentää halki viiman, tyrskyjen,

yli kuohuavan meren,surun, myrskyjen.

Rakkaus on muuttolintu, joka etsii, kunnes se

pitkän kaipauksen jälkeen löytää perille."

                              Anna Mari Kaskinen

Askeleita unelmaan

Pitkäkin matka alkaa yhdellä askeleella , näin sanotaan. 

Nyt tuntuu siltä että on siirryttävä toivosta kohti unelmaa ja sekin alkaa yhdellä askeleella.

Tiedossa edelleen pitkä ja kärsivällisyyttä vaativa matka. Koettelemuksia varmasti luvassa edelleen

kuten on ollut tähänkin saakka. Mutta ilman vastoinkäymisiä yllättävät onnistumisetkaan eivät tuntuisi

niin hyviltä. On vain jaksettava eteenpäin ja uskottava että on oikealla tiellä, kuunneltava sydäntään.

Jo pitkään olen suunnitellut paikkaa jossa voisin yhdistää kaiken elämässäni oppimani ja tarjota

mahdollisuuden ihmisille rentoutumiseen, kiireen katkaisemiseen, mahdollisuuteen eheytyä luonnossa,

sekä erillaisten luovien metodien kautta käsitellä tunteitaan, löytää itsestään uusia puolia ja saada

syvempi kosketus omaan itseen. Luonto on siihen mitä parhain paikka. Luonnossa voimme saman

aikaisesti rauhoittua ja kokea kuuluvamme johonkin suurempaan turvalliseen yhteisöön. Luonto on 

osa meitä ja jotta pääsee hengittämään luonnon rytmiin siellä kuuluisi olla.

Tämä tarve itselleni on varsin selkeä ja voimaantuminen luonnossa on yhtä tärkeää kuin hengittäminen.

Olen pitkään etsinyt paikkaa jossa voisin olla lähempänä luontoa, se voi olla periaatteessa missä 

tahansa, mutta toiveena olisi että jokin vesistö liittyisi lähistöön, olkoot sitten meri tai järvi tai joki.

Paikka tulisi olemaan yhteisöllinen, niille henkilöille joilla on tarvetta löytää rauhallista tapaa toimia,

etsiä itseään ja omia voimavarojaan hiljaisuudesta mutta myös monin eri taiteenmuotojen kautta.

Tämä paikan etsintä on jatkunut jo vuosia ja yksi mahdollinen oli Tohmajärvellä, viimeisin

Mäntyharjulla. Nyt ajattelin että kerron ääneen ajatukseni vaikka näin blogissani, sillä sanotaanhan

myös niin, että jos ei puhu kenellekään ajatuksiaan ja suunnitelmiaan niin miten asia voisi edetä?

Itse uskon universaaliin toimintaan ja siihen että jos jokin on tarkoitettu tapahtuvaksi niin jotkin

meitä suuremmat voimat järjestää niin että tilaisuuksia tulee. Jotenkin tässä ajassa tarve juurikin

rauhoittumiseen ja pelon ja surun kokemusten jakaminen ja käsitteleminen nousee aina vain

tärkeämmäksi. Itse olen tehnyt erilaisten materiaalien, värien ja taiteen kautta konkreettisia

töitä nyt koko alku vuoden. Toinen levollisuuden kannalta tärkeä tekijä on fyysinen harjoittelu

ja sitäkin olen tehnyt. Luonnossa, jäällä lumikenkäilen, sauvakävellen, nyt pyöräillen ja uiden.

Olen myös yrittänyt hakeutua töihin auttamaan osaltani Ukrainalaisia jotka joutuvat sodan takia pois 

kotimaastaan, en kuitenkaan vielä ole siinä onnistunut. Osa syynä varmasti ikärasismi ja koska itse

koen olevani sekä fyysisesti että henkisesti varsin työkykyinen, minun on vaan aloitettava jatkamalla

näitä suunnitelmia yrittäjäpuolella. Suurena toiveena siis olisi löytää paikka jonka ajattelen olevan kuin 

terapiakoti, ihmisille jotka hakuaisivat katkaista hetkesi arkeaan, saada lepotauon omasta elämästä,

mikäli kokee sen kuormittavan liikaa. Silloin jo pienikin irtautuminen arjesta auttaisi saamaan uutta

näkökulmaa asioihin. Olen itse elämässäni saanut seikkailla monenmoisissa yhteisöissä erilaisten 

opiskelujeni kautta, kuin myös kokemukseni Heinävedellä asuessani, saanut tutustua monenlaisiin 

ihmisiin ja osaajiin. Olen mielessäni kantanut unelmaa ja tavallaan "keräillyt" tekijöitä mikäli

tämä pitkään hautunut paikka ja toiminta pääsisi alkamaan. Luontaishoitopuolelta ja terapiaihmisiä

löytyy kyllä myös minun lisäksi, keittiöpuolen ammattilaisia niin ikään uskon saavani mukaan.

Nyt lähetän aivan kuin avoimen hakemuksen paikasta jossa voisimme alkaa sopivien ihmisten kanssa

rakentaa yhteisöllistä paikkaa joka voisi auttaa ihmisiä selviytymään paremmin elämässä, monin eri

tavoin mutta luonto ja sen parantava voima olisi keskeisessä roolissa.

Jatkan suunnitelmien avaamista myöhemmin haltija Metsätähden blogissa jonne pääsee myös tämän 

hyvänolonhoitolan blogin kautta.

Elän tälle unelmalle, askel askeleelta sitä kohti....

Kaunis maa on jossain 

se maa on toiveiden

ja sen löydän kerran

sun kanssas kulkien

ja kun löydämme sen toivon

sun jäävän luoksein mun

enhän löydä ketään vertaistasi sun.

Koittaa aika onnen

niin aina kerrotaan

sinä kuulut mulle nyt näin

ja ainiaan

vaikka etsisin mä kauan

ja kautta maailman

en mä löytäis ketään

vertaistasi sun.

Nyt on matkaa paljon

siis luokseni jää

sä voit tietäni pitkää keventää, keventää

Vaikka rikkautta saisin 

mä välittäisi en

menettää sen mä voisin

ja olla iloinen

mutta sun jos menettäisin

en tietäis mitä teen

kun en löytäis ketään

vertaistasi sun.

                            Laulu "En löydä ketään vertaistasi" Anki, Bosse&Robert

 

Rauhan puolesta

 

--- Eilen sunnuntaina 13 maaliskuuta ekumeenisen Jumalanpalveluksen jälkeen joka tuli Helsingin Kalliosta ja oli eri uskontojen yhteinen maailman rauhan rukous.

 Toivottavasti monet osallistuivat ja saivat lohtua ja toivoa, uskoa siihen että voisimme vielä yhdessä vaikuttaa rauhan toteutumiseen tässä maailmassa. Kaikki ne ihmiset jotka uskovat johonkin, saavat nyt yhdessä lohtua toinen toisistaan, koska siitä syntyy rukouspiiri, kuin näkymätön lanka yhdistäisi heitä jotka haluavat hyvää, haluavat auttaa puhtain sydämin ihmisiä välittämättä mistään muusta kuin siitä että nyt nähtävä julmuus ja kauheudet , hirmuvalta jota ei mieli pysty käsittämään on saatava loppumaan keinolla millä hyvänsä!!!

Pahimmissa kuvitelmissakaan ei olisi uskonut enää tässä vaiheessa elämää kenenkään pystyvän näin silmittömään vihaan, joka johtuu vallan sokaisemasta ja myrkyttämästä ihmisestä. Sen seuraukset ovat nyt surullistakin surullisempaa tarinaa tässä aivan lähellä ja se satuttaa syvältä. Ihmisten hätä joka tulee aivan iholle. Voimattomuuden tunne kun ei pysty auttamaan.

Siksi täytyy uskoa ja lähettää toivon ajatuksia, toivon tuulia ja voimia Ukrainaan kansalle, joka on todellakin sitoutunut puolustamaan itsenäisyyttään ja maataan, vaikka raunioita tulee hetki hetkeltä lisää.Todellisuus ympärillä hajoaa, viattomat ihmiset kuolevat, jäävät sodan jalkoihin. Järkyttävä kohtalo. Vahva usko oman maansa puolesta saa heidät silti jaksamaan. Kaikki mahdollinen tuki ja apu sinne missä nyt on suuri hätä. 

--- Eilisen Jumalanpalveluksen jälkeen todella liikkutuneena,samalla voimaantuneena otin seinältä universaalin rakkauden rumpuni, sytytin kaksi kynttilää edesmenneen siskoni pöydälle.Takana teos jonka olen nimennyt "vapautuminen". Nyt aloitin rummutuksen Ukrainan kansalle ja toivon vapautumisen tästä järkyttävästä ahdistuksesta ja surusta, rukoilen sitä ja moni moni muu ihminen kautta maailman.

--- Tämä keittiössäni upeana kukkiva maaliskuun kaktus avasi ensimmäisiä kukkiaan jo ennen kuin venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Minulle tämä kukkiva kaktus tuo myös lohtua. Värinä vaaleanpunainen mikä on universaalin rakkauden väri. Sen värisiä ajatuksia lähetän nyt maailman jokaiseen kolkkaan ja toivon parasta. Toivoa emme saa heittää, ei koskaan.

--- Uusi aamu nousee. Tuokoon tuo kajastava valo meille sitä voimaa mitä jokainen tarvitsee nyt arkeensa selvitäkseen. Arki pitää myös rutiineineen meidät järjissä, toimiaksemme kukin sillä omalla tärkeällä paikalla jossa jaamme niiden henkilöiden kanssa elämän jotka meille on suotu.

" Yksi tosi ystävä vaikuttaa

onnellisuuteemme enemmän

kuin tuhat vihollista

onnettomuuteemme."

- Marie von Ebner-Eschenbach ( 1830-1916 )

--- Ihmisistä löytyy yhdessä voimaa kun on halua siihen. Nyt kaikki se voima pitää yhdistää ja jokainen voi tehdä jotain, olla avuksi. Uskotaan itseemme ja käytetään kaikki  se apu mitä kenelläkin on antaa tässä tilanteessa. Maailman rauhan puolesta<3

" Kohdatkaamme toisemme hymyillen, sillä hymy on rakkauden alku."

                           Äiti Teresa ( 1910-1997 )

Vuoden vaihtuessa

 

Vuoden vaihtuessa pääsin mäntyharjun farmille, myös minulle rakkaiksi tulleisiin maisemiin. 

Järvi vetää minua joka kerta puoleensa - on sitten mikä vuoden aika tahansa. Lunta oli tullut

aika lailla ja napsinkin muutamia kuvia tuosta neitseellisestä rantamaisemasta.

Voi tätä kauneutta ja puhtautta! Tällaisessa maisemassa ei voi olla viihtymättä. Nautin.

Sukset jalassa mutta sauvat ja karvahattu joutivat hetkeksi huilimaan. Kuuntelin hiljaisuutta.

Tilaa, avaruutta, sielu lepää ja sydän on kiitollisuutta tulvillaan. Voiko uutta vuotta

tämän paremmin aloittaa - kaikki puhtaana edessä.

Tuntui kuin olisin hiljaa hiihdellyt maapallon pinnalla, tuuli ja kevyt lumi tekivät taidetta jäälle

ja oli hauskaa seurata miten se muuttui kaiken aikaa. Myös tämä herkkä sininen sävy kaikkialla

lumosi minut kauneudellaan.

Vanhan reissaajan omakuva. Tästä on hyvä jatkaa matkaa vuonna 2022.

Valkeaa unelmaa <3

" Kun ihminen toimii puhtain mielin,

onnellisuus seuraa häntä kuin uskollinen varjo."

                                        -Dhammapada

Jouluna he kaikki ovat täällä

 

Kuljemme kohti neljättä adventtisunnuntaita. Olen iloinen että sain käydä kauneimmissa joululauluissa viime sunnuntaina yhdessä lapsenlapseni Seljan ja hänen vanhempiensa kanssa. Tämä oli Seljan ensimmäinen kauniit joululaulut kokemus. Olimme lasten tilaisuudessa ja tässä ajassa huomasi että väkeä oli paljon vähemmän kuin ennen koronaa, nyt kuitenkin voi olla onnellinen että jollain tapaa saimme osallistua. Toivon että Seljalle jäi hyvä kuva tästä lyhyestä hetkestä. Nyt vajaa 4 vuotias tyttö koki tilaisuuden omalla tavallaan ja siitä varmasti vielä kuulen myöhemmin.

Eilen sitten sain mukaani siskontyttöni, jonka kanssa olemme myös tätä perinnettä jatkaneet. Nyt menimme Metsäkulman kappeliin ja Leni latasi puhelimeeni koronapassin ja näin sain ensimmäistä kertaa näyttää sitä ja todistaa henkilöllisyyteni jotta pääsin kappeliin. Taas sama vaikuttava tunne siitä että pääsimme livenä paikalle ja osallistumaan meille niin tutuksi tulleeseen asiaan ennen joulua.

Kauneimmat joululaulut tuovat todellakin tunteen jouluun valmistautumisesta parhaimmillaan. Kaikkia tämä tunne ei silti tavoita mutta jo se, että antaa sen mahdollisuuden ja osallistuu, osoittaa minusta sen, että kaipuu jonkin hyvän ja pyhän lähelle on olemassa. Ehkä se joillakin on niin syvällä  piilossa ja tekee kipeääkin antautua jonkun vahvemman käsiin, syliin. Jokainen toimii oman elämänkatsomuksensa mukaan. Silti uskon että kauniimmissa joululauluissa on paljon heitä, jotka joka tapauksessa saavat lohtua lauluista ja musiikista sekä myös papin sanoista.

Eilisessä tilaisuudessa saimme kuulla uuden laulun, opettelimme sen yhdessä. Laulu on Anna-Mari Kaskisen sanoin ja Jiri Kurosen sävel : Jouluna he kaikki ovat täällä. Tämä laulu osuu suoraan sieluun ja sydämeen ja tästä tuli heti minulle tärkeä. Vaikutti myös siltä että Lenille. Anna-Marin sanoitukset ovat olleet suosikkejani jo monen vuoden ajan ja tässä taas loistava sanoitus<3

Tänä syksynä olen tehnyt pellistä leikaten enkeleitä. Kun sain ne siihen kuntoon että pääsin emaloimaan, niin huomasin innostuvani työstä ja sain kimaltelevia enkeleitä aika suuren joukon. Niitä työstin edelleen ja loppu tulos on kuitenkin yksinkertainen, mutta toivon näiden enkeleiden tuovan samaa lohtua kuin Anna-Marin laulun sanatkin - jouluna he kaikki ovat täällä<3

Haluan nyt tämän laulun sanoin toivottaa kaikille lukijoilleni rauhallista joulua ja terveyttä tulevaan vuoteen, suojelua enkeleiltä<3

"Jouluna he kaikki ovat täällä, he kaikki, joita rakastimme niin.

Näen tutut valokuvat kaapin päällä, ja muistot laskeutuvat sydämiin.

On niin kuin jossain soisi tuttu ääni, ja jälleen kerran maa niin kaunis on.

On kirkas Luojan taivas yllä pääni. Soi enkeleiden laulu loputon.

Ja jälleen kerran joulu saapuu meille. Nyt loista hento liekki kirkkaana.

Tuo, seimen Lapsi, lohtu särkyneille. On lähellämme valon maailma.

On ympärillä ihmeellinen ilta. Yön muuri murtuu, raja katoaa.

On keskellämme rakkauden silta, on taivas yhtä lähellä kuin maa.

Nyt kynttilöiden meri loistaa heille ja tähtitaivas yllä kirkkomaan.

He laulavatko tänään enkeleille nyt kirkkaammin kuin täällä milloinkaan?

Ja jälleen kerran joulu saapuu meille.

Nyt loista, hento liekki kirkkaana.

Tuo seimen Lapsi, lohtu särkyneille.

On lähellämme valon maailma."

Kiitos Anna -Mari Kaskiselle ja Jiri Kuroselle

Rauhallista siunattua joulua<3

---

Blogihäiriön vuoksi teksti julkaistiin vasta nyt, vaikka tarkoitus oli julkaista 16.12.2021. Pahoitteluni.

Harmoniaa

 

- Maanantaina 27 syyskuuta kaunis seesteinen aamu. Oli hyvä päivä lähteä merelle kohti voimasaartamme. Meri tyyntyi taas katariinanniemen kohdalla kuten tänä kesänä on tehnyt jo muutamaan kertaan. Mikäpä oli ajellessa täydellisessä syys kelissä.

- On vain meri ja minä ja tunne vapaudesta, puhdistavaa. Tällä kertaa meren pinnalla läpi koko reitin tiiliruukista hietsuun leijui pieniä, keveitä, valkoisia höyheniä. Itselleni ne ovat merkkejä suojeluksesta, merkkejä taivaasta. Tajusin että estonian onnettomuudesta tulee 27 vuotta 28.9. Meri kätkee suuret määrät kyyleleitä, surua. Nyt, kuin lohdutukseksi, tyynessä meressä kulki monia monia höyheniä.

- Pääsin perille. Tämä paikka on tärkeä. Tulin taas sytyttämään kynttilälyhdyt hautakummulle<3

Muistoksi eläinystävillemme, toivottavasti kelejä vielä jatkuu että pääsen ennen talven tuloa.

- Joutsenpariskuntia uiskenteli ympärilläni, taitavat jo tuntea meidät - minut ja "meriannen",

hyvä niin, sovimme kaikki tänne.

-                                                      "Ihmeellinen aamu

                                                         Laiva huutaa yössä.

                                                         Jossain valvotaan.

                                                         Joku tänään juuri

                                                        saapuu satamaan.

                                                        Yhden matka päättyy

                                                        toinen vielä jää.

                                                       Hänet uuteen aamuun 

                                                       valo herättää.

                                                  

                                                      Ihmeellinen aamu!

                                                      Silmät availen.

                                                      Kiitostani hiljaa

                                                      tänään tavailen.

Kirjasta Myötätuulta matkallesi, Anna-Mari Kaskinen, Ari Laitinen