Karvaiset lapsen lapseni

Kesäiset terveiset Kotkasta, Ruonalan uimarannalta. Iloiset, aurinkoiset ja suloisen suolaiset, meren tuoksuiset terveiset välittää tässä tuorein lapsen lapseni Puffy, jolla ikää vasta vaivaiset 10 viikkoa. Juhannuksena tapasimme ensimmäistä kertaa ja tämä hurmaava PuffDaddy rakastui oitis mereen ja uskalsi jopa uimaan Lehmän rannalla 26.6,2016.Tosin Ville isäntänsä suosiollisella avustuksella. Grandmam sai nauraa tosissaan ja ei ihme miten uintilajina koira on syntynyt! Koirat ne osaavat uida koiraa hetimiten:) Puffylle puhutaan englantia koska Puffyn emäntä on amerikkalainen mutta hienoa oli kuulla kun Gillion opetteli myös suomeksi " ympäri" "paikka" "istu" "hyvä poika" ja "maahan". Puffysta tulee siis vähintään kaksikielinen iso kokoinen villakoira. Puffy vanhempineen asuu Helsingissä.

Tässä olen tapaamassa Shrek-kissaa joka rakastaa silityksiä ja sylissä istumista. Shrek on varsin rauhallinen ja mukavuutta arvostava kissa jonka mielestä ruoka on ihan huippu juttu. Saunan lauteilla tykkää lekotella mielellään joten lämpökin kelpaa. Shrek on 9-vuotias.

Samassa perheessä asustelee myöskin Hyrrä-kissa ja kaverukset ovat tehneet yhdessä mainion filminkin tässä päivänä eräänä. Jos saan luvan julkaista ystävysten ruuan ruikutus matkan niin jaan sen mielelläni lukijoitteni kanssa ja iloksi. Hyrrän luonteen piirteinä on aktiivisuus ja näin ollen Hyrrä on liikkeellä koko ajan - häsää menemään. Hyrrä on 3,5 vuotta.

Veljekset kuin ilvekset! Vaan eri vanhemmista kuitenkin. Tämä kaveri on Mauno "Manu" tuttavallisemmin ja samaa porukkaa vielä edellisten kissaystävysten kanssa. Manu on arempi mutta antaa kuitenkin silitellä jonkin aikaa itseään, syliin en vielä ole saanut. Kyllähän kissat luonteeltaan itsenäisempiä ovatkin koiriin verrattuna ja näyttävät sen kyllä selkeästi.Manu on 4,5 vuotta vanha ja rauhallisempi kaveri myöskin, seurailee menoa ylhäältä käsin"" kissatornin päältä.

Auringonvärinen kissa, kuin yhdestä satukirjasta. Niin Shrekhän se myös tässä rintakuvassa poseeraa kuten laumansa muutkin. Kaikki tämän perheen kissat ovat sisäkissoja mutta hengailevat kyllä parvekkeella seuraten läheisessä puussa tapahtuvaa liikettä ja elämää.

Tässä luontoa seurailee elokuussa 3-vuotta täyttävä Albert. Aittakorven nurkilla lenkkeilee tämä tarkkailija. Albert tai "Pertti" on tullut Suomeen vähän kauempaa, Romaniasta  saakka. Hyvin sosiaalinen kuitenkin koirakontakteissa normaalisti mutta uusien ihmisten kanssa Albert haluaa itse tulla tutustumaan. Liian innokkaat ihmiset siis joutuu hieman odottamaan suosiotaan. Albertin isovanhemmat Jäppilässä ovat saaneet hoitaakseen tämän reippaan kaverin aina silloin kun kotijoukot ovat reissussa ja "mummolassa" Albert tykkääkin olla kovasti, lenkittää isoäitiä ja viettää terassilla lupsakkaa aikaa isoisän seurassa. Albert on myös merellinen koira ja haluaa haistella meri-ilmastoa ja käydä saarissa.

Tarkkana kuin porkkana! Mitä kaikkea kivaa täällä liikkuukaan.....

Tässäpä oli minun karvaiset lapsen lapseni. Eläimethän on meille ihmisille parhaimmillaan erittäin hyviä terapeutteja ja stressin poistajia sekä ystäviä ja kuuntelijoita, kaikkea tuota ja vielä paljon enemmän. Minun kissani Nikita on tavannut tästä joukosta ainoastaa Puffyn ja ihan pikaisena Albertin. Nikita on kuitenkin tottunut koiriin koska Nikitan 12- vuotisen elämän aikana minulla on ollut 2 koiraa, labradorinnoutaja Nikke ja leonbergin koira Leo. Kissakolmikon kotiin ei Nikitaa ole uskallettu viedä koska reviirikysymykset ovat niin voimakkaita. Nikitasta tulee ihan oma tarinansa myöhemmin.Tähän asti Nikikin on ollut ainoastaan sisäkissa mutta nyt vaikuttaa silta että Nikita laajentaa maailmankuvaansa Heinäveden mökillä ja alkaa luontotarkkailut....katsotaan sitten millainen tarkkailija Nikitasta kehkeytyy, tuleeko Albertin veroinen? Tarinat jatkuvat.

Eläköön unelmat!

Tulin viikko sitten Kotkaan. Lähdimme taas kerran kissani Nikitan kanssa reissuun koska meistä alkoi tuntua siltä. Tai mistäpä minä Nikitan intuitiota tiedän varmasti saatika osaisin tulkita, mutta omaani olen kyllä osannut kuunnella jo pitkään. Niimpä sellaiset ihmiset jotka minut tuntevat hyvin, tietävät että jos lähden liikkeelle esimerkiksi tässä tapauksessa ennen Juhannusta, keskikesän juhlaa, kohti Kotkaa - siinä on jokin juttu.
Niinhän siinä on.

Toki minulle saattoi tulla olo että haluan tulla merelliseen ilmapiiriin, varmaan sitäkin, mutta tällä retkelläni selvittelin mielessäni yhtä unelmaa, joka on elänyt jo pitkään minussa. Unelmaa, jota varten olen opiskellut kohtalaisesti eri paikoissa. Olen rakennellut palasia, kasaillut niitä ja taas purkanut. Eikä suinkaan vaan opiskelupaikat vaan enempikin elämänkoulu on koulinut minusta juuri tällaisen kuin nyt olen. Ja viimein alkaa näyttää siltä että pääsisin toteuttamaan yhtä suurta unelmaa joka liittyy ihmisen kasvuun omaksi itsekseen.

Olen löytänyt paikan josta voisin rakentaa energia parantolan. Paikka on tarpeeksi syrjässä ja silti hyvien kulkuyhteyksien päässä niille ihmisille jotka todellakin hakevat jotain muuta kuin hulinaa, dataa ja menoa.
 Paikka on kaikkea muuta. Minua on kannustettu tähän työhön kun sopiva paikka löytyy. Pysäkki, edes pysähdyspaikka kiireisille, stressaantuneille ihmisille.

Haluan rakentaa pienen miljöön jo olemassa olevalle tontille ja vanhalle rakennukselle joka on rakennettu 1800-luvun loppu puolella. Paikka ei ole ongelmaton, mutta aion yrittää.

Nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajana opiskellessani vuonna 2005-2007 tein luontevasti luonnossa-hankkeen. Tuolloin yritin löytää paikkaa täältä Kotkan nurkilta. Asia ei edennyt vielä tuohon aikaan mutta se ei todellakaan ole vanhentunut, oikeastaan päinvastoin.
 Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja ennaltaehkäisevä mielenterveystyö on tänä päivänä noussut entistä kuumemmaksi aiheeksi. Siihen myös satsataan varoja eri tavalla. Se on oikein. Nyky elämänmeno stressaa lapsista lähtien.
Tulen selvittelemään onko minulla mahdollisuutta saada tukea projektiini jota aloittelen.
Kohderyhminä paikassa tulee olemaan eri-ikaiset ihmiset/ ryhmät.
Räätälöitynä kunkin kohderyhmän tarpeista lähtien. Yksi yhteinen tekijä on pienet ryhmäkoot jotta pääsemme toivottuun tulokseen- yksilöllisyyteen.

Hyödynnän oman ammattiosaamiseni ja siksi voin tehdä varsin monipuolisen tarjonnan tuleville asiakkailleni.
Terapioista haluan alkaa kehitellä luovaa puolta ja esimerkiksi kirjoittaminen tulee olemaan yksi mielenkiintoinen tapa päästä käsiksi asioihin, hahmottaa asioita ja elämää. Se on ollut itselläni läpi elämän kulkeva "työkalu" ja voin suositella lämpimästi.

Olin ajalla 16.5.-20.5.2016 selkärankareumakuntoutuksessa Siilinjärvellä Kunnonpaikassa. Meillä oli ensimmäinen, ns. kartoittava jakso. Tuon viiden päivän aikana minulle vain vahvistui ajatus siitä kuinka henkinen puoli ohitetaan kokonaan erilaisten sairauksien hoidossa. Lääkehoito korostuu räikeällä tavalla! Ja vaikka asiantuntijat antavat minulle itselleni hyvää palautetta oman itseni hoitamisesta ja kunnossa pysymisestä, niin kuitenkin menevät saman kaavan mukaan, ikäänkuin jokin hoito olisi niin kiveen hakattu ettei sitä voi kyseenalaistaa.
 Tuolla jaksolla päätin, että alan myös luennoimaan vaihtoehtohoidoista tässä tapauksessa esim. selkärankareuman kohdalla joka itselleni on aikalailla tuttua kauraa.
Ryhmässämme oli meitä "konkareita" joilla diagnoosi on jo useamman kymmenen vuoden takaa, että vasta sairastuneita.
Varsinkin sairauden alku vaiheessa kun koko asia pelottaa, miten selkärankareuma tulee vaikuttaa elämääni, tulisi henkinen puoli nostaa ihan ykkössijalle ja saada apua sitä kautta. Eikä pelotella kuinka reuma ilman lääkkeitä syövyttää luuston, näin karkeasti sanoen.
Toki eri tapauksissa mennään yksilön mukaan, mikä onkin oikein, mutta ei pidä unohtaa myöskään mielen vaikutusta sairauksien hoidossa ja siksi haluan tulevaisuudessa alkaa vetämään myös luentotyyppisiä ohjelmia tulevassa energia parantolassani.

Aikanaan musiikkiteatterilinjalla ollessani muistan kuulleeni musiikkimies Ari Ismälän kommentoineen että" jos töitä ei ole niin niitä pitää vaan ruveta itse tekemään". Näin juuri. Koska en ole saanut mitään itselleni ja terveydelleni sopivaa työtä niin päätin alkaa räätälöimään juuri itseni näköistä ohjelmaa. Siltä pohjalta että saan mahdollisimman monipuolisesti hyödynnettyä omaa osaamistani ja tarjottua myös mahdollisimman monelle ihmiselle hyvää mieltä, uusia kokemuksia, luontoelämyksiä ja luonnon parantavaa, rauhoittavaa vaikutusta.
 Tavoitteena tuoda edes pientä helpotusta jaksamiseen tässä kiireisessä rytmissä mikä ei taukoa jos ei itse löydä taukopaikkaa.


" Iloitse suurista

mahdollisuuksistasi

sillä ne

jo odottavat sinua.

Ole rohkea,

usko itseesi

ja ryhdy

toimeen."

Erinomaisen ihanaa kesää lukijoilleni, Anne

Aurinkoista kesäpäivää!

Metsän vihreys ja vehreys. Mikä suuremmoinen onni asua luonnossa. Elämme taas sitä aikaa kesästä kun yölläkin on valoisaa.
 Juhannus lähestyy ja jännityksellä odotamme kuinka kylmä keskikesän juhlasta tätä vuonna tulee?
 Minun veneeni on hallissa odottamassa H-hetkeä jolloin nostamme paatin trailerin päälle ja siirrämme sen tänne mökille, kotisatamaan. Kylmät kelit ovat tehneet sen, että esim. kyllästysaineet ovat vielä tuoreena. Tänään annan auringon lämmittää "MeriAnnea" ja toiveissa on että ihan näinä päivinä näen veneeni omassa rannassa, järvessä.
 Meren aalloilla kyntäneenä "MeriAnne" sopeutuu kyllä järvellekin aivan kuten kapteeninsakin on sopeutunut uusiin maisemiin ja uuteen heimoon. Vaikkakin jotkut tavat ihmetyttävät suunnattomasti. Täytyy vaan oppia luovimaan ja välttämään pahimmat karikot - sitähän se on, samaa elämää yhtä kaikki. Viisautta siihen pyydän itselleni ja muille.

"Perhoset, kukat ja kesäiset niityt,

sä kaukana jossain mun aatoksiin liityt.

Hentonen tuuli ja liplatus veen,

niistä aiheen mä uuteen huomiseen teen."
                                                                         - Lea Tuurala-

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen, Anne